Mammutin matkassa.

Tampere 28.2.2016

Takki hulmuten kävely Koskikeskuksesta kosken rantaa, ohi hotelli Tammerin ja paloaseman. Kadunylitys ja siellä jo Vabriikki näkyy. Muutama askel ja ovesta sisään. Aula täynnä innokkaita lapsia ja toki mukana muutama eläkeläinenkin. Nuttu naulakkoon ja lippuluukulle. Pakkohan se on ilmoittaa statuksekseen eläkeläinen. Siitä hyötyi kokonaista kaksi euroa. Se kilisee mukavasti taskunpohjassa. Ei muuta kun kontrollitarra kämmenselkään ja sisälle kivikauden maailmaan.

Lasivitriineissä luita ja syöksyhampaita. Muutama pitkäsarvinen mammutti rakennettuna. Näyttäisi olevan karvanlähdön aika. Opastaulut seinillä kertovan kivikauden ja jääkauden ihmisen elämästä. Sen ajan asumisesta. Lapset ovat innoissaan ja uteliaina kyselevät vanhemmiltaan asioita.

Eläkeläiset ehtivät istahtaa penkille ja mietiskellä sitä mahdollisuutta että mammutin dna onnistutaan istuttamaan norsuun ja sukupuuttoon kadonnut eläin syntyisi uudelleen. Syntyisi ja syntyisi. Olisiko se sittenkään se sama mammutti joka vuosituhanten saatossa katosi.

Siinäpä kysymystä pohdittavaksi. Sitten tulevat mukaan myös eettiset kysymykset.

Mammuttivauva Dima ( Tai sitten Ljuba )

Mukava oli Vabriikissa poiketa. Tapasin siellä myöskin vanhan tutun mammuttivauva Diman. Viimeksi tapasimme Leningradin (nykyisen Pietarin) eläitieteellisessä museossa noin 30 vuotta sitten. Eipä ollut Dima muuttunut. Samassa asennossa köllötteli lasivitriinissä edelleenkin.

Niin se tämäkin laji katosi jääkauden lopulla. Oliko sitten lopullinen syy ilmastonmuutos ja ravinto-olojen muuttuminen. Yhtenä syynä on veikkailtu myöskin ihmisen suorittamaa keihäsmetsästystä. Asian lopullinen syy on kuitenkin vielä osittain arvailujen varassa.

Kaivostoiminnan uhkakuva

Kullanpunnitusta Klondykessä

Valkeakoski 7.11.2012

Pienestä lirinästä on kehkeytynyt suuri saastevirta jolle ei tunnu loppua löytyvän. Talvivaaran kaivostoiminta alkaa olla jo valtakunnallinen murheenkryyni. Sottaava lorotus jatkuu ja vuotopaikka on edelleen hakusessa. 

Jos olisi eka vuoto, mutta kun ei. Nyt jo paikalta mittaillaan uraanipitoisuuksia kaiken muun sotkun lisäksi. STUK:n tiedotteen mukaan, Talvivaaran ympäristöön purkautuvassa vedessä uraanipitoisuudet ovat sen verran korkeita että niitä on seurattava. 

Säteilytyrvakeskus (STUK) ilmoittaakin tehostavansa paikalla radioaktiivisuuden valvontaa.

STUK tiedote.

Asia on Valkeakoskenkin osalta kiintoisa. Omalle paikkakunnalle ollaan luomassa kaivostoimintaa. Kultaa, kultaa oli teemana aikoinaan Klondykessäkin, silloin suuren kultaryntäyksen aikaan. 

Täällä, omalla paikkakunnalla se tullee aiheuttamaan melkoisen kuorma-autorallin. Sen lisäksi että kaivostoiminta saattaa aiheuttaa muitakin ympäristöongelmia kotinurkillakin. 

On siis syytä keskustella asiat auki. Onko se (kaivos) syntyessään  kunnalle rahasampo vai Kankkulan kaivo. Mitkä ovat mahdolliset ympäristöhaitat ja miten ne hoidetaan. Tuoko kaivos kylään työtä ja lisää vaurautta. 

Toivoa aina sopii yhteiseen laariin satavasta mammonasta. Niin- tai pelätä sitten ulkomaille virtaavista rahavirroista. Jos kaikki menee pieleen, ei paikkakunnalle jää kuin huolet ja murheet. Toivotaan ettei huono vaihtoehto toteudu. 

Kovasti oli ympäripyöreitä kannanottoja ministeri Ville Niinistölläkin. Huolestua pitäisi, sillä Talvivaara on jo tapeetilla EU - komissiossakin. 

Helsingin herroilla on nyt näytön paikka asioitten hoidossa. Siellä ne pitäisi jengata paikoilleen ilman että maakunnista lähtee "karvahattulähetystöjä" neuvoja jakelemaan.

Hemmetin hyttyset.

Tuo kirottu hyttynen, tietenkin naaras.

Tuo kaivattu ja odotettu vuodenaika, kesä siis, on vihdoinkin saapunut. Pitkän talven aikana se on vain herkeämätöntä odottelua. Sitten kun se ajankohtainen ja käsillä, voi vaivoin kuvitella sen negatiivisiä puolia. 


Niitäkin on valitettavasti. Alkukesän riivaaja on hyttynen.

Olen yrittänyt pilkkoa puita muutaman päivän luonnonhelmassa. Yksin se ei tunnu onnistuvan. Lukematon määrä noita itikoita on pyrkinyt lähempään tuttavuuteen. Tietenkin kutsumatta ovat tulleet.

Ihmisen ja miksei muidenkin elollisten olioiden hengitys ja siinä oleva hiilidioksiidi, vetää niitä naaraspaholaisia puoleensa. 


Nautiskellen ne imevät itsensä pulleaksi ihmispolon verestä. Sitä nuo kiusalaiset tarvitsevat hedelmöittyneiden muniensa kehittymiseen. Siis veri takaa sen että noita hemmetin ötököitä riittää hamaan tulevaisuuteen asti.

Alkukesän aikana tuntuvat olevan vielä kiukkuisempia. Ei auta huitominen, ei kiroilu. Kärsittävä vain on tuokin koettelemus.

Kaihoten sitä alkaa odottamaan syksyn viileneviä iltoja. Poissa ovat silloin hyttyset. Marjamättäät hehkuvat ja kesä antaa satoaan. 

Niin, ihana rauha. Kunnes ruohikosta pöllähtää kiukkuisten hirvikärpästen parvi. 

Harhala, Pälkäne

Harhala 7.4.2012

Mallasselältä Pinteleeseen johtava kapea vesiuoma elää nyt keväällä vilkasta elämää. Vesilintuja on ruokailemassa sen matalissa rantavesissä. Sula alue laajenee päivä päivältä ja silmänruokaa riittää. Noin kolmekymmentä laulujoutsenta oli valinnut sen hetkeksi etappipaikakseen ja jatkoi rauhallista ruokailuaan rantamatalassa. Kevät etenee takaiskuista huolimatta.

Viialan Haihunkoski

Naapurikylän, Akaan Viialan kautta kulkee virta tai ajoittain puro jolle on annettu nimi Haihunkoski. Keväällä kun sulamisvedet lisäävät purojen voimaa on tuokin koski kelvollinen pistäytymispaikka. Parkkipaikka aivan vieressä, mutta kulkuväylät ovat huonojalkaiselle varovaisesti kuljettavia.

Kalastajilla on omat sympatiansa koskea kohtaan. Perhokalstajat sinne tulevat saalisonneaan koittamaan silloin kun aika on sopiva. Liekö myöskin Toutaimen kanssa taistelu saanut paikalle lisää suosiota. Harrastaa voi kalastusta sitten aivan lähiseudunkin puroissa.

Aprillipäivän touhua

Myllynkulma Humppila

Aprillipäivän ratoksi voisi aivan hyvin väittää ylläolevan kuvan olevan Niagaralta, mutta kun ei luonto anna periksi moista. Ei edes aprillipäivänä.

Sunnuntaipäivän viihteeksi ajelin aamulla Vuolteensillan sula-alueelle katselemaan vesilintujen kevätpuuhia. Sen mitä vähän lintuja tunnen niin Kanadanhanhia näytti liikkeellä olevan ainakin neljä kappaletta. Telkkiä uiskenteli kauempana muutama pari. Lintuasiantuntija Alanko näytti olevan myöskin liikkeellä. Vallonjärvellä oli hänen mukaansa eilen nähty pari kurkea.

Niin se on että lumikerroksen huventuessa näkyy se heti myös purojen ja jokien virtauksen kasvuna. Eikä tarvitse aivan Pohjanmaalle asti matkata että asia tulee todennetuksi.

Ennen aprillipäivää tuli Tarttilan suunnalta uutinen jonka mukaan Tarttilassa oli vieraillut lampaiden kimpussa susi. 5 lammasta on peto ottanut hengiltä. Napannut sisätiloista. Mitenkä sitten päässyt sisään? Onko kyseessä sittenkään susi? Lopettamispäätöksen se kuitenkin on jo saanut. Toisaalta onko peto sitten jotain aavistellut sillä tieto tänä aprillipäivänä on että susi olisi jolkotellut Mallasselällä kohden Pälkänettä.

Minkähän suuruinen liikekannallepano jo on suoritettu. Kohta paikallislehden etusivua varmaan koristaa kuva jossa "jahtiporukka" esittelee tiensä päähän päässyttä Susi-Hukkaa.

Tulipallo taivaalla eilen.

Useita havaintoja tehty ko. ilmiöstä Valkeakoskenkin seudulla. Ilmoituksia on Ursalle tullut ainakin Hämeenlinnasta,Lempäälästä ja Akaasta.

Näyttää siltä että roippeet ovat pudonneet lähelle Jämsää,

http://www.aamulehti.fi/Kotimaa/1194713695676/artikkeli/jamsan+seutu+meteoriitin+kappaleita+ehka+keskustassa.html

Kyseisestä tulipallosta on olemassa myös pieni videopätkä.

Siis tässä alla Jukka Höltän saama pätkä.

http://hukka1974.kuvat.fi/kuvat/Tulipallot+ja+tahdenlennot/3.1.2012/M20120103_201734__90.avi

Aaton aatto 2011

Kurjenkallion karikko 23.12.2011

Talvea vartoillessa voi sitten vaikka kuljeskella rannoilla, olla pois jaloista kun Jouluvalmistelut ovat kesken. Luonnossa kulkiessa voi miettiä sitä mikä muuttoajankohdan määrää. Joutsenten muuttoon vaikuttanee se miten pitkään järvet ovat auki.Samalla se, kuinka ravintoa löytyy syötäväksi.

Suomalaistutkijat ovat havainneet esimerkiksi joutsenien myöhäistäneen lähtöään jopa lähes kuukaudella. Pitänee sekin paikkansa, tosin eivät linnut kalenteria katsele. Nyt se pitää paikkansa, syynä ovat kuitenkin pääosin ilmasto-olosuhteet ja ravinnon saanti.

Laulujoutsen on suojeltu ja sen ampuminen on metsästysrikos. Jotkut metsästäjätahot ovat esittäneet sen metsästämisen sallimista. Mitään varteenotettavaa syytä sen metsästämiselle ei ole. Siis olkoon lintu vapaa ja kaikkien ihasteltavissa.

Sotien jälkeinen elintarvikevaje osittain puolsi linnun metsästämistä. Nyt ovat ajat toiset. Kaupat ja hyllyt pursuavat tavaraa. Jopa niin paljon että monesta tuotteesta ehtii mennä "parasta ennen" päivämäärä ohitse.

Joulurauhaa vain kaikille.

Tavase saa kyytiä

Pysyykö kannettu vesi kaivossa ?

Hyvä kysymys.

Tavase on Tampereen ja Valkeakosken seudun kuntien tekopohjavesihanke.Aihe on kuumentanut lehtien palstat niin Tampereella kuin sen ympäristökunnissakin. Hankkeen puolesta ja vastaan taitetaan peistä olan takaa.

Kyse on tietenkin siitä, mitä vastinetta rahalle saadaan. Sitä kun pyydetään lisää ja hanke on sen verran levällään, että Valkeakosken kaupunginhallituskin veti äänin 6 - 3 jatkoraha päätöksen jumiin.Se esittää valtuustolle irtautumista hankkeesta ensivuoden aikana.Kaupunginjohtajan esitys siis kaatui äänestystuloksella.

Sitten onkin vuorossa kaupunginvaltuusto. Millaiseen tulokseen se aikanaan päätyy jää seurattavaksi. Maanantaihin mennessä sitten kulissien takana on pohdittavaa useammalla valtuutetulla.

Nyt niidenkin valtuutettujen, jotka mahdollisesti ovat olleet ryhmäveturien kantojen varassa. Niin, syytä on paneutua miettimään sitä miten kannattava hanke on. Onko siitä olemassa tarpeeksi tietoa? Mitä sitten tehdään. Vesi on asukkaille tärkeä tuote.

Itseasiassa se on tärkeämpi kuin jonkun Kiinalaisen suurkaupungin liikennejärjestelyt. Takavuosina nekin tuntuivat kuntapäättäjiä kiinnostavan. Nyt lienee parempi pysyä näissä arkisemmissa murheissa. Läheisimmissä ja "kotikutoisissa."

Eurooppa kuhisee muutenkin tarpeeksi.Rahamaailma nikottelee. Pitänee varmaan valtuutettujenkin olla tarkkana, onko nyt hinta-/laatusuhde kohdallaan.

Loskan aikaa

Nyt on maa jo valkoinen. On loskaa ja tossut kastuneet. Sataa räntää ja ihmiset ovat havahtuneet Joulunodotukseen. Tuulet puhaltelivat muutama päivä sitten niin, että ranta-alueilla vesi nousi. Viron puolella Pärnussa puistot muuttuivat paikoin kosteikoiksi.

Tampere on avannut myös joulutorinsa. Uutta on se että hehkuviinissä saa olla prosentteja. Onhan sekin jonkinlaista eteenpäinmenoa. Opitaan eurooppalaisia tapoja ja käytäntöjä viime tipassa ennekuin sakki saattaa hajota. Palata omiin systeemeihinsä ja lukkiutua omiin oloihinsa.

Toivoa sopii että glögijonossa ei tuupita ja elämöidä samaan tapaan kuin muutama viikko sitten ranskalaisten tuotteiden jonossa. Leipää kun ei tullut uunista ulos yhtänopeasti kun kansa halusi.

Katainen ja Urpilainen näyttäisivät olevan hiukan erilinjoilla siitä mikä on yksimielisyys. Onko se 100 prosenttia vai riittääkö 85 prosenttia. Perustuslaki näyttäisi olevan lähempänä Urpilaisen tulkintaa.

Venäjällä, itäisen rajan takana on käyty vaalit. Vaalitarkkailijat ovat ilmaisseet huolensa monista ilmenneistä epäkohdista. Kansa on sitten ilmestynyt protestoimaan kaduille. Näin on ainakin tapahtunut Moskovassa ja Pietarissa. Pahemmilta väkivaltaisuuksilta valtakoneiston ja kansan välillä on vältytty.

Toivoa vain sopii että naapuri välttyy Egyptin ja varsinkin Syyrian kaltaisilta levottomuuksilta. Joulunseuduksi olettaisi tilanteen hiljalleen rauhoittuvan, mitä sitten tapahtuu vuodenvaihteen jälkeen. Se on sitten muutaman viikon jälkeen nähtävissä.

Miksi he kerjäävät ?

Riika - toukokuu 2011

Valkeakoskilaisia kulkijoita on jo muutaman viime vuoden aikana riemastutettu jonkinasteisilla musiikkiesityksillä eri kauppojen läheisyydessä. Usein on liikkeellä pari, joista toinen, useimmiten mies, tapailee paljevikaisella ja teipillä paikatulla soittimella eräänlaista musisointia.

Nytkin on jo joulukuu ja samankaltaista toimintaa esiintyy niin Koskikaran kuin Lidlinkin kulmilla. Jos se on merkki EU:n tulevaisuudesta niin ei varsin valoisalta näytä.

Miksi he kerjäävät ? siitähän tässä kysymys on. Ei mistään korkeakulttuurisesta taidenautinnosta. Joku heitä tänne organisoi ja jonkinlainen koneisto vaikuttaa olevan takana.

Toki ihmisten pitää pystyä elämään ja syömään. Eikö esimerkiksi EU:n jäsen Romania pysty hoitamaan omiaan. Miksi he kulkeutuvat pohjanperukoille ihmisten kummasteltaviksi.

Mentiinköhän näissä laajenemiskuvioissa liian lujaa. Mitä mieltä olisi asiasta tämä Komissaari Olli Rehn ?

Euroopan kohtalonpäiviä, ja romahdusta rahamaailmassa odotellaan. Vuodenvaihteeseen on kuukausi aikaa. Sitä ennen saattaa tapahtua mitä hyvänsä.

Kaipuu omaan markkaan saa lisää jalansijaa. Onhan sekin mahdollista jos muut vaihtoehdot alkavat näyttämään umpikujaa.

Toki kerjäämistä on harrastettu aina. Nyt se on kuitenkin saanut rajojen aukeamisen kautta uudenlaisen ilmeen. Se ilme ei ole kaikiltaosin selkeä. Ovatko he pakoitettu tuohon tehtävään, ovatko he vapaaehtoisia.

Mihinkä menee tuo saatu ja kuppiin kertynyt tuotto.

Meneekö se kravattikaulaisen pukumiehen taskuun. Pukumiehen, joka saattoi saada ylennyksen aiemmasta kerjäläisen roolistaan.

Olenko vain turhan epäluuloinen? Tuskinpa olen.

Raittiusaate ja Valkeakoski

Valkiakoskilaisia tehdaspaikkakuntalaisia on tietenkin ravistelleet viinan kirot. 1800 luvun lopulla kukoistanut raittiusaate yritti tehdä osuutensa asian korjaamiseksi. Raittiusaate ylsi Valkeakoskelle asti ja 1898 perustettiin Raittiusseura Pyrkivä.

Toki paikkakunnalla oli toimintaa ollut jo aiemminkin.

Alakanavan tuntumaan yhdistys rakensi oman toimitalon vuonna 1910. Seuratoiminta hiljalleen halvaantui ja vuodesta 1915 se on ollut lamaantuneena. 1917 talo myytiin Ab Walkiakoskelle.

Sitten olikin edessä kansalaissota ja sen myllerrys paikkakunnalla.Kansalaissota ei tietenkään johtunut tuosta syystä, syyt olivat monet ja liittyivät pitkälti yhteiskunnallisiin oloihin maassa, sekä maan rajojen ulkopuolella.

Paikkakunnalla on juoppottelu ollut varsin laajaa ja kosteahkoa. Mäen syrjässä olutrisun kanssa elämöivä miesjoukko oli ollut tuttu näky kansalaissodan jälkeenkin.

Kauppalaksitulon jälkeen muutamana vuonna toimintaa oli yritetty elvyttää, mutta elvytys on epäonnistunut. Virolainen pirtu kulkeutui jostain kumman syystä Valkeakoskellekin. Kuinkas muuten.

Sodat 1939 - 1944 repivät sodistapalaaviin miehiin omat vammansa, niin ruumiilliset kuin henkisetkin. Helpotusta haettiin Alkon tuotteista. 1940 luvun loppu onkin ollut varsin "märkää kautta". Tervasaaren tehdas tuotti myös pirtua. Junat veivät pirtutehtaalta raaka-ainetta Rajamäelle jalostettavaksi.

Vaikka pirtutehtaalla oli varsin tiukka valvonta, niin kummasti sitä vain jostain laipanraosta kuppiin löytyi. Juna vei mennessään täyden säiliöllisen ja rautalankaan ripustettu ämpäri tuli takaisin paluukuormassa, täynnä sitä ihme nestettä. Ne jotka sitä maistoivat, sanoivat sen sellaista olleen, että kyllä irvistys pääsi.

Viinapäissään väki myös hölmöili. Vuonna 1950 rikostapausten määrästä 49 % oli juopumusrikkomuksia. Aiheuuttiko se sitten sen että että samana vuonna poliisi pääsi muuttamaan pienestä mökistä kanavanrannalta uuteen poliisilaitokseen Keskusaukion laitaan.

Jonkinlaiseksi "raitistuttamiskampanjaksi" voinee kutsua noita yhtyneläisten omia yrityksiä. Raitis helmikuu ja joillain myös Tipaton tammikuu.

Nuo yrityksetkin kestivät vain oman aikansa. Kuitenkin ne saivat osan ihmisistä miettimään omaa suhdettaan alkoholiin.

Nyt EU:n aikana on käynnissä uusi kostea kausi. Laivalasteittain ihmisiä seilaa edestakaisin Helsingin ja Tallinnan väliä. Tarjousoluet täyttävät kärryt ja autojen takakontit. Suomestakin viedään Viroon olutta rekoilla, ja niistä kuormista aina osa palaa takaisin. Hinta ratkaisee.

Joskus vain mietityttää : Onko tuossakaan mitään järkeä ?

******

Vuosilukujen lähteet: Valkeakosken Historia 2

Valokuva: Valkeakosken kotiseutuarkisto

Sieni ja hedelmätarha

Valkeakoski 23.9.2011 (Foto: VJ)

Keskellä Piippukylää, liki piippujen juurella löytyy kuvassa oleva esimerkki sienen ja hedelmäpuun yhteiselosta. Yritin salaa kuvata sitä "Ukkojen" luontokuvakisaa varten. Ei onnistunut salailu.

Hiukan kaihoten katselin kun muutama tuttu ukko konttaili koristeomenapuun alla kamerat tanassa. Joku kävi jopa käsin tunnustelemassa sienen jalkaa tunnistaakseen kumpi on kyseessä. Ukonsieni vai akansieni - siinä siis pohtimista. Akansieneksi se lopulta tunnistettiin, taisi olla äänestystulos.

Vahinko vain että menetin hyvän "valtin" luontokisassa.

Jurmuttihan se vähän, - siispä täytyi kaivaa piirrustusvehkeet esiin. Viiteen vuoteen en ole niihin koskenut. Saattoipa se olla virhe nytkin. No olkoon !

Tervasaaren kärjessä oli aikoinaan runsaasti mustesientä. Niitä jopa innokkaimmat sieni-ihmiset sieltä keräsivät ja söivätkin. Saattaa olla että vanha meesakenttä oli ko. sienilajille hyvä kasvualusta.

Puolukkaretki

Ylläs 2011

Heti alkuun ohje. Ei kannata mennä merta edemmäksi edes puolukkaaan. Paikoitellen niitä on tosi huonosti. Lapinviikko antoi runsaasti vesitihkua. Ruska oli varsin vaisua, saattaahan se siitä vielä hiukan parantua.

Linja- autossa köröttely kohden pohjanperukoita on aina joltinenkin suoritus. Luonnossa liikkuminen on kuitenkin mieluisaa niin kauan kuin koivet kantavat.

Pilkkikalastuskausi on ohi

Makkaraselkä 22.4.2011

Näillä seuduilla on talvipilkintäkausi vääjäämättä ohi. Kevät tulee pyrstöään heiluttavan västäräkin ohessa. Muutama lämpöinen päivä ja pienoinen viherrys on tosi asia. Kohden kevättouhuja siis kuljetaan.

Vaalit on käyty ja Soini lanseerasi termin iso jytky. Kieltämättä se sellainen olikin.

Paluu arkeen tuo sitten pöydälle ne vaikeudet mihinkä tuleva hallitus aikoo paneutua. Pakko se on kun kerran vallankahvaan on tartuttu. Päätä ei ole syytä panna piiloon pensaaseen. Vaaleista on liian lyhyt aika ja ne puheet ovat vielä ihmisten muistissa.

Poliittinen muisti on asioita vähemmän seuraavilla melko lyhyt. Kuitenkin on myös niitä jotka tallentavat asioita hiukan pitemmiksi ajoiksi.

Edessä on tutut keväthommat. Vene pitää hiukan ehostaa jotta se jäiden lähdettyä on valmiina katiskan vientiin. Skootteriin on tehtävä huolto. Lehtiä on haravoitava ja klapeja kilkutettava. Monta muuta hommaa painaa päälle. Siis monta...

Haihunkoski kuohuu

Kevätkuohuja Haihunkoskella.

Kivi kuohujen keskellä.

Kettinki varmistaa lahoavaa laudoitusta.

Haihunkoski Viiala 11.4.2011

Niin ylpeä kuin Walkiakoski aikoinaan oli kuohuvista vesistään, on tilanne nyt toinen. Ei edes vanhassa tukkikanavassa ole havaittavissa vaahtopäitä.

