Direktiivi on sitten tullut koskilaistenkin elämään. Uimapaikalla täytyy olla määrätty määrä vettä suhteessa veteenhyppypaikan korkeuteen.
Apialla ei ollut ja siitäkös syntyi ongelma.
Vettä kun ei lahteen saatu lisättyä, katkaistiin tornista kerros pois. Ongelma oli ratkaistu.
Tämä torni oli metallirunkoinen, joten sen kaatoi polttopillin sihisevä liekki. Takavuosien kaunistus oli Kirjaslammen 10 metrinen puinen hyppytorni.
Sekin hävisi savuna aikoinaan ilmaan. Ei ollut silloin direktiiveistä hajuakaan.Jos ei jonkun oivallusta ja päähänpistoa sellaiseksi kutsuta.
Vesien ympäröimä kaupunki ei sitten tätä lajia kummemmin kunnioita. Kesän riemut ovat rajattu nyt kolmeen metriin. Antinniemen uimalaitoksen torni katosi jo kymmeniä vuosia sitten kun paikalle nousi yksityisasunto.
Rahaanhan ei kai tässäkään tapauksessa voi vedota. Liikuntavaihtoehto kesäänsä viettäville lapsille se kuitenkin olisi.
Muutama kuukausi menee, niin miehet tahkoavat koneet päristen latu-uria metsän suojaan. Lumetustykit sylkevät keinolunta rinteisiin ja valot kiiluvat rinteen reunoilla. Se on se joka maksaa.
Muuten, mitä se tarkoittaa hieno sana - priorisointi ? :-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti