Valuhommia

Oltiin toissapäivänä harrastamassa emännän kanssa kulttuuria. Tampereen vetovoima teatterikaupunkina on voimakas. Kadut oli jouluvalaistu ja kulkijoita paljon enemmän kuin kotikoskin kujilla.

Linja-autossa sitten yksi "uriseva ukko" antoi vinkin,- tule huomena aamulla uristuvan kellariin, siellä on tehdas.

Näytelmää katsellessani mietin sitä tehdasta ja mitä se tuottaa. Tuleeko sitä ihteänsä ja saako mukiin maistiaisia. Uskaltaako mennä autolla vai pitääkö turvata polkupyörään.

Aamusella, sitten heti puuron jälkeen, lähdin tutustumaan firmaan. Kovasti oli salaperäistä. Koputus oveen sitten paljasti paljon. Steariinin haju oli voimakas ja koko kellari oli pienen usvan peitossa.

Ukot seisoivat hartaana pytyn ympärillä, siitä sitten noukkivat vuoronperään. Eikä kellään mukia kourassa. Sellaista toimintaa siis.

Laman kourissa käpristelevässä kylässä on vielä aloitteellisuutta jäljellä. Ukot pahalaiset valoivat joulukynttilöitä. Olivathan taatusti poissa pahanteosta.

Mitä muuttui ?

Valkeakoskella aamu avautui sitten syksyisen valjuna. Vaalituloksia katsellessa pohti, mikä muuttui ? Muuttuiko oikeasti mikään. Demarit hukkasivat kaksi paikkaa ja Kokoomus nappasi yhden lisäpaikan.

Perussuomalaiset ja Keskusta kasvattivat pottiaan, syynä lienee sitoutumattomien hajaantuminen uusien logojen alle.Niin sitä pitää, Soinilaisuus pärjäsi valtakunnallisestikkin hyvin.

Mihinkä sitten Demarit kadottivat Valkeakoskella 462 ääntä edellisiin kuntavaaleihin verrattuna. Katosivatko ne Kotikulma kohuun vai yleiseen linjattomuuteen.

Vaikea sanoa äkkiseltään, aika kertonee asiasta enemmän. Urpilaisen" torjuntavoitto teema" pitää valtakunnallisesti paikkansa.

Paikalliset kiemurat sitten ovat täällä ihan oma asiansa. Uskoisin että joka kunnalla on omat erityiskuvionsa. Ei ne muuten kuntavaalit olisikaan.

Vasemmistoliiton yhden paikan pudotus lisää osaltaan paikallista siirtymää poliittisen keskustan suuntaan. Myöskin Kokoomus ja kristilliset saivat yhden lisäpaikan ja Vihreät palasivat valtuustotyöhön paussin jälkeen.

Ei purrut äänestäjään "ruusujen jakelu" - Demarien edessä on ankara itsetilityksen aika, kadonneiden äänien metsästys on kova laji.

Jossainhan nekin äänet ovat. Kysymys kuuluukin: Missä ne ovat ja miksi ne ovat juuri siellä?

Äänestysprosentti oli kuitenkin noussut edellisistä, vuoden 2004 vaaleista 1,5 prosenttiyksikköä.

Talouselämä keikkuu.

Vaalien varjossa, tapahtuu talouselämässä mullistuksia. Pörssit ovat olleet kauttaaltaan laskussa. Valtiot tekevät päätöksiä pankkien turvaksi ja uskottavuuden tueksi. Jotain merkillistä on maailmalla tapahtumassa.

Lainaus:Arvopaperilehdestä 24.10.2008

"Tämä on kerran elämässä -tyyppinen kriisi ja mahdollisesti jopa ihmiskunnan suurin finanssikriisi", kertoo Englannin keskuspankin Charles Bean Reutersin mukaan.

Niin, aika karua analysointia,mitä lie sitten edessä. Kaikkeen on varauduttava,leipäkone vain käyntiin ja "pottuja" varastoon.

Valkeakoskella levisi tänään taas uusi uutinen. Säteri yhtiö aloittaa yt-neuvottelut ja edessä on ilmeisesti lomautuksia tai jopa pahempaa.

Valkeakosken betonissa on jo sama sävel soimassa ja Tervasaaressa yt-palaveri on loppusuoralla.

Kaikenkaikkiaan uutiset ovat olleet hyvinkin mollivoittoisia.Ei siinä enään kovaa uhoamista näy vaalien suhteenkaan olevan.

Vesitihku laimentaa sopivasti kahvia pahvimukissa ja vaalikarjakin vetää lippalakkiaan syvemmälle päähän.

Valkeakoskipäivä lähestyy

Paikkakunnan oma päivä, Valkeakoskipäivä lähestyy. Tiedossa on taas ilotultusta ja kaasuliekin vohinaa pimeässä illassa. Toivottavasti ei sada vettä.

Kaupungin päätöksentekoa aina arvostellaan, varsinkin kun on vaalivuosi menossa. Valkeakoskipäivä on kuitenkin paikkansa ansainnut ja saa varmaankin katsojiakin eri tilaisuuksiin liikkeelle.

Kulttuuripuoli saa mahdollisuuden esitellä omaa tarjontaansa ja sen tilaisuuksia on useita.
Vuodeosastokin saa oman ohjelmansa,samoin Hoikku ja vanhainkoti Sääksmäellä.

Museot ovat auki erikoishinnalla ja Myllysaaren museoon kannattaa siitä syystä poiketa uudelleenkin.

Taikuri vierailee kouluilla ja siitä koululaiset varmaankin pitävät. Aina on myös ollut kiinnostusta pelastuslaitoksen kalustoesittelyyn.

Ettei mene mainoksen puolelle on parasta että kukin käy kaupungin sivuilta katsomassa itselleen sopivaa ohjelmaa.

Kyllä se siitä talvi eteen tulee...

Vaalikone

Kaikkihan tietävät mikä on vaalikone.Sehän on laite netissä johon syöttämällä vastauksia, löytyy-tai pitäisi löytyä,- ehdokas joka vastaa omaa ajatusmaailmaa. No juu... Onhan niitä härveleitä kaikenlaisia.

Paras kai on kuitenkin turvata vanhaan luonnonmenetelmään. Katsella, kysellä ja arvioida ehdokkaita.

Paras ei ole tietenkään se joka eniten lupaa. "Puhuu ummet ja lammet" - on vaalien alla kaikien kaveri ja sitten kun vaalit on ohitse- unohtaa hurskaasti sen mitä on luvannut. Niitäkin on nyt liikkeellä.

Koskikarassa oli eilen vilinää, aula oli täynnä.Ainakin kolmenväristä ilmapalloa oli jaossa. Joku jakoi ruusuja, joku kyniä. Tulitikkuaskitkin tekivät kauppansa, onneksi on sateiset kelit.

Pihamaalla pienessä tihkussa oli kaksi telttaa, Vasemmistoliitto ja SKP siellä rinnakkain vartosivat. Vaaliliittoa eivät kuitenkaan aikaiseksi saaneet.

Suurin osa väestä oli sisällä lämpimässä kuuntelemassa muiden ryhmien ehdokkaiden ilosanomaa.Kontrasti oli melkoinen. Sisätiloissa lämmintä ja tiivis tunnelma.

Ulkona, vesitihkua ja autiota. Lepatus vain kävi muutaman uskollisen housunpuntissa.Ei meinannut edes pumpputermari toimia.

Vaalityössä on monet konstit. Aatteelleen uskollisena Jouko Pesonenkin kaivoi hanurin laatikosta ja harvalukuiselle kuulijakunnalle kaikui pienen tapailun jälkeen kappale "Veli sisko" ja niinpäin pois.

Pari päivää aikaisemmin oli muuan ehdokas lähestynyt vaalirekvisiittanaan pieni koiranpentu,joka kuono väristen nuuhki piippukylän koleata ilmaa.

Vaikutelma on että ihmisillä on nyt kiinnostusta keskustella asioista yleensäkin. Tervasaaren irtisanomiset ja paikkakuntaa koskevat asiat ovat jatkuvasti esillä. Niinhän se pitää olla, nyt on hyvä aika pohtia tulevaa. Menneisyys on jo elettyä elämää.