Jos veden rivakkaa juoksua haluaa ihailla on mentävä Akaan Viialan Haihunkoskelle. Kevään tulo ja lumien sulaminen on nähtävissä lisääntyneenä virtauksena tuossa ruskeavetisessä purossa (Tarpianjoki)

Akaa voisi kyllä nyt, kun on ottanut mahtiaseman tuossa kuntaliitoksessa, harkita Haihunkosken alueen kunnostamista. Jonkin verran paikalla on virkistyskalastusarvoakin.

Mutta, mutta - puurakennelmat on aika hiljalleen tuhoamassa ja satunnainenkin kulkija joutuu kulkemaan kieli keskellä suuta. Turvallisuus kulkijoille pitäisi olla tuon taajaman päättäjille avain kysymys.

Alueen kehittämistä olisi varmaan pohdittava. Vai onko tilanne nyt niin että Viiala jää entistä enemmän sivuraiteelle. Matkailijatkaan eivät mitenkään runsain joukoin ole kylään rynnistämässä.

Nahkatehtaan kirpputorilla lienee oma kävijäkuntansa, matkailulle ja kalastukselle saattaisi Haihunkoskesta löytyä jonkinlaista imua. Tai sitten ei,- tekeekö kevätkohina koskessa vain tepposensa ajatelman syntymiselle.

Huhtikuulle siirryttäessä

Viidennumero huhtikuussa 2011

Oli aprillipäivä,- ja meni. Sanomaehdet koittivat jekuttaa, jotkut jopa onnistuivatkin. Vaativammat rakensivat pilansa koiranpaskojen ympärille. Niistähän riittää keskusteltavaa ympäri vuoden.

Asiasta toiseen...

Pilkkireissut ovat jääneet aika vähiin. No,- huhtikuussa asian voi vielä korjata. Jäätä riittää ja ahvenia sen alapuolella. Viidennumeron parkkipaikalta on hyvä mennä jäälle. Ja jäätä riittää käveltäväksi vaikka Hämeenlinnaan asti.

Kaira kainalossa ja happea ahmien tassuttelin kohden Jylhänkalliota. Reikä siihen,siis jäähän - ei kallioon, ja taas eteenpäin. Paikoitellen vettä ja pientä painumaa. Yksi reikä yllätti, ei puhettakaan että onkia olisi voinut. Avanto pulisi ja purskutti vettä kuin kiehuva perunakattila.

Jäälle purkautui ilmaa jään alle jääneestä tai syntyneestä ilmataskusta. Ei muuta kun pään puistelua ja paikan vaihto. Jokunen ahven silloin tällöin, niitä pikkuisia, ei mottisia. Hyvä kun jotain saalista sai.

Saaliilla ei sitten voi kehua. Jäältä löytyi kuitenkin yksi onnellinen, maitokannun kokoinen pikkupoika jonka avannon vierellä köllötti pyrstö lotkuen noin puolikiloinen ahven. Pojan isä läheisellä avannolla kuunteli pojan tomeria ohjeita.

- Isä, hanki sääkin tämmönen pilkki.

- Tällä tulee kaloja.

- Juu, juu - ongi lisää vaan, myhäili isä.

Näki selvästi että isä oli tyytyväinen jälkikasvuunsa, vaikka taisi kisassa toiseksi , eli hopealle, jäädä.

*****

Huhtikuu sitten tiesi Aviloninkin "toistaiseksi" hiljenemistä. Raaka-ainepula eli liukosellun puute lienee ollut syynä. YT-neuvottelut tuovat tulosta ajan kanssa, mihinkä viisari alkaa osoittamaan. Pakkaselle vai plussalle. Työntekijöitä tuo tilanne kuitenkin varmasti harmittaa. Joku saattaa ajatella: Tässäkö se sitten oli ?

Kiemuraisia ovat talouselämän polut. Ei aina näe mitä mutkan takana on edessä.

Marutein painajainen

Helikopteri sammutuslennolla ilmailunäytöksessä. (Suomi)Foto VJ

Suomi ja koko maailma on seurannut jännityksellä Japanin taistelua tsunamin ja maanjäristyksen aiheuttamien ongelmien korjaamiseksi. Japanin energia on varsin riippuvainen ydinvoimasta. Nyt sitten kilahti oikein kunnolla. Tilanne vaurioituneiden voimalaitosten osalta ei ole ohi. Kriisi on päällä ja jatkunee vielä pitkään.

