Tavase saa kyytiä

Pysyykö kannettu vesi kaivossa ?

Hyvä kysymys.

Tavase on Tampereen ja Valkeakosken seudun kuntien tekopohjavesihanke.Aihe on kuumentanut lehtien palstat niin Tampereella kuin sen ympäristökunnissakin. Hankkeen puolesta ja vastaan taitetaan peistä olan takaa.

Kyse on tietenkin siitä, mitä vastinetta rahalle saadaan. Sitä kun pyydetään lisää ja hanke on sen verran levällään, että Valkeakosken kaupunginhallituskin veti äänin 6 - 3 jatkoraha päätöksen jumiin.Se esittää valtuustolle irtautumista hankkeesta ensivuoden aikana.Kaupunginjohtajan esitys siis kaatui äänestystuloksella.

Sitten onkin vuorossa kaupunginvaltuusto. Millaiseen tulokseen se aikanaan päätyy jää seurattavaksi. Maanantaihin mennessä sitten kulissien takana on pohdittavaa useammalla valtuutetulla.

Nyt niidenkin valtuutettujen, jotka mahdollisesti ovat olleet ryhmäveturien kantojen varassa. Niin, syytä on paneutua miettimään sitä miten kannattava hanke on. Onko siitä olemassa tarpeeksi tietoa? Mitä sitten tehdään. Vesi on asukkaille tärkeä tuote.

Itseasiassa se on tärkeämpi kuin jonkun Kiinalaisen suurkaupungin liikennejärjestelyt. Takavuosina nekin tuntuivat kuntapäättäjiä kiinnostavan. Nyt lienee parempi pysyä näissä arkisemmissa murheissa. Läheisimmissä ja "kotikutoisissa."

Eurooppa kuhisee muutenkin tarpeeksi.Rahamaailma nikottelee. Pitänee varmaan valtuutettujenkin olla tarkkana, onko nyt hinta-/laatusuhde kohdallaan.

Miksi he kerjäävät ?

Riika - toukokuu 2011

Valkeakoskilaisia kulkijoita on jo muutaman viime vuoden aikana riemastutettu jonkinasteisilla musiikkiesityksillä eri kauppojen läheisyydessä. Usein on liikkeellä pari, joista toinen, useimmiten mies, tapailee paljevikaisella ja teipillä paikatulla soittimella eräänlaista musisointia.

Nytkin on jo joulukuu ja samankaltaista toimintaa esiintyy niin Koskikaran kuin Lidlinkin kulmilla. Jos se on merkki EU:n tulevaisuudesta niin ei varsin valoisalta näytä.

Miksi he kerjäävät ? siitähän tässä kysymys on. Ei mistään korkeakulttuurisesta taidenautinnosta. Joku heitä tänne organisoi ja jonkinlainen koneisto vaikuttaa olevan takana.

Toki ihmisten pitää pystyä elämään ja syömään. Eikö esimerkiksi EU:n jäsen Romania pysty hoitamaan omiaan. Miksi he kulkeutuvat pohjanperukoille ihmisten kummasteltaviksi.

Mentiinköhän näissä laajenemiskuvioissa liian lujaa. Mitä mieltä olisi asiasta tämä Komissaari Olli Rehn ?

Euroopan kohtalonpäiviä, ja romahdusta rahamaailmassa odotellaan. Vuodenvaihteeseen on kuukausi aikaa. Sitä ennen saattaa tapahtua mitä hyvänsä.

Kaipuu omaan markkaan saa lisää jalansijaa. Onhan sekin mahdollista jos muut vaihtoehdot alkavat näyttämään umpikujaa.

Toki kerjäämistä on harrastettu aina. Nyt se on kuitenkin saanut rajojen aukeamisen kautta uudenlaisen ilmeen. Se ilme ei ole kaikiltaosin selkeä. Ovatko he pakoitettu tuohon tehtävään, ovatko he vapaaehtoisia.

Mihinkä menee tuo saatu ja kuppiin kertynyt tuotto.

Meneekö se kravattikaulaisen pukumiehen taskuun. Pukumiehen, joka saattoi saada ylennyksen aiemmasta kerjäläisen roolistaan.

Olenko vain turhan epäluuloinen? Tuskinpa olen.

Raittiusaate ja Valkeakoski

Valkiakoskilaisia tehdaspaikkakuntalaisia on tietenkin ravistelleet viinan kirot. 1800 luvun lopulla kukoistanut raittiusaate yritti tehdä osuutensa asian korjaamiseksi. Raittiusaate ylsi Valkeakoskelle asti ja 1898 perustettiin Raittiusseura Pyrkivä.

