Päivän kevennys

Kun paikalliselämä ja yhteiskunta elää varsin totista aikaa, suotaneen pieni kevennys.

Kyse on lainatavarasta, ei siis omaa tuotantoa. Saatu Koskikaran kahvipöydässä. Kertojakin jääköön tuntemattomaksi.

Tämä tapahtui Säterin tehtaalla aikoinaan, työvoiman vaihtuvuus oli kova, ja työvoima oli milloin mistäkin päin suomea. Se oli elävää aikaa, nyt tuntuu kaikki pysähtyneen.

No, mies sai ensimmäisen tilinsä, avasi tilinauhan ja tiiraili sitä pitkään. Katseli ja käänteli, viimein jyrähti:

- Perkele, tästä puuttuu jotain !

- Mitä puuttuu, korjataan, soitan palkkakonttoriin --
sanoi hätääntyneen tuntuinen osastoinsinööri ja tarttui puhelimen luuriin.

Mies tiiraili otsa kurtussa palkkakuittia, murahti viimein.

- Tästä puuttuu selkeä käyttöohje.

- Mikä ihmeen käyttöohje, sanoi insinööri hämmästyen.

- Ohjeet siitä kuinka tällä viisihenkinen perhe tulee toimeen seuraavaan tiliin asti.

Insinööri laski puhelimen kädestään, kääntyi kantapäillään ympäri ja korvat punaisena poistui osastolta.

***
En tiedä onko nykyisissä tilinauhoissa käyttöohjetta mukana, varmasti se olisi paikallaan, niille lukuisille ulos saneeratuille, jotka joutuvat taiteilemaan toimeentulonsa kanssa.

Karjalatalolla

Piippukylän mies pakkasi itsensä ja emännän autoon ja körötteli Helsinkiin sukukokoukseen. Karjalatalo Käpylän kaupunginosassa oli kohteena. Löytyihän se navigaattorin avulla ja kun emäntä ei turhaa opastanut.

Väkeä oli saapunut ilahduttavan runsaasti, Laatokka-saliin jouduttiin kantamaan lisäpenkkejä, ja tilassa oli sopivan tiivis tunnelma. Sukujuhlassa kun oltiin, piti se aloittaa tietenkin yhteisellä ruokailulla. Karjalanpaisti oli noutopöydästä otettavissa. Hyvin teki sekin kauppansa.

Sukujuhla oli musiikkivoittoinen, julkistettiinhan siellä nyt sukulaulu, joka pariin kertaan yhteisesti laulettiin , sujuihan se. Laulun sanat olivat Tapani Jormanaisen käsialaa ja sävellys Heli Jormanaisen & A.P Erosen.

Toinen tilaisuuden kohokohta oli sukukirjan julkaisu, painotuore teos teki hyvin kauppansa.Kirjan on toimittanut Tuula Kiiski. Lisäkertomuksia ja sisältöä se tullee vuosien saatossa saamaan. Runkona tulevalle se on erinomainen.

Osa juhlaväestä jäi pitämään kokousta, jossa tehtiin päätöksiä tulevasta. Omien kiireiden vuoksi lähdimme kohden Piippukylää. Seuraava sukujuhla on jälleen kahden vuoden päästä, paikka ja aika selviävät aikanaan. Hyvä niin...

Aamun avaus

Kun avasi lehdet tänä aamuna, oli kaikissa esillä sama asia. Kauhajoen erittäin ikävä tapahtuma ammattioppilaitoksessa. Siksi ei siitä sen enempää. Aamu voisi alkaa suomalaisilla muullakin tapaa.

Aamuauringon antaessa ensi valonsa, oli aika jälleen lähteä liikkeelle. Suolarahojen tienaaja oli poistunut kohden työpaikkaansa. En viitsinyt avata Aamulehteä enkä televisiota, tiesin mitä sieltä tulisi. Sitä samaa...

Ajoin rantaan polttoainepänikkä mukana. Mukaan pari heitto-onkea ja muutama pilkki. Vene veteen ja tempaisu Jonssonin käynnistysnarusta. Heti pelitti, ei siis mainos, vaan toteamus. Hiljalleen eteenpäin vedenpinnassa kieppuvien usvahattaroiden keskellä.

Mallasselkä oli aamusta hiljainen, ei veneitä, ei lokkeja. Oman moottorin jurina oli ainoa ääni korvissa. Veneen keula osoitti kohden Huhtasaarenkärkeä. Ajoviima tempasi yllättäen lippiksen päästä, ei muuta kuin vene ympäri ja paluu hiljalleen kelluvan lakin viereen. Märkä mikä märkä.

Kiertämällä käsin suurimmat vedet ja lakki takaisin päähän. Täytyyhän syksyllä lakki päässä olla vaikka märkäkin.

Huhtasaaren ja selkäsaaren välissä ankkuri järveen. Pilkkiin iski, samantien kun sen järveen sain,punasilmäinen särki. Ahvenet olivat harvassa, jokunen silloin tällöin. Ei niistä ollut paisteltaviksi.

Sitten jysähti, yksi ravaus ja siima meni veltoksi. Hauki vei vieheen ja peli on selvä. Sellaista sattuu ja usein juuri minulle. Jotkut taitavemmat niitä saavat jopa veneeseen asti. Kokoilen vehkeet veneeseen ja pikkuhiljaa kohden rantaa.

Kun saan veneen vedettyä telan päälle, vilahtaa naapurin kissa hieromaan saappaanvartta. Se tietää saavansa muutaman kalan. Paloitan puukolla jokusen ahvenen laudan päälle ja jätän kissan rouskuttamaan. Ei muuta kun autoon ja torinreunaan kahville.

Näkyy olevan Linkolan Penakin liikkeellä, jonkinlainen kalamies hänkin. Talvet lompsuttelee jäällä verkoilla hevosen kanssa. Varsinkin siellä Vanajaveden puolella.

Syksyn hyviä hetkiä.

Viime sunnuntai oli taas eräs niistä hyvistä hetkistä joita voi arvostaa. Arvostaminen on oivaltamisesta kiinni. Ei tarvinnut katsoa vuorolistasta koska pitää mennä töihin. Ei tarvinnut kovin paljoa välittää kellon kulusta, eikä ollut oikeastaan mitään kiirettä.

Oli hyvä, lämmin, syksyinen päivä. Reppu veneeseen ja mukaan kalavehkeet. Mallasselkä oli tyyni ja ilma syksyisen kuulas.

Muutama vene oli parkissa Selkäsaaren kupeessa. Äijien onkikädet heiluivat verkalleen. Mukavaahan se, eikä aina saaliistakaan niin väliä.

Niusalon kupeessa laskin pilkin veteen,rento asento ja ympäristön seurantaa. Verkkomiesten vene eteni hiljalleen rannempana kohden verkkojataa. Lokit tekivät seuraa verkkomiehille ja kiljuivat omia merkkihuutojaan.

Sinisellä taivaalla piirtyi suihkukoneen pakovana. Onkohan joku "pamppu" taas matkalla saneeraamaan? Puristamaan "lisäarvoa" pohjattomaan kassaan.

Ajoin veneen rantaan ja virittelen rantakivien väliin tulet muurikan alle. Valmiiksi maustettu kala paistumaan ja perunoita kiehumaan kattilaan kaasuliedelle. Leipää ja Lidlin sininen vissy. Varmaa on että maistui. Ei ollut paikalla hovimestareita, ei michelinin tähtiä. Ei niitä tarvittukaan.

Kivi penkkinä, syksyinen maisema edessä ja taivas kattona.

Teatterissa

Syksyn tullen alkavat ihmisillä monenkaltaiset kulttuuririennot. Valkeakoski-opiston kirjoittajaryhmä kävi porukalla katsomassa eräästä Valkeakoskella vaikuttaneesta kirjoittajasta tehtyä monologia.

HILDA - elämän yty. Hilda Huntuvuoresta ja hänen elämästään kertonut esitys esitettiin teatterin pienellä näyttämöllä. Hildaa esitti akaalainen näyttelijä, teatteritaiteen maisteri Minna Kangas.

Ennen esitystä, kirjoittajat saivat opistolla kuulla näyttelijän kertomuksen Hildasta ja näytelmän taustatyöstä. Hildan kirjeenvaihto ja joidenkin aikalaisten kertomukset ovat olleet antamassa pohjaa esitykselle.

Laitilassa 8.5.1887 syntynyt Huntuvuori, tuli Jutikkalan koululle 1910. Hän toimi koulun opettajana aina eläköitymiseensä asti.

Hilda keräsi tietoja Suomen keskiajan historiaan liittyvää väitöskirjaansa varten, mutta tutkimuksen aineisto tuhoutui vuonna 1921 Jutikkalan koulun tulipalossa. Se on ollut kirjailijalle varsin kova takaisku.

Kirjailija ja vahva persoona Hilda Huntuvuori kuoli vuonna 1968

Syksyn merkit

Ilmassa on aistittavissa syksyn merkit. Värikkyys puissa on lisääntynyt ja ilmat muuttuneet viileiksi. Turistit poistuvat vesistöistä ja oikeat kalamiehet tulevat vasta apajille.

• Vieraitakin Piippukylässä kävi, aivan sillain pikimiltään. Ministeri Tarja Anneli Cronberg vilahti lehtikuvassa mustan limusiinin takapenkille. Kiire oli ja kansalaiset jäivät huolineen nyt vähemmälle. Silmästä silmään ei ministeri tavannut ahdinkoon jotuneita paperimiehiä.

Kylä elää odotellen, ikäänkuin löysässä hirressä. Mitenkä tästä eteenpäin? Asuntomessut pukkaa päälle ensi vuonna ja maailmalla merkit talouselämän alamäen vahvistumisesta. Pörssit huojuu ja Amerikassakin pumpataan lisää rahaa markkinoitten vahvistamiseksi. Moskovassa pörssi lonksuttelee luukkujaan, kiinni, auki, kiinni, auki - mitä sekin ennakoi...

Paikalliset, omat poliittiset kuviotkin ovat kiintoisassa vaiheessa. Kunnallisvaalien ehdokaslistat ovat tulleet julkisuuteen ja kansalaiset aloittanevat oman keskustelunsa. Yllätyksiä eivät listat tuoneet, ehkä oli odotettavissakin se, että aivan helppoa ei ehdokkaiden pyydystäminen ollut. Paikallisia paineita on aivan riittävästi.

Mielenkiintoista seurattavaa siis riittää. Keskusteluissa aivan varmasti tulee vilisemään ainakin pari sanaa, Kotikulma ja TY:n omistama kesäpaikka Pihlajaniemi. Ainahan kunnallisvaalien aikana nousee esille myös terveydenhoito ja vanhuspalvelut. Sekä aina vanhempia kiinnostavat aiheet koulun tiimoilta.

Musta aukko

Vuosi näyttää olevan ylivoimainen aikajakso paperiteollisuuden suunnittelussa. Tässä on nyt se musta aukko johon katosi vuoden aikana toimintansa aloittanut valkaisulinja. Sitä riemua kesti vuoden verran. Oliko kaikki sen arvoista ?

Se aukko maksoi tämänhetkisten tietojen mukaan rakennuksineen ja laitteineen yli 30 miljoonaa euroa.

Tähän monttuun nousi valkaisulinja. Työtä tehtiin usein pimeässäkin valojen loisteessa. Oli vahva usko uuteen kehitykseen. Silmänlumetta se oli, tuskin kuitenkaa tietoista harhaanjohtamista. Kallista leikkiä kaikkiaan.

Noin kaksisataa ihmistä lähti kortiston puoleen, uskoen että jäljelle jääville taataan parempi tulevaisuus. Se oli toiveajattelua.

Uudet uutiset eilen kertoivat jälleen koko sellupuolen lopettamisesta. Se tietää jälleen uutta 150 hengen ryhmää ihmisiä.

Kaikkiaan katoaa siis noin 350 työpaikkaa tuossa. Se on siis noin arvo. Kymmenen hetkaus puoleen tai toiseen ei asiaa miksikään muuta.

Ihmisillä on oikeus kummastella ja ihmetellä. Kovin vakuuttavalta ja hallitulta ei asioitten johtaminen näytä. Syy ei kuitenkaan ole paikallistasolla. Syyt ja seuraukset ovat paljon syvemmällä.

Sellutehtaiden kohtalo

Pörssikurssit nousee ja amerikan mummot hykertelevät käsiään. Paperiteollisuuden kurimus jatkuu ja päätä ei näy. Taas käy kylmä puhuri ja kansalaisten keskuudessa lisääntyy huoli asioitten kehityksestä.

Tuskin olivat uskoneet tätä tilannetta ne joille kirkkain silmin vakuutettiin uuden valkaisulinjan ja siihen liittyvän investoinnin tuovan jatkuvuutta ja uutta uskoa paikkakunnan kehitykseen.

Paskan marjat ! Vuosi kului niin miljoonainvestointi oli vain pieni tuhru kvarttaalitalouden kurimuksessa. Nykybusinesmiehiin taitaa sopia motto. "Tule raha, mene raha - mutta älä pesää tee."

Silmät ymmyrkäisenä kuuntelee rivikansalainen noita tietoja eri paikkakunnilta, miten tästä eteenpäin ? Monessa pirtissä suomenmaassa on tänä iltana varsin vaisu ja odottava tunnelma.

Kiutaköngäs kuohuu

Utelias on kuukkeli.

Kiutakönkään kuohuja.

Tuli vietettyä viikko Kuusamossa "Urisevien" retkellä. Marjoista ei ollut kotiin tuotavaksi. Sieniä oli jonkinverran, karvalaukkuja varsinkin. Säät eivät olleet parhaat mahdolliset, vettä ja tuulta riitti.

Ryhmä vieraili myös Taivalkosken Kallioniemessä, Kalle Päätalon lapsuusmaisemissa.Kuusamossa kun ei aikoihin ole tullut käytyä oli melkoinen yllätys nuo mökkikylät jotka Rukan lähelle ovat nousseet.

Kiutaköngäs tuli myös katsastettua ja käveltyä Karhunkierrrokseen kuuluvan kanjonin yli tutisevaa vaijerisiltaa pitkin. Maisemaa riittää katsottavaksi ja vettä virrattavaksi. Kuukkelin ruokkiminenkin onnistui varsin vaivattomasti.

Direktiivin puraisu

Direktiivi on sitten tullut koskilaistenkin elämään. Uimapaikalla täytyy olla määrätty määrä vettä suhteessa veteenhyppypaikan korkeuteen.

Apialla ei ollut ja siitäkös syntyi ongelma.
Vettä kun ei lahteen saatu lisättyä, katkaistiin tornista kerros pois. Ongelma oli ratkaistu.

Tämä torni oli metallirunkoinen, joten sen kaatoi polttopillin sihisevä liekki. Takavuosien kaunistus oli Kirjaslammen 10 metrinen puinen hyppytorni.

Sekin hävisi savuna aikoinaan ilmaan. Ei ollut silloin direktiiveistä hajuakaan.Jos ei jonkun oivallusta ja päähänpistoa sellaiseksi kutsuta.

Vesien ympäröimä kaupunki ei sitten tätä lajia kummemmin kunnioita. Kesän riemut ovat rajattu nyt kolmeen metriin. Antinniemen uimalaitoksen torni katosi jo kymmeniä vuosia sitten kun paikalle nousi yksityisasunto.

Rahaanhan ei kai tässäkään tapauksessa voi vedota. Liikuntavaihtoehto kesäänsä viettäville lapsille se kuitenkin olisi.

Muutama kuukausi menee, niin miehet tahkoavat koneet päristen latu-uria metsän suojaan. Lumetustykit sylkevät keinolunta rinteisiin ja valot kiiluvat rinteen reunoilla. Se on se joka maksaa.

Muuten, mitä se tarkoittaa hieno sana - priorisointi ? :-)

Vandaalikuja

Urheilukentän ja uimarannan liepeiltä kulkee tie. Arvokas maisema on siltä osin kuin pala Grosnin kaupunkia hyökkäyksen jäljiltä. Asukkaat ovat poistuneet ja rakennukset jääneet vaeltavien vandaalien temmellyskentäksi.

Rakennukset ovat seisseet jo aika kauan tuholaisten paratiisina. Mitä sitten saatta sattua kun koulunsa aloittaneet lapset eksyvät retkillään, lasinsirujen ja muun sekalaisen romun sekaan. Varmoja tapaturmanvaaran paikkoja löytyy.

Eikö se EU- sano tämänkaltaisista yhteiskunnan maille jääneistä rakennuksista mitään? Onko se direktiivien kanssa pelaaminen kovasti tarkoitushakuista? Kansaa kyllä pannaan ojennukseen, puutarharoskien tai muun vastaavan kanssa. Annetaan huomautuksia ja muikkareita. Niin kai se laki määrää ?

Mutta, sadan metrin päässä käy monenlaista mittamiestä ja tutkijaa tarkkailemassa paikkakunnan ainoan hyppytornin alla olevaa vedensyvyyttä. Eu - direktiivi juoksuttaa sillä asialla.

Ei muuta kun pilli polttamaan yhden ylimääräisen kerroksen pois. Ensin otettiin portaat ja tason laudoitus. Se teki paikasta entistä vaarallisemman,kun nuoriso siellä kiipeili. No nyt sitten on torni tosi torso. Virkamies on tahtonsa saanut lävitse.

Onneksi tulee talvi ja uimakausi päättyy. Vandaalikujankin varressa,varmaankin,lumi peittää alleen pahimman törkyn ja lasinsirut. Ikkunoissa lepattavat rikotut sälekaihtimet, jossain vilahtaa jääkaappi, jota ei ole voimat riittäneet työntämään lasista lävitse.

Kun en tiedä- kenelle tuon törkeän katuosuuden reunustamien taloraunioiden purku ja sivoaminen kuuluu, en voi sormella osoittaa. Luottamusmiehetkin, kyllä jos aktiiviseksi herkeisivät, voisivat asiasta kysyä. Jonkunhan niistä pitää vastuu kantaa. Oli sitten EU-direktiiviä tai ei.

PS. Joulukuun alussa alkoi talojen purkaminen edetä ripeästi.

Paluu keskiaikaan.

Kuvat VJ (17.08.2008)


Keskiaikaistapahtumat ovat vallanneet Suomen jo useiden vuosien ajan. Historian toteuttaminen ja palauttaminen mieliin näytellen on suuressa suosiossa. Asusteet, aseet ja vanhat ruokareseptit ovat osa tuota näytelmää.

Turnajaiset, miekkailut,sekä mustakaapuiset munkit kuuluvat siihen ritareiden,kerjäläisten ja narrien ohessa. Myöskin nokinaamaiset sepät ovat töineen ja työesityksineen taattua tavaraa.

Tietenkin paikalla täytyy olla juoppo muori, pyöveli ja latinaa suoltava kirkonmies. Niin se on ollut ja oleva. Joukkoon sopii aina myös ennustaja ja tempuntekijä.

Hämeen vanha linna ja sen ympäristö on erinomainen paikka tuoda keskiaika esiin näillä seuduilla. Samanlaista näytösluonteista esiintymistä on ainakin Turussa ja Raaseporin linnan ympäristössä. Hollolan kirkollakin on keskiaikatapahtuma.

Viikinkien historiaa on myös näihin tapahtumiin koitettu sovittaa.Nytkin oli paikalla viikinkivene jota halukkailla oli mahdollisuus soutaa linnan edustalla. Tosin tietysti maksua vastaan.

Toki noissa markkinoissa on muutakin krääsää tarjolla, kaikki ei varmaan täytä "keskiaika" kriteeriä. Kahvi ja munkki on kaikenlisäksi hirvittävän kallista. Enemmän sinne sopisi sima ja kunnon vanha olut.

Useampiakin seppiä oli ahjoineen tekemässä ja takomassa. Kyntteliköt,saranat ja erilaiset koristeelliset takotyöt ovat oma käsityön muotonsa. Se oli varsin tärkeätä ja arvostettua toimintaa.

Seppä oli ammattimies, arvostettu ja kunnioitettu. Sepän alasimelta ja pajasta lähtivät käyttöön myös tuonajan aseet. Miekat,pertuskat ja keihäänkärjet. Rautaa rajalle ja maakuntiin, ratsu-ja jalkamiesten varusteiksi.

Joissakin tapahtumissa ei peritä pääsymaksua, täällä perittiin 8 euroa, jolla sitten sai tutustua myös linnaan ja tykistömuseoon. Onhan se kyllä sitten niinkin, että sateiset ilmat voivat rajoittaa osallistujia sitten ikävällä tavalla. Nyt näytti kuitenkin ihmisiä olevan liikkeellä.

Urheilujuhlan aika

Jälleen on kansalaisilla aika nauttia suuresta urheilujuhlasta. Miljardit silmäparit ovat katsoneet Pekingin suurta avausnäytelmää. Ilotulitusta ja erinomaista alkuohjelmaa.Sitten onkin aika keskittyä suureen kamppailuun.

Lehdet, radio ja televisio ovat seuraavat päivät täynnä tunnelmaa kisapaikalta. On aika onnistumisten ja suurten pettymysten. Suomen mitallisaalis jäänee 1 - 2:een mitalliin. Se on tavoite jossa on mukana hiven realismia. Ainahan on kisoissa mahdollisuus myös yllätykselle.

Ruudinsavun hajusta ei avajaisten jälkeenkään päästä maailmalla irti. Avajaisten yhteydessä levisivät tiedot Venäjän ja Georgian yhteenotosta. Kiista Etelä-Ossetiassa on saanut aikaiseksi huolestuneita kommentteja eri tahoilta.

Olympialaisten katveessa tapahtuva sotiminen on ikävä ilmiö. Ikävä se on aina, mutta nyt vieläkin kummallisempi. Mitä mahtoivat miettiä mielissään Putin ja Bush istuessaan katsomossa ihailemassa suuren urheilujuhlan alkua.

Seuraavat päivät näyttävät sen mihinkä konflikti etenee. Urheilutapahtuman sivussa se kuitenkin aiheuttaa mediassa tilanteen jossa muutkin kuin urheilutoimittajat saavat aiheita riittämiin. Valitettava tilanne, siviilit ne sodassa eniten kärsivät.

Ötökkä

Maailma on täynnä ötököitä. Muurahaisia, hyttysiä, sudenkorentoja, noita tuttuja ja turvallisia.

Sitten on lisäksi nuo oudommat.

Paloittelin rannassa kalaa rapumertaa varten. Vieressä oli muovikuppi ja sitten kuului kopsahdus. Kupin reunalla tuijotti otus, kuin suoraan kauhuleffasta.

Alfred Hitchcock olisi pestannut sen eläessään pääosaan johonkin elokuvaan.Vaikkapa vaihtoehdoksi elokuvalle Linnut.

Ei ollut helppo tehtävä saada sitä kupista poistumaan. Yritin ravistaa ja kopistella. Ei lähtenyt. Kynnet vaan pureutuivat kupin reunaan että rutina kuului.

Otin kupin ja suostuttelin sitä siirtymään omaan elementtiinsä, ruohojen ja sammaleen joukkoon.

Sinnehän se sitten meni lopulta.

Se oli hyvä enne. Mertoihin oli alkanut rapujen vaellus. Kohta on aloitettava keittohommat.

Mukuramänty

Saappaat jalassa kulkiessa ja epätoivoisesti mustikoita etsiessä, se tuli yllättäen eteen. Puu, jonka kylki oli pattia täynnä. Mukuramäntyhän se oli. Syytä tuonkaltaiseen kasvuun ei varmasti vielä tiedetä.

Oletetaan kuitenkin että puun perimästä on kyse, paremminkin siinä tapahtuneista muutoksista.

Hiljaisessa, hämärtyvässä metsässä se oli velhomainen kokemus. Mustikoita suuhun nakellessa sai ihailla luonnonoikkua. Aistit avoinna kulkiessa on luonto ehtymätön lähde. Se tuo taidetta jokaiseen kulkijan makuun.

Mäkeä ylös kiivetessä tuli vastaan laavu. UPM:n omistama ja kulkijoiden vapaasti käytettävissä. Siitä oli jopa maininta vieressä olevassa kyltissä. Mikä siinä oli istuskellessa ja katsellessa yli järvenselän usvan keskellä sojottavia tehtaan piippuja.

Matkaa piippuihin oli kymmenkunta kilometriä ja välissä tyynenä peilaava järvenpinta. Kunpa vielä kala ja rapu lähtisivät kunnolla liikkeelle.

Elokuuhan ne yleensä, iltojen tummetessa ja öiden pimetessä, ajaa vilkkaammin liikkeelle.Sitä nyt tässä moni vesi kielellä odottelee. Hyvää kannattaa odottaa.