Ajateltavaksi

Sijoituspaikka

Kylmä pakkaspäivä,

lumilapio oven vieressä.

Talon nurkat kuuraisina.

Oven edessä luiska.

Liu´un hiljaa oven läpi

kukaan ei näe,

ei kuule. ei havahdu.

Harmaapäisiä mummoja

istuu tuoleilla huivit päässä.

Jollain on keppi, toisella

rollaattori käsietäisyydellä.

Unelias rauha,

radiosta virrenveisuu.

Vispaava ryppyinen käsi

pyyhkäisee kosteata silmäkulmaa.

Suu puoliavoinna,

muistellen metsämansikoita.

Lukitut ovet

suljettu maailma.

Kuinka kauniita ovatkaan

lumivalkeat hiukset.

Seinäkellon alla mies

käy jatkuvaa talvisotaa

tik tak

Tasavallassa kaikki hyvin

Hyvin - ainakin siinä suhteessa että presidentti on jälleen valittu. Järjestysnumerolla 12 kansallisessa jatkumossa kirjataan nimi Sauli Niinistö. Kansa on valintansa tehnyt ja näillä mennään.

Äänestysprosentti jäi alhaiseksi. Oliko sitten niin, että toinen kierros ei enään kaikkia innostanut. Tulos tuntui ennalta selvältä vaikka ehdokkaat eivät sitä myöntäneetkään. Ratkaisu oli omasta mielestäni odotettu.

Hyvä kisa kuitenkin siinä suhteessa että kumpikin esittivät oman kiiltokuvamaisen puolensa ja kamppailu käytiin herrasmiesmäisen arvokkaasti. Ei pahoja mokia kummallakaan. Suomi toki osoitti ymmärrystä ja suvaitsevuutta, tiettyyn rajaan asti. Se raja löytynee läheltä noita prosentteja.

Suomeen on puuhattu aikoinaan päämieheksi saksalaista prinssiä. No, ei tullut. Nyt kansakunta ei ollut valmis asettamaan kansakunnan keulakuvaksi miesparia. Se kynnys on aika korkea ylitettäväksi.

Mielenkiinnolla sitten odotellaan Niinistön presidenttikautta. Ulkoista edustavuuttahan tästä pariskunnasta löytyy. Parimalli sopii hiukan konservatiivisemmillekkin äänestäjille.

Tarja ja Pena saavat palata tavallisen kansalaisen arkeen. Tuskin heidän arkipäiväänsä täyttää pelkästään kauppalapun täyttö ja taistelu tiskivuoroista.

Seuraavissa itsenäisyysjuhlissa, jos kaikki hyvin menee, saattaa olla mukana 4 presidenttiä. Lisukkeena useampikin tappion kokenut presidenttiehdokas. Niin se vain menee.

Paloittelua

Pakkasten keskeltä putkahti sana Billerud. Useimmalle koskilaiselle silkkaa mystiikkaa. Ruotsin "Hannu Hanhet" ovat sitten valtaamassa konekantaa Tervasaaren porttien sisäpuolelta. Vanha arvostettu Yhtyneiden Paperitehtaiden Valkeakosken tehdas on muuttumassa sekatavarakaupaksi. Samojen aitojen sisällä on eri firmojen toimintaa ja tuotteita.

"Yksi tehdas, yksi liitto" oli takavuosien slogani jonka katveessa mentiin eteenpäin. Joskus vauhdilla, joskus ontumalla. Se murros, mikä suomalaisessa paperiteollisuudessa on nähty, tullee jatkumaan edelleenkin. Edessä on jatkuvan epävarmuuden tila. Se tuskin ketään kummemmin lohduttaa.

Tulevaisuus on hämärän peitossa, niin Euroopassa, Suomessa kuin Valkeakoskellakin. Naapurifirma Avilon joka suurehkolla rummutuksella syntyi ja pienellä pihinällä simahti. Vai nukkuuko se vain "Ruususen unta". Sitä on enään vaikea uskoa. Kokivatko koskilaiset omien silmiensä alla silmänkääntötempun.

Pakkanen kurittaa.

On menossa karvalakkikausi. Pakkanen näyttää sen ettei tämä ilmastonlämpiäminen ole vielä lopullista. Kylmyys on asia joka yllättäen vie Keski-Euroopassakin ihmisiä tuonen tuville. Pohjoismaissa on kuitenkin totuttu pakkasiin ja vaatetusta löytyy siihen kaikkien kaapista.

Puolassa, Ukrainassa, Liettuassa, Bulgariassa ja Serbiassa on kirjattu pakkasten aiheuttamia kuolonuhreja. Puolassa pakkanen paukkui 27 asteen nurkilla ja lisää on sinnepäinkin tulossa.

Hyytävä ilma hiipii Eurooppaan Siperiasta. Vanha sanonta: " Siperia opettaa", pitää siis jälleen paikkansa.

http://www.mtv3.fi/uutiset/ulkomaat.shtml/2012/01/1485976/etela-siperiaa-kurittaa-lahes-50-asteen-pakkanen

Alimmat lukemat Siperiassa ovat lähennelleet jo - 50 astetta. Sen kaltaista olotilaa voisi kuvainnollistaa vaikka "pakkaseksi joka jäädyttää kusenkin kaarelle"

Wanhan kartan kertomaa

Ohje: Klikkaa kartta suuremmaksi.

