Paluu arkeen, vaalit ovat ohitse.

Kysymys kuuluu - Kuka voitti Valkeakoskella vaalit?

 Poliittisista ryhmistä vakuuttavin voitto oli SDP:llä ja Perussuomalaisilla. Vaalityössä kompurointia oli etenkin Keskustapuolueella ja Vihreillä. Myöskin Vasurien kone yski melko pahoin.Noiden kolmen tappio oli yhteensä 5 paikkaa.

IV - ryhmittymä sai kaksi paikkaa. Se takasi sen mikä ilmeisesti ryhmittymän muodostajilla oli tarkoituksenakin. Reijo Heinonen ja Teuvo Nieminen varmistivat näin paikkansa.

Kokoomus säilytti entiset asemansa ja muutos edellisien vaalien äänimäärään oli + 11 ääntä. Valtakunnallisestihan puolue säilytti suurimman puolueen asemansa.

Vaalit näyttäisivät Valkeakoskella menneen varsin korrektisti. Pientä loan heittoa tapahtui Valkeakosken verkossa nimimerkkien takaa. Sosiaalisen median, lähinnä facebookin puolella tilanne oli rauhallisempi. Ehkäpä siellä on helpompi jäädä vääräntiedon levittämisestä kiinni.

Pauli Kiuru,Pekka Järvinen ja Mikko Nurmo ylsivät yli 400:n äänen rajan. Kiuru koputteli jopa 500:n rajaa.Naisten puolella ehdokkaista Sari Pulla, Maria Heikkinen ja Sari Slawuta hipoivat 200:n äänen rajaa.

No niin. Nyt on arki edessä ja koska valituksi tuli varsin monta uutta valtuutettua on edessä sisäänajo. Toivottavasti uudet valtuutetut jaksavat paneutua asioihin syvällisesti. 

Paikkakunnan ongelmat eivät poistu mihinkään siinä vaiheessa kun äänestyspaikkojen ovet sulkeutuvat. Siellä ne odottavat ratkaisuja ja päätöksiä siitä miten ne hoidetaan. 

Huolestuttavaa oli se että äänestysprosentti jäi alaviritteiseksi. Harminpaikka sinällään. Näillä prosenteilla on sitten selvittävä eteenpäin.

Oletko valmis, kuntavaalit tulevat.

Asiaan !

Vähiin on jäänyt blogikirjoittelu. Lapinviikko vei oman aikansa ja sen seurauksena tullut flunssa jatkoi taukoa tällä rintamalla. No ei siinä kai kukaan ole paljoa hävinnyt.

Paras on nyt sitten alkaa asennoitumaan kuntavaalien kuvioihin ja ruveta haeskelemaan oikeata henkilöä, jolle uskaltaa vastuun omasta puolesta antaa. Koska en itse tiedä muuta demokraattista tapaa hallinnoida yhteiskuntaa kuin vapaat vaalit.

Julkiset ehdokkaat ja heidän mielipiteidensä arviointi. No, toki en vaalikoneisiin asti lankea. Näyttö ehdokkaasta pitää selvitä muulla tavalla. Arvion teon aika on nyt. Onko oma edustajasi toiminut avoimesti, ja onko pysynyt aiemmissa kannoissaan.

Ei yksi ihminen kaikkea ratkaise, ei edes puolia. Politiikka kun on lopultakin aina kompromissien ja asioitten yhteen soveltamista.Vakaata harkintaa ja asioihin paneutumista. Pääosin siis. Jotain murtamattomia periaatteita pitää olla jotta uskottavuus säilyisi.

Valitettavasti leiristä toiseen loikkiminen ei edusta vahvinta periaatteellisuutta. Uskottavuus on tiukoilla silloinkin kun kunnan virka häämöittää ja se aiheuttaa yllättävän poliittisen heräämisen jonkin toisen ryhmittymän mukaan.

Keskustelua herättää myös se, kuinka kuntaan virka tai palkkasuhteessa olevien suuri määrä, istuu päättävissä elimissä. Onko se hyvä vai huono asia ? Mitkä ovat sen hyödyt ?

On aika kuunnella, kysellä ja pohtia tulevaisuutta. Äänestäjä aktivoidu ja kysy. Aina se ehdokas jossain nurkissa luuraa.

Mitä muuttui ?

Valkeakoskella aamu avautui sitten syksyisen valjuna. Vaalituloksia katsellessa pohti, mikä muuttui ? Muuttuiko oikeasti mikään. Demarit hukkasivat kaksi paikkaa ja Kokoomus nappasi yhden lisäpaikan.