Käsienpesua

Taas sitä vanhakin viisastuu. Televisio kertoi että nyt vietetään kansainvälistä käsienpesupäivää. Hieno homma. Saa pöpöt kyytiä ja kansakunta pelastuu lentsusta.

Lapsia on ansiokkaasti opetettu käsienpesuun. Ennen ruokailua ja aina huussireissun jälkeen.Se on tenaville itsellekkin hyväksi.

Käsihygienia on ensiarvoisen tärkeää laitoksissa jossa liikkuu paljon ihmisiä. Tärkeää se on vanhusten hoitopaikoissa ja sairaaloissa.

Sitten on käsienpesutermillä symboolistakin arvoa. Poliitikot usein tuppaavat pesemään käsiään jälkeenpäin päätöksistä joista on ollut yhteiskunnalle haittaa enemmän kuin hyötyä.

Kaikkihan tuntevat vanhan lauseen: "Enhän minä olisi, mutta kun pojat ... Se on sitä käsienpesua myöskin.

Itseasiassa käsienpesupäivä puoltaa hyvinkin paikkaansa, vaikka se pitäisi olla jokapäiväinen normaali toimi.

Käsienpesupäivä on ainakin yhtä tärkeä kun nykyisin (hiukan) muotiin tullut nenäpäivä. Päivä jolloin hassutellaan irtonenän kanssa.

Saattaahan sekin olla hauskaa, oman aikansa, kunnes haipuu pois.Tosin Nenäpäivään on yhdistetty myös keräys johonkin hyvään tarkoitukseen.

Nenäpäivänä 14.11.2008
kerätään varoja kehitysmaiden lasten auttamiseksi.

Kansa saa päättää !

Alkaa hiukan vauhti paranemaan, varaa ehdokkailla vielä on. Siis parantaa kampanjointiaan.

Palasin kotiin aamulenkiltä vatsa täynnä erinomaista hernekeittoa, Sitä Koiton aukiolla tarjoili vapaaseurakunta.

Oli asettautunut sopivasti "Vasurien" viereen. Laakson Eskollekkin näytti hyvin kelpaavan "hengenmiesten" rokka. Meni mies hiukan hämilleen kun sopanjakaja pyysi liittymään heidän"puolueeseensa"

Taustalla seurasi haukankatseella asioitten etenemistä Asikaisen Harri. Mitähän kertoo uutta blogissaan. Eero Väyrynen sitä sitten varmaan puolestaan kommentoi. Sillä tapaa sitä sitten vasemmisto ja oikeisto yhdessä kättä lyövät.

Seurakunnan väki puolestaan sai vasurien vaunulla kahvia ja piparia. Sehän on sitä yhteiseloa johon olisi vaikeina aikoina kaikkien pyrittävä. Sitten kansa kuitenkin valittaa kun politiikot "kähmii" ja "hyväveli" verkosto junailee.

Eivät ottaneet soppakuppia käteensä pikimustat miehet, olisivatko olleet jotain pelureita tai koulutettavia. Kohteliaasti soppaa jakava romaanimies sitä heille tarjosi. Ohitse kävelivät mokomat. Soppamies vain sanoi lopuksi:

- Hei, kävelitte juuri onnenne ohitse.

Ei reagoinut ulkomaaan mies, liekö ymmärtänyt kaunista suomenkieltä lainkaan.

Aivan kaikki eivät nöyrtyneet, tosin toisesta vaalisanansaattajaryhmästä Lehtisen Villelle, (SDP) näytti keitto maistuvan. No - Ville on iso mies ja energiaa vaatii moottori liikkeellä pysyäkseen.

Ryhmässä on sitten varmasti mukavampaa tehdä vaalityötä, jotenkin taitaa jopa olla turvallisempaakin.Tiukassa keskustelussa on sitten apu lähellä, ohjaamassa keskustelua uusille urille.

Toisenlaisen konstin oli keksinyt (keskustan) ehdokas, oli parkeerannut pakettiautonsa, tietenkin iso numero kyljessä (jota en kerro) Waltikan rantatielle. No sehän on kevyenliikenteen väylä.

Mukana oli peräkärry ja harava jolla innokkaasti lehtiä haravoitsi. Kaksi pikkunassia oli auton vierellä ja iloisesti käsi pystyssä tervehtivät ohikulkijoita.

Hyvä oivallus sinänsä, yksilösuoritus.Täyttäköön talkoohenki maan. Tosin sillä on paha tapa hiipua aina vaalirumban jälkeen.

Keskustan ehdokkaista on peräti 14 ilmoittanut itsensä sitoutumattomaksi. Kun sillä listalla on 21 ehdokasta, sitoutumattomien määrä on sitten melkoinen. Peräti kummastusta herättävä.Eikö vain ?

Missä luuraa kokoomus ja perussuomalaiset. Ei pojat, tuo peli ei vetele. Uutta on keksittävä.No -tosi hyvinhän ne kansalliset seniorit yleisölle liikuntahallissa tanssivat. Pahus että ei ollut numeroita näkyvillä.

Syksy etenee

Luonto antaa väreillään silmänruokaa. Rannoilla kulkijalla on ollut muutamana, aurinkoisena päivänä värin juhlaa. Ei se etelän ruska joidenkin mielestä niin kummoinen ole. Vaihtelee vuosittain sekin. Silmälle on sopinut tämäkin hehkutus.

Yöksi on tulossa kylmää, jopa pakkasta luvattu. Selviä oireita talven tulosta on siis olemassa. Paikallinen "Kala-Eikka" on ollut aamuisin verkoilla, kalaakin on kuuleman mukaan tullut. Ei suoraan vastaa, kun kysytään,vaan kiertelee asiaa itsekseen naureskellen.

- Onhan niitä, kaloja tullut, - järvessä on vielä lisääkin.Aina siellä muovikassissa, polkupyörän perässä joku sätkii.

Kylillä keskustellaan monenlaista, taloudentila maailmalla on yksi vahvimmista puheenaiheista. Toinen esille noussut on paikallislehden päätoimittajan vaihdos vuoden lopulla. Nykyinen siirtyy Keuruulle ja sieltä tulee uusi mies tilalle.

Kyse lienee normaalista "rotaatiosta" - No, onhan sitä lehden linjasta ollut myös polemiikkia, ainahan sitä on. Joskus aiheesta, joskus aiheetta.

Tulevat vaalit eivät ole vielä kunnolla kampanjointia eri tahoilla sytyttäneet. Hiukan on vaisun oloista. Liekö jo osalla ehdokkaista ruuti kastunut, ei vaan meinaa keskustelu syttyä kunnolla.

Muutama ehdokas kirjoittelee blogia, joku jopa uskaltaa kylillä juttusille, suurin osa katselee pirtin ikkunasta tai kurkkii kulman takaa.

Enemmän sähinää odotettaisiin, ei kai hämäläinen vaalikampanja ala vasta vaalien jälkeen. Nyt sen aika olisi.

Talousmyllerrys

Lehdet puhisee ja television uutiset säestää taloustilanteen mullistuksista maailmalla. Islanti rypee ja kylpee pohjamutia myöten. Raha pyörittää ja huojuttaa pientä saarivaltiota. Spekulantit puhuvat viisaita ja kansa on ihmeissään.

Raha on kumma kapistus, sillä saa palveluita ja tuotteita. Kun kassassa paistaa pohja, kaikki jähmettyy.

Asuntovelallisia ei varmaan naurata lainakorkojen kasvu ja toisaalta asuntojen myyntihinnan alastulo. Sama on arvopapereilla, pörssi sukeltaa ja kurssit painuvat vahvaan laskuun.

EU teki yhteispäätöksen talletussuojan korottamisesta 50 000 € määräiseksi. Onhan sillä tietenkin tyynnyttävä vaikutus. Kaikki pankit sitten suomessakin ovat samalla viivalla. Ei kai niissä paljoa eroa ollut aiemminkaan.

Tavallisen katutason tallaajan ei sitten kannata panikoitua sen vuoksi, valtio tulee kaikille takuumieheksi. No,- valtiohan olemme me, ja jos oikein huonosti käy, kaikkien niskassa se tuntuu.

Nuorten asuntovelallisten kannattaa nyt olla tarkkana, eikä se ole kiellettyä muulloinkaan. Holtiton meno on taas kerran tulosssa tiensä päähän.

Jotain mätää täytyy systeemissä olla jos pienessä kaasussa saa puhelimella otettua lainaa melkoisia summia, hirveillä koroilla. Joku mättää silloin pahasti.

Islannissa on rakennusten nostokurjet jähmettyneet liikkumattomiksi.

Niin, jossain uhotaan meilläkin hirvittävilla rakennussuunnitelmilla, uusia kauppakeskuksia pitäisi pystyyn pykätä. Toisaalta työttömyys kasvaa, ainakin tlastollisesti, uusiin mittasuhteisiin.

Olisikohan aikalisän paikka koskilaisillakin ?

Kenraalin nenä

Pk 6:n ala-aulassa, aivan kellokorttien vieressä, on nököttänyt kenraali Rudolf Waldenin pronssinen rintakuva.

Siinä on kenraali seurannut vuosikymmenet väkensä työhöntuloa ja poislähtöä. Sama ilme on säilynyt , tyynenä arvoisa kenraali on katsastanut joukkojansa.

No nyt kun paperikonetta puretaan, ilmeisesti intialaisten voimin, ja ajanmyötä pakettiin pakattuna lähetetään Dubaihin, jossa se taas kasataan. Toivon mukaan vielä joskus pyöriikin ja tuottaa kartonkia.

Onkos muuten siellä Dubaissa oikein metsiäkin, ettei pelkästään santaa ja öljyä ?

Mennäänpä takaisin kenraalin rintapystiin. Tiettävästi sen ovat tehtaan miehet siirtäneet turvaan purettavan koneen läheltä, ettei vain eksy patsas vieraaseen maahan.No patsasta tietenkin ovat tehtaalla ihastelleet ja tarkastelleet nyt uudessa valossa.

Kummeksuntaa herätti se että kenraalin nenä kiilsi niin kovasti verrattuna muuhun patsaaseen. Tarkastelijoista yksi sitten avautui vihdoin ja kertoi hiukan naureskellen syyn.

Oli mies 20 vuoden ajan, aina kellokorttia leimatessaan, pyyhkinyt trasselitupolla kenraalin nenää ohimennessään.

Eli oli sillä porukalla sitten ollut hauskaa kun olivat tarinan kuulleet. Tosi tarina se on. Samoin on totta että eräs mies patsaan ohi mennessään aina veti kättä ohimoonsa. Silläkin teolla on runsaasti todistajia olemassa.

Niin se katoaa pala paperiteollisuutta muille maille. Onneksi pelastivat kenraalin patsaan lisäksi , aulanseinän pituisen nimitaulun, johonka olivat saaneet nimensä aikoinaan rakennusprojektissa mukana olleet.

Monta on taulussa edesmennyttä, tuttua miestä. He jäävät kotimaan multiin kun kone matkaa palasina muualle. Onneksi eivät muistot ole kauppatavaraa.

Veneet vedestä

Alkaa lähestyä se aika vuodesta jolloin lehdet tulevat puusta alas ja veneet vedestä ylös. Ainakin niillä jotka pelaavat varman päälle. Onhan sitä toki joskus käyty avovesipilkillä joulukuussakin, tosin harvemmin.

Veneitten nosto maille on oma jokavuotinen kuvio. Helpommalla pääsevät ne jotka saavat veneensä nypättyä luiskasta trailerin päälle ja sitä kautta talvisäilöön.

Sitten osa veneilijöistä joutuu pitämään isommat tai pienemmät talkoot jotta vene löytää paikan kuivalta maalta.

Oma kuvio on sitten isoilla köliveneillä joita nosturiauto nostelee rannoille. Ensin nosto lavalle ja sitten lasku talvipaikkaan pukkien päälle.

Jokavuotinen ilmiö on aina myös se että talvi yllättää. Ellei maalla, niin rannalla. Jäiden jo tultua löytyy aina hämäläinen joka kilkuttelee venettään irti jäistä. Sillä hommalla on yleensä paljon yleisöä.

Yleisö on usein suulasta ja varsin asiantuntevaa. Ohjeita satelee ja aina syvemmäksi käy punoitus hämäläisen niskassa.

Venettään ei jäissä kannata säilyttää. Rautavene sen jotenkin saattaa kestää, mutta muovi ja lasikuituveneillä se lienee toinen juttu. Kyllä jäissä pakastamisesta veneelle vaurioita syntyy.

Omat alukset on ajoissa maille vedetty, siispä voi olla hiukan näsäviisas.Kokemusta on vuosien takaa myös jäänkilkuttelusta. Kyllä se opetti.

Usvaa ja odottelua

Syksy etenee ja ilmojen muttuessa alkaa esiintyä sumua, maisema muuttaa muotoaan, tuttu näkymä vääristyy.

Siitä onkin helppo jatkaa tuleviin kunnallisvaaleihin.

Vaalien alla asiat kärjistyvät muutamiin ydinasioihin, nousevat esiin ikäänkuin usvan keskeltä. Kuntalaisella on vaikeuksia hahmoittaa asioiden tiukkaa ydintä. Mielenkiinto paikallisesti keskittyy asioihin joissa on olemassa valtakunnallistakin kiinnostavuutta.

Usvan keskellä on vielä päätös tutkinnan tuloksesta ns. Kotikulma asiassa. Asia on ollut paikallinen keskustelunaihe ja todennäköisesti päätös syyttämisestä tai syyttämättä jättämisestä jää yli vaalien. Kuinkas muuten, kas kun sattuikin niin.

Mielenkiintoa lisää myös paikalliset kouluasiat. Sekin vielä, parakkikylien ajan luulisi olevan ohitse.Tilapäisratkaisuja joita sitten kutsutaan "viipalekouluiksi" - Koulujen kanssa on sähelletty aivan kyllästymiseen asti, luulisi sen rassaavan lasten vanhempiakin. Nyt lienee kyseessä Eerolan koulu.

Ihmisen muisti on rajallinen, valtuutetuillakin se sellainen lie. Monasti uutta pestiä hamuava unohtaa autuaasti mitä kantaa on kulloinkin kannattanut. Siksi on hyvä seurata tehtyjä päätöksiä ja millä kannalla kukin on ollut.

Nyt siis kannattaa äänestäjän olla tarkkana, tarkkana siksi, että pystyy löytämään asioitten ytimen sumun ja usvan keskeltä. Poliittiselta kentältä kun löytyy tosi hyviä sumun levittäjiä, hälventäjiäkin siellä enenevässä määrin tarvittaisiin.

Sumun hälvettyä saattaa maisemakin olla jälleen tutun näköinen.

Bruno

Sointulan rannassa on vakituinen näky valkoinen isokokoinen koira. Kaikki tuntevat sen nimellä Bruno. Isäntänsä kanssa se on usein liikkeellä. Ystävällinen ja lauhkea eläin.

Rauhallisesti koira tervehtii jo tutun eläkeläisporukan, ottaa häntä heiluen vastaan rapsutukset ja sitten paneutuu pitkälleen nurmelle kuuntelemaan miesten tarinointia.

Silloin tälöin toinen silmä avautuu, ikäänkuin ymmärtäisi että tuo juttu on nyt sitten kuitenkin liikaa. Hiukan huokaisee ja jälleen silmä sulkeutuu.

Koira on isännälle tärkeä. Kaveri ja yhdessä kulkija.Hiukan on Brunokin vanhaksi tullut. Maasta ylös kipuaminen ei aina tapahdu silmänräpäyksessä.

Mahtaako koira uneksia Espanjasta, rotunsa alkuperämaasta, jossa mäkien rinteillä sen esi-isät ovat paimentaneet lammaslaumoja. Kuka sen tietää mistä koira uneksii.

Saattaa uneksia herkkupaloista, vesikiposta tai sorsista, jotka kesällä nousivat maalle muutaman metrin päähän koirasta.

Ei Bruno niille korviaan lotkauttanut, ei varmaankaan välitä TV- sarjoista, ei kiinnosta pörssikurssien heiluminen.

Uskollisesti Bruno loikoilee paikallaan, katselee järvelle ja seuraa puiden lehtien varisemista. Sellaista se on koiranelämä.