Vanhat kartat ovat kiehtovia. Ensinnäkin niissä on käsityön leima ja piirtäjän ammattitaito. Tämä kartta vuodelta 1640 on oiva esimerkki sen ajan kartanpiirtotaidosta. Suomihan oli tuolloin vielä osa Ruotsin mahtivaltiota. Kartan tekstitkin ovat siten ruotsinkielisiä.

Jos oikein tulkitsen niin kartan piirtäjä on Lorentz Schröder.

Lainaus:

Uudenmaan ja Hämeen läänin maanmittari

Maanmittari Laurentius Schroderus aloitti toimintansa Suomessa jo 1630-luvulla, jolloin hän oli maan ensimmäisten maanmittareiden oppipoikana ja apulaisena. Schroderus oli ensimmäinen Uudenmaan ja Hämeen läänin maanmittari, joka laati sekä kaupunkimittauksia että geometrisia ja geografisia karttoja.

Lainaus päättyy.

Mielenkiintoinen sivujuonne on tuon ajan kirjoitustapa ja kaksoisveen (W) käyttö. Walkiakoskihan nyt kaikille paikallisille on tuttu. Siinä tuplaveen käyttö on jo vanhaa perua.Karttaan on kirjattu heti kosken alapuolella oleva vesi muotoon Wanawesi. Vanajavesihän on nykykoskilaiselle selviö.

Mikä sitten on Wanavesi. Onko se saanut nimensä veneen veteen piirtämästä vanasta. Vapaasti voisi niinkin tulkita. Vai onko sitten kyseessä jonkinlainen kirjoitusvirhe.

Mantereen puolta kosken alla nimitetään Kaupilanpelloksi. No nyt se seutu kai tunnetaan paremminkin Kauppilanmäkenä. Sen takaa löytyy paikka jonka pystyy tulkitsemaan Maijaniityksi. (Maijanitu)

Kartasta voi todeta että Myllysaari oli sen aikaisen Walkiakosken keskus. Siihen keskittyivät vanhat myllyt. Toisena myllykeskittymänä näkyy Appiankoski. Sitä lähellä oleva niemi on myöskin nimetty Appiaksi.

Kartassa Linnosaari on merkitty. Nykyisin Apianniemen nimellä kulkeva paikka lienee sitten uudempaa nimenmuodostusta. Paikkakunnan historiaan liittyvä Linnosaari on suojelu alue. Niin se pitää ollakkin. Ei kannata päästää paikkaa turmelemaan lyhytjänteisesti ajattelevien "markkinamiesten"

Pysyköön Linnosaari kaikkien valkeakoskilaisten omana, suojeltuna paikkana.

Tammikuun temppuja

Hieno pakkaspäivä, tosin vain vaatimattomat kymmenen astetta. Lumi kuitenkin jo narahteli kenkien alla. Uskallusta riitti jo järven jäälle kulkemaan. Toki vain tiukasti rantaviivan tuntumassa taivaltaen.

Italiassa kellahti pari päivää sitten iso risteilijä kumolleen liki rantaviivaa. Kapteeni kai sitten loikki rantahietikolle ensimmäisten joukossa ja nyt sitten vartoilee pidätettynä asioitten selkenemistä. Ainakin kaksi suomalaistakin on ollut pelastuneiden joukossa.

Kateissa lienee edelleen parikymmentä ihmistä. Alla erään suomalaiskapteenin kommentit italialaisten toiminnasta

http://www.hs.fi/ulkomaat/Suomalaiskapteeni+laivaturmasta+Alkeellista+toimintaa/a1305553404578

Toinen asia mitä saadaan jännittää on uuden avaruusromuerän mahdollinen putoaminen jonnekkin lähiseudulle. Tarkka paikka ei ole tiedossa, mutta alas romua tulee. Viimeisimmän ennusteen mukaan Mars-luotaimen roikkeet menisivät jonnekkin Chilen rannikolle. Mereen putoaminen lienee se suurin vaihtoehto.

Pakastaa, onneksi.

Lotilanjärvi. 8.1.2012 (VJ)

Talvi on tullut. Myllysaaren puluraatikin sen yhteistoimin toteaa.

Lotilanjärvi 8.1.2012 (VJ)

Nyt se taitaa alkaa. Talvi kunnolla. Pakkasta ja auringonpaistetta pitenevän valoisan ajan tuomana. Kauan on jo kuultu himokkaiden pilkkimiesten huokailua. Missä jäät, koska tulee ja millaiset. Nyt hiljalleen on toivoa niistä.

Talvivälineiden kauppiailla on ollut myös jossain määrin hiljaista. Saattaa se kauppa vielä piristyä jos talvi pitää pintansa. Miksi ei pitäisi?

Jos pakkaset jatkuvat viikon verran voi jäälle jo varovasti lähteä tunnustelemaan. Innokkaimmat ovat jo jollain