Vuosikin on vaihtunut jälleen. Laiskuutta vai vanhuutta mutta ensimmäinen postaus tälle vuodelle. Piippukylä kuitenkin edelleen paikallaan. Päivän pidentyminen on selkeästi havaittu. Sellaista se on. Kulku kameran kanssa pitkin varsin liukkaita , jäisiä sivuteitä on tasapainoilua jos mikä.
Torstaina tuli käytyä Pälkäneellä kuuntelemassa Tykölänjärven hoitosuunnitelman esittelyä. Salissa oli kolmisenkymmentä osallistujaa. Osa tietysti virkamiehiä. Olisi erinomainen asia jos suunnitellut ja tulevaisuudessa tapahtuvat toimenpiteet auttavat parantamaan järven tilaa. Suunnitelman mukaan pohjapatoa muokataan varovasti uuteen uskoon ja erilaisin toimin poistetaan lietettä ja juurakoita. Hiukan jäi avoimeksi se mitä toimenpiteitä kohdistuu itse Tykölänojaan. Luvassa on sitten paikka pohjoispäässä järveä uudelle lintutornillekkin. Se on yksityisen maanomistajan harkinnan tulosta. Hyvä jos tämäkin toteutuu sillä Tykölänjärvi on lintujärvenä yksi Pirkanmaan alueen luontokohteista.
Kalakuolemat viime kesänä hätkäyttivät ja aiheutttivat sopivalla tuulella selviä tuoksuelämyksiä padon lähialueilla kulkeneille. Näitä tapahtumia tuskin koskaan pystytään täysin lopettamaan yksinomaan jo järven mataluuden vuoksi.
Viidennumeron parkkialue 17.1.2015
Vanajalla kalaa tuntuu riittävän. Hyviä kuhasaaliita ovat huhujen mukaan saaneet. Arvotavaraahan se kala on ja oivaa tuotetta ruokapöytään. Onnea vaan verkkomiehille.
Sitä vain on vaikea ymmärtää miksi perkuujätteet täytyy jättä yleisen parkkialueen vieressä olevan katoksen lähituntumaan. Vaikka talvi onkin ja luonto tuon paikan ajan kanssa siivoaa,- ei se aivan näin pitäisi mennä. Vaikea on uskoa että paikalla ajoittain näkynyttä merikotkaa joku ruokkisi. Paikan ainakin olisi voinut toisin valita. Parempiakin paikkoja varmasti olisi.
Ote WWF:n sivulta.
Merikotkatyöryhmän ensimmäisiä toimenpiteitä oli järjestää merikotkien talviruokinta rannikoilla ja saaristossa. Tämä koitui lajin pelastukseksi. Yli 20 vuoden ajan vapaaehtoisemme raahasivat luodoille ja rannikon kallioille lihaa merikotkien ruuaksi. Liha on ollut kotkille puhtaampaa ruokaa kuin kalat ja vesilinnut, joita ne itse pyydystävät Itämereltä. Nyt merikotka selviää jo ilman talviruokintaa, eikä ruokintaa ole enää jatkettu kuin paikoin tutkimustarkoituksiin.