Televisio on kertonut suomalaissyntyisen Marutei Tsurusen (jap. ツルネン マルテイ näkemyksiä syntyneestä tilanteesta. Japanin parlamentin jäsen ja luonnonkatastrofi komitean puheenjohtaja on hyvä linkki suoraan asian ytimestä.

Pohjoiskarjalan Pielisjärveltä lähtöisin oleva Tsurunen on varsin viilipyttymäisesti kommentoinut tapahtumia.Aivan kuin syntyperäiset japanilaisetkin.

Suomessa on ylilyöntejä asiasta, jotkut ovat hamstranneet jopa joditabletteja. Niiden käyttö ei ole mielekästä kuin vasta sitten kun viranomaiset antavat siihen kehoituksen. Sellaista tuskin tulee ja maltti on nyt paikallaan. Japani on toisella puolen maapalloa.

On hyvin ymmärrettävää ettei Suomi ole järjestämässä mitään evakuointilentoja. Normaali reittiliikenne on toiminnassa ja maastaa on mahdollisuus poistua.

Ydinvoimalakeskustelu jatkunee meilläkin varsin vilkkaana. Syytä onkin asiapohjalta.

Riskit on kartoitettava jälleen kerran. Ei ole mitään hyötyä vaikka voimalarakennus olisi rakennettu miten vahvalle perustalle tahansa. Jäähdytysjärjestelmien haavoittuvuus on nytkin Japanissa ollut suuri ongelma. Korvaavien vaihtoehtojen käyttömahdollisuuksia on jälleen kerran harkittava uudelleen.

Japanin ongelmaa on jouduttu helpottamaan jopa helikoptereilla kannetulla vedellä. Säteily kohteen kohdalla on kuitenkin ajoittain ollut hyvin voimakasta ja kuumeisesti japanilaiset hakevat uusia ratkaisuja reaktorin jäähdytykseen.

Kriisi jatkuu vielä pitkään ja aina on päällä pelko uusista voimakkaista järistyksistä. Alla reaaliaikainen linkki järistystilanteeseen Japanin alueella.

Järistystilanne.

Pilkkivedet kutsuvat

Säkylän Pyhäjärvi 5.3.2011

Kevätaurinko on aloittanut lämmityskautensa. Pilkkijät ovat kipristelleet tuskissaan kun kulku jäällä on ollut hankalaa jalkamiehelle. Nyt tilanne on helpottanut ja kulku on vaivattomampaa.

Koskilaiset ovat vuosikausia käyneet kalassa merellä ja Säkylässä Pyhäjärvellä. Omaakin vesistöä kyllä riittäisi kuljettavaksi, niin Vanajan kuin Mallasselänkin puolella. Toki sekin on myönnettävä että uusissa paikoissa on oma viehätyksensä.

Lauantaina oli ainakin koskilaisia yksi linja-autollinen suunnistanut meren rantaan ja toinen Pyhäjärvelle. Siellä kun pitäisi tilastojen mukaan olla mahdollisuus suurempiin ahveniin. Aina ei kuitenkaan käy niin. Soitto meriporukalle selvitti että särkeä on runsaasti ja Säkylässä kertyi limaisia kiiskiä avannon reiän vierelle jäälle.

Jokatapauksessa kaikki jäällä liikkuneet saivat raitista ilmaa ja auringonpaistetta. Ulkoiluhan se varsinainen tarkoitus on, hinasi sitten ahkiota tai kantoi pelkkää reppua.

Apianvirran tuttu lintu

Koskikara päivystää 27.2.2011

Taas se on paikallaan. Päivystää ja katselee kuvaansa ohi virtaavasta vedestä. Sitten aloittaa niiaussession ja pyrähtää pinnan alle.

Muutama ohikulkija jää paikalleen seuraamaan linnun touhuja ja poistuu sitten jatkamaan lenkkiään. Jollain on niin kiire ettei kerkiä pysähtymää. Nopea vilkaisu ranteessa olevaan sykemittariin ja tossuihin lisää liikettä.