Toki paikkakunnalla oli toimintaa ollut jo aiemminkin.

Alakanavan tuntumaan yhdistys rakensi oman toimitalon vuonna 1910. Seuratoiminta hiljalleen halvaantui ja vuodesta 1915 se on ollut lamaantuneena. 1917 talo myytiin Ab Walkiakoskelle.

Sitten olikin edessä kansalaissota ja sen myllerrys paikkakunnalla.Kansalaissota ei tietenkään johtunut tuosta syystä, syyt olivat monet ja liittyivät pitkälti yhteiskunnallisiin oloihin maassa, sekä maan rajojen ulkopuolella.

Paikkakunnalla on juoppottelu ollut varsin laajaa ja kosteahkoa. Mäen syrjässä olutrisun kanssa elämöivä miesjoukko oli ollut tuttu näky kansalaissodan jälkeenkin.

Kauppalaksitulon jälkeen muutamana vuonna toimintaa oli yritetty elvyttää, mutta elvytys on epäonnistunut. Virolainen pirtu kulkeutui jostain kumman syystä Valkeakoskellekin. Kuinkas muuten.

Sodat 1939 - 1944 repivät sodistapalaaviin miehiin omat vammansa, niin ruumiilliset kuin henkisetkin. Helpotusta haettiin Alkon tuotteista. 1940 luvun loppu onkin ollut varsin "märkää kautta". Tervasaaren tehdas tuotti myös pirtua. Junat veivät pirtutehtaalta raaka-ainetta Rajamäelle jalostettavaksi.

Vaikka pirtutehtaalla oli varsin tiukka valvonta, niin kummasti sitä vain jostain laipanraosta kuppiin löytyi. Juna vei mennessään täyden säiliöllisen ja rautalankaan ripustettu ämpäri tuli takaisin paluukuormassa, täynnä sitä ihme nestettä. Ne jotka sitä maistoivat, sanoivat sen sellaista olleen, että kyllä irvistys pääsi.

Viinapäissään väki myös hölmöili. Vuonna 1950 rikostapausten määrästä 49 % oli juopumusrikkomuksia. Aiheuuttiko se sitten sen että että samana vuonna poliisi pääsi muuttamaan pienestä mökistä kanavanrannalta uuteen poliisilaitokseen Keskusaukion laitaan.

Jonkinlaiseksi "raitistuttamiskampanjaksi" voinee kutsua noita yhtyneläisten omia yrityksiä. Raitis helmikuu ja joillain myös Tipaton tammikuu.

Nuo yrityksetkin kestivät vain oman aikansa. Kuitenkin ne saivat osan ihmisistä miettimään omaa suhdettaan alkoholiin.

Nyt EU:n aikana on käynnissä uusi kostea kausi. Laivalasteittain ihmisiä seilaa edestakaisin Helsingin ja Tallinnan väliä. Tarjousoluet täyttävät kärryt ja autojen takakontit. Suomestakin viedään Viroon olutta rekoilla, ja niistä kuormista aina osa palaa takaisin. Hinta ratkaisee.

Joskus vain mietityttää : Onko tuossakaan mitään järkeä ?

******

Vuosilukujen lähteet: Valkeakosken Historia 2

Valokuva: Valkeakosken kotiseutuarkisto

YT-neuvottelut

Tervasaaren paperitehtaan yt-neuvottelut loppuivat jokin aika sitten. Eilen tiedotettiin että päätös sellutehtaan sulkemisesta pitää, sellupuoli ajetaan alas vuodenvaihteeseen mennessä.

Tulos neuvotteluista oli ennalta arvattavissa. Epätoivoiselta tuntui työntekijäpuolen veto mahdollisuuteen, jossa Suomi ja Venäjä olisivat neuvotelleet yhden paperitehtaan puutullien poistamisesta.

Toki yritettävä on, mutta ehdotus ei kummunnut kyllä liiasta realismista. Yt- neuvottelut kai ovat jonkinasteista silmänlumetta. Sellainen kuva niistä nyt kaikkiaan on muodostunut.

Mikään yritys ei ilmoita tehtaan lopettamisesta ja sitten ikäänkuin "aprillia" vedettäisiin takaisin. Ei siinä ainakaan yrityksen johto olisi kovin vakuuttavissa käsissä.

Tehdas siis irtisanoo 166 henkilöä, luvussa ei ole mukana määräaikaiset. Heidän toimintansa on jo ennalta rajattu määräaikaiseksi.

Synkältä tuo tilanne vaikuttaa. Varsinkin kun muistaa sen innon jolla väki oli ottamassa vastaan reilu vuosi sitten uutta valkaisulinjaa. Sen laitoksen toiminta miljoonainvestoinnista huolimatta oli lyhyt kuin kananlento.

Päätös osaston johdonkin mukaan lopettamisesta tuli kuin kulman takaa. Tyrmistys joka portaassa oli melkoinen.

Melko ankara urakka on kunnalla sopeuttaa kasvusuunnitelmiaan nykypäivän arkeen. Mistä saada yritystoimintaa joka vetäisi sisäänsä ulos joutuvia Tervasaaren työntekijöitä.

Haaste on melkoinen. Puheet on puheita, sanoi Laihon Torstikin aikoinaan. Nyt kuntalaiset ovat odottamassa jo tekojakin.

Talouselämä keikkuu.

Vaalien varjossa, tapahtuu talouselämässä mullistuksia. Pörssit ovat olleet kauttaaltaan laskussa. Valtiot tekevät päätöksiä pankkien turvaksi ja uskottavuuden tueksi. Jotain merkillistä on maailmalla tapahtumassa.

Lainaus:Arvopaperilehdestä 24.10.2008

"Tämä on kerran elämässä -tyyppinen kriisi ja mahdollisesti jopa ihmiskunnan suurin finanssikriisi", kertoo Englannin keskuspankin Charles Bean Reutersin mukaan.

Niin, aika karua analysointia,mitä lie sitten edessä. Kaikkeen on varauduttava,leipäkone vain käyntiin ja "pottuja" varastoon.

Valkeakoskella levisi tänään taas uusi uutinen. Säteri yhtiö aloittaa yt-neuvottelut ja edessä on ilmeisesti lomautuksia tai jopa pahempaa.

Valkeakosken betonissa on jo sama sävel soimassa ja Tervasaaressa yt-palaveri on loppusuoralla.

Kaikenkaikkiaan uutiset ovat olleet hyvinkin mollivoittoisia.Ei siinä enään kovaa uhoamista näy vaalien suhteenkaan olevan.

Vesitihku laimentaa sopivasti kahvia pahvimukissa ja vaalikarjakin vetää lippalakkiaan syvemmälle päähän.

Talousmyllerrys

Lehdet puhisee ja television uutiset säestää taloustilanteen mullistuksista maailmalla. Islanti rypee ja kylpee pohjamutia myöten. Raha pyörittää ja huojuttaa pientä saarivaltiota. Spekulantit puhuvat viisaita ja kansa on ihmeissään.

Raha on kumma kapistus, sillä saa palveluita ja tuotteita. Kun kassassa paistaa pohja, kaikki jähmettyy.

Asuntovelallisia ei varmaan naurata lainakorkojen kasvu ja toisaalta asuntojen myyntihinnan alastulo. Sama on arvopapereilla, pörssi sukeltaa ja kurssit painuvat vahvaan laskuun.

EU teki yhteispäätöksen talletussuojan korottamisesta 50 000 € määräiseksi. Onhan sillä tietenkin tyynnyttävä vaikutus. Kaikki pankit sitten suomessakin ovat samalla viivalla. Ei kai niissä paljoa eroa ollut aiemminkaan.

Tavallisen katutason tallaajan ei sitten kannata panikoitua sen vuoksi, valtio tulee kaikille takuumieheksi. No,- valtiohan olemme me, ja jos oikein huonosti käy, kaikkien niskassa se tuntuu.

Nuorten asuntovelallisten kannattaa nyt olla tarkkana, eikä se ole kiellettyä muulloinkaan. Holtiton meno on taas kerran tulosssa tiensä päähän.

Jotain mätää täytyy systeemissä olla jos pienessä kaasussa saa puhelimella otettua lainaa melkoisia summia, hirveillä koroilla. Joku mättää silloin pahasti.

Islannissa on rakennusten nostokurjet jähmettyneet liikkumattomiksi.

Niin, jossain uhotaan meilläkin hirvittävilla rakennussuunnitelmilla, uusia kauppakeskuksia pitäisi pystyyn pykätä. Toisaalta työttömyys kasvaa, ainakin tlastollisesti, uusiin mittasuhteisiin.

Olisikohan aikalisän paikka koskilaisillakin ?