Saukossa sen salaisuus

Pakkaspäivien puheenaihe on ollut Apianvirran saukko.

Potkukelkka on vielä nytkin toimiva meopeli.

Saukko Apianvirran jäällä.

Kylä kipristelee paukkupakkasissa. Entisajan mittakaavan mukaan normitalvessa. Pakkasten myötä Piippukylä sai uuden julkimon. Apianvirran saukon, joka on useammankin ihmisen kuvavarastoon onnistunut tallentumaan. Jopa leukaperät ja viikset tutisten nähty rapua mutustelevan. No sen kaltaista ravintoa lienee nykyisin yllinkyllin tarjolla.

Saukkokuvien alle tuppaa jäämään ns. Suruttomankärjen saneeraus,- ellei " tuhoamissuunnitelma". On oikein suunnittelufirmalle annettu hommaksi laatia vanhan Pohjoisnavan seudun saneeraaminen. Uutta siltaakin sitten havitellaan Melankärjen alueelta kohden Torikeskusta.

Suunnittelufirmat käärivät halusta hihansa ja alkavat hommiin. Tienestiähän se heille tietää. Raha puhuu. Aikaa toki kuluu ja paperossia palaa ennenkuin asia on edennyt tiensä päähän ja Valkeakoski elpyy uuteen kukoistukseen. Toivotaan nyt kuitenkin etteivät pitkät piiput hiljene sitä ennen.

Mitäpä sitä näitä arvostelemaan sen kummemmin ennenkuin yhteiskunnan polkupyörä ja potkukelkkaväki pääsee noihin suunnitelmiin perehtymään oikein virallisen kaavan mukaan. Paikkakunnan poliittinen kerma,- puolueesta riippumatta ei kovin paljoa ole kommenteja antanut. Liekö sitten jo asioissa vallalla konsensus. Saattaahan olla että paukkupakkaset ovat päätösten rustaajien leukaperät jähmettänyt.

Positiivista puolta ainakin edustaa se että Vanha Apian oppilasasuntola (lue: Rötiskö) on nyt sitten vihdoin päätetty saattaa maantasalle. Julkisuuskuva koko kylästä kun kärsii siitä että kesäteatteriväki joutuu moisen kummituslinnan ohittamaan matkalla taidenautintoihin. Estetiikkaa se olla pitää kanavan molemmin puolin.

No, eipä kannata nuolaista. 21.1.2016 VS verkkolehti ilmoittaa että tekninen lautakunta on äänin 8 - 1 perunut päätöksen. Säästetään siis, säästetään.  Se säästöhän sitten varsinaisesti realisoituu kun tiedetään kuinka paljon edullisemmin rakennusfirma mahdollisesti joskus sen pois purkaa. Siis joskus tulevaisuudessa. Hinnoitellahan se tonttikin jotenkin täytyy. Ainakin " karvalakkikomitea" niin uskoo.

Paikallinen karvalakkikomitea "olettaa" että uusi silta tulisi Melankärjen talolta kohden tuota pientä vihreätä siivua joka näkyy kanavanrannassa keskellä kaupunkia. Ei muuten ole kovin paljoa tuota vihreätä aluetta jäljellä. Nämä kehittäjät sitten ovat keksineet sille arvokkaan nimen. Se on se Töppäre.

Kaivostoiminnan uhkakuva

Kullanpunnitusta Klondykessä

Valkeakoski 7.11.2012

Pienestä lirinästä on kehkeytynyt suuri saastevirta jolle ei tunnu loppua löytyvän. Talvivaaran kaivostoiminta alkaa olla jo valtakunnallinen murheenkryyni. Sottaava lorotus jatkuu ja vuotopaikka on edelleen hakusessa. 

Jos olisi eka vuoto, mutta kun ei. Nyt jo paikalta mittaillaan uraanipitoisuuksia kaiken muun sotkun lisäksi. STUK:n tiedotteen mukaan, Talvivaaran ympäristöön purkautuvassa vedessä uraanipitoisuudet ovat sen verran korkeita että niitä on seurattava. 

Säteilytyrvakeskus (STUK) ilmoittaakin tehostavansa paikalla radioaktiivisuuden valvontaa.

STUK tiedote.

Asia on Valkeakoskenkin osalta kiintoisa. Omalle paikkakunnalle ollaan luomassa kaivostoimintaa. Kultaa, kultaa oli teemana aikoinaan Klondykessäkin, silloin suuren kultaryntäyksen aikaan. 

Täällä, omalla paikkakunnalla se tullee aiheuttamaan melkoisen kuorma-autorallin. Sen lisäksi että kaivostoiminta saattaa aiheuttaa muitakin ympäristöongelmia kotinurkillakin. 

On siis syytä keskustella asiat auki. Onko se (kaivos) syntyessään  kunnalle rahasampo vai Kankkulan kaivo. Mitkä ovat mahdolliset ympäristöhaitat ja miten ne hoidetaan. Tuoko kaivos kylään työtä ja lisää vaurautta. 

Toivoa aina sopii yhteiseen laariin satavasta mammonasta. Niin- tai pelätä sitten ulkomaille virtaavista rahavirroista. Jos kaikki menee pieleen, ei paikkakunnalle jää kuin huolet ja murheet. Toivotaan ettei huono vaihtoehto toteudu. 

Kovasti oli ympäripyöreitä kannanottoja ministeri Ville Niinistölläkin. Huolestua pitäisi, sillä Talvivaara on jo tapeetilla EU - komissiossakin. 

Helsingin herroilla on nyt näytön paikka asioitten hoidossa. Siellä ne pitäisi jengata paikoilleen ilman että maakunnista lähtee "karvahattulähetystöjä" neuvoja jakelemaan.

Paluu arkeen, vaalit ovat ohitse.

Kysymys kuuluu - Kuka voitti Valkeakoskella vaalit?

 Poliittisista ryhmistä vakuuttavin voitto oli SDP:llä ja Perussuomalaisilla. Vaalityössä kompurointia oli etenkin Keskustapuolueella ja Vihreillä. Myöskin Vasurien kone yski melko pahoin.Noiden kolmen tappio oli yhteensä 5 paikkaa.

IV - ryhmittymä sai kaksi paikkaa. Se takasi sen mikä ilmeisesti ryhmittymän muodostajilla oli tarkoituksenakin. Reijo Heinonen ja Teuvo Nieminen varmistivat näin paikkansa.

Kokoomus säilytti entiset asemansa ja muutos edellisien vaalien äänimäärään oli + 11 ääntä. Valtakunnallisestihan puolue säilytti suurimman puolueen asemansa.

Vaalit näyttäisivät Valkeakoskella menneen varsin korrektisti. Pientä loan heittoa tapahtui Valkeakosken verkossa nimimerkkien takaa. Sosiaalisen median, lähinnä facebookin puolella tilanne oli rauhallisempi. Ehkäpä siellä on helpompi jäädä vääräntiedon levittämisestä kiinni.

Pauli Kiuru,Pekka Järvinen ja Mikko Nurmo ylsivät yli 400:n äänen rajan. Kiuru koputteli jopa 500:n rajaa.Naisten puolella ehdokkaista Sari Pulla, Maria Heikkinen ja Sari Slawuta hipoivat 200:n äänen rajaa.

No niin. Nyt on arki edessä ja koska valituksi tuli varsin monta uutta valtuutettua on edessä sisäänajo. Toivottavasti uudet valtuutetut jaksavat paneutua asioihin syvällisesti. 

Paikkakunnan ongelmat eivät poistu mihinkään siinä vaiheessa kun äänestyspaikkojen ovet sulkeutuvat. Siellä ne odottavat ratkaisuja ja päätöksiä siitä miten ne hoidetaan. 

Huolestuttavaa oli se että äänestysprosentti jäi alaviritteiseksi. Harminpaikka sinällään. Näillä prosenteilla on sitten selvittävä eteenpäin.

Woihan Wäinämöinen

Valkeakoski 20.10.2012

Koskikaran edusta ja myöskin aula oli tänään varsin hyvin miehitettynä. Vaalitunnelma alkaa hiukan nousemaan ja ehdokkaatkin ovat virkistyneet luuruilemasta pilareiden takaa. Tämänpäivän saalis oli makeata hernekeittoa PS:n teltalta. Kahvit parissa muussa pöydässä ja keskustelua jokusen ehdokkaan kanssa, erilaisista leireistä tietenkin.

Ainakin esille on noussut uusi hoivakoti ja sen kummalliset kiemurat. Tunnelma on siten kiihtynyt että epäkohtia on tuotu esiin, niin paikallissanomissa kuin yksityisten ihmisten kokemusten kautta. 

Useampi tavallinen kansalainen on ilmaissut mielipiteenään, että siirto Palmusta Wäinämöiseen ei ole käynnistykseltään ollut kaikkein loistavimpia operaatioita. Aihe on herättänyt runsasta keskustelua myöskin ns. sosiaalisen median puolella.

Epäkohtien esiinnosto ei ole pahasta. Kun ne tiedetään ja korjataan ollaan taas menty pätkän verran parempaan suuntaan. Miksi sitten epäkohdista puhuminen aiheuttaa aina joillakin tahoilla äkillisen tunnereaktion joka purkautuu sitten muihin. 

En ymmärrä sitä että toimittajia ei pääse tutustumaan reilusti uuteen hoivayksikköön. Asiallinen info saattaisi olla kaikille parasta. Potilaiden ja hoitajien oikeus vaieta on ymmärrettävää ja inhimillistä. Myöskin potilaiden intimiteettisuoja pitää tietenkin säilyä. 

Johdolla on kuitenkin jonkinlainen tiedotusvastuu laitoksen toiminnasta rahoittajille, niin veronmaksajille kuin laitoksessa olevien omaisillekkin. Kunnallisten luottamushenkilöidenkin pitää olla aktiivisia ja vaatia vastauksia.

Asia kokonaisuudessaan on sellainen että se koskettaa useita paikkakuntalaisia. Ellei kosketa juuri nyt, niin hamassa tulevaisuudessa entistä useampaa. On aivan luonnollista että kuntalaiset ovat huolissaan asiasta. 

Sattuu vain niin sopivasti tähän vaalienaikaan tuo laitoksen "sisäänajo." Olisiko ollut sittenkin järkevämpää tehdä asia hiukan joustavammalla aikataululla? Toki on varmaa että laitos jonain päivänä toimii. Mutta epävarmuus jää nytkin kytemään.

Erinomaisen viisaita ilmaisuja ovat luvut jotka kertovat hoitomitoituksesta. Eikö sen voisi korvata termillä Riittävä ja asianmukainen hoito vuorokauden ympäri. Harvalle ihmiselle on täysin selkeätä mitä kukin mitoitusluku tarkoittaa. Eikä sekään minkälaista hoitohenkilöstöä se sisällään pitää. 

******
Asiasta toiseen...

Sointulan mahdollisuus omaan kouluun on myös asia joka pysyy edelleen tapetilla. Kirkassilmäisiä edustajaehdokkaita tuntuu olevan paljon, edustaen sitä kantaa että koulu vielä tulee. Helpompaa se kai olisi ellei sitä olisi hiukan juonimalla aikoinaan lopetettu. Ans` kattoo ny, miten toi mahdollisesti valituiksi tulleiden muisti pelaa tulevaisuudessa ? 

Missä luuraa suihkulähde ?

Vaatimatonkin suihkulähde koristaa. Mahdollisuudet ovat rajattomat.


Meneillään juuri olevien markkinoden avaamistilanteessa kuului kovaäänisestä jotain sen kaltaista kuin: "Valkeakosken pitää hyödyntää markkinoinnissaan vesielementtiä." En tiedä oliko microfooni jonkun silmäätekevän kädessä, mutta asia on oikean suuntainen.


Kummastuttaa vain se muutama kesäkuukausi ja aurinkoiset päivät jolloin voisi suihkuavaa vettä hyödyntää paikkakunnan läpi virtaavassa vesiuomassa. Se olisi suihkulähteiden hetki.


Aikoinaan Melankärjessä oli komea suihkulähde. Ei ole ollut moniin vuosiin.Olisiko häipynyt samoihin aikoihin kun kaupunginjohtaja muutti asuinpaikkaa.


Sitä on muuten ihmetellyt useampikin kuntalainen. Kaupungin "vastahankakomitea" on siunaillut asian kustannuksia. Niin, mitähän ne kustannukset olisivat ? Vettä saa kanavasta, kulupuolelle menee pumppu ja sähkö. Aika noin 3 - 4 kuukautta. Kellon perään kun laite rakentuu ei tarvi edes yöllä päällä pitää. Halusta ja tahdosta se asia kiinni on.


Tulin juuri kierrokselta Porin - Rauman seudulta. Siellä on oivallettu veden käyttö myöskin ympäristön maisemoinnissa.


Valkeakosken julkisuuskuvan luomisessa pitää lisätä vettä ja sen tuomaa omaleimaisuutta. Kunnon oivallus kanavan tai Apianlahden seutuville rakennetusta suihkulähteestä herättää varmaankin enemmän mielihyvää katsojassa kuin tolpannokassa tönöttävä peltinen jalkapallo. Jokainen voi olla asiasta eri mieltä, mutta omaa kantaani se ei muuta.


Vesi on keskeinen elementti Valkeakoskella. Kanavanranta, Apianlahti, Lotilanjärvi ja Apian kanava. Siinä on valmis maalauspohja johonka mielikuvitusrikas ideoitsija keksii vaikka mitä. Pienemmälläkin rahalla luodaan paljon silloin kun ei sorruta suuruudenhulluuteen. Siihen ei köyhällä kunnalla ole varaa. Paljon on kuitenkin tehtävissä.

Vapun saapuessa

Huomena on sitten taas Vappu. Kirjoitin sen varoiksi isolla alkukirjaimella, tuskin siitä kukaan kielipoliisi hermostuu. Vappu on aiemmin tarkoittanut sitä että juodaan simaa ja syödään tippaleipiä. Kuohuviinikin on sopivaa nautiskeltavaa. 


Kadut ja aukiot täyttyvät iloisista ihmisistä. Kuuluu jostain reipasta torvimusiikkia ja kuorolaulua. Kun kaiken vielä kruunaisi lämmin leppoisa sää, voisi juhlakansakin olla tyytyväinen.


Takuuvarma oli Ay- väen ja poliittisen vasemmiston yhteinen vappukulkua. Parhaimmillaan se kulkue oli väkirikas ja pitkä. Liput ja panderollit hulmusivat ja plakaattien iskulauseet korostivat toveruutta ja rauhaa maailmaan. 


Vapputapahtuma on siirtynyt vanhaan Jylhävaaraan. Toivoa sopiikin että se laukaisee ihmiset liikekannalle ja nauttimaan paikallisesta vapputunnelmasta. Sitä tämä ankea aika vaatii. Pitkä perinne punaisten haudallakäynnissä Hauhollakin säilyy. Perinteet ovat linkki menneeseen. Eikä aina niin mukaviin asioihin. Kansakunnan eheytyminen on pitkä prosessi. 


Maan hallituksessa istuvat tänäpäivänä myöskin SDP ja Vasemmistoliitto yhdessä Kokoomuksen, RKP:n ja vihreitten kanssa. Superjytkypuolue Perussuomalaiset katselevat maan johtamista opposition aitiosta käsin. Se kalvaa kannatusta muiden toilailujen ohessa. Timo Soinilla on työtä laumansa kaitsemisessa.


Perustäti Ruohonen-Lerner näpylöi jotenkin kummasti kännykkäänsä ja eduskuntaryhmälle tarkoitettu "rippi" siirtyi kaikkien edustajien puhelimeen. Vahinko vai todellinen tarkoitus. Koska systeemissä oli mukana tehovispilä Putkonen, jota myös kutsutaan kansan keskellä Persujen Troijalaiseksi. Niin, mikäpä oli todellinen tarkoitusperä.


Keskustapuoluekin on jonkinasteisessa kriisissä. Puheenjohtaja pitäisi valita. Ei löydy naisehdokasta lainkaan. Vanha kettu Pekkarinenkin ilmoitti luopuvansa kisasta. Syy on toki hyväksyttävä, hänet kun paketoitiin samaan pakettiin aina niin nuhteettoman (" en ole tehnyt mitään väärää) Väyrysen kanssa. Kuohuntaa siis on.


Ihmisillä ei kaikilla ole asiat hyvin. Niin on aina ollut ja on aina oleva. Yhteiskunta on kuitenkin turvaverkko joka tulee avuksi kun yksilöllä menee pahasti pieleen. Ainakin sen pitäisi kantaa huolta kaikista jäsenistään. Niistäkin joiden voimat eivät ilman apua riitä. 


Jokaisen on kuitenkin myös yritettävä itse. Väliinputomisestakin voi nousta. Se vaatii voimaa ja sisua. Yhteiskunta ei saa kuitenkaan muuttua niin kylmäksi ettei apua löydy niille jotka sitä todella tarvitsevat.

Laiturin laidalta

Sointulan ranta 27.4.2012

Sointulan venerannan laitureista on ollut pitkään puhetta.Ainakin veneilijät ovat valittaneet sitä että niiden kunto alkaa huolestuttamaan käyttäjiä. Useat ihmiset ovat kummastelleet sitä kun kaupunki varsin tehokkaasti kerää venepaikoista käyttömaksuja ja sitä kautta tuloa kustakin laiturista.

Olettaa sopii että kuntalaisten ilmoituksille edes kallistettaisiin jonkin verran korvia. Siis niiden joiden toimenkuvaan asia kuuluu. Tässäkin tapauksessa oli toisessa laiturissa oleva vene vaarassa vaurioitua. Onnistunut siirto laiturin toiselle sivustalle kuitenkin helpotti tilannetta.

Kaupungin puutarhan siirtyminen muualle tullee lisäämään muita ongelmia. Kun vastaavaa virkamiestä ei saa kiinni tai on lomalla tai puhelinnumero on muuttunut jne. On kuntalaisesta varsin turhauttavaa etsiä ratkaisuja tai henkilöä joka asian saattaisi ratkaista. Tässä tapauksessa yhteydenotto pariinkin valtuutettuun tuo tuskin ratkaisua asiaan. Se kai on tämänpäivän henki.

Siitä huolimatta Hyvää Vappua

Kunnan laituripolitiikka

Sointula 19.4.2012

Kun kunta on tarkoitettu palvelemaan asukkaitaan. Sen pitäisi tehdä se kaikilla sektoreilla missä myös rahastetaan. Kerätään maksuja palveluista. Yksi palvelu on vesien ympäröimässä kaupungissa laituripaikat.

Kun niitä rakennetaan ja kerätään käyttömaksuja, olisi kohtuullista että myöskin niitten kunnosta pidetään kohtuullisessa mittakaavassa huolta. Onko sitten näin ? Sointula kun ei kuulu aivan keskustaan, on havaittavissa selvästi se välinpitämättömyys joka esimerkiksi laiturien kunnosta huolehtimisessa vallitsee.

Tehokkainta lienee noissa laituripaikoissa maksun perintä. Sekin toimii siten että perintätoimisto kyllä hoitaa jos et asiaa itse ole muistanut. Tehokkuus on siis osittaista.

Sointulassa oli vielä muutama vuosi sitten myöskin uimalaituri joka oli rauhallisessa niemenkärjessä. Sekin vietiin pois kun tehtiin linjauksia missä palveluja tarjotaan ja missä ei.

Valkeakoskella on viime aikoina keskusteltu siitä mikä mättää kunnan omistamien kiinteistöjen hoidossa. Sama oireilu on myöskin monessa muussa asiassa. Joku voi väittää syyksi rahapulaa, joku työvoimapulaa.

Tilanne nyt viikkoa muöhemmin.

Kolmas näkökohta on ettei ole kunnallista / poliittista tahtoa hoitaa noita asioita kuntoon. Se on vähintäinkin kummallista.

Vesi vanhin voitehista

Valkeakosken asujia on viimeisen vuoden aikana puhututtanut oman vesihuollon turvaaminen. Pitkän kädenväännön jälkeen on Tavase - hankkeesta päätetty irtautua. Vuosikausia jatkui vääntö asiasta, josta ei näyttänyt tulevan mitään lopullisen selvää.

Kunnon laskelmia kustannuskehityksestä ei tavalliselle tallaajalle ilmestynyt missään vaiheessa näkyville. Se on asia joka kummastuttaa- koska asiantuntemusta on koko ajan väitetty olevan pelissä riittävästi.

Joku asian eteenpäinviemisessä ontui. Sitten taisi loppua jo uskokin.

Eilispäivänä oli sitten Valkeakoski opistolla tilaisuus jossa keskusteltiin tästä asiasta, vesihuollosta yleisemminkin. Aika tosin rajoitti ja mikrofonin ja äänentoistolaitteiden temppuilu oli hiukan häiritsevää.

Asiantuntijat jotka olivat paikalla, esiintyivät niin kuin olettaa voi. Asiantuntevasti ja varsin rauhallisesti.

Yleisöä oli paikalla reilu viisikymmentä ja keskustelu oli suhteellisen laimeaa. Suurin puhti ja palo oli pois. Jokunen kestopoliitikko käytti puheenvuoron. Ne eivät asiaa sen kummemmin aiemmista kannanotoista muuttaneet.

Ei tullut myöskään ns. Tavase vastustajilta mitään uutta joka olisi lisännyt yleistä ymmärrystä.

Liekö se voiton jälkeistä raukeutta. Mitä lienee, vai onko tilanne jo kokonaan siltikään ratkennut.

Kummallista, perin kummallista on se, jos Tavasesta irtautuminen ja irtautumistapa ei ole selvillä poliittisilla toimijoilla. Osakeyhtiön kyseessä ollessa (maalikon mielestä) irtautua voi myymällä tai lahjoittamalla osakkeensa pois. Kynnyksenä on vain se, kuka ostaa ja mitä maksaa?

Vain hyvin pieni osa kulutettavasta vedestä on juoma ja elintarvikevalmistuksen tarvitsemaa vettä. Sen saannin turvaaminen on se pääpointti. Kunnan velvollisuus on hoitaa ja turvata se puoli niin ettei isoa ongelmaa tule. Elikkä olemassa olevat systeemit kuntoon, jos niissä korjattavaa on.

Suomessa vettä riittää. Käsittely, jakelu ja laadunvalvonta on käsitykseni mukaan varsin hyvässä kontrollissa. Nokian tapauskin ilmeisesti opetti jotain ja aiheutti järjestelmien tarkistuksia. Uskoisin että meilläkin systeemit käytiin läpi.

