Pitkästä aikaa Wiipurissa

 Siellä se edelleen on. Muutaman kymmenen kilometrin päässä valtakunnan rajasta.

Muistojen Wiipuri. Se iloinen karjalaiskaupunki joka jäi sodan jalkoihin ja muuttui osaksi Neuvostovaltiota. Nykyinen Venäjä sitä hallitsee ja suomalaiset muistelevat. Muistelevat Laatokan rantoja, iloista Wiipuria ja Terijoen hiekkarantoja.

Wiipurissa tuli neuvostovallan aikana omalla autolla käytyä muutaman kerran. Rappion tila ja paikkojen hiljainen rapistuminen oli silloin havaittavissa. Edelleenkin on ilmeessä jotain alakuloista. Toki jotain korjaustoimia on tehty. Aallon kirjastorakennus on pitkän ja hitaan saneerausvaiheen jälkeen lopuillaan ja sisätilat ovat hyvässä kunnossa. Rautatieaseman sisällä on havaittavissa kohentumista ja myöskin turvatarkastusten lisääntymistä.

Wiipurin linnan sisäpiha ja ympäröivät muuri- ja maavallit vaatisivat kohennusta. Rapistuneen alakuloinen oli ilme. Linnanpihalla kiertäen ja maavallien kautta kulkien se oli hyvin havaittavissa.

Linnan torniin riitti vielä kiipeilijöitä.

Aallon kirjasto on nyt saneerattu ja käytössä.

 Maisema on täynnä nostalgiaa.

Linnanmuurin kupeeseen naamioitu autonrohjake.

 Linnanpihalla vanhoja tykkejä.

 Kanavan sulkujen seiniin piirtyy ihmishahmoja.

Vanhaa suomalaista rakennuskantaa

Wiipurin linnan pihalla ollut tuoli. Olisiko nykyisen linnanherran valtaistuin. Kukapa tietää ?

Sinne se jäi seisomaan ja todistamaan, ruotsalaisten, suomalaisten ja venäläisten yhteisestä historiasta.

Haapsalun leppoisaa elokuuta

Tervis Haapsalusta.

 Haapsalun leppoisa tunnelma oli elokuussa selkeästi havaittavissa. Rauhallista  kävelijäporukkaa rantabulevardilla. Useat jo ikääntyneempää väkeä. Kuursalissa soi hillitty musiikki ja valkoesiliinaiset tarjoilijat toimittivat tilauksia pöytään. Aikaa hiukan meni, mutta kiire kai on parasta jättää pois silloin kun lomaillaan. On aikaa istuskella ja katsella runsaita vesilintuparvia lahdella.

Ei silmät heti usko, - jääkarhu se tosiaan on. Luonnollisen näköinen taideteos joka pistää yllättäen silmiin leväkasvuston keskeltä. 

 Vesilintujen lisäksi, - pensaikoissa liversi myös tuttuja pikkulintuja. Niitä lensi ajoittain isoina parvina lahden pensaiden yllä.

Hotelli Laineen edessä on patsas joka kuvaa nuorta miestä joka polveaan vastaan katkaisee kepin. Teos kuvaa sairaudesta toipunutta ja sen nimi Sauvanmurtaja (Kepimurdja) Taiteilija on Juhan Raudsepp. Patsas on aikoinaan varastettu ja sahattu neljään osaan. Osat onneksi löytyivät ja patsas on nyt entisellään.

Haapsalun rautatieasema ei ole toiminnassa. Ratapihalle on kuitenkin kerätty useita vanhoja vetureita  ja muutamia vaunuja. Asema on museoitu ja sen asemalaituri pitäisi olla juuri Tsaarin junan pituinen. No- se on ollut aikanaan varsin pitkä juna.

Rantabulevardin varteen, noin sadanmetrin päähän varsinaisesta kuursalista on pystytetty paviljonki jossa valokuvin kerrotaan alueen tulvista ja uuden rantavallin rakennustöistä. Keskellä paviljonkia on pilari jossa on mittatikku vedenpinnan tasolle ja kyltti aiempien tulvahuippujen tasosta.

Kuursalia pitsikoristeineen on kuvattu monelta kantilta. Olkoon nyt sitten kuva myös päädyn puolelta. Karamelli se on katseli sitä mistä suunnasta hyvänsä. Aikoinaan siellä on vieraillut lukuisa joukko entisajan merkkimiehiä. Turha niitä on luetella. Tosiasia on, paikka on nykyisin kaikkien tavoitettavissa. Se on erinomainen asia.

Piispanlinnan kirkkosalin vieressä on ns. kastehuone. Tämän kastehuoneen ikkunassa väitetään Valkean Daamin ajoittain näyttäytyvän. Jokaisella itseään arvostavalla linnalla pitää olla oma mystinen tarinansa. Se on sitten kuulijan käsissä miten syvälle tarinaan pureutuu ja uskoo.

Heinäkuun loppu toi kesän.

Kesä on ollut kostea. Sadetta on riittänyt ja saattanut aiheuttaa viljelyksille haittaa. Mitä pienempi palsta, sitä pienempi haitta.


Heinäkuu kallistui lopuilleen helteisessä säässä. Tumman yötaivaan halkaisivat salamoiden leimaukset ja sitä seurannut jyrinä. Nukkuvaa se ei paljoakaan haitannut. Viisisataa kilometriä takana ja kotosalla puolenyön jälkeen. Karjalassa  maistui kesä, ei pelkästään piiraissa ja metsämansikoissa. Koko luonto oli kesäisen hehkuva. Ei pelkästään sitä vihreätä peltomaisemaa jossa ainoa väriläikkä ovat ne valkoiset pallukat muoviin käärittynä. No, toki niistä joku osaa tilataidettakin rakentaa.

Puuro miehen tiellä pitää, vai oliko se sittenkin leipä. Jokatapauksessa kummastakaan eineestä ei ole haittaa kulkijan ravintovalikoimassa. Kesäpuuroon kuuluu tietysti suomalaiset luonnonmarjat. Se kai on yksi kesän parhaita anteja. Kyllä niitä vielä löytyy, ei kaikki katoa ammattirohmuhen ämpäreihin.

 Suomalaisen luonnon vakiokulkija aikojen alusta asti on kyy. Onhan niitä tavattu kulkiessa. Yhtäkään en ole vielä tappanut. Karkuun se menee ellei joudu loukkuun tai päälle astutuksi. Jos vahinko käy ja kyy iskee on parasta kuitenkin hakeutua lääkärin puheille. Allergisellelle se saattaa olla hyvinkin vakava juttu. Varmuus siis matoisten käsittelyissä parasta. Ei niitä kuitenkaan kannata hysteerisesti pelätä. Tämä kaveri oli melkein musta, suon asukas. Sahakuviokaan ei näkynyt vaikka metrin päästä katselin.

Kesän helteinen ilma hautoo ukkosta. Näkymä otettu Ilomantsin (Pogostan) vesitornista. Hiljainen ja rauhaisa on Karjalan maisema. 

Ei rajanpinta aivan eloton ole. Valvonta toimii päivästä päivään ja tunti tunnilta. Ilomantsin Möhköstäkin on matkaa rajalle vain pari kilometriä. Rajamiesten auto veneineen on jälleen liikkeellä.

Heinävaaran kylässä on tehty tilataidetta noista valkoisista palleroista joita heinäpeltojen reunoilla näkyy. Talvella se toimii kyläkaupan edessä lumiukkona ja kun kesä tulee. Varustetaan teos haravalla ja puetaan mekko päälle. Toimii !

Kesäinen Pärnu ja Riika.

Pärnu veti taas viikoksi kesäisiin tapahtumiinsa. Hansapäivät olivat suuri tilaisuus jossa telttoja ja myyntikojuja vieri vieressä. Esiintymisiä pitkin puistikkoja ja vallimäkeä. Ihmisiä liikkeellä paljon ja hotellit melkoisesti miehitettynä. Mikäs siinä oli kulkiessa ja ihmetellessä.

Hansapäivien antina olivat keskiajan asusteisiin pukeutuneet esiintyjäryhmät. Niitä riitti pitkin laajaa aluetta. Soiton ja tanssin ohessa oli kyllä myynnissä kaikenlaista tavaraa. Tavaraa oli laidasta laitaan, tarpeellista ja myöskin tarpeetonta.

 Tanssiryhmiä riitti pitkin puistoja esiintymään.

 Hetki oli aikaa jaloitella myöskin Pärnun aallonmurtajalla. Kivinen on pojan polku.

Illan saapuessa saapuivat myöskin kalastajat mereltä satamaan. Sorsaparvi saattoi kahden paatin laivastoa, sattumalta kai.

Hevoskauppaa vai ratsastuksen hintaa vaihtuu. Hepo vain rauhassa rouskutti heinää kaiken hälinän keskellä.

Pässi huilaili rauhassa komeine sarvineen.

Valtaistuimelta soitteli pelimanni-setä.

Yksi Riikan lukuisista patsaista ja suihkulähteistä.

Riikan upea Oopperatalo.


Yksipäivä oli uhrattava Riikaankin. Matka kulki Ecolinen bussilla ottaen aikaa 2 1/2 tuntia. Hinta eläkeläisalennuksen kanssa 7 €uroa. Autoon noustessa oli kummassakin päässä passin ja lipun tarkistus. Vaikka EU:ssa ollaankin näyttää valvonta toimivan. Pärnun päässä linja-autoasemalle nousi autoon kaksi riskiä rajavartijaa. Nämä tarkistivat kahden hiukan eksoottisemman passinhaltijan paperit uudelleen.

Vaikka usein kuulee jonkun väittävän ettei EU kansalainen Virossa passia tarvitse. Kyllä se vain mukana olla pitää. Vaihtoehtona on tietenkin poliisilaitoksen myöntämä EU - henkilökortti.

On aivan oikein että valvontaa EU -alueella suoritetaan kaiken aikaa. Niin paljon saattaa olla alueelle livahtaneita. Jossain päin reunoilla saattaa vuotoa syntyä lepsuilun vuoksi. Vanha sanonta: "Luottamus hyvä, kontrolli parempi", pitää edelleen paikkansa.

Juhannuskierros 2012

Juhannusaika saa ihmiset liikkeelle ja rattaiden päälle. Tiet ruuhkautuvat ja peltikin kolisee. Se on keskikesän ilmiö. Juhlaa se on silti, ainakin jossain mitassa. varsinkin kun osaa irtautua jokapäiväisistä rutiineista ja sää suosii. Aina ei suosi, nyt sitten oli onni mukana senkin suhteen.

Kalajoki, hukkuneiden muistomerkki.


Ensimmäinen yöpyminen oli Kalajoella, ei Särkillä vaan ihan joen varressa olevassa hostellissa. Hyvät tilat ja rauhallinen ympäristö. Hintakin retkeilijälle edullinen. Aamiaisen kanssa 48 € kahdelta hengeltä yhteensä. Hinta oli siis kohdallaan.

Toiseksi yöksi saavuttiin vanhaan perinteiseen Runnin kylpylään. Hiljaista ja rauhallista oli täälläkin. Eipä ihme että myöskin Mannerheim on viettänyt hetkiä Runnissa. Kylpyosasto oli melko pieni mutta ajoi kyllä matkamiehen tarpeet hyvin.


Runnin kuulusta lähteestä voi sitten ottaa rauta- ja mineraalipitoista vettä juotavakseen. Viikko jo kohta huikasta kulunut eikä ilmennyt isompia oireita.

Kylpylän edessä virtaava joki on mahdollista ylittää myöskin riippusiltaa pitkin. Se myös tehtiin notkuvin polvin. Sillan päässä oli kyltti että kulkijoiden välimatka 5 metriä, eikä saa keikuttaa siltaa. No, ei keikuteltu.

Runnin kylpylästä matkamiehen rattaat kulkivat kohden Pielisen Karjalaa. Nurmeksen ja Lieksan kautta kohti Joensuuta. Kahvitauko oli Koirakosken varressa olevassa kahviossa. Paikalla on toiminut aikoinaan myöskin mylly. Kyllähän koskessa voimaa on vielä nytkin.

Törnin - Männistön asekätköpaikka sai sitten rattaat hetkeksi pysähtymään. Enon kunnan alueelle. Kapea polku vei parisataa metriä tieltä louhikkoiseen kallioon. Sinne oli pystytettu asiasta kertova opastaulu ja kiveen muistolaatta. Hyvin oli kätkö salassa pysynyt. Vasta vuonna 1993 veteraani Arvo Männistö paljasti kätköpaikan viranomaisille. Kaikkiaan asekätköjä Suomessa oli noin 1500. Kussakin kätkössä oli aseet 1 - 2 joukkueelle.

Rauhoittumisen hetki oli sitten synnyinpitäjän alueella.Hiljainen on juhannusyö. Silmä lepää maisemassa ja luonto antaa parastaan. Iloa ei liiemmin ole kuitenkaan noista hyttysistä. "Älä etelänmies huio" !

Juhannusmatkalla piti poiketa Iisalmen nurkilla olevaan Koljonvirran taistelupaikkaan. Liki oli mutta ei ihan kohdalla. Juhani Ahon museopaikka.

Kiihtelysvaaran alapuolella kulkee pieni joki. Nimeltään se on Viesimo. (mitä sitten tarkoittaakin) Tämäkin vesi tässä päätyy jossain vaiheessa virraten Jänisjoen kautta Laatokkaan. Rajan taakse jääneeseen Karjalan mereen.

Paluu itärajalta

Valamon vanha päärakennus.

Toukokuinen kierros Joensuun seuduilla keskittyi korvasienien haeskeluun. Myös pikkulammen mustat ahvenet kävivät kiertelemässä onkijan koukun ympärillä. Jokunen erehtyi itse koukkuunkin. Ei kuitenkaan ole syytä saaliilla kehuskeluun.Lampi oli varsin kitsas.Liekö syynä kevät ja vielä varsin kylmä vesi.


Joensuun kauppatorin kautta käy Piippukylän miehen reitti kotimatkalle. Hiljaista on elo vielä kauppatorilla toukokuussa. Pakko kuitenkin napata mukaan jokunen Vatruska ja Karjalanpiirakka. Vatruskan hinta 1.30 € ja piirakat lähtivät mukaan 55 centtiä kipale.


Ennen Karvionkoskea kumipyörät kääntyivät Uuteen - Valamoon johtavalle tielle. Rauhaisaa oli luostarin pihamaalla vielä. kahvilassa jo jonkinasteinen kuhina. Muutama munkki kulki hiljaa keskustellen hiekkakujilla. Vanhan päärakennuksen yläkerta oli purettu ja työt olivat menossa. Museovirasto asettaa varmasti omat ohjeensa rakennuksen korjaustavalle. Palon syy on kai vieläkin mysteeri, tuskin kuitenkaan mikään tuhotyö.


Alla wikipedian kertomus Valamon luostarista.

Napsuta tästä.

Virossa kylpemässä

Öinen vallisilta Pärnussa 2012

Kannattaako talvimatkailu Virossa ? Onko se edelleen edullista ja pelaavatko palvelut? Kysymyksiä alkaa tulla entistä enemmän. Euroopan taistellessa Kreikka ongelmansa kanssa, on suomalaisilla lähellä maa jossa on pitkä kylpyläperinne.

Lyhyt laivamatka ja sitten muutama tunti bussin kyydissä, joko Pärnuun, Saarenmaalle tai Haapsaluun. Rakvere on myöskin reilun tunnin automatkan päässä Tallinnasta. Toki Tallinnakin tarjoaa kylpyläpaketteja mutta hintataso on ollut jo pitkään varmassa nousussa.

Hintataso nousee tietenkin Tallinnan ulkopuolellakin, ei kuitenkaan aivan samassa tahdissa. Myöskin polttoaineen hinnannousu on selkeästi havaittavissa. Viime kesänä 95 maksoi yleisesti noin 1.22 - nyt hinta kivunnut 1.40 nurkille. Lähestyy siis hiljalleen Suomen hintatasoa.

Kokonaisuudessaan kylpyläviikko (8vrk) Pärnussa maksoi matkoineen muutaman euron alle 300 € hengeltä. Se sisälsi puolihoidon ja lääkärintarkastuksen lisäksi 2 - 3 hoitoa päivässä. Hoidot olivat hierontoja ja yrttikylpyjä. Lisäksi vaihtoehtoina oli suolahuone ja parafiinikääreitä sekä vesijumppaa. Hinnoissa on myös hotellikohtaisia eroja, uusimmat ja moderneimmat kylpylät ovatkin hitusen kalliimpia.

Säälle ei voi mitään. Näillä leveysasteilla se talvikin voi vaihdella. Nyt pyrytti lunta ja välillä kahlattiin loskassa. Kesä on toinen asia. Silloinkin saattavat sääolosuhteet heitellä. Eivät ole kesätkään veljiä keskenään.

Vehreät puistot ja runsas kulttuuritarjonta tuovat silti oman suolansa lomaan. Väkeä on enemmän liikkeellä ja uimaranta saattaa olla todella ruuhkainen.

Yhteinen valuutta Euro on helpompi käsitellä kuin erillinen vaihdettava raha. Selvempi siis, ja vekslaus jää unholaan heiluvine vaihtopalkkioineen. Pankkikortti antaa rahaa seinästä tuttuun tapaan.

Kulttuurivaihtoa

Turku, merimuseon edusta Aurajoen varressa.

Sateen rapistessa tuulilasiin junnaa auto kohden EU: kulttuuripääkaupunkia, Turkua. Sateen pieksentä helpottaa kun keula ylittää Aurajoen ja parkkipaikka löytyy varsin läheltä jokivartta.

Telttarivistöt joen kummallakin puolen vetävät hiljalleen puoleensa hitaasti vaeltavaa ihmisjoukkoa. On menossa silakkamarkkinat. Annospaloja tarjoillaan tikun nokassa, leipää, muikkua, silakkaa ja juustoja. Ei se englantilainen juusto hassummalta maistu, niin, eikä hollantilainenkaan.

Kun rauhallisena kuljeskelin Aurajoen vartta ja tarkastelin uuden myllysillan rakenteita kuulin uutisen Valkeakoskeltakin. lauantaina oli jalkapallopelissä ollut mukana Turkulainen faniporukka joka hölmöili itselleen poliisisaattueen Urjalaan asti. Osa porukkaa vahvisti "kulttuurinälkäänsä" katsellen Tampereen putkan seiniä.

Kulttuuripääkaupunki tuskin kaipaa moisia "urheiluhäiriköitä" oman asemansa vahvistamiseksi. Voisihan sitä toki nimittää pallokentällä suoritetuksi "pöllöperformanssiksi".

Turussa piti tietenkin ajaa förillä edestakaisin joen yli ja merimuseolla käydä katselemassa nenä lasiruudussa kiinni sinne museoitua Dafne purjealusta. Kyllä Turuus näkemistä riittää muutamaan reissuun. On teatteria, museoita ja vanhaa historiaa. Aluksia joen varressa ja uusi silta "melkein romahtaneen" paikalla.

Siispä, kesällä uudelleen paremmalla ajalla.

Sitten lopuks Turkulaisvitsi, ikäänkuin kevennykseksi:

"Turun sporassa oli täyttä. Vanha setä tarjosi polveltaan paikkaa nuorelle neidolle ja sanoi olevansa jo turvallisen vanha. Vaunu nytkytteli kohti satamaa ja pysähteli välillä sukkelasti. Setä sanoi: jos neiti kuiteski nousis pois polvelt, ku mää en olkaa niin vanha, ku mää aluks luulin."

Paikallisbussilla Rakvereen

Rakveren kirkko

Härkäpatsas ja linnoitusraunio.

Puistikko kirkon lähellä.

Kirkon saarnatuoli.

Raitiovaunu kolkuttelee Viruaukiolta bussiasemalle noin kymmenen minuuttia. Linjaksi voi valita joko 2 tai 4. Kumpikin vie linja-autoaseman sivuitse. Pysäkki on Keskturgin jälkeen seuraava eli Bussijaam. Ei voi olla helpompaa. Kymmenen nipussa ostettu raitiovaunulippu maksaa 80 centtiä. Se on tietysti leimattava lähellä ovensuuta olevassa vanhanaikaisessa, usein mekaanisessa leimauslaitteessa.

Bussiasemalla vain kesäisen helteiseen asemahalliin ja luukulle lipunostoon. Useimmin asiointi onnistuu suomeksi, muutama eestinsana tueksi tai sitten vain "lontoonmurretta" peliin mukaan. Venäjänkielikin kelpaa. Jos olet yli 60 vuotias niin lipunhinta putoaa puoleen. Sitä pitää vain osata pyytää.

Mitäpä sitä pyytämättä saisi ?

Mielestäni bussimatka ilmastoidussa bussissa sadankilometrin päähän 3.1 €urolla on hintatasoltaan varsin kohtuullinen. Nauttikaa siis edullisista hinnoista naapurissa, kaikki kuitenkin hiljalleen nousee. Tallinnan hintataso on siitä jo selvä esimerkki. Vielä siis on hiukan pelivaraa eläkeläisen kukkarolle.

Rakvereen vie hyvä tie. Tallinnan lähiökerrostalojen jälkeen aukeaa maaseutu peltoineen. Perillä pikkukaupunkiin voi tutustua käymällä torilla, keskikaupungin kahviloissa ja kaupoissa. Uusi SPA on rakennettu (kylpylä) - pihassa näkyy myös suomalaisissa rekisterikilvissä olevia autoja.

Aqva Hotel & Spa on toukokuussa 2008 avattu kylpylä. Se sijaitsee keskeisellä paikalla kirkon ja linnoituksen välittömässä läheisyydessä.

Helteisen päivän ratoksi voi kiivetä kauniin kirkon ohi ylös linnoitusraunioille ja sen lähellä olevalle Härkäpatsaalle. Patsaan jalustaa kiertää suomalaisten tukijoiden pitkä nimilaattarivi.Pienenä vihjeenä että kukkulalle ei kannata yrittää oikaista lyhintä polkua.Vastassa on verkkoaita ja kiukkuinen koiran haukunta.

Oikea reitti löytyy ja portaita kapuaminenkin on kaiteesta kiinnipitäen helpompaa. Rauhallisesti vain, ei eläkeläisen pidä esittää liian rehvakasta etenemistyyliä.

Helle uuvuttaa, siksi on muistettava juoda nestettä tarpeeksi. Viinasta ei liene apua,- päinvastoin. Paluumatkalla bussi jouduttiin ajamaan hetkeksi tiepuoleen jonkun virolaisen nestevajauksen vuoksi. Kuljettajan kätköistä löytyi kuitenkin litran vesipullo ja tilanne päättyi onnellisesti.

Kesäisessä Pohjois-Karjalassa

Koli on osa suomalaista kansallismaisemaa.

Ruskeakosken vesistöuomaa.

Kesän kukkia ja hellettä.

Olisinpa veikkaamassa tätä metsänokiperhoseksi.

Hevosten uitttoa Hietajärvessä.

Härkälinnun leppoisaa lipumista.

Helteiset kymmenen päivää takana. Yksi kylmäpäivä välissä jolloin lämpötila putosi yön aikana 29 asteesta 14:sta. Vatruskat,kukkoset ja piiraat on maisteltu. On Kolin huipulta ihailtu tyyntä Pielistä.

Öllölän kirpputorilla haasteltu jälleen paikallisen shamaanin kanssa. On kierrretty Hattuvaarat ja Ilomantsit. On käyty Willinlännen kylässä ampumassa Winshester kiväärillä ja nautittu siitä kun hevosia on helteessä uitettu.

Kotimaassakin matkatessa vastaan sattuu usein varsin mielenkiintoisia ja erikoisia ihmisiä. Myös heidän tarinansa vie mukanaan ja alkaa hiljalleen ymmärtämään elämänkulun monimuotoisuuden.

Erilaiset elämänkohtalot. onnistumiset ja epäonnistuminen vaihtuvat noissa tarinoissa. Paljon voi havainnoida istuessaan torin varrella penkissä ja seuratessaan ohivaeltavia kanssamatkaajia.Erikoisimpien tapausten kohdalla voi hiljaa itsekseen kuiskata vaikkapa - "Bingo" ja naapuri vastaa - "Bingo" hyväksytty.

Päivä vasta kotona ja nyt jo melkein kaipaa takaisin. Joku siinä on,- kaikista helvetin hyttysistä huolimatta.