Pimeyden hetki

Tälläistä tää on...

27.12.2011 (kello noin 17,55) Televisiossa nauhalta tulossa dokumenttiohjelma Äänisen kierroksesta. Mielenkiinto virittynyt vastaanottavaiseksi, lisäksi sohvalla olijalla mahdottoman hyvä asento.

Pari kertaa valo vilahtelee lampuissa. Asettuu taas kunnon valoksi ja räps. Kaikki pimenee, valo katoaa lampuista, kuvaruudusta ja ääni kaiuttimista. Kierähdys sohvalta tanakkaan polviasentoon ja hapuilu pystyyn. Pimeys on täydellinen. Ei sisällä, ei ulkona. Ei pientäkään valoa missään.

Muutama hapuileva askel ja käsissä tuntuu tuttu pöytä. Taputtelua pitkin pintaa ja onhan se siinä. Pienen pieni taskulamppu avaa napinpainahduksella kirkkaan valokiilan. Se johdattelee tulitikkurasialle ja kynttlöiden luokse. Kohta valaisee himmeä kynttilöiden valo huoneet. Valoa on sen verran että kulkemaan pystyy.

Puen päälleni ja laitan otsalampun palamaan. Ulkona pimeää ja tuulenpuuskat taivuttelevat pihapuita. Muutama taskulamppua kantava ihminen näkyy liikkellä. Kiertelen hetken pihalla ja palaan takaisin sisälle.Paljain jaloin ja T- paidassa.

Kipristelen varpaita hetken aikaa ja pistän villasukat jalkaani. Helpottaa. Nyt on hyvä hetki keittää kahvit. Vettä hanasta kannuun ja keittimeen. Naps vaan. Naps toisen kerran. Ei vain merkkivalo syty. Ei kai se syty kun on sähköt poikki.

Pieni valikoima kirosanoja ja taskulampun valossa jääkaapista kinkkua, juustoa ja rosollia pöydälle. Kauanko saa sähköt olla pois ennenkuin pilaantuvat, mokomat elintarpeet. Taidan palata takaisin suolatiinun aikakauteen.

Kynttilän valossa kylmää kinkkua ja rosollia. Ulkona ulvoo tuuli ja sisällä on vielä lämmintä.

Ei tämä niin vaikeaa ole. Vaikeampaa on niillä sadoilla miehillä jotka pimeässä yössä raivaavat kaatuneita puita linjoilta. Sahaavat ja siirtelevät oksia ja runkoja pois raiteilta ja maanteiltä.

Luonto opettaa ihmiset kunnioittamaan noita voimia. Se on taas kerran koettu asia.

Aaton aatto 2011

Kurjenkallion karikko 23.12.2011

Talvea vartoillessa voi sitten vaikka kuljeskella rannoilla, olla pois jaloista kun Jouluvalmistelut ovat kesken. Luonnossa kulkiessa voi miettiä sitä mikä muuttoajankohdan määrää. Joutsenten muuttoon vaikuttanee se miten pitkään järvet ovat auki.Samalla se, kuinka ravintoa löytyy syötäväksi.

Suomalaistutkijat ovat havainneet esimerkiksi joutsenien myöhäistäneen lähtöään jopa lähes kuukaudella. Pitänee sekin paikkansa, tosin eivät linnut kalenteria katsele. Nyt se pitää paikkansa, syynä ovat kuitenkin pääosin ilmasto-olosuhteet ja ravinnon saanti.

Laulujoutsen on suojeltu ja sen ampuminen on metsästysrikos. Jotkut metsästäjätahot ovat esittäneet sen metsästämisen sallimista. Mitään varteenotettavaa syytä sen metsästämiselle ei ole. Siis olkoon lintu vapaa ja kaikkien ihasteltavissa.

Sotien jälkeinen elintarvikevaje osittain puolsi linnun metsästämistä. Nyt ovat ajat toiset. Kaupat ja hyllyt pursuavat tavaraa. Jopa niin paljon että monesta tuotteesta ehtii mennä "parasta ennen" päivämäärä ohitse.

Joulurauhaa vain kaikille.

Juna kulkee

Kirja tarttui käteen. Se oli kuin vihko verrattuna esimerkiksi Jari Tervon paksuihin teoksiin. Yksinkertainen kansi joka ei mitenkään erikoisesti poikennut muista vierellä olleista. Kirja voitti kumminkin tämän vuoden kirjallisuus Finlandian.

Rosa Liksomin kirjassa vaihtuu maisema junan ikkunan takana. Matka kulkee halki laajan Venäjänmaan. Aroa,metsää,suota ja vihdoin jäävät taakse Uralin harjanteet. Kiskojen kolke taustamusiikkina ja hyttiseuralaisena vodkaa kiskova venäläinen perusjuntti.

Vaunupalvelijan samovaari tuottaa teetä janoisille ja matka etenee. Muutamassa kaupungissa kuluu aika tutustuessa näiden paikkojen erikoisuuksiin. Alakuloa, harmaita rakennuksia ja yskähteleviä neuvostopirssejä.

Kanssamatkustaja veistelee leipää ja kurkkuja isokokoisella puukolla. Sellaisen kantamisesta junassa Suomessa saisi jo tuomion. Matka etenee verkalleen, kiskot kolisevat ja ohi vilistää perivenäläinen maisema, jokineen ja aroineen.

Junaelämään kuuluu tietenkin jonottaminen vaunun ainoaan vessaan.Taiteilu sottaisella lattialla ja vedenpuutteesta korisevat vesihanat.

Vihdoin tullaan Ulan-Batoriin Mongoliaan. Syödään avotulella kypsennettyä lammasta. Jurtta kutsuu uneliaan vieraansa yöpymään ja lepäämään suojaansa.

Miehen ja tytön välinen kitka ja ikäero ilmenee muutamissa hetkissä ja sanailuissa matkan aikana. Ikäänkuin sovinnollisena eleenä mies antaa luukahvaisen puukkonsa tytölle eroaismuistoksi. Luiseen kahvaan on upotettu metallinen ortodoksiristi koristeeksi.

Kirjasta huokuu vanha neuvostoelämä. Sen tunnistaa kyllä, jos joskus on kiskoja pitkin siinä maassa kulkenut. Vaikka lyhyemmänkin matkan.

Rosa Liksomille Venäjä on ilmeisen tuttu. Niin selkeästi tuntuma aiheeseen välittyy lukijalle. Kerronta vie mukaansa lukijan ja istuttaa hänet yhdeksi matkustajaksi tuohon kiskojenpäällä etenevään vaunuun.

Veikko Järvinen 19.12.2011

Tavase saa kyytiä

Pysyykö kannettu vesi kaivossa ?

Hyvä kysymys.