Moni muu maailman maa olisi onnellinen, jos se olisi juomaveden kanssa niin hyvässä asemassa kuin suomalaiset ovat.

Tilaisuus varmaan selvensi myöskin osaltaan käsitystä siitä mikä on pintavettä, pohjavettä ja tekopohjavettä. Samalla selkeni asiaan perehtymättömillekin se, mikä allas- ja sadetusimeytyksen käytännön ero on.

Talven riemuja

Vironpoikien tyylinäyte.

Pakkasten mentyä tälläerää ohi, sai se ulkoilijatkin liikkeelle. Kävin jututtamassa kahta vironpoikaa jotka olivat lähteneet kalaonnea koittamaan. Kyselin myös jään vahvuutta, oli yli 10 senttiä. Varoittelin kuitenkaan edemmäs menemästä. Edessä olisivat petolliset virtauspaikat. Varustus oli muutenkin pojilla kelvollinen. Luksusta pilkkijakkaraan verrattuna oli muoviset puutarhatuolit.

Kovasti kyselivät hyviä kalavesiä, neuvoin sen minkä taisin. Näillä nurkilla on toki kalaa mutta myös vaarallista virtaamaa. Pojat lupasivat etteivät kauemmaksi mene.

*****

Sitten vuorostaan paikallista taiteilua Putaansillalla.

Tyylinäyte 1

Tyylinäyte 2

Putaansillan kaide houkutteli nytkin poikia lumilaudalla lasketteluun. Samat pojat olivat varmaan asialla jo viime talvena. Paikalla oli oikein kameramieskin filmaamassa laskuja. Samaa sain tehdä minäkin.

Talvi on nyt parhaimmillaan. Kevät koputtelee jo nurkan takana. Ei mene kuin kaksi ja puolikuukautta niin koivu saattaa olla hiirenkorvalla.

Kunttakartta uusiksi ?

Liikenteessä pitää olla pitoa, miten sitten kuntauudistuksessa?

Ollaanko oikealla tiellä? Kuntakartta on tulevaisuudessa hiukan toisen kaltainen, siis jos kaavailut menevät lävitse. Kaavailun (ehdotuksen) mukaan Valkeakoski, Akaa ja Urjala panisivat hynttyynsä yhteen. Pälkäneläisillä suotaisiin mahdollisuus valita Tampereen ja Valkeakosken välillä. Siinäpä heillä onkin pohtimista.

Koska kuntien pitää kuitenkin hoitaa monta asiaa siten että palvelutaso ei enään heikkene. Valkeakoskella tietenkin pohditaan (kuten muissakin nykykunnissa) Mitä se maksaa? Mikä on sen hyöty ja paranevatko palvelut.Esille nousevat mm:

• Terveydenhoito
• Vanhuspalvelut
• Koulutus ja lastenhoito
• Liikennejärjestelyt
• Turvallisuus ja poliisitoimi
• Pelastustoimi
• Vaikutus verotukseen ja taksoihin
• Päätöksenteon poliittiset suhteet (Kiinnostanee muitakin kuin Kepua)
• Vaikutus työpaikkoihin

Auttamatta pumpsahtaa uudelleen myöskin esille energiansaannin ja vesihuollon turvaaminen.

Asiat ovat senkaltaisia että niillä on vaikutusta jossain mittakaavassa jokaisen kuntalaisen elämään. Autoistumisesta huolimatta on olemassa tilaus sivukylän mummon kyyditykseen pikkupussilla asioimaan. Mielummin siten ettei tarvitse linjakyytiä odotella hyisessä viimassa.

Tavase saa kyytiä

Pysyykö kannettu vesi kaivossa ?

Hyvä kysymys.

Tavase on Tampereen ja Valkeakosken seudun kuntien tekopohjavesihanke.Aihe on kuumentanut lehtien palstat niin Tampereella kuin sen ympäristökunnissakin. Hankkeen puolesta ja vastaan taitetaan peistä olan takaa.

Kyse on tietenkin siitä, mitä vastinetta rahalle saadaan. Sitä kun pyydetään lisää ja hanke on sen verran levällään, että Valkeakosken kaupunginhallituskin veti äänin 6 - 3 jatkoraha päätöksen jumiin.Se esittää valtuustolle irtautumista hankkeesta ensivuoden aikana.Kaupunginjohtajan esitys siis kaatui äänestystuloksella.

Sitten onkin vuorossa kaupunginvaltuusto. Millaiseen tulokseen se aikanaan päätyy jää seurattavaksi. Maanantaihin mennessä sitten kulissien takana on pohdittavaa useammalla valtuutetulla.

Nyt niidenkin valtuutettujen, jotka mahdollisesti ovat olleet ryhmäveturien kantojen varassa. Niin, syytä on paneutua miettimään sitä miten kannattava hanke on. Onko siitä olemassa tarpeeksi tietoa? Mitä sitten tehdään. Vesi on asukkaille tärkeä tuote.

Itseasiassa se on tärkeämpi kuin jonkun Kiinalaisen suurkaupungin liikennejärjestelyt. Takavuosina nekin tuntuivat kuntapäättäjiä kiinnostavan. Nyt lienee parempi pysyä näissä arkisemmissa murheissa. Läheisimmissä ja "kotikutoisissa."

Eurooppa kuhisee muutenkin tarpeeksi.Rahamaailma nikottelee. Pitänee varmaan valtuutettujenkin olla tarkkana, onko nyt hinta-/laatusuhde kohdallaan.

Raittiusaate ja Valkeakoski

Valkiakoskilaisia tehdaspaikkakuntalaisia on tietenkin ravistelleet viinan kirot. 1800 luvun lopulla kukoistanut raittiusaate yritti tehdä osuutensa asian korjaamiseksi. Raittiusaate ylsi Valkeakoskelle asti ja 1898 perustettiin Raittiusseura Pyrkivä.

Toki paikkakunnalla oli toimintaa ollut jo aiemminkin.

Alakanavan tuntumaan yhdistys rakensi oman toimitalon vuonna 1910. Seuratoiminta hiljalleen halvaantui ja vuodesta 1915 se on ollut lamaantuneena. 1917 talo myytiin Ab Walkiakoskelle.

Sitten olikin edessä kansalaissota ja sen myllerrys paikkakunnalla.Kansalaissota ei tietenkään johtunut tuosta syystä, syyt olivat monet ja liittyivät pitkälti yhteiskunnallisiin oloihin maassa, sekä maan rajojen ulkopuolella.

Paikkakunnalla on juoppottelu ollut varsin laajaa ja kosteahkoa. Mäen syrjässä olutrisun kanssa elämöivä miesjoukko oli ollut tuttu näky kansalaissodan jälkeenkin.

Kauppalaksitulon jälkeen muutamana vuonna toimintaa oli yritetty elvyttää, mutta elvytys on epäonnistunut. Virolainen pirtu kulkeutui jostain kumman syystä Valkeakoskellekin. Kuinkas muuten.

Sodat 1939 - 1944 repivät sodistapalaaviin miehiin omat vammansa, niin ruumiilliset kuin henkisetkin. Helpotusta haettiin Alkon tuotteista. 1940 luvun loppu onkin ollut varsin "märkää kautta". Tervasaaren tehdas tuotti myös pirtua. Junat veivät pirtutehtaalta raaka-ainetta Rajamäelle jalostettavaksi.

Vaikka pirtutehtaalla oli varsin tiukka valvonta, niin kummasti sitä vain jostain laipanraosta kuppiin löytyi. Juna vei mennessään täyden säiliöllisen ja rautalankaan ripustettu ämpäri tuli takaisin paluukuormassa, täynnä sitä ihme nestettä. Ne jotka sitä maistoivat, sanoivat sen sellaista olleen, että kyllä irvistys pääsi.

Viinapäissään väki myös hölmöili. Vuonna 1950 rikostapausten määrästä 49 % oli juopumusrikkomuksia. Aiheuuttiko se sitten sen että että samana vuonna poliisi pääsi muuttamaan pienestä mökistä kanavanrannalta uuteen poliisilaitokseen Keskusaukion laitaan.

Jonkinlaiseksi "raitistuttamiskampanjaksi" voinee kutsua noita yhtyneläisten omia yrityksiä. Raitis helmikuu ja joillain myös Tipaton tammikuu.

Nuo yrityksetkin kestivät vain oman aikansa. Kuitenkin ne saivat osan ihmisistä miettimään omaa suhdettaan alkoholiin.

Nyt EU:n aikana on käynnissä uusi kostea kausi. Laivalasteittain ihmisiä seilaa edestakaisin Helsingin ja Tallinnan väliä. Tarjousoluet täyttävät kärryt ja autojen takakontit. Suomestakin viedään Viroon olutta rekoilla, ja niistä kuormista aina osa palaa takaisin. Hinta ratkaisee.

Joskus vain mietityttää : Onko tuossakaan mitään järkeä ?

******

Vuosilukujen lähteet: Valkeakosken Historia 2

Valokuva: Valkeakosken kotiseutuarkisto

Talvea odotellessa

Tämä ei ole Apianvirran mittakivi.

Talven odottelu on mielenkiintoista, sillä koskaan ei sen tulon ajankohdasta ole täyttä varmuutta. Tuleehan se toki, mutta milloin?

Ollaan jo pitkällä marraskuussa ja lämpötilat ovat liki 10 astetta plussalla. Ensimmäistäkään riitettä ei ole vielä lätäköistä löytynyt.

Näistä ilmoista ei ole mitään haittaa jos sää pysyy leutona eikä sade valuta vettä kulkijoiden niskaan. Rantalaitureissa on vielä veneitä runsaasti ja avovesikalastus on hyvinkin mahdollista.

Yläpuolinen vesistö vaikuttaa olevan aika alhaalla. Apian vanhassa tukkiuomassa on kivi jonka kyljessä on hyvä havaintokohta vedenpinnan tasolle.

Joskus toivoisi että yhteiskunta laittaisi sen kupeeseen mittakepin josta voisi heti nähdä vedenpinnantason. Ei olisi varmaankaan hirvittävä investointi. Pikkuasia mutta toisi varmempaa pohjaa ikuiseen keskusteluun järvien korkeudesta ja juoksutuksesta.

Syksyn aikana on jälleen herennyt muitakin keskustelunaiheita. Niistä yksi on kivimonumentti Koskikaran ja Nordean välissä. Tekijähän on kiistatta tunnustettu taiteilija. Paikkavalinta se kai eniten puhuttaa. Missä sitten olisi arvoisensa paikka tuolle kivityölle?

Uutisia riittää

Avilonin piippu ei höyryä vieläkään. (21.10.2011)

Tälle päivälle on uutistarjontaa ollut varsin runsaasti. Paikallinen uutinen ensiksi. Valkeakosken sanomat kertoo nettisivullaan Avilonin toimitusjohtajan vaihtuvan.

Jotain kai oli odotettavissakin, sillä paikkakunnalla on ilmiselvästi usko horjumassa nopeaan käynnistymiseen nähden. Firma seisoo, jätkät kävelee ja taustalla käy neuvottelut yrityksen jatkokohtalosta.

Kreikkapaketti kuplii ja hallituskin myöntelee että kaikkea korkokustannusta ei ole oikein osattu arvioida, sen paremmin kuin esittääkkään kansalle.

Eilispäivän uutiset valtasi tieto Välimeren toiselta rannalta.

Libyan kansaa 40 vuotta hallinnut johtaja Kaddafi kaivettiin esiin viemäriputkesta. Jälkikahinassa sitten jotain tapahtui ja Muammar Kaddafi menetti henkensä. Oikeudenmukaisuusperiaate olisi kyllä suonut että kiinnisaatu olisi toimitettu oikeuden eteen tuomittavaksi.

Suomessa metalliväki on aloittanut työtaistelun ja lakkovahtien käsivarsinauhoja on jaettu eri työpaikkojen valvomiseksi. Ilmassa on sähköistymisen merkkejä. Tähänkö sitten on tultu.

Takavuosien hirvittävät yritysjohdon palkkiot ja systeemit jossa rahaa lapioitiin sumeilematta muutenkin hyväosaisten laareihin. Varmaankin se ärsyttää ihmisiä vielä pitkään.

Ne, lattiatason puurtajat jotka itseasiassa ovat ratkaisevimmassa asemassa tuloksen synnyssä, saavat sitten pyytäessään omaa varsin vaatimatonta osuuttaan, lokaa silmilleen. Aivan syyttä.

Eurooppa saattaa olla liukumassa talousongelmiensa kanssa mäkeen, alamäkeen, josta ilman nopeita ja selkeitä päätöksiä ei selvitä. "Brysselin koneisto" ei nyt selviä tästä koitoksesta hymyilemällä ja jakamalla toisilleen poskisuudelmia.

Presidentti Obama sai kertoa maailman medialle ainoan hyvän uutisen. Irakin sotareissu alkaa olla finaalissa. Joukot kotiutetaan tämän vuoden loppuun mennessä. Se tarkoittanee että lastaus on jo aloitettu.

Mihinkähän noita joukkoja seuraavalla kerralla tarvitaan? Toivottavasti saavat olla kotimantereella mahdollisimman pitkään.

Sotavankileirikeskustelu

Sotavangin rakentama krokodiili lelu.

Venäläisten sotavankien askartelutöitä. Olkikoristeinen korulipas.

Kun televisiohjelma jäämarssi esitettiin aiheutti se monenkaltaista pohdintaa. Tosiasiathan pohjautuvat sotavankileiri 11 tapahtumiin Valkeakoskella 1941 - 1942. Sotavangit tekivät myös jonkinlaisia puhdetöitä. Tästä kerrottiin myös juuri nähdyssä dokumentissa.

Noilla puhdetöillä saivat joissain tapauksessa vangit pientä helpotusta nälkään tai tupakantuskaan. Sallittua ei kai moinen kauppa ollut mutta sitä kuitenkin tapahtui.Koska maassa oli sotavankeja niinkin suuri määrä voi olettaa että tälläisia askartelutuotteita on vielä paljon kaappien kätköissä.

Ylläolevat esineet ovat tallennettu sotaleirillä vartijana toimineen henkilön jäämistöstä. Henkilöt poistuvat, tarinat ja esineet jäävät jäljelle. Niin se vain menee.

Ote eräästä kertomuksesta. Tekijä tuntematon.

Kerran sain sotavangilta lahjan ilman mitään vastiketta. Ehkä hän halusi vain ilahduttaa minua. Menin katselemaan, kun hän työskenteli pellolla. Hän kaivoi ojaa lapiolla. Hän pysähtyi ja otti povestaan pikku esineen ja antoi sen minulle ystävällisesti hymyillen. Se oli noin 30 sentin pituinen leikkikalu, käärme. Se oli valmistettu niin, että selkärankana oli kapea kangasnauha. Sen kahden puolen hän oli liimannut vastakkain pikkuisia puun kappaleita, joiden väliin jäi sauma. Niitä yhdisti luurankona kangasnauha. Kun otti kiinni keskeltä käärmettä kahdella sormella ja heilutti, se heilutti päätään ja kapeata suippoa pyrstöään. Sen suu oli hiukan auki, sen kita oli punainen. Muuten se oli musta: ilmeisesti kyy.

Ylläoleva kertomus kuvannee hyvin juuri tuonkaltaista lelua.

Elokuun kiteitä !

Suuntaviittoja "Piippukylän" keskustassa.

Elokuu on perinteistä sadonkorjuun aikaa. Voisi siis hyvinkin kiteyttää miten kylä elää tässä hetkessä.

*****

1. Avilon on pysähtynyt ja väki lomautettu. Maailmalla pörssikurssit sahaavat edestakaisin. Se osaltaan hämmentää talouselämän odotuksia. Mihin menet Eurooppa ja Valkeakoski sen pienen pienenä osana. Kysymykset synnyttävät uusia kysymyksiä.

2. Kesä on ollut lämmin. Kesäteatteri on vetänyt hyvin väkeä ja antanut uutta väriä kaupungin kulttuuritarjontaan.

3. Tervasaari on saanut uuden johtajan, - maailmalta paljon kokemusta saaneen miehen.

4. Musiikkitapahtuma Tervasaaren kupeessa onnistui monien mielestä vallan hyvin. Tosin VS:n toimittaja yritti törkkiä järjestysmiestoimintaa ns. lainaamallaan "sotaveteraanikepillä"

5. Kaivurit jyräävät entistä Apiankoulun korttelia ja juntta iskee paaluja maaperään. On siinä kansalla pohtimista monesta asiasta. Vaikkapa siitä että siirtyykö Alko paikkakunnalla toiseen paikkaan,- uuteen liikekeskukseen Tuskinpa kahta liikettä on tulevaisuudessa tarjolla.

6. Muutama uusi kahvila on keskustaan ilmestynyt. Toisaalta osa Koitonkulman jalkakäytävästä on tukitti ravintolan penkeillä. Siinä kun pitäisi olla terassi. Ravintola vain ei ole päiväsaikaan auki. Monia ihmisiä tuo järjestely kummastuttaa.

7. Ai niin. Kovasti kirjoitellaan moporallista ja päristelystä ihmisten nukkuma-aikaan. Kaupunki ei ota asiaa tontilleen, vaan toteaa,- että asia on "järjestysvallan" heiniä. Mikäs siinä sitten auttaa muuta kuin ratsata , sakottaa ja opastaa.

8. Kaupunki on saanut sitten pitkästä aikaa oman kansanedustajan. Pauli Kiuru aloitti eduskuntaan tutustumisensa. Aikansa kai tuonkin homman oppiminen vie. No, avustajiahan siellä riittää.

9. Kaupungissa rakennetaan. Apiankadun varteen nousee uusia kerrostaloja jo rakennettujen viereen. Hiljalleen nousee uutta omakotirakennustakin keskustan ulkopuolelle,- asukasluku on hienoisessa kasvussa. Hyvä niin.

10. Illat tummuvat, kala liikkuu ja vahva rapukanta lupaa rattoisaa puuhastelua snapsin, patongin ja saksiniekkojen parissa. No, kaikkihan eivät noita otuksia kummemmin arvosta.

Se katoaa nyt !

Purkutyö menossa.

Tässä sitä on nähtävillä. Palanen katoavaa Valkeakoskea. Valkeakosken entinen yhteiskoulu sittemmin Apian yläaste ja lukio.

Koneet murskaavat alleen pala palalta tuon rakennuksen. Uutta tulee toki tilalle mutta sen aika on vasta hetken kuluttua. Tässä tämä on nyt. Aika sitten antaa tuloksen miksi seutu muuttuu. Paperillahan se jo on olemassa. Varmaa kuitenkin on että kaupunkikuva muuttuu eilisestä.

Vappu Koitonaukiolla 2011

Esko tuo Suomenlippua.

Muut liput tulevat perässä.

Liput telineissään.

Valkeakosken mieskuoro viritteli kevättunnelmaa.

Eräs ankanuittoon valmistautuvista.

Koitonaukio 1.5.2011

Koitonaukio alkoi hiljalleen täyttyä. Väliin meni pilveen, hetken tuli jopa räntää,sitten taas kirkastui. Tyypillinen Vappusää. Klo 12 aloitti mieskuoro virittäytymisen vapputunnelmiin.

Helpotusta koleuteen toivat Demarien kahvikoju ja paikallisjärjestön naisten grillaamat makkarat.

Lippukulkue lähti tulemaan työväentalolta klo 13.00. Pitkä matka ei ollut lippulinnan takana tulevalla harvahkolla osanottajaporukalla marssittavana. Niin se aika muuttuu. Onko mikään muu muuttunut.

Täytyy mennä ajassa yli kolmenkymmenen vuoden taakse kun Apiankadulta Apialle kääntyvää, koko Apiankadun mittaista kulkuetta katsova pikkupoika sanoi äidilleen.

- Äiti hei, onko Suomessa noin paljon suomalaisia ?

Nyt Apianniemessä kaikki paikat kunnossa Vappujuhliakin varten. On vain hyvin kyseenalaista miten sen väen saisi sinne marssimaan.

Neljä henkeä rinta rinnan ruodussa ja koko Apiankatu täynnä tuota kulkuetta. Pakko sanoa että se oli aikoinaan juhlava näky.

Kaikesta huolimatta - Hyvää Vappua.

Vaatiiko kehitys vanhan purkua ?

Kehityksen kulku on eteenpäin. Niin sen voisi olettaa pääasiassa olevan. Kun kehittämisen nimissä tulee sitten esiin myös vanhojen rakennusten häviäminen. Häviää myös pala paikallista historiaa ja kulttuuria.

Raha ratkaisee kaiken. Parhaimmalla paikalla kaupungin keskustassa olevat rakennukset saavat kadota uustuotannon tieltä. Sekö on se oikea tie ?

Herää myös kysymys siitä mikä aiheuttaa vanhan rakennuskannan turmeltumisen. Onko kyseessä jonkin asteen hysteria vai todellinen uhka. Miksi jykevät rakennukset ovat tulleet tiensä päähän ennen aikojaan.

Joissain kulttuureissa vanhat historialliset rakennukset ovat ylpeys. Niistä pidetään huolta ja niiden kuntoa seurataan tiiviisti. Onko jotain peruuttamattomasti mennyt vikaan järjestelmässä.

Aina kun herää kysymys jonkun rakennuksen kohtalosta, iskee kuvaan mukaan usein myös home-ongelma. Onko homeesta tehty osatekijä pelissä,- jossa siirretään vanhaa rakennuskantaa manan majoille.

Vuosikymmeniä ne ovat palvelleet ja suorittaneet niille suunnitellun tehtävän. Sitten, kuin ihmeen kaupalla alkaa ilmenemään epäkohtia, joiden kautta päätöksentekokoneisto siirtää ne romukoppaan.

On toki luonnollista että jokaisella rakennuksella on oma käyttöikänsä. Siihen ikään liittyy myöskin se kuinka niistä huolehditaan. Millaiset resurssit on pitää ne kunnossa. Rahakysymyksiä kaikki.

Lisäksi on olemassa asennoituminen. Onko siinä mitään tarkistettavaa, vai onko vain paljon helpompaa komentaa puskutraktorit töihin.

Onpa sitä homeongelmaa liikkeellä muuallakin. Mikä on syy ? Kiinteistöjen hoidossa on jotain perusteellisesti korjattavaa. Vanha opettaja-asuntola lienee saanut tartunnan kouluista. Vai onkohan tullut jotain muuta kautta ? :)

http://www.valkeakoskensanomat.fi/cs/Satellite/Uutiset/1194668726259/artikkeli/home+ajoi+eelin+kotoaan.html