Vaikenevatko aseet ?

Ukrainan kriisi on jatkunut jo liian kauan. Tarpeetonta väkivaltaa ja ihmisuhreja. Väkivalta ruokkii uutta väkivaltaa ja lisää katkeruutta ja vihaa. Raunioita ja vammautuneita ihmisiä lisää. Mikä on tuon vihamielisyyden syy. Perimmäinen syy.

Ukrainalaiset ja venäläiset on laskettu keskinäisesti veljeskansoiksi. Kielellisesti ja uskonnollisesti toisiaan lähellä oleviksi. Pitkä historia ja yhteinen elämä. Termit separatismi ja Novorossija eivät lupaa hyvää tulevaisuudessakaan. Kärsimystie on edessä vielä pitkään.

Koko nykytilanne johtunee ainakin jossain määrin vielä niistä jälkijäristyksistä jotka vaikuttavat Neuvostoimperiumin kaaduttua reilu 20 vuotta sitten. Sitä se on. Kipuilua vielä täysin parantumattomasta haavasta. Lisänä ongelmia on aiheuttanut korruptioitunut koneisto mikä huipentui edellisen Ukrainan presidentin poistumiseen itärajan taakse helikopterin kyydissä.

Itsenäisen maan tunnusmerkkejä on myöskin omien rajojensa valvonta. Se että raja on auki ja toisen sotivan osapuolen täydessä kontrollissa ei pitkän päälle vetele. Ukrainan valtiona on saatava rajansa valtiokontrollin alaiseksi. Onko aikaraja vuoden loppuun mennessä liian pitkä ? Luultavasti on. Mitä nopeammin raja on Ukrainan valvonnassa, ehkä EU:n tarkkailijoiden avustamana, sen parempi.

NATO:lla ei tämänhetkisessä tilanteessa ole mitään mahdollisuuksia mennä mukaan. Venäjäkään ei sitä tulisi myöskään hyväksymään. Ukraina on nyt mahdollisimman pahassa paikassa sijaitseva kipupiste Euroopan alueella.

Entä sitten Krimin niemimaa ? Onko se jo selvää kauraa ? Vai onko kyseessä valtioitten välinen paise joka jossain vaiheessa puhkeaa sekin. Osana itäisen Ukrainan taisteluissa näyttäisi (maallikonkin) silmissä olevan maayhteyden luominen ns. separatistialueen kautta Krimille.

Ensi yönä pitäisi tykkien ja raketinheittimien jylinä loppua alueella. Tosin sen se on pitänyt tehdä jo aiemminkin. Kaikki on vielä arvoitus ja arvauksen varassa. Sopimusvääntö Minskissä oli varsin vaikuttavan näköistä. Vaikuttaako se että sopimusta sopimassa oli myös presidentti Vladimir Putin.

Mies joka valokuvissa on varsin reippaana nähty astuvan useammankin kerran kameroiden eteen Kremlin kullatuista ovista. Niin. Ovatko nekin upeat ovet vain suuren näytelmän lavaste.

Oli asia miten on,- siitä huolimatta tämän näytelmän katsomo on täynnä viimeistä lehteripaikkaa myöten. Ensiyö on vielä toivoa täynnä,- toistaiseksi.

Uppoaako Kreikka

Καλή όρεξη


Kieltämättä kreikkalainen ruoka on maukasta. Vesi kirkasta ja aurinkokin paistaa tarpeeksi. Ouzo hivelee kitalakea ja taustalla soi omaperäinen musiikki. Niin, sellaisena se näyttäytyy turistille. Matkaajalle ja lomanviettäjälle.


Entä sitten kansalainen joka asuu itse maassa, maassa jonka talous on ajettu kuralle. Hallitusneuvottelut takkuavat ja tulevaisuus on hyvinkin epävarmaa. Onko tavallinen peruskreikkalainen elänyt kuin pellossa, osallistunut kasinopeliin ja keinotteluun? Eipä kai. Mikä sitten mättää? Ennenkaikkea usko poliittiseen koneistoon on hukassa. Eikä ihme.


Eurooppa on myöskin kyllästynyt. Lopeensa kyllästynyt. Niin taitaa olla kyllästynyt normikansalainenkin Kreikassa. Kreikka on matkailumaa. Tulot tulevat hyvin suurelta osin sieltä. Auttaako tässä tilanteessa ero €urosta ja paluu kansalliseen valuuttaan drakmaan? Jossain kohtaa on tukipolitiikalle kuitenkin pantava piste. Se tilanne on aivan kulman takana.


Kreikka tuottaa viljaa, hedelmiä ja vihanneksia. Myöskin viinit ja oliiviöljy ovat tärkeitä tulolähteitä. Merenkulku on aina ollut Kreikalle tärkeä ja sen kauppalaivasto maailman neljänneksi suurin. Myöskin kalastuksella ja maataloudella on merkittävä osuus Kreikan taloudessa.


Onko koneisto sitten kokonaisuudessaan viallinen? Verotus on asia joka pitää toimia. Kauppakujien kauppiaat eivät voi pistää rahaa ohi järjestelmän taskusta kolmanteen. Tilastojen vääristely oli temppu joka sai normieurooppalaisen näreisiin. Miksi niin? Missä kuuluisa kreikkalainen rehellisyys? Missä kuuluisa demokratia?


Sitä demokratiaa nyt koetellaan neuvotteluissa kun Kreikka muodostaa hallitusta itselleen. Kyllä eläkevaareilla tavernojen terasseilla riittää pohtimista. Toki siinä ohessa ouzo kuppi tekee terää, vaikka toinenkin. Toivoisin että Kreikka nousee jaloilleen. Nousee omin avuin ja omin keinoin. Ylpeänä ja omanarvonsa tuntien. Sen se ansaitsee.

Ennuste : Politiikassa lämpenee

Neljä muskettisoturia.

Tammi - helmikuun vaihde 2012,- 0n aikaa jolloin pelut pienitään.

Valtakuntaan valitaan presidentti ja silloin selviää se kuka kansakunnan kaapinpäälle nostetaan. Se tosin nyt jo näyttää olevan selvää että kyseiseen tehtävään tulee nousemaan yksi neljän kärjestä.

Aina voi kuitenkin syntyä uusia yllätyksiä, - mutta millaisia ne ovat ?

Onko niitä yleensä tulossa ? Mitä kunkin syntirepusta esiin kaivetaan.

Veikkaanpa nyt kuitenkin, että tällä kertaa on miehen vuoro. Yksi neljästä muskettisoturista siis. He ovat Sauli Niinistö, Paavo Lipponen, Paavo Väyrynen ja Timo Soini. Niin sen uskon menevän ja todella mullistavaa täytyy tapahtua jos joku saa pelattua ko. nelikon nurkkaan.

Tuolla ehdokasremmillä on takanaan valtaisa kokemus politiikan maailmasta. Kaikki ovat kieltämättä valtiomiesainesta. Joku heistä kuitenkin vain tulee voittamaan. Onko se nyt sitten kovinkaan kummoinen voitto.

Mikä kutakin ehdokasta kantaa? Oma tavoitehakuisuus vai poliittisen ryhmän paine. Useimmalla se lienee poliittisten taustavoimien toive. Keminmaan Paavolla on ainakin riittävän suuri ego, taustavoimista viis.

Ehdokasjoukossa on henkeä viedä maata syviin EU:n syövereihin. Jopa liittovaltioasetelmaan asti. Onko sitten kansa samalla linjalla. Ei taida olla. Niin paljon huolta tuntuu ihmisissä herättävän EU:n sisällä vellova taisto mm. Kreikan tukipaketista, - vai onko se sittenkin pankkien tukipaketti.

Tässä vaiheessa kannatuskärjessä lienee selkeästi Sauli Niinistö. (Taloustutkimuksen 54 %) Tämä tutkimus on tehty tosin ennenkuin Timo Soini ilmoittautui kisaan. Soini sitten ennen ilmoittautumistaan otteli tasapäisesti Paavo Väyrysen kanssa. Väyrynen on merkillinen pomppuilmiö, joka pamahtaa pinnalle aina vaikka pinnan alta.

Keskusta kuitenkin huitelee ja kärvistelee omassa liemessään ja viimevaalitappion surutyö on pahasti kesken. Kiviniemen oppositiojohtajan rooli on ollut happaman oloinen ja varsin vaisu. Antti Kaikkonen on menossa käräjiin ja sekös poliittisella puolella tuskaa lisää kokonaisuudessaankin. Keskustapuolueella on tallattavanaan kivinen polku.

Timo Soini tulee olemaan väriläiskä. Retoriikka areenalla tulee nousemaan uuteen kukoistukseen. Kansa saa selkokielistä ojennusta " vanhojen puolueiden" metkuista ja kommervenkeistä. Kieltämättä nykyinen tilanne muokkaa otollista maaperää. On muokannut jo pitkään.

Ja sitten...

Paavo (suuri) Lipponen rynnistää kisaan mukaan. Kilinä ja kolina tulee varmasti kuulumaan. Aamulehti sai jo esimakua kun joutui anteeksi pyytelemään. Kaikki varmaan myöntävät että Lipposella on valtava kokemus. Riittääkö se nyt ? Ei liene kaikkien mieleen jos kuvaannollisesti porsliini helisee joka kerta kun Paavo pyörähtää ympäri.

Kannatuksen kasvua odotetaan mielenkiinnolla. Niin... Paljon on aikaa vielä ja kaikki tunkiot käännellään. Oli sitten olemassa vaikka millainen sopimus "herrasmiesmäisestä vaalikampanjasta"

Taustalla kampanjapääliköt latailevat tykkejään. Panoksia piisaa,- eli riittää.

Se selviää pian !

Pian äänet lasketaan !

Kohta olemme taas hiukan lähempänä vaalien tulosta. Kieltämättä nämä vaalit ja niiden seuraaminen on ollut poikkeuksellisen mielenkiintoista. Siis todella. Kuka olisi uskaltanut veikata vaalien voittajaa,- ei vielä ainakaan varmuudella. Sen verran tasoissa kuljetaan.

Perussuomalaiset ovat maustaneet näitä vaaleja. Soini on ollut pippuria tässä vaalipuurossa. Säilyykö mausteen maku pitkään?

Jos äänestysprosentti nousee edellisistä vaaleista, on se selvä merkki yhteiskunnallisesta aktivoitumisesta. Se taasen on esimerkki demokratian toimivuudesta. Ainakin sitä toivon.

Niin. Muuttuuko mikään.

Herääkö kansa katsomaan maailmaa uusin silmin, uusin voimin. Riittääkö into sitten pitemmällä aikajaksolla vai iskeekö vaalien jälkeinen alakulo kun mikään ei tosissaan muutukkaan.

Paikallinen kisa on kahden ehdokkaan varassa,- varsin pitkälti, - niin on. Demarien Pekka Järvinen ja Kokoomuksen Pauli Kiuru ovat olleet esillä kaikkein eniten. Ilmeisesti mainontaresurssitkin ovat heillä vahvimmat.

Muut paikallisehdokkaat ovat pysytelleet varsin selvästi taaempana. Hyvä kuitenkin että eri vaihtoehtoja löytyy.

Valtakunnallisesti Soini ja Urpilainen pärjäsivät parhaiten - mielestäni - Katainen oli tiukasti mukana heidän kupeessaan. Kiviniemi sitten taas jo hiukan kompuroi. Uskottavat vastaukset puuttuivat nyt.

Arhinmäki teki kelvollisen vaalityön myöskin. Sinnemäeltä on kadonnut loppukin uskottavuus,- valitettavasti - esitys ei vakuuttanut.

Tulos kaikkiaan on vielä arvoitus. Sehän sen tilanteen tekeekin mielenkiintoiseksi. Kohta kaikki kuitenkin ratkeaa.

Mikä on muuttunut ?

Valkeakoski 1.5.2010

Vappu on jälleen saapunut. Ilma kolea ja vesitihkuinen.Se on siis tyypillinen vappusää edessä. Sima ja tippaleivät tekevät kauppansa. Ihmiset alkavat siirtymään ulkotiloihin. Edessä on hiukan poliittista retoriikkaa ja vaisua hengennostatusta.

Löysin nettiä selatessani Amerikan suomalaisten kevätjulkaisun kannen vuodelta 1913. Suomalaiset siirtolaisethan olivat varsinaisia aktivisteja Ay - liikkeessä Yhdysvalloissa.

Tuosta kansilehdestä on kulunut aikaa 97 vuotta. Onko mitään oikeasti muuttunut ? Suomi on kokenut kolme sotaa.Oikeastaan neljä, jos lasketaan Lapinsota omakseen. Saavuttanut itsenäisyyden ja rakentanut hyvinvointia ja omaa yhteiskuntamuotoaan.

Liittynyt jäseneksi Euroopan Unioniin. Vaihtanut oman valuuttansa euroon.Nyt kuitenkin unionin taivaalle on lipumassa tummia pilviä. Ovatko edessä suuret talkoot. Kreikka on lipsunut ja jonossa on muitakin löysänlinjan maita.

Sen pöydän putsaamiseen menee hyvässä lykyssä monta vuotta. Onnistuuko se lainkaan? Toivottavasti pohja on kuitenkin tukeva ja koko korttitalo ei romahda.

Joidenkin skenaarioiden mukaan Suomikin voi ottaa markan uudelleen käyttöön. Sellaiseen ratkaisuun on kuitenkin pitkä matka. Olisiko sekään enään mikään ratkaisu ? Naapurimaa Virokin liittynee kuitenkin ensi vuoden alussa euroon.

Onko kaikki hyvin ? Varmaankin monessa suhteessa paremmin kuin vuosisata sitten. Jotain kuitenkin edelleen on pielessä.

Työttömyys kuitenkin lisääntyy. Voivatko ihmiset henkisesti hyvin? Toteutuuko terveydenhuolto siten kuin pitäisi? Entä leipäjonot, miksi niitä on edelleenkin, mistä se on merkkinä ?

Maahanmuutto on lisääntynyt EU-jäsenyyden aikana. Riittääkö tahtoa ja voimaa hoitamaan vanhenevaa väestönosaa ? Monessa suhteessa näyttää hankalalta.

Rahalla ei ole isänmaata. Voittoa yritetään hieroa vähemmällä väellä. Palkat ja työehdot ovat pimeitten työmarkkinoitten ohjaamana siirtymässä sivuraiteelle.

Valvonta ei toimi ja työmaat ovat henkisessä ahdingossa. Onko nyt siirrytty pelon ja alistamisen ilmapiiriin. Pahalta näyttää.

Pimeillä rakennustyömailla ei tahdo löytyä vastuunkantajia, ei dokumentteja, ei palkkatilastoja. Miksi ei valtiovalta ota asiaan tiukempaa linjaa? Kysehän on kuitenkin loppujen lopuksi tämän maan kansalaisten hyvinvoinnista.

Vaikka EU:ssa ollaankin, pitäisi aina kuitenkin muistaa oman kansakunnan historia ja osin vaikeahko menneisyys. Sen kansan hyvinvointi pitäisi olla kuitenkin päälimmäisenä.

Talouselämää pyörittää tietenkin raha, voitot vilahtavat napin painalluksilla toiselle puolen maapalloa.

Kuka selvittää sen, minkä lipun juuressa on se holvi jonne suomalaisten työn tulokset siirtyvät. Jääkö tänne vain muruset ?

Hyvää Vappua ja kesänodotusta.

Isä Mitron valinta

Isä Mitro on myös kirjoittanut kirjoja.


Isä Mitro on tehnyt valintansa. Tuskin se valinta on papin elämässä ensimmäinen. Varsin merkittävä silti, rohkea askel.

Isä Mitro tunnetaan Helsingin ortodoksisen seurakunnan pappina. Julkisuudessa,varsin runsaasti viime aikoina esiintyneenä henkilönä.

Hänet tunnetaan joviaalina ja lupsakkaana kansanmiehenä, ihmisenä ihmisten keskellä.Hymyilevänä,huumointajuisena ja empaattisena ihmisenä.

Julkisuutta kaihtamaton, koko Suomen alueella tunnettu henkilö jota varmaankin kaikki poliittiset organisaatiot katsovat "sillä silmällä."

Aiemmin Isä Mitro on kertonut harkitsevansa ehdokkuutta seuraavissa eurovaaleissa. Kosijoita ja kyselijöitä on varmaan riittänyt.

SDP oli sitten hänen oma valintansa, todennäköistä on kuitenkin että siihen liittyy myöskin jonkinasteinen sitoutumattomuus . Valkeakoskella ei liene kovin paljon ortodokseja, enemmän se on kuitenkin suosittua itäisen Suomen alueella.

Isä Mitron kannatus tulee kyllä ylittämään seurakuntien ja pitäjien rajat.

Mielenkiintoa tämä henkilö tulee varmaankin herättämään melko kuivahkossa ehdokaspaletissa. Isä Mitro (Mitro Repo) antaa myös varmaankin vastusta Timo Soinille, joka tiettävästi on harras katolinen uskoltaan.

Mielenkiinnolla seuraan miten ehdokkaiden vaalikampanja etenee ja millaisiin tuloksiin se loppuviivalla päättyy. Uskoisin etten ole ainoa jolla kiinnostus on herännyt.

Hiihto päin mäntyä

Aamuinen kahvipöytä kihisi.


Matti Vanhasen todettiin hiihtäneen Rukan hiihtoreissullaan päin mäntyä.

Kesti toki jonkinaikaa ennenkuin Matti sen itse havaitsi. Se oivallus tietenkin kulminoitui tänä päivänä kun hallitus veti takaisin suuren "visionsa."

Vaikuttaa tosiaankin siltä että KEPU:lla puuttuu asiantuntemus eläkejärjestelmistä.

Yritän pitää jonkinlaista neutraalia linjaa poliittisissa kannanotoissa. Tänään se ei vaan tunnu onnistuvan.

Kun työmarkkinajärjestöt lähtevät, yhdessä asialle, jonka he ja myöskin kansa tuntevat oikeaksi. On varmaa että ratkaisun hetket ovat käsillä.

Kaikki osapuolet ovat samaa mieltä, niin kertoi olevan hallituskin,- että työssä pysymistä ja motivoitumista on hyvä lisätä. No niin, mutta kun sitä lähdettiin hoitamaan aivan väärällä tavalla. Taisi olla myöskin hallituksen asenteessa vikaa.

Takavuosina Esko Aho karautti kivelle termillään "työreformi." Matti sai sitten oman oivalluksensa lumisilla hangilla. Tämäkin tapaus jää aikakirjoihin.

Ammattiliittojen kellareissa on hyvät arkistot.

Ruusuja - ansainneille.

Eilinen valtuuston kokous oli siitä merkillinen että valtuutetuilla enemmistöllä oli selkärankaa päättää olla korottamatta palkkioita.

Ruusuja niille joiden näkökohta oli se että nyt moraalisessa mielessä on parempi näyttää esimerkkiä. No, jotain kuvaahan tuo päätös antaa tulevaisuutta varten.

22 - 21 äänin asia ratkesi. Yleensä on asia junailtu niin että näön vuoksi, saattaa siinä olla todellistakin vakaumusta, on jokunen vastaan äänestänyt. Nyt sitten linja oli enemmistön linja.

Mielenkiinnolla sitten kaduilla ja kujilla pohditaan sitä miten kukin ryhmittymä on äänestänyt. Todennäköisesti alkavat selvitä nuokin listat kansalaisten keskuudessa.

Demareitten saalis oli vaivaiset kaksi ruusua. Ne menivät Kimmo Surkalle ja Jari Lehtoselle. On selvää että muun ryhmän toiminta osoitti jälleen ristiriidan puheissa ja teoissa.

Jospa niin vahvaa sisältöä ei tuolle tulokselle kuitenkaan voine antaa. Olisko niin että, aina määrätyssä tilanteessa on taipumus vain painaa väärää nappia.

Kokoomuksen Markku Alanko ja Marjatta Kukkamäkikin ansaitsivat ruusunsa, loput sitten saivat ilmeisesti ruiskukan.

Kati Annanniemi on ruusunsa ansainnut, myöskin Perusuomalaisten ja Vasemmistoliiton, Keskustan,Vihreitten ja Kristillisten ryhmä.

Rautsi Rautiainen ei nyt kukkiin yltänyt, tosin selityksiä kyllä löytynee varmaankin liukuhihnalta ja hymyssä riittää.

No nyt tietenkin saatetaan kysellä mitä tekemistä on kunnallisessa päätöksenteossa palkkioista päättämisellä ja moraalilla. Sitä on sitten vain kunkin itsekseen mietittävä.

Yhteisestä kupista on niin helppo ottaa kun mahdollisuus annetaan. Siitä kieltäytyminen voi olla vaikeampaa. Enemmistö kuitenkin nyt malttoi mielensä.

Oli kuitenkin jonkinasteinen raikas tuulahdus piippukylässä. Toivotaan että tulevaisuuskin tuo eteen päättäjiä joilla on oma tahto, eikä kaikki mene vanhan kaavan mukaan niinkuin olettaa voisi.

Gaza - avoin haava

Maisema kirkkoaidan takaa (Kiihtelysvaara)


Alkavatko ihmiset meillä Pohjolassa turtua uutiskuviin jotka ovat vyöryneet kuvaruuduista jälleen koteihimme. Israel ja Palestiina ovat nimet jotka kaikki tietävät. Jatkuva verenvuodatus tuolla alueella on pöyristyttävää.

Onko kyse historiasta, uskonnosta, maantieteestä vai jostain muusta? Kenties suurvaltapolitiikasta jonka uhreina ovat sitten siviilit, lapset ja naiset.

Amnesty International on syyttänyt molempia osapuolia, niin Israelin sotilaita kuin Hamasin taistelijoitakin. Amnestyn mukaan kummatkin osapuolet käyttävät siviilejä ihmiskilpinään.

Täsmäsodankäynnilla elämöinti saa hyytävän kolauksen kun ohjuksen ristikkoon tulee toistuvasti ambulanssi tai täynnä lapsia oleva koulu.Mitä täsmäsotimista se on ?

Mikä näitä ihmisiä riivaa ? Kuka tästä kaaoksesta hyötyy ? Joku uskontoko, vai muu maailmankatsomus. Rahamaailmako tuota sirkusta pyörittää ? Onko tuo nahistelu imetty syntymähetkellä alueen ihmisten geeneihin. Tuskinpa, se noin voi olla.

Surkuhupaisaa on se että maapallon johtavat valtiomiehet istuvat pitkien pöytien ääressä ja puhuvat viisaita sanoja rauhasta ja alueen vakauttamisesta. Sanat ovat helinää, niiden toteuttaminen kun ei sitten kuitenkaan ole niin helppo juttu.

Tuo alue on ollut täynnä väkivaltaa vuoskymmenet. PLO:n kanssa tehdyn sopimuksen mukaan Gazan alue sai vuonna 1994 itsehallinnon. Siirtolaisasutuksen poistaminen alueelta oli toimenpide jonka Israel sitten suoritti osittain vastustuksesta huolimatta.

Miksi ne sinne alkuaan annettiin rakentaakaan, kun oletettavaa oli melkoisella varmuudella että ristiriitoja syntyy. Käytettiinkö uudisrakentamista sitten myös politiikan välineenä.

Suomi on siitä onnellisessa asemassa että meillä on omat uskonsodat käyty ajat sitten. Jokainen tulkoon autuaaksi omalla uskollaan, kun ei sitä agressiivisesti toiselle tyrkytä.

Idän ja lännen kirkkokunnat ovat eläneet sulassa sovussa. Toivottavasti eivät uudet uskontosuuntauksetkaan maahanmuuton mukana tilannetta horjuta.

Kumma Kotikulma.

Siellä se häämöttää, taka-alalla. Edessä jykevä työväentalo, perinteikäs ja arvostettu. Siellä on kaupungin kehitystä suunniteltu ja joskus käytännössä hallittukkin. Se on kieltämättä osa Valkeakoskea ja koskilaisuutta.

Mikä on mennyt vikaan ? Moni koskilainen pohtii syitä joka ovat saaneet aiheutettua nykyisen kaltaisen tilanteen. Pilasivatko "jätkät" homman vai oliko taustalla joku ennalta rakenneltu kupletti ?

Ei kai tämä voi olla tilannekomiikkaa ja ajopuuteoriaa? Kaippa siellä "Toiminnanjohtajan" oven takana on jonkinlaista strategiiaa laadittu.

Ensin meni Järvelän lomakoti myyntiin Mälkiäisissä. Siitä kai jäi pussiinkin jotakin. Niin on ainakin kuultu kehuttavan. Siellähän oli aikanaan jonkinverran ns. sosiaalista lomatoimintaa, jota yhteiskunta tuki.

Nyt on sitten myynnissä Pihlajaniemi, TY:n kesäpaikka lomamökkeineen. Talkootyöllä aikoinaan jäsenistön kunnossapitämä paikka Painossa. Onko aika ajanut tuonkaltaisen toiminnan ohitse ?

Elokuvateatterin remontti työväentalon alakerrassa venyi ja venyi. Talkoomiehet olivat senkin kanssa tiukoilla. Nyt se teatteri on avattu vihdoinkin. Informaatio sen suhteen on ollut kuitenkin varsin vaisua.

Onko sitten Kotikulman kauppa ollut se joka katkaisee kamelin selän? Asian ympärillä vellonut keskustelu on ajoittain saanut valtakunnalliset mittasuhteet.

On oltu jääviä, taikka muuten salamyhkäisiä. Olisiko nyt kuitenkin syytä olla hiukan nöyrempi ?Jätettävä pois poliittinen retoriikka ja puhuttava kansalle, kansan kieltä.

Hinnat ovat olleet pois julkisuudesta, ja vedottu vaitioloon ja hyvään "liikemiestapaan" Niinpä, verhon taakse on aina hankalampi kurkistaa.

Kyseessä on kuitenkin kaikkia kuntalaisia jollain tavalla koskettava kauppa. Eiköhän salaisuudet ole syytä haudata ja pelata "avopokeria"

Missä nyt mennään. (Valkeakosken sanomien 3.7.2008) mukaan on Toijalan käräjäoikeus antanut päätöksen väliaikaisesta hukkaamiskiellosta joka koskee TY:n omaisuutta. Taustalla on 370 000 euron velka jota Valkeakosken asunnot Oy penää.

Päätös on lehden mukaan annettu TY:lle jo 18.6.2008.

Kadun mies kysyy mietiskellen: "Onko siinä vielä kaikki" ?

Soppa on kiehunut jo sen verran kauan että eiköhän sen aika olisi valmistua ja asioitten palata hiljalleen uusille,oikeille raiteille.

Puheenjohtaja on taas vaihtunut, jälleen kerran, edellinen jaksoi sinnitellä vuoden verran. Pienen piirin keskeltä on vaikea löytää helpolla henkilöä jolla ei jotain kautta olisi lusikkaa sopassa.

Kummat ovat kuviot, toivotaan että veden selvitessä löytyvät asiaan liittyvät oikeat verkot. Vesi on nyt kuvainnollisesti samentunut pitkäksi aikaa.