Tavase on Tampereen ja Valkeakosken seudun kuntien tekopohjavesihanke.Aihe on kuumentanut lehtien palstat niin Tampereella kuin sen ympäristökunnissakin. Hankkeen puolesta ja vastaan taitetaan peistä olan takaa.

Kyse on tietenkin siitä, mitä vastinetta rahalle saadaan. Sitä kun pyydetään lisää ja hanke on sen verran levällään, että Valkeakosken kaupunginhallituskin veti äänin 6 - 3 jatkoraha päätöksen jumiin.Se esittää valtuustolle irtautumista hankkeesta ensivuoden aikana.Kaupunginjohtajan esitys siis kaatui äänestystuloksella.

Sitten onkin vuorossa kaupunginvaltuusto. Millaiseen tulokseen se aikanaan päätyy jää seurattavaksi. Maanantaihin mennessä sitten kulissien takana on pohdittavaa useammalla valtuutetulla.

Nyt niidenkin valtuutettujen, jotka mahdollisesti ovat olleet ryhmäveturien kantojen varassa. Niin, syytä on paneutua miettimään sitä miten kannattava hanke on. Onko siitä olemassa tarpeeksi tietoa? Mitä sitten tehdään. Vesi on asukkaille tärkeä tuote.

Itseasiassa se on tärkeämpi kuin jonkun Kiinalaisen suurkaupungin liikennejärjestelyt. Takavuosina nekin tuntuivat kuntapäättäjiä kiinnostavan. Nyt lienee parempi pysyä näissä arkisemmissa murheissa. Läheisimmissä ja "kotikutoisissa."

Eurooppa kuhisee muutenkin tarpeeksi.Rahamaailma nikottelee. Pitänee varmaan valtuutettujenkin olla tarkkana, onko nyt hinta-/laatusuhde kohdallaan.

Loskan aikaa

Nyt on maa jo valkoinen. On loskaa ja tossut kastuneet. Sataa räntää ja ihmiset ovat havahtuneet Joulunodotukseen. Tuulet puhaltelivat muutama päivä sitten niin, että ranta-alueilla vesi nousi. Viron puolella Pärnussa puistot muuttuivat paikoin kosteikoiksi.

Tampere on avannut myös joulutorinsa. Uutta on se että hehkuviinissä saa olla prosentteja. Onhan sekin jonkinlaista eteenpäinmenoa. Opitaan eurooppalaisia tapoja ja käytäntöjä viime tipassa ennekuin sakki saattaa hajota. Palata omiin systeemeihinsä ja lukkiutua omiin oloihinsa.

Toivoa sopii että glögijonossa ei tuupita ja elämöidä samaan tapaan kuin muutama viikko sitten ranskalaisten tuotteiden jonossa. Leipää kun ei tullut uunista ulos yhtänopeasti kun kansa halusi.

Katainen ja Urpilainen näyttäisivät olevan hiukan erilinjoilla siitä mikä on yksimielisyys. Onko se 100 prosenttia vai riittääkö 85 prosenttia. Perustuslaki näyttäisi olevan lähempänä Urpilaisen tulkintaa.

Venäjällä, itäisen rajan takana on käyty vaalit. Vaalitarkkailijat ovat ilmaisseet huolensa monista ilmenneistä epäkohdista. Kansa on sitten ilmestynyt protestoimaan kaduille. Näin on ainakin tapahtunut Moskovassa ja Pietarissa. Pahemmilta väkivaltaisuuksilta valtakoneiston ja kansan välillä on vältytty.

Toivoa vain sopii että naapuri välttyy Egyptin ja varsinkin Syyrian kaltaisilta levottomuuksilta. Joulunseuduksi olettaisi tilanteen hiljalleen rauhoittuvan, mitä sitten tapahtuu vuodenvaihteen jälkeen. Se on sitten muutaman viikon jälkeen nähtävissä.

Miksi he kerjäävät ?

Riika - toukokuu 2011

Valkeakoskilaisia kulkijoita on jo muutaman viime vuoden aikana riemastutettu jonkinasteisilla musiikkiesityksillä eri kauppojen läheisyydessä. Usein on liikkeellä pari, joista toinen, useimmiten mies, tapailee paljevikaisella ja teipillä paikatulla soittimella eräänlaista musisointia.

Nytkin on jo joulukuu ja samankaltaista toimintaa esiintyy niin Koskikaran kuin Lidlinkin kulmilla. Jos se on merkki EU:n tulevaisuudesta niin ei varsin valoisalta näytä.

Miksi he kerjäävät ? siitähän tässä kysymys on. Ei mistään korkeakulttuurisesta taidenautinnosta. Joku heitä tänne organisoi ja jonkinlainen koneisto vaikuttaa olevan takana.

Toki ihmisten pitää pystyä elämään ja syömään. Eikö esimerkiksi EU:n jäsen Romania pysty hoitamaan omiaan. Miksi he kulkeutuvat pohjanperukoille ihmisten kummasteltaviksi.

Mentiinköhän näissä laajenemiskuvioissa liian lujaa. Mitä mieltä olisi asiasta tämä Komissaari Olli Rehn ?

Euroopan kohtalonpäiviä, ja romahdusta rahamaailmassa odotellaan. Vuodenvaihteeseen on kuukausi aikaa. Sitä ennen saattaa tapahtua mitä hyvänsä.

Kaipuu omaan markkaan saa lisää jalansijaa. Onhan sekin mahdollista jos muut vaihtoehdot alkavat näyttämään umpikujaa.

Toki kerjäämistä on harrastettu aina. Nyt se on kuitenkin saanut rajojen aukeamisen kautta uudenlaisen ilmeen. Se ilme ei ole kaikiltaosin selkeä. Ovatko he pakoitettu tuohon tehtävään, ovatko he vapaaehtoisia.

Mihinkä menee tuo saatu ja kuppiin kertynyt tuotto.

Meneekö se kravattikaulaisen pukumiehen taskuun. Pukumiehen, joka saattoi saada ylennyksen aiemmasta kerjäläisen roolistaan.

Olenko vain turhan epäluuloinen? Tuskinpa olen.

Raittiusaate ja Valkeakoski

Valkiakoskilaisia tehdaspaikkakuntalaisia on tietenkin ravistelleet viinan kirot. 1800 luvun lopulla kukoistanut raittiusaate yritti tehdä osuutensa asian korjaamiseksi. Raittiusaate ylsi Valkeakoskelle asti ja 1898 perustettiin Raittiusseura Pyrkivä.

Toki paikkakunnalla oli toimintaa ollut jo aiemminkin.

Alakanavan tuntumaan yhdistys rakensi oman toimitalon vuonna 1910. Seuratoiminta hiljalleen halvaantui ja vuodesta 1915 se on ollut lamaantuneena. 1917 talo myytiin Ab Walkiakoskelle.

