maanantai 30. huhtikuuta 2012
Vapun saapuessa
Huomena on sitten taas Vappu. Kirjoitin sen varoiksi isolla alkukirjaimella, tuskin siitä kukaan kielipoliisi hermostuu. Vappu on aiemmin tarkoittanut sitä että juodaan simaa ja syödään tippaleipiä. Kuohuviinikin on sopivaa nautiskeltavaa.
Kadut ja aukiot täyttyvät iloisista ihmisistä. Kuuluu jostain reipasta torvimusiikkia ja kuorolaulua. Kun kaiken vielä kruunaisi lämmin leppoisa sää, voisi juhlakansakin olla tyytyväinen.
Takuuvarma oli Ay- väen ja poliittisen vasemmiston yhteinen vappukulkua. Parhaimmillaan se kulkue oli väkirikas ja pitkä. Liput ja panderollit hulmusivat ja plakaattien iskulauseet korostivat toveruutta ja rauhaa maailmaan.
Vapputapahtuma on siirtynyt vanhaan Jylhävaaraan. Toivoa sopiikin että se laukaisee ihmiset liikekannalle ja nauttimaan paikallisesta vapputunnelmasta. Sitä tämä ankea aika vaatii. Pitkä perinne punaisten haudallakäynnissä Hauhollakin säilyy. Perinteet ovat linkki menneeseen. Eikä aina niin mukaviin asioihin. Kansakunnan eheytyminen on pitkä prosessi.
Maan hallituksessa istuvat tänäpäivänä myöskin SDP ja Vasemmistoliitto yhdessä Kokoomuksen, RKP:n ja vihreitten kanssa. Superjytkypuolue Perussuomalaiset katselevat maan johtamista opposition aitiosta käsin. Se kalvaa kannatusta muiden toilailujen ohessa. Timo Soinilla on työtä laumansa kaitsemisessa.
Perustäti Ruohonen-Lerner näpylöi jotenkin kummasti kännykkäänsä ja eduskuntaryhmälle tarkoitettu "rippi" siirtyi kaikkien edustajien puhelimeen. Vahinko vai todellinen tarkoitus. Koska systeemissä oli mukana tehovispilä Putkonen, jota myös kutsutaan kansan keskellä Persujen Troijalaiseksi. Niin, mikäpä oli todellinen tarkoitusperä.
Keskustapuoluekin on jonkinasteisessa kriisissä. Puheenjohtaja pitäisi valita. Ei löydy naisehdokasta lainkaan. Vanha kettu Pekkarinenkin ilmoitti luopuvansa kisasta. Syy on toki hyväksyttävä, hänet kun paketoitiin samaan pakettiin aina niin nuhteettoman (" en ole tehnyt mitään väärää) Väyrysen kanssa. Kuohuntaa siis on.
Ihmisillä ei kaikilla ole asiat hyvin. Niin on aina ollut ja on aina oleva. Yhteiskunta on kuitenkin turvaverkko joka tulee avuksi kun yksilöllä menee pahasti pieleen. Ainakin sen pitäisi kantaa huolta kaikista jäsenistään. Niistäkin joiden voimat eivät ilman apua riitä.
Jokaisen on kuitenkin myös yritettävä itse. Väliinputomisestakin voi nousta. Se vaatii voimaa ja sisua. Yhteiskunta ei saa kuitenkaan muuttua niin kylmäksi ettei apua löydy niille jotka sitä todella tarvitsevat.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti