Oltiin toissapäivänä harrastamassa emännän kanssa kulttuuria. Tampereen vetovoima teatterikaupunkina on voimakas. Kadut oli jouluvalaistu ja kulkijoita paljon enemmän kuin kotikoskin kujilla.
Linja-autossa sitten yksi "uriseva ukko" antoi vinkin,- tule huomena aamulla uristuvan kellariin, siellä on tehdas.
Näytelmää katsellessani mietin sitä tehdasta ja mitä se tuottaa. Tuleeko sitä ihteänsä ja saako mukiin maistiaisia. Uskaltaako mennä autolla vai pitääkö turvata polkupyörään.
Aamusella, sitten heti puuron jälkeen, lähdin tutustumaan firmaan. Kovasti oli salaperäistä. Koputus oveen sitten paljasti paljon. Steariinin haju oli voimakas ja koko kellari oli pienen usvan peitossa.
Ukot seisoivat hartaana pytyn ympärillä, siitä sitten noukkivat vuoronperään. Eikä kellään mukia kourassa. Sellaista toimintaa siis.
Laman kourissa käpristelevässä kylässä on vielä aloitteellisuutta jäljellä. Ukot pahalaiset valoivat joulukynttilöitä. Olivathan taatusti poissa pahanteosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti