Kun avasi lehdet tänä aamuna, oli kaikissa esillä sama asia. Kauhajoen erittäin ikävä tapahtuma ammattioppilaitoksessa. Siksi ei siitä sen enempää. Aamu voisi alkaa suomalaisilla muullakin tapaa.
Aamuauringon antaessa ensi valonsa, oli aika jälleen lähteä liikkeelle. Suolarahojen tienaaja oli poistunut kohden työpaikkaansa. En viitsinyt avata Aamulehteä enkä televisiota, tiesin mitä sieltä tulisi. Sitä samaa...
Ajoin rantaan polttoainepänikkä mukana. Mukaan pari heitto-onkea ja muutama pilkki. Vene veteen ja tempaisu Jonssonin käynnistysnarusta. Heti pelitti, ei siis mainos, vaan toteamus. Hiljalleen eteenpäin vedenpinnassa kieppuvien usvahattaroiden keskellä.
Mallasselkä oli aamusta hiljainen, ei veneitä, ei lokkeja. Oman moottorin jurina oli ainoa ääni korvissa. Veneen keula osoitti kohden Huhtasaarenkärkeä. Ajoviima tempasi yllättäen lippiksen päästä, ei muuta kuin vene ympäri ja paluu hiljalleen kelluvan lakin viereen. Märkä mikä märkä.
Kiertämällä käsin suurimmat vedet ja lakki takaisin päähän. Täytyyhän syksyllä lakki päässä olla vaikka märkäkin.
Huhtasaaren ja selkäsaaren välissä ankkuri järveen. Pilkkiin iski, samantien kun sen järveen sain,punasilmäinen särki. Ahvenet olivat harvassa, jokunen silloin tällöin. Ei niistä ollut paisteltaviksi.
Sitten jysähti, yksi ravaus ja siima meni veltoksi. Hauki vei vieheen ja peli on selvä. Sellaista sattuu ja usein juuri minulle. Jotkut taitavemmat niitä saavat jopa veneeseen asti. Kokoilen vehkeet veneeseen ja pikkuhiljaa kohden rantaa.
Kun saan veneen vedettyä telan päälle, vilahtaa naapurin kissa hieromaan saappaanvartta. Se tietää saavansa muutaman kalan. Paloitan puukolla jokusen ahvenen laudan päälle ja jätän kissan rouskuttamaan. Ei muuta kun autoon ja torinreunaan kahville.
Näkyy olevan Linkolan Penakin liikkeellä, jonkinlainen kalamies hänkin. Talvet lompsuttelee jäällä verkoilla hevosen kanssa. Varsinkin siellä Vanajaveden puolella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti