Kohta vuosi vaihtuu

Pöytäliina saarenmaalaisen kaupan ikkunassa.

Foto: ( VJ)

Vuosi alkaapi taas olemaan pulkassa. Pari vuorokautta ja rakettien jytke on ohi. Paukkeesta vauhkoontuneet koirat tulevat latojen ja kellareiden loukoista takaisin ihmisten ilmoille.

Maa on tulvillaan ilotulitteiden jätteitä ja mummot saavat kerätä itselleen kukkakeppejä.

Ylensyöneet ihmiset taputtelevat mahojaan ja kummastelevat: "Mistä ihmeestä niitä kiloja oikein tulee?" Se joulunseutu on vaan sellaista aikaa. Vatsa kasvaa...

Kolme kuukautta olen ollut Ilmarisen leivissä, siis eläkkeensaajana. Tili on rapsahtanut säännöllisesti ja se on juuri ja juuri riittänyt nuukalle miehelle. Saisihan se toki hitusen isompi olla. Näillä eväillä kuitenkin on puskettava eteenpäin.

***

Loppuvuodesta koettiin pakkaskausi ja järvet jämähtivät jäähän. Hiljaisen juoksutuksen takia jopa kanava on saanut hetkeksi jääkannen. Se siis on tilanne sillalta katsoen.

Työllisyystilanne on Koskissa ankeanoloinen. Odotukset Säterin uudelleen käynnistymisen suhteen ovat hiipuneet. Tuskin montaa löytyy joka siihen ihmeeseen enää uskoo.

Valitettava isku työllisyydelle, voittaako paikallinen ilmanlaatu ja luonto jotain. Niinkin väitetään joidenkin suulla. Onhan se kaikki ylimääräinen, piipuista tuleva jossainpäin myös alastuleva.

***

Uudenvuodenlupaukset, mitä ne oikein ovat. Niitä on kahdenlaisia. Yksistä yritetään pitää kiinni, toiset taas unohtuvat, kun allakassa sivu kääntyy.

Olisiko sitenkin parasta olla lupaamatta mitään. Sehän olisi vain turhien paineitten kanssa taistelua. Menköön siis päivä kerrallaan ja yritetään olla "ihmisiksi." Olikohan tuossa jo lupaus?

***

Muuten, noista joululahjoista. Kun itse ostaa, paketoi ja kirjoittaa oman nimensä pakettiin. Silloin on hyvä mahdollisuus saada mieleisensä. Ellei saa, voi syyttää vain itseään.

Itse pistin kovan paketin itselleni. Uusi kamera muiden kameroiden joukkoon, onpahan taas totuttelemista. Manuaalin selausta ja tutkiskelua. Niin se on parempi, vaikka tosimiehet kuulemma avaavat käsikirjan vasta kun savu nousee.

***

Uutiset kertoivat eilen olleen Lempäälässä maanjäristyksen. Keskus jossain Ahtialan järven paikkeilla. En huomannut mitään, tosin yhtäkkiä tulivat lumet alas katolta jytisten. Syynä lienee paremminkin ilmojen lauhtuminen ja uusi kattopelti.

Hyvää vuodenvaihdetta koskilaiset (Piippukyläläiset)

Hyvää Joulua

Hyvää ja rauhallista Joulua Piippukylään !

Loistavaa , - pakastaa...

Kuurainen koivu Sointulassa 2009

Vihdoinkin! Nyt se kurassa rämpiminen on ohitse. Pakkanen paukkuu nurkissa, puut pukeutuvat kuuraan ja sukkalaatikosta kaivetaan villaista jalkaan.

Autoja näytti olevan tienvieressä nokkapelti ylhäällä. Sitäkö tämä ilmastonlämpiäminen teettää?

Kalamiesten silmät alkavat kiiltämään, koukulliset korurasiat kaivetaan kätköistä ja jääkairan terä joutuu tarkkailun alle. Pitäisikö teroittaa valmiiksi.

Kaupungilla nousi huuru hengityksestä ja joku oli laittanut maskin naamalleen. Muutama kitisevä polkupyörä eteni kohden yhä pienemmällä väkimäärällä pyörivää tehdasta.

Viikko kun riittäisi liki parikymppistä pakkasta, voisi sanoa talven tulleen, ja jäiden olettaisi alkavan kantaa.

Kahvipöydässä oli puheenaihe veronkorotussuunnitelmista, joka korottaa lahjan tai perinnön veroa. Rahaa taas uusjakoon menossa. Ainakin Aamulehti otti asiaan kantaa etusivullaan. Hätiköintiä ja huonoa tiedotusta !

Arkisempina aiheina oli pankkilakko ja kameroiden teleobjektiivit "kansanmiesten" kameroissa. Sigma vastaan Canon, eli onko hinta ja laatu kohdallaan. Kukin saa tehdä omat johtopäätöksensä kantapään kautta.

Joulutunnelmaa Kauppilanmäessä

Kauppilanmäen kotiseutumuseo 13.12.2009

Valkeakosken Kauppilanmäen museoalue on saanut sopivasti joulun alla hienoisen lumipeitteen. Nyt oli vain kolme astetta pakkasta, huomenaamulla luvattu jo lähelle 15 astetta.

Vanhanajan joulumarkkinat ovat tulleet siis Valkeakoskellekin. Täytyihän se testata vaikka tänä vuonna kokemusta niistä on jo Tallinnasta, Tampereelta ja Helsingin Martin markkinoilta.

Mikäs siinä. Kauppilanmäen museomiljöö on oiva paikka pienen paikkakunnan joulukuiselle tapahtumalle. Hyvä tunnelmallinen paikka vanhoine rakennuksineen.

Paikalla oli pientä myyntitoimintaa, avonuotio makkaranpaistoa varten ja joulupukki lapsenmielisille. Kyläpaikan puuhakkaat naiset tarjosivat joulupuuroa ja rusinasoppaa. Näkyi maistuvan hyvin.

Täällä pohjantähden alla

Elokuvan mainosjuliste.

Uudistunut elokuvateatteri täytyi tänään testata. Jo oli oikeastaan aikakin. Ehkä syynä oli lisäksi elokuvan aihe, jonka esityspaikaksi työväentalo on mitä sopivin.

Mielenkiinnolla siis katsoin tänään Timo Koivusalon version Väinö Linnan teoksesta Täällä Pohjantähden Alla. Elokuva kesti noin kolmetuntia, joten asentoa sai penkissä vaihtaa useammankin kerran.

Salissa Kino - Sammossa väkeä noin 1/3 osa salista. Lisääkin siis olisi päivänäytökseen mahtunut. Lippu 9 euroa.

Alennusta sai ennen kaupunginhenkilöstö lipusta suoraan kassalla. Nyt se olisi pitänyt ostaa lippu aiemmin jostain muualta, joku Koskiviihde niminen firma sitten nuo liput alennuksella myisi. Sinällään mielenkiintoinen kuvio tuokin.

Uurrekasvoinen Ilkka Koivula istui rooliinsa hyvin. Kärsineen oloinen olemus otti vahvasti mukaansa elokuvaan. Risto Tuorila ei myöskään pettänyt roolissaan vanhana Koskelan isäntänä.

Heikki Nousiainen esitti räätäli Halmetta. Rooli sopi hyvin ja ehkä jäi samalle viivalle alkuperäisen Kalevi Kahran suorituksen kanssa.

Ei elokuva paljoakaan horju sivuun Edvin Laineen aiemmasta versiosta. Sama tiivis tunnelma oli kohtauksessa jossa Laurilan perhe häädettiin pirtistään ja lasit lyötiin viranomaisvoimin säpäleiksi. Sellaista hulinaa se on aikanaan ollut.

Ei Koivusalon versio mitenkään suuremmin eroa edeltäjästään. Samoilla eväillä liki mennään lukuunottamatta roolien esittäjiä.

Varsin selkeästi tulivat esiin alkuperäisen mukaisena papin ja hänen vaimonsa luonteenpiirteet. Siinähän emäntä piti kirkonmiestä lujasti hyppysissään. Ahneus Koskelan raivaamaan peltoon kyllä roolissa näkyi.

Valkeakoskilaisia ehkä eniten kosketti kohtaus sodan loppuvaiheilta jossa niinsanottu kuularuisku niitti joukon nyyhkiviä naisia maahan. Noista kaaoksen julmista vuosista on kulunut vain reilut 91 vuotta.

Viime vuosina on useita kirjoja ilmestynyt tuon ajan tapahtumista. Ne palauttavat ihmisten mieliin tapahtumia jotka eivät aina ole niin mukavia muisteltavaksi. Se on se historian pimeämpi puoli.

Itsenäisen kansakunnan synty on suomalaisillakin ollut kivun, surun ja pelon takana.

Nykyisin niin kovasti puhutut leipäjonot ovat merkki jollain tavalla toimivista vapaaehtoisista tukiverkostoista. Aina ei ole ollut niin. Entäpä jos nuo tukiverkot jossain maailman tilanteessa pettävät.

Niin ,- Mitä sitten on edessä ?