Sitten olikin edessä kansalaissota ja sen myllerrys paikkakunnalla.Kansalaissota ei tietenkään johtunut tuosta syystä, syyt olivat monet ja liittyivät pitkälti yhteiskunnallisiin oloihin maassa, sekä maan rajojen ulkopuolella.

Paikkakunnalla on juoppottelu ollut varsin laajaa ja kosteahkoa. Mäen syrjässä olutrisun kanssa elämöivä miesjoukko oli ollut tuttu näky kansalaissodan jälkeenkin.

Kauppalaksitulon jälkeen muutamana vuonna toimintaa oli yritetty elvyttää, mutta elvytys on epäonnistunut. Virolainen pirtu kulkeutui jostain kumman syystä Valkeakoskellekin. Kuinkas muuten.

Sodat 1939 - 1944 repivät sodistapalaaviin miehiin omat vammansa, niin ruumiilliset kuin henkisetkin. Helpotusta haettiin Alkon tuotteista. 1940 luvun loppu onkin ollut varsin "märkää kautta". Tervasaaren tehdas tuotti myös pirtua. Junat veivät pirtutehtaalta raaka-ainetta Rajamäelle jalostettavaksi.

Vaikka pirtutehtaalla oli varsin tiukka valvonta, niin kummasti sitä vain jostain laipanraosta kuppiin löytyi. Juna vei mennessään täyden säiliöllisen ja rautalankaan ripustettu ämpäri tuli takaisin paluukuormassa, täynnä sitä ihme nestettä. Ne jotka sitä maistoivat, sanoivat sen sellaista olleen, että kyllä irvistys pääsi.

Viinapäissään väki myös hölmöili. Vuonna 1950 rikostapausten määrästä 49 % oli juopumusrikkomuksia. Aiheuuttiko se sitten sen että että samana vuonna poliisi pääsi muuttamaan pienestä mökistä kanavanrannalta uuteen poliisilaitokseen Keskusaukion laitaan.

Jonkinlaiseksi "raitistuttamiskampanjaksi" voinee kutsua noita yhtyneläisten omia yrityksiä. Raitis helmikuu ja joillain myös Tipaton tammikuu.

Nuo yrityksetkin kestivät vain oman aikansa. Kuitenkin ne saivat osan ihmisistä miettimään omaa suhdettaan alkoholiin.

Nyt EU:n aikana on käynnissä uusi kostea kausi. Laivalasteittain ihmisiä seilaa edestakaisin Helsingin ja Tallinnan väliä. Tarjousoluet täyttävät kärryt ja autojen takakontit. Suomestakin viedään Viroon olutta rekoilla, ja niistä kuormista aina osa palaa takaisin. Hinta ratkaisee.

Joskus vain mietityttää : Onko tuossakaan mitään järkeä ?

******

Vuosilukujen lähteet: Valkeakosken Historia 2

Valokuva: Valkeakosken kotiseutuarkisto

Valelääkärit puhuttavat

- Valelääkäri: "Sisään."

- Valelääkäri: "Istumaan ja valittamaan."

- No, mikäs miestä vaivaa?

- Potilas: " Nilkka on kipeä"

- Valelääkäri: "Ai ai, sehän on aivan turvoksissakin"

- Potilas: "Niinhän se on"

- Valelääkäri: "Jumalauta, miksette mene oikeelle lääkärille?"

Tälläisiä vitsejä kerrottiin ennenvanhaan. Joku jopa tosissaan kertoi olleensa todellisella "konitohtorilla"

Terveyskeskuskin muuttui kansan suussa "arvauskeskukseksi"

******

Todellinen arkipäivä on nyt sitä, että kansa pohtii tosissaan kysymystä ns. valelääkäreistä. Joskus niitä sitten aina kuitenkin pöllähtää julkisuuteen. Vahinko tosiaankin kaikella tapaa. Lisäksi usko valvontaan ja valvovaan viranomaiseen horjuu.

Näin ei kerta kaikkiaan saisi tapahtua. Luottamus on terveydenhoidossakin erittäin tärkeä juttu. Luottamus nimenomaan hoitavan tahon ja hoidettavan välillä.

Mietityttää kadunmiestä myös se mikä on noiden valetohtorien motiivi. Onko se pelkästään raha ja taloudellinen asema. Liittyykö siihen valkoiseen takkiin niin paljon tunnetta jostain ylevämmästä. Halusta olla jotain muuta. Nousta sosiaalisen eliitin huipulle.

Paljon pahaa saavat aikaan nuo, jotka tohtoreiksi onnistuvat tekeytymään. Siinä saattaa tapahtua todellisia virheitä. Ihmisten terveyden kanssa ei ole leikkiminen.

Oikeiden lääkärien ammattikunnan etiikka ei näistä tekolääkäreistä heikkene. Eiväthän he ole noiden huijaajien joukkoa.

Toisaalta, onko sekään aivan terveen ihmisen merkki joka moiseen huijaamiseen ryhtyy. Häikäilemätön ja ahnas henkilökö vain. Rehellisyys on kuitenkin totaalisesti kateissa.

Kuitenkin on hiukan epäilyttävää ellei tuollaista selfmade lekuria ammattitaitoinen porukka saa kiipeliin. Luulisi siellä joillain kellojen kilisevän.

On terveydenhoitoalallla korkea aika tehostaa toimintoja. Yksityisiä asemia nousee hoitoalalle ja tilanne pitäisi valvonnan kohdalta olla kunnossa. Onko se ?

Aivan varmasti Pietari ja Tartto pystyvät kouluttamaan aivan kelpoisia lääkäreitä. Ovat sitä tehneet jo muutaman satavuotta.

Ongelmaksi sitten muodostuvat väärennetyt paperit ja dokumentit. Kauhistuttava tilanne johonka ei muuta lääkettä ole kuin entistä tiukempi kontrolli ja valvonta. Joku on nyt lepsuillut sen suhteen.

Talvea odotellessa

Tämä ei ole Apianvirran mittakivi.

Talven odottelu on mielenkiintoista, sillä koskaan ei sen tulon ajankohdasta ole täyttä varmuutta. Tuleehan se toki, mutta milloin?

Ollaan jo pitkällä marraskuussa ja lämpötilat ovat liki 10 astetta plussalla. Ensimmäistäkään riitettä ei ole vielä lätäköistä löytynyt.

Näistä ilmoista ei ole mitään haittaa jos sää pysyy leutona eikä sade valuta vettä kulkijoiden niskaan. Rantalaitureissa on vielä veneitä runsaasti ja avovesikalastus on hyvinkin mahdollista.

Yläpuolinen vesistö vaikuttaa olevan aika alhaalla. Apian vanhassa tukkiuomassa on kivi jonka kyljessä on hyvä havaintokohta vedenpinnan tasolle.

Joskus toivoisi että yhteiskunta laittaisi sen kupeeseen mittakepin josta voisi heti nähdä vedenpinnantason. Ei olisi varmaankaan hirvittävä investointi. Pikkuasia mutta toisi varmempaa pohjaa ikuiseen keskusteluun järvien korkeudesta ja juoksutuksesta.

Syksyn aikana on jälleen herennyt muitakin keskustelunaiheita. Niistä yksi on kivimonumentti Koskikaran ja Nordean välissä. Tekijähän on kiistatta tunnustettu taiteilija. Paikkavalinta se kai eniten puhuttaa. Missä sitten olisi arvoisensa paikka tuolle kivityölle?

Kulttuurivaihtoa

Turku, merimuseon edusta Aurajoen varressa.

Sateen rapistessa tuulilasiin junnaa auto kohden EU: kulttuuripääkaupunkia, Turkua. Sateen pieksentä helpottaa kun keula ylittää Aurajoen ja parkkipaikka löytyy varsin läheltä jokivartta.

Telttarivistöt joen kummallakin puolen vetävät hiljalleen puoleensa hitaasti vaeltavaa ihmisjoukkoa. On menossa silakkamarkkinat. Annospaloja tarjoillaan tikun nokassa, leipää, muikkua, silakkaa ja juustoja. Ei se englantilainen juusto hassummalta maistu, niin, eikä hollantilainenkaan.

Kun rauhallisena kuljeskelin Aurajoen vartta ja tarkastelin uuden myllysillan rakenteita kuulin uutisen Valkeakoskeltakin. lauantaina oli jalkapallopelissä ollut mukana Turkulainen faniporukka joka hölmöili itselleen poliisisaattueen Urjalaan asti. Osa porukkaa vahvisti "kulttuurinälkäänsä" katsellen Tampereen putkan seiniä.

Kulttuuripääkaupunki tuskin kaipaa moisia "urheiluhäiriköitä" oman asemansa vahvistamiseksi. Voisihan sitä toki nimittää pallokentällä suoritetuksi "pöllöperformanssiksi".

Turussa piti tietenkin ajaa förillä edestakaisin joen yli ja merimuseolla käydä katselemassa nenä lasiruudussa kiinni sinne museoitua Dafne purjealusta. Kyllä Turuus näkemistä riittää muutamaan reissuun. On teatteria, museoita ja vanhaa historiaa. Aluksia joen varressa ja uusi silta "melkein romahtaneen" paikalla.

Siispä, kesällä uudelleen paremmalla ajalla.

Sitten lopuks Turkulaisvitsi, ikäänkuin kevennykseksi:

"Turun sporassa oli täyttä. Vanha setä tarjosi polveltaan paikkaa nuorelle neidolle ja sanoi olevansa jo turvallisen vanha. Vaunu nytkytteli kohti satamaa ja pysähteli välillä sukkelasti. Setä sanoi: jos neiti kuiteski nousis pois polvelt, ku mää en olkaa niin vanha, ku mää aluks luulin."

Uutisia riittää

Avilonin piippu ei höyryä vieläkään. (21.10.2011)

Tälle päivälle on uutistarjontaa ollut varsin runsaasti. Paikallinen uutinen ensiksi. Valkeakosken sanomat kertoo nettisivullaan Avilonin toimitusjohtajan vaihtuvan.

Jotain kai oli odotettavissakin, sillä paikkakunnalla on ilmiselvästi usko horjumassa nopeaan käynnistymiseen nähden. Firma seisoo, jätkät kävelee ja taustalla käy neuvottelut yrityksen jatkokohtalosta.

Kreikkapaketti kuplii ja hallituskin myöntelee että kaikkea korkokustannusta ei ole oikein osattu arvioida, sen paremmin kuin esittääkkään kansalle.

Eilispäivän uutiset valtasi tieto Välimeren toiselta rannalta.

Libyan kansaa 40 vuotta hallinnut johtaja Kaddafi kaivettiin esiin viemäriputkesta. Jälkikahinassa sitten jotain tapahtui ja Muammar Kaddafi menetti henkensä. Oikeudenmukaisuusperiaate olisi kyllä suonut että kiinnisaatu olisi toimitettu oikeuden eteen tuomittavaksi.

Suomessa metalliväki on aloittanut työtaistelun ja lakkovahtien käsivarsinauhoja on jaettu eri työpaikkojen valvomiseksi. Ilmassa on sähköistymisen merkkejä. Tähänkö sitten on tultu.

Takavuosien hirvittävät yritysjohdon palkkiot ja systeemit jossa rahaa lapioitiin sumeilematta muutenkin hyväosaisten laareihin. Varmaankin se ärsyttää ihmisiä vielä pitkään.

Ne, lattiatason puurtajat jotka itseasiassa ovat ratkaisevimmassa asemassa tuloksen synnyssä, saavat sitten pyytäessään omaa varsin vaatimatonta osuuttaan, lokaa silmilleen. Aivan syyttä.

Eurooppa saattaa olla liukumassa talousongelmiensa kanssa mäkeen, alamäkeen, josta ilman nopeita ja selkeitä päätöksiä ei selvitä. "Brysselin koneisto" ei nyt selviä tästä koitoksesta hymyilemällä ja jakamalla toisilleen poskisuudelmia.

Presidentti Obama sai kertoa maailman medialle ainoan hyvän uutisen. Irakin sotareissu alkaa olla finaalissa. Joukot kotiutetaan tämän vuoden loppuun mennessä. Se tarkoittanee että lastaus on jo aloitettu.

Mihinkähän noita joukkoja seuraavalla kerralla tarvitaan? Toivottavasti saavat olla kotimantereella mahdollisimman pitkään.

Sotavankileirikeskustelu

Sotavangin rakentama krokodiili lelu.

Venäläisten sotavankien askartelutöitä. Olkikoristeinen korulipas.

Kun televisiohjelma jäämarssi esitettiin aiheutti se monenkaltaista pohdintaa. Tosiasiathan pohjautuvat sotavankileiri 11 tapahtumiin Valkeakoskella 1941 - 1942. Sotavangit tekivät myös jonkinlaisia puhdetöitä. Tästä kerrottiin myös juuri nähdyssä dokumentissa.

Noilla puhdetöillä saivat joissain tapauksessa vangit pientä helpotusta nälkään tai tupakantuskaan. Sallittua ei kai moinen kauppa ollut mutta sitä kuitenkin tapahtui.Koska maassa oli sotavankeja niinkin suuri määrä voi olettaa että tälläisia askartelutuotteita on vielä paljon kaappien kätköissä.

Ylläolevat esineet ovat tallennettu sotaleirillä vartijana toimineen henkilön jäämistöstä. Henkilöt poistuvat, tarinat ja esineet jäävät jäljelle. Niin se vain menee.

Ote eräästä kertomuksesta. Tekijä tuntematon.

Kerran sain sotavangilta lahjan ilman mitään vastiketta. Ehkä hän halusi vain ilahduttaa minua. Menin katselemaan, kun hän työskenteli pellolla. Hän kaivoi ojaa lapiolla. Hän pysähtyi ja otti povestaan pikku esineen ja antoi sen minulle ystävällisesti hymyillen. Se oli noin 30 sentin pituinen leikkikalu, käärme. Se oli valmistettu niin, että selkärankana oli kapea kangasnauha. Sen kahden puolen hän oli liimannut vastakkain pikkuisia puun kappaleita, joiden väliin jäi sauma. Niitä yhdisti luurankona kangasnauha. Kun otti kiinni keskeltä käärmettä kahdella sormella ja heilutti, se heilutti päätään ja kapeata suippoa pyrstöään. Sen suu oli hiukan auki, sen kita oli punainen. Muuten se oli musta: ilmeisesti kyy.

Ylläoleva kertomus kuvannee hyvin juuri tuonkaltaista lelua.

Ennuste : Politiikassa lämpenee

Neljä muskettisoturia.

Tammi - helmikuun vaihde 2012,- 0n aikaa jolloin pelut pienitään.

Valtakuntaan valitaan presidentti ja silloin selviää se kuka kansakunnan kaapinpäälle nostetaan. Se tosin nyt jo näyttää olevan selvää että kyseiseen tehtävään tulee nousemaan yksi neljän kärjestä.

Aina voi kuitenkin syntyä uusia yllätyksiä, - mutta millaisia ne ovat ?

Onko niitä yleensä tulossa ? Mitä kunkin syntirepusta esiin kaivetaan.

Veikkaanpa nyt kuitenkin, että tällä kertaa on miehen vuoro. Yksi neljästä muskettisoturista siis. He ovat Sauli Niinistö, Paavo Lipponen, Paavo Väyrynen ja Timo Soini. Niin sen uskon menevän ja todella mullistavaa täytyy tapahtua jos joku saa pelattua ko. nelikon nurkkaan.

Tuolla ehdokasremmillä on takanaan valtaisa kokemus politiikan maailmasta. Kaikki ovat kieltämättä valtiomiesainesta. Joku heistä kuitenkin vain tulee voittamaan. Onko se nyt sitten kovinkaan kummoinen voitto.

Mikä kutakin ehdokasta kantaa? Oma tavoitehakuisuus vai poliittisen ryhmän paine. Useimmalla se lienee poliittisten taustavoimien toive. Keminmaan Paavolla on ainakin riittävän suuri ego, taustavoimista viis.

Ehdokasjoukossa on henkeä viedä maata syviin EU:n syövereihin. Jopa liittovaltioasetelmaan asti. Onko sitten kansa samalla linjalla. Ei taida olla. Niin paljon huolta tuntuu ihmisissä herättävän EU:n sisällä vellova taisto mm. Kreikan tukipaketista, - vai onko se sittenkin pankkien tukipaketti.

Tässä vaiheessa kannatuskärjessä lienee selkeästi Sauli Niinistö. (Taloustutkimuksen 54 %) Tämä tutkimus on tehty tosin ennenkuin Timo Soini ilmoittautui kisaan. Soini sitten ennen ilmoittautumistaan otteli tasapäisesti Paavo Väyrysen kanssa. Väyrynen on merkillinen pomppuilmiö, joka pamahtaa pinnalle aina vaikka pinnan alta.

Keskusta kuitenkin huitelee ja kärvistelee omassa liemessään ja viimevaalitappion surutyö on pahasti kesken. Kiviniemen oppositiojohtajan rooli on ollut happaman oloinen ja varsin vaisu. Antti Kaikkonen on menossa käräjiin ja sekös poliittisella puolella tuskaa lisää kokonaisuudessaankin. Keskustapuolueella on tallattavanaan kivinen polku.

Timo Soini tulee olemaan väriläiskä. Retoriikka areenalla tulee nousemaan uuteen kukoistukseen. Kansa saa selkokielistä ojennusta " vanhojen puolueiden" metkuista ja kommervenkeistä. Kieltämättä nykyinen tilanne muokkaa otollista maaperää. On muokannut jo pitkään.

Ja sitten...

Paavo (suuri) Lipponen rynnistää kisaan mukaan. Kilinä ja kolina tulee varmasti kuulumaan. Aamulehti sai jo esimakua kun joutui anteeksi pyytelemään. Kaikki varmaan myöntävät että Lipposella on valtava kokemus. Riittääkö se nyt ? Ei liene kaikkien mieleen jos kuvaannollisesti porsliini helisee joka kerta kun Paavo pyörähtää ympäri.

Kannatuksen kasvua odotetaan mielenkiinnolla. Niin... Paljon on aikaa vielä ja kaikki tunkiot käännellään. Oli sitten olemassa vaikka millainen sopimus "herrasmiesmäisestä vaalikampanjasta"

Taustalla kampanjapääliköt latailevat tykkejään. Panoksia piisaa,- eli riittää.

Sieni ja hedelmätarha

Valkeakoski 23.9.2011 (Foto: VJ)

Keskellä Piippukylää, liki piippujen juurella löytyy kuvassa oleva esimerkki sienen ja hedelmäpuun yhteiselosta. Yritin salaa kuvata sitä "Ukkojen" luontokuvakisaa varten. Ei onnistunut salailu.

Hiukan kaihoten katselin kun muutama tuttu ukko konttaili koristeomenapuun alla kamerat tanassa. Joku kävi jopa käsin tunnustelemassa sienen jalkaa tunnistaakseen kumpi on kyseessä. Ukonsieni vai akansieni - siinä siis pohtimista. Akansieneksi se lopulta tunnistettiin, taisi olla äänestystulos.

Vahinko vain että menetin hyvän "valtin" luontokisassa.

Jurmuttihan se vähän, - siispä täytyi kaivaa piirrustusvehkeet esiin. Viiteen vuoteen en ole niihin koskenut. Saattoipa se olla virhe nytkin. No olkoon !

Tervasaaren kärjessä oli aikoinaan runsaasti mustesientä. Niitä jopa innokkaimmat sieni-ihmiset sieltä keräsivät ja söivätkin. Saattaa olla että vanha meesakenttä oli ko. sienilajille hyvä kasvualusta.

Puolukkaretki

Ylläs 2011

Heti alkuun ohje. Ei kannata mennä merta edemmäksi edes puolukkaaan. Paikoitellen niitä on tosi huonosti. Lapinviikko antoi runsaasti vesitihkua. Ruska oli varsin vaisua, saattaahan se siitä vielä hiukan parantua.

Linja- autossa köröttely kohden pohjanperukoita on aina joltinenkin suoritus. Luonnossa liikkuminen on kuitenkin mieluisaa niin kauan kuin koivet kantavat.

Elokuun kiteitä !

Suuntaviittoja "Piippukylän" keskustassa.

Elokuu on perinteistä sadonkorjuun aikaa. Voisi siis hyvinkin kiteyttää miten kylä elää tässä hetkessä.

*****

1. Avilon on pysähtynyt ja väki lomautettu. Maailmalla pörssikurssit sahaavat edestakaisin. Se osaltaan hämmentää talouselämän odotuksia. Mihin menet Eurooppa ja Valkeakoski sen pienen pienenä osana. Kysymykset synnyttävät uusia kysymyksiä.

2. Kesä on ollut lämmin. Kesäteatteri on vetänyt hyvin väkeä ja antanut uutta väriä kaupungin kulttuuritarjontaan.

3. Tervasaari on saanut uuden johtajan, - maailmalta paljon kokemusta saaneen miehen.

4. Musiikkitapahtuma Tervasaaren kupeessa onnistui monien mielestä vallan hyvin. Tosin VS:n toimittaja yritti törkkiä järjestysmiestoimintaa ns. lainaamallaan "sotaveteraanikepillä"

5. Kaivurit jyräävät entistä Apiankoulun korttelia ja juntta iskee paaluja maaperään. On siinä kansalla pohtimista monesta asiasta. Vaikkapa siitä että siirtyykö Alko paikkakunnalla toiseen paikkaan,- uuteen liikekeskukseen Tuskinpa kahta liikettä on tulevaisuudessa tarjolla.

6. Muutama uusi kahvila on keskustaan ilmestynyt. Toisaalta osa Koitonkulman jalkakäytävästä on tukitti ravintolan penkeillä. Siinä kun pitäisi olla terassi. Ravintola vain ei ole päiväsaikaan auki. Monia ihmisiä tuo järjestely kummastuttaa.

7. Ai niin. Kovasti kirjoitellaan moporallista ja päristelystä ihmisten nukkuma-aikaan. Kaupunki ei ota asiaa tontilleen, vaan toteaa,- että asia on "järjestysvallan" heiniä. Mikäs siinä sitten auttaa muuta kuin ratsata , sakottaa ja opastaa.

8. Kaupunki on saanut sitten pitkästä aikaa oman kansanedustajan. Pauli Kiuru aloitti eduskuntaan tutustumisensa. Aikansa kai tuonkin homman oppiminen vie. No, avustajiahan siellä riittää.

9. Kaupungissa rakennetaan. Apiankadun varteen nousee uusia kerrostaloja jo rakennettujen viereen. Hiljalleen nousee uutta omakotirakennustakin keskustan ulkopuolelle,- asukasluku on hienoisessa kasvussa. Hyvä niin.

10. Illat tummuvat, kala liikkuu ja vahva rapukanta lupaa rattoisaa puuhastelua snapsin, patongin ja saksiniekkojen parissa. No, kaikkihan eivät noita otuksia kummemmin arvosta.

Paikallisbussilla Rakvereen

Rakveren kirkko

Härkäpatsas ja linnoitusraunio.

Puistikko kirkon lähellä.

Kirkon saarnatuoli.

Raitiovaunu kolkuttelee Viruaukiolta bussiasemalle noin kymmenen minuuttia. Linjaksi voi valita joko 2 tai 4. Kumpikin vie linja-autoaseman sivuitse. Pysäkki on Keskturgin jälkeen seuraava eli Bussijaam. Ei voi olla helpompaa. Kymmenen nipussa ostettu raitiovaunulippu maksaa 80 centtiä. Se on tietysti leimattava lähellä ovensuuta olevassa vanhanaikaisessa, usein mekaanisessa leimauslaitteessa.

Bussiasemalla vain kesäisen helteiseen asemahalliin ja luukulle lipunostoon. Useimmin asiointi onnistuu suomeksi, muutama eestinsana tueksi tai sitten vain "lontoonmurretta" peliin mukaan. Venäjänkielikin kelpaa. Jos olet yli 60 vuotias niin lipunhinta putoaa puoleen. Sitä pitää vain osata pyytää.

Mitäpä sitä pyytämättä saisi ?

Mielestäni bussimatka ilmastoidussa bussissa sadankilometrin päähän 3.1 €urolla on hintatasoltaan varsin kohtuullinen. Nauttikaa siis edullisista hinnoista naapurissa, kaikki kuitenkin hiljalleen nousee. Tallinnan hintataso on siitä jo selvä esimerkki. Vielä siis on hiukan pelivaraa eläkeläisen kukkarolle.

Rakvereen vie hyvä tie. Tallinnan lähiökerrostalojen jälkeen aukeaa maaseutu peltoineen. Perillä pikkukaupunkiin voi tutustua käymällä torilla, keskikaupungin kahviloissa ja kaupoissa. Uusi SPA on rakennettu (kylpylä) - pihassa näkyy myös suomalaisissa rekisterikilvissä olevia autoja.

Aqva Hotel & Spa on toukokuussa 2008 avattu kylpylä. Se sijaitsee keskeisellä paikalla kirkon ja linnoituksen välittömässä läheisyydessä.

Helteisen päivän ratoksi voi kiivetä kauniin kirkon ohi ylös linnoitusraunioille ja sen lähellä olevalle Härkäpatsaalle. Patsaan jalustaa kiertää suomalaisten tukijoiden pitkä nimilaattarivi.Pienenä vihjeenä että kukkulalle ei kannata yrittää oikaista lyhintä polkua.Vastassa on verkkoaita ja kiukkuinen koiran haukunta.

Oikea reitti löytyy ja portaita kapuaminenkin on kaiteesta kiinnipitäen helpompaa. Rauhallisesti vain, ei eläkeläisen pidä esittää liian rehvakasta etenemistyyliä.

Helle uuvuttaa, siksi on muistettava juoda nestettä tarpeeksi. Viinasta ei liene apua,- päinvastoin. Paluumatkalla bussi jouduttiin ajamaan hetkeksi tiepuoleen jonkun virolaisen nestevajauksen vuoksi. Kuljettajan kätköistä löytyi kuitenkin litran vesipullo ja tilanne päättyi onnellisesti.

Kesäisessä Pohjois-Karjalassa

Koli on osa suomalaista kansallismaisemaa.

Ruskeakosken vesistöuomaa.

Kesän kukkia ja hellettä.

Olisinpa veikkaamassa tätä metsänokiperhoseksi.

Hevosten uitttoa Hietajärvessä.

Härkälinnun leppoisaa lipumista.

Helteiset kymmenen päivää takana. Yksi kylmäpäivä välissä jolloin lämpötila putosi yön aikana 29 asteesta 14:sta. Vatruskat,kukkoset ja piiraat on maisteltu. On Kolin huipulta ihailtu tyyntä Pielistä.

Öllölän kirpputorilla haasteltu jälleen paikallisen shamaanin kanssa. On kierrretty Hattuvaarat ja Ilomantsit. On käyty Willinlännen kylässä ampumassa Winshester kiväärillä ja nautittu siitä kun hevosia on helteessä uitettu.

Kotimaassakin matkatessa vastaan sattuu usein varsin mielenkiintoisia ja erikoisia ihmisiä. Myös heidän tarinansa vie mukanaan ja alkaa hiljalleen ymmärtämään elämänkulun monimuotoisuuden.

Erilaiset elämänkohtalot. onnistumiset ja epäonnistuminen vaihtuvat noissa tarinoissa. Paljon voi havainnoida istuessaan torin varrella penkissä ja seuratessaan ohivaeltavia kanssamatkaajia.Erikoisimpien tapausten kohdalla voi hiljaa itsekseen kuiskata vaikkapa - "Bingo" ja naapuri vastaa - "Bingo" hyväksytty.

Päivä vasta kotona ja nyt jo melkein kaipaa takaisin. Joku siinä on,- kaikista helvetin hyttysistä huolimatta.

Se katoaa nyt !

Purkutyö menossa.

Tässä sitä on nähtävillä. Palanen katoavaa Valkeakoskea. Valkeakosken entinen yhteiskoulu sittemmin Apian yläaste ja lukio.

Koneet murskaavat alleen pala palalta tuon rakennuksen. Uutta tulee toki tilalle mutta sen aika on vasta hetken kuluttua. Tässä tämä on nyt. Aika sitten antaa tuloksen miksi seutu muuttuu. Paperillahan se jo on olemassa. Varmaa kuitenkin on että kaupunkikuva muuttuu eilisestä.

Saarenmaan kierros 13. - 18.6.2011

Saarenmaan kasveja

Saarenmaan kasveja

Pangan rantatörmää.

Saarenmaa on rauhallinen ja tunnelmaltaan vielä aito maalaisseutu. Kuresaari on se pääpaikka johonka myöskin kylpylätoiminta on keskittynyt.

Kierroksella saarella omalla autolla liikkuminen on helppoa ja tiet ovat suhteellisen hyväkuntoisia. Polkupyöräily on tietenkion oiva vaihtoehto. Maa on tasaista ja tiet vievät sellaisiinkin kohteisiin johonka ei ehkä autonnokkaa tule käännetyksi.

Pakollisiin nähtäviin omalla autolla liikkujalla on tietenkin Pangan rantatörmäalue.



Neuvostoaikainen monumentti Salmen kapeikon taisteluista.

Salmen taistelujen monumentti on taattua "Neukkutyyliä" - Valtava betonirakennelma jossa ovat neuvostosoturin kiviset kasvot.


Säären majakka on kapean niemen nokassa.

Säären majakka on pitkälle Riianlahdelle ulottuvassa niemessä. Saarenmaan eteläisintä kolkkaa se on. Erilaista kasvistoa on tien varressa ja tapasimmekin suomalaisen kasvitieteilijän tienvarressa tutkimassa maastoa. Muutama laji tuli tunnistettua hänen avustuksellaan.

Ranta-alueilla on nähtävää ja erilaisia kasveja riittää.

Rannikko oli helppokulkuista ja patikointi oli leppoisaa. Liian lähelle rantapenkkoja ei kannata kuitenkaan tunkeutua. Korkealta penkoilta on putoaville sattunut varsin vakaviakin tapaturmia.

Kannattaa kuitenkin jalkautua ulos autosta ja tutkia maastoa hiukan etäämmältäkin.

Surunpäivää (Leinapäev) vietettiin Siperian kyyditysten muistoksi.

14.6.1941 Neuvostoliitto alkoi toteuttaa jo kauan suunnitelmissa olleita suurkyydityksiä. Ihmisiä eroitettiin perheistään ja karjavaunuissa kuljetettiin kiskoja pitkin Siperiaan. Valitettavan moni jäi sille tielle.

Kuressaaren keskustassa on monelle tuttu vapaudenpatsas. Satuimme paikalle juuri kun Viro vietti surunpäivää 70 - vuotta sitten tapahtuneiden Siperian kyyditysten muistoksi.

Vapaudenpatsas Kuressaaressa oli ympäröity kynttilöin ja sille oli asetettu kunniavartio. Seppeleenlaskua oli saapunut seuraamaan varsin hiljaisen oloinen joukko ihmisiä. Usealla heistä oli sukulaisia, jotka olivat kokeneet tuon kovan järjestelmän suorittamat pakkosiirrot.

Kaalin kraateri,- tuo kesän aikana lukuisat turistit paikalle.

Kaalijärven on muodostanut maahan mossahtanut meteoriitti. Paikka on nykyisin taattu turistikohde. Vaikka jälki maassa saattaa jollain henkilöltä tuntua varsin vaatimattomalta. Niin nyt tuntuu - mutta tapahtumahetkellä se lienee ollut varsin tulinen ja järisyttävä pamaus.

Pieni ja idyllinen ortodoksikirkko.

Autolla pääsi pienien kirkkojen lähettyville varsin hyvin. Tässä eräs sellainen jonka sipulitapuleissa olivat ortodoksiristit.

Tuulten tuivertamat puut.

Pangan rantatörmän puut olivat mereltä puhaltavien tuulten ja tuiskujen voimasta rakentaneet mielenkiintoisia runkorakenteita, mutkaa löytyi milteinpä jokaiseen suuntaan.

Lauttaliikenne Kuivastun ja Virtsun välillä sujuu ainakin alkukesästä leppoisasti. Lautoilta löytyy vielä tilaa, - ainakin seuraavalta lautalta - tai sitä seuraavalta. Netin kautta voi lipun lautalle tilata ennakkoon ja sitten kun mahdollisesti silta rakennetaan tuo pullonkaula poistuu. Se vielä toki vie vuosia.

Saarenmaan Triigistä on lauttaliikennettä myös Hiiumaalle (Hiidenmaalle) matka kestää 1.5 tuntia ja lautta liikennöi suuntaansa pari kertaa päivässä.

Pikavisiitti Riikaan

Kalaa,kalaa ja kalaa,

Kuun vaihteessa tuli pikaisesti poikettua talousvaikeuksien kanssa kamppailevassa Latvian pääkaupungissa Riikassa. Väinäjoen kaupungissa paistoi aurinko ja terassit olivat ihmisiä täynnään,- ei toki joka paikassa, mutta varsin monessa näkyi jo kesän tulo.

Zeppelinhallien tarjonta oli varsin kattavaa. Kalaa, lihaa, leipää, juustoja ja vihanneksia. Kysymys on vain siitä onko kaikilla varaa noihin tuotteisiin.Kerjäläiset olivat varsin tavallinen näky kaupungissa.

Latin vaihtumisesta euroon on puhuttu tapahtuvan joskus vuoden 2014 paikkeilla. Mitenkähän käynee kun nytkin jo monessa maassa on vaikeuksia. Kreikka, Portugal, Espanja. Onko muita vielä jonossa tulemassa mahdollisesti tukijonoon.

Julkinen liikenne Riiassa on varsin kattavaa. Johdinautojen lisäksi raitiovaunut,bussit ja reittitaksit hoitavat varsin tehokkaasti ihmisiä paikasta toiseen. Sen lisäksi Jurmalan hiekkarannoille vie juna puolessa tunnissa, lähtien muutaman kymmenen minuutin välein. Matka sinne kestää keskusasemalta noin puoli tuntia.

Tuokiokuvia Rodokselta 7. - 14.5.2011

Tummuva ilta ja auringonlasku Turkin puolella Anatolian vuoriston taakse. Illan viimevalossa saapuva lentokone piirtää hopeavanan tummuvalle taivaalle. Matkailusesonki on vasta alkamassa.

Yksinäinen kivenmurikka imee ilta-auringon viimeisiä lämmittäviä säteitä ja kuuntelee rantaan vaimentuvia laineita. Yö saapuu ja pimeys valtaa saaren rannat.

Punahehkuinen kukka rannanpensaassa hehkuu heti aamun valjetessa.

Ylväänä liehuu Kreikan lippu Välimeren tuulessa vaikka maa on talousvaikeuksissa ja kansa on laitettu tiukemman kontrollin alle. EU:n valvova silmä seuraa taka-alalta. Onko matokuuri kuitenkaan tullut riittävän ajoissa.

Rodoksen saari toukokuu 2011

Kukkien loiste antaa väriä saaren luontoon. Kohta tulevat turistit ja rahaa kilisee kassalippaisiin. Toivottavasti ei lomasaari hinnoittele itseään ulos ja aiheuta turistikatoa. Ei uskoisi, matkailustahan saari elää.

Kyllä kelpaa kulkea, ainakin kotiinpäin. Aamupala klo 8.00 hotelli Esperiassa Rodoksella.Bussi hotellilta lentokentålle klo 9.30. Kentältä ylösrepäisy hiukan ennen klo 12:sta. Finnairin säästölinja näkyi tarjotussa kolmioleivässä klo 14.00 jossain Kiovan yläpuolella. No. maksoi se tuoremehukin yhden euron. Hinnoittelu alkaa kohta mennnä ns. halpalentoyhtiöiden linjoille. Jostain se kate on revittävä.

Laukkujen epätoivoista odottelua Vantaalla, ehtiikö Paunulaiseen vai ei. Ehti, viime tipassa. Keimolassa auton vaihto ja kotona Valkeakoskella alkoi kahvinkeitin pulputtaa noin klo 19.00

Tiedossa huomiselle päivälle on taatusti lehtien lukua ja vaihteeksi aamulla kunnon kaurapuuroa.

*******

Edellisestä matkasta tuolle Kreikan saarelle oli kulunut liki kymmenen vuotta. Oliko mikään muuttunut. Oli ! Drakma oli historiaa ja €uro nykypäivää. Hintataso noussut tietenkin selvästi. Kaupunkia kiertävä minijuna maksoi silloin 5 markkaa ja nyt 7 €uroa. Korotus oli ruhtinaallinen.

Ruokapaikkoja riittää. Osa hyviä ja edullisiakin. Joissain puuttuu rehellinen laskutaito laskun rakentelussa. Yhtä kaikki, vatsansa saa kyllä täytettyä. Suomalaisten pitäisi kuitenkin ryhdistäytyä ja listata paikat jotka kannattaa kiertää kauempaa. Keskinäinen info on tuonkin suhteen tehokkainta.

Hiukan haikaillen etsiskelin ravintola Vikingiä ja sen kuulua seisovaa pöytää Tuulisen rannan puolelta. Oli kuulemma lopettanut muutama vuosi sitten. Muutaman metrin päässä oli kuitenkin ravintola joka jatkoi tuota buffet perinnettä.

1990 luvulta on matkakansiossani tallella pari eri vuosina Vikingistä otettua koristeellista hinnastoa. Olisi hyvä paikka ollut vertailla tarjontaa. Nyt se ei onnistu,- ehkä niin onkin parempi.

Kaikkein parasta oli matkassa se kun suomalaiset peittosivat Venäjän 3 - 0 jääkiekossa ja menivät loppuotteluun Ruotsia vastaan. Koko suomalaiskatu oli täynnä meteliä ottelun aikana. Tuolla historiallisella hetkellä istuskelin rantapenkillä ja katselin aaltojen loisketta rantakiviin. Ottelun tulos selvisi minulle vasta seuraavana aamuna. Ei se pahemmin harmitakkaan. Hyvä näin.

******

Toisaalta lomaviikkokauppa jatkuu entisenkaltaisena. Se on osittain jonkinasteinen riesa.

Tuota työtä tekivät varsin supliikkilahjaiset nuoret jotka imuroivat ihmisiä kaduilta lomaviikkoesittelyihin. Rehvakkaasti sitten sanottiin että olette voittaneet superyllätyspalkinnon,- kuinkas muuten. Vaatii kuitenkin osallistumista esittelyyn ja tietoiskuun noin kahdeksan kilometrin päässä.

Komeasti taksi vei ja toki takaisinkin toi. Se ilmainen lomaviikko oli toki puppua. Vaati maksamaan 149 €uron toimisto tai rekisteröintikulut. Varsin nopeasti jopa. Sitten saikin jo omatoimisesti ruveta haalimaan lentolippuja. Nehän eivät siihen loistovoittoon sisältyneet.

Säälittää vain nuo fiksut nuoret jotka on masinoitu markkinointipuuhiin pitkin katuja. Sikälikin se vaikuttaa turhalta työltä sillä hotellin matkakirjoissa löytyi sivullinen tietoa siitä kuinka EU:n kuluttaja-asiamies pitää ko. markkinointia kyseenalaisena ja asiaan pyritään puuttumaan. Koska ja millätavalla puututaan, ei tiedä vanha Erkkikään. Paras tie kai on kuitenkin turistien oma keskinäinen informaatio asiasta.