Perussuomalaiset ja Keskusta kasvattivat pottiaan, syynä lienee sitoutumattomien hajaantuminen uusien logojen alle.Niin sitä pitää, Soinilaisuus pärjäsi valtakunnallisestikkin hyvin.

Mihinkä sitten Demarit kadottivat Valkeakoskella 462 ääntä edellisiin kuntavaaleihin verrattuna. Katosivatko ne Kotikulma kohuun vai yleiseen linjattomuuteen.

Vaikea sanoa äkkiseltään, aika kertonee asiasta enemmän. Urpilaisen" torjuntavoitto teema" pitää valtakunnallisesti paikkansa.

Paikalliset kiemurat sitten ovat täällä ihan oma asiansa. Uskoisin että joka kunnalla on omat erityiskuvionsa. Ei ne muuten kuntavaalit olisikaan.

Vasemmistoliiton yhden paikan pudotus lisää osaltaan paikallista siirtymää poliittisen keskustan suuntaan. Myöskin Kokoomus ja kristilliset saivat yhden lisäpaikan ja Vihreät palasivat valtuustotyöhön paussin jälkeen.

Ei purrut äänestäjään "ruusujen jakelu" - Demarien edessä on ankara itsetilityksen aika, kadonneiden äänien metsästys on kova laji.

Jossainhan nekin äänet ovat. Kysymys kuuluukin: Missä ne ovat ja miksi ne ovat juuri siellä?

Äänestysprosentti oli kuitenkin noussut edellisistä, vuoden 2004 vaaleista 1,5 prosenttiyksikköä.

Vaalikone

Kaikkihan tietävät mikä on vaalikone.Sehän on laite netissä johon syöttämällä vastauksia, löytyy-tai pitäisi löytyä,- ehdokas joka vastaa omaa ajatusmaailmaa. No juu... Onhan niitä härveleitä kaikenlaisia.

Paras kai on kuitenkin turvata vanhaan luonnonmenetelmään. Katsella, kysellä ja arvioida ehdokkaita.

Paras ei ole tietenkään se joka eniten lupaa. "Puhuu ummet ja lammet" - on vaalien alla kaikien kaveri ja sitten kun vaalit on ohitse- unohtaa hurskaasti sen mitä on luvannut. Niitäkin on nyt liikkeellä.

Koskikarassa oli eilen vilinää, aula oli täynnä.Ainakin kolmenväristä ilmapalloa oli jaossa. Joku jakoi ruusuja, joku kyniä. Tulitikkuaskitkin tekivät kauppansa, onneksi on sateiset kelit.

Pihamaalla pienessä tihkussa oli kaksi telttaa, Vasemmistoliitto ja SKP siellä rinnakkain vartosivat. Vaaliliittoa eivät kuitenkaan aikaiseksi saaneet.

Suurin osa väestä oli sisällä lämpimässä kuuntelemassa muiden ryhmien ehdokkaiden ilosanomaa.Kontrasti oli melkoinen. Sisätiloissa lämmintä ja tiivis tunnelma.

Ulkona, vesitihkua ja autiota. Lepatus vain kävi muutaman uskollisen housunpuntissa.Ei meinannut edes pumpputermari toimia.

Vaalityössä on monet konstit. Aatteelleen uskollisena Jouko Pesonenkin kaivoi hanurin laatikosta ja harvalukuiselle kuulijakunnalle kaikui pienen tapailun jälkeen kappale "Veli sisko" ja niinpäin pois.

Pari päivää aikaisemmin oli muuan ehdokas lähestynyt vaalirekvisiittanaan pieni koiranpentu,joka kuono väristen nuuhki piippukylän koleata ilmaa.

Vaikutelma on että ihmisillä on nyt kiinnostusta keskustella asioista yleensäkin. Tervasaaren irtisanomiset ja paikkakuntaa koskevat asiat ovat jatkuvasti esillä. Niinhän se pitää olla, nyt on hyvä aika pohtia tulevaa. Menneisyys on jo elettyä elämää.

Kansa saa päättää !

Alkaa hiukan vauhti paranemaan, varaa ehdokkailla vielä on. Siis parantaa kampanjointiaan.

Palasin kotiin aamulenkiltä vatsa täynnä erinomaista hernekeittoa, Sitä Koiton aukiolla tarjoili vapaaseurakunta.

Oli asettautunut sopivasti "Vasurien" viereen. Laakson Eskollekkin näytti hyvin kelpaavan "hengenmiesten" rokka. Meni mies hiukan hämilleen kun sopanjakaja pyysi liittymään heidän"puolueeseensa"

Taustalla seurasi haukankatseella asioitten etenemistä Asikaisen Harri. Mitähän kertoo uutta blogissaan. Eero Väyrynen sitä sitten varmaan puolestaan kommentoi. Sillä tapaa sitä sitten vasemmisto ja oikeisto yhdessä kättä lyövät.

Seurakunnan väki puolestaan sai vasurien vaunulla kahvia ja piparia. Sehän on sitä yhteiseloa johon olisi vaikeina aikoina kaikkien pyrittävä. Sitten kansa kuitenkin valittaa kun politiikot "kähmii" ja "hyväveli" verkosto junailee.

Eivät ottaneet soppakuppia käteensä pikimustat miehet, olisivatko olleet jotain pelureita tai koulutettavia. Kohteliaasti soppaa jakava romaanimies sitä heille tarjosi. Ohitse kävelivät mokomat. Soppamies vain sanoi lopuksi:

- Hei, kävelitte juuri onnenne ohitse.

Ei reagoinut ulkomaaan mies, liekö ymmärtänyt kaunista suomenkieltä lainkaan.

Aivan kaikki eivät nöyrtyneet, tosin toisesta vaalisanansaattajaryhmästä Lehtisen Villelle, (SDP) näytti keitto maistuvan. No - Ville on iso mies ja energiaa vaatii moottori liikkeellä pysyäkseen.

Ryhmässä on sitten varmasti mukavampaa tehdä vaalityötä, jotenkin taitaa jopa olla turvallisempaakin.Tiukassa keskustelussa on sitten apu lähellä, ohjaamassa keskustelua uusille urille.

Toisenlaisen konstin oli keksinyt (keskustan) ehdokas, oli parkeerannut pakettiautonsa, tietenkin iso numero kyljessä (jota en kerro) Waltikan rantatielle. No sehän on kevyenliikenteen väylä.

Mukana oli peräkärry ja harava jolla innokkaasti lehtiä haravoitsi. Kaksi pikkunassia oli auton vierellä ja iloisesti käsi pystyssä tervehtivät ohikulkijoita.

Hyvä oivallus sinänsä, yksilösuoritus.Täyttäköön talkoohenki maan. Tosin sillä on paha tapa hiipua aina vaalirumban jälkeen.

Keskustan ehdokkaista on peräti 14 ilmoittanut itsensä sitoutumattomaksi. Kun sillä listalla on 21 ehdokasta, sitoutumattomien määrä on sitten melkoinen. Peräti kummastusta herättävä.Eikö vain ?

Missä luuraa kokoomus ja perussuomalaiset. Ei pojat, tuo peli ei vetele. Uutta on keksittävä.No -tosi hyvinhän ne kansalliset seniorit yleisölle liikuntahallissa tanssivat. Pahus että ei ollut numeroita näkyvillä.

Usvaa ja odottelua

Syksy etenee ja ilmojen muttuessa alkaa esiintyä sumua, maisema muuttaa muotoaan, tuttu näkymä vääristyy.

Siitä onkin helppo jatkaa tuleviin kunnallisvaaleihin.

Vaalien alla asiat kärjistyvät muutamiin ydinasioihin, nousevat esiin ikäänkuin usvan keskeltä. Kuntalaisella on vaikeuksia hahmoittaa asioiden tiukkaa ydintä. Mielenkiinto paikallisesti keskittyy asioihin joissa on olemassa valtakunnallistakin kiinnostavuutta.

Usvan keskellä on vielä päätös tutkinnan tuloksesta ns. Kotikulma asiassa. Asia on ollut paikallinen keskustelunaihe ja todennäköisesti päätös syyttämisestä tai syyttämättä jättämisestä jää yli vaalien. Kuinkas muuten, kas kun sattuikin niin.

Mielenkiintoa lisää myös paikalliset kouluasiat. Sekin vielä, parakkikylien ajan luulisi olevan ohitse.Tilapäisratkaisuja joita sitten kutsutaan "viipalekouluiksi" - Koulujen kanssa on sähelletty aivan kyllästymiseen asti, luulisi sen rassaavan lasten vanhempiakin. Nyt lienee kyseessä Eerolan koulu.

Ihmisen muisti on rajallinen, valtuutetuillakin se sellainen lie. Monasti uutta pestiä hamuava unohtaa autuaasti mitä kantaa on kulloinkin kannattanut. Siksi on hyvä seurata tehtyjä päätöksiä ja millä kannalla kukin on ollut.

Nyt siis kannattaa äänestäjän olla tarkkana, tarkkana siksi, että pystyy löytämään asioitten ytimen sumun ja usvan keskeltä. Poliittiselta kentältä kun löytyy tosi hyviä sumun levittäjiä, hälventäjiäkin siellä enenevässä määrin tarvittaisiin.

Sumun hälvettyä saattaa maisemakin olla jälleen tutun näköinen.