Alkaa lähestyä se aika vuodesta jolloin lehdet tulevat puusta alas ja veneet vedestä ylös. Ainakin niillä jotka pelaavat varman päälle. Onhan sitä toki joskus käyty avovesipilkillä joulukuussakin, tosin harvemmin.
Veneitten nosto maille on oma jokavuotinen kuvio. Helpommalla pääsevät ne jotka saavat veneensä nypättyä luiskasta trailerin päälle ja sitä kautta talvisäilöön.
Sitten osa veneilijöistä joutuu pitämään isommat tai pienemmät talkoot jotta vene löytää paikan kuivalta maalta.
Oma kuvio on sitten isoilla köliveneillä joita nosturiauto nostelee rannoille. Ensin nosto lavalle ja sitten lasku talvipaikkaan pukkien päälle.
Jokavuotinen ilmiö on aina myös se että talvi yllättää. Ellei maalla, niin rannalla. Jäiden jo tultua löytyy aina hämäläinen joka kilkuttelee venettään irti jäistä. Sillä hommalla on yleensä paljon yleisöä.
Yleisö on usein suulasta ja varsin asiantuntevaa. Ohjeita satelee ja aina syvemmäksi käy punoitus hämäläisen niskassa.
Venettään ei jäissä kannata säilyttää. Rautavene sen jotenkin saattaa kestää, mutta muovi ja lasikuituveneillä se lienee toinen juttu. Kyllä jäissä pakastamisesta veneelle vaurioita syntyy.
Omat alukset on ajoissa maille vedetty, siispä voi olla hiukan näsäviisas.Kokemusta on vuosien takaa myös jäänkilkuttelusta. Kyllä se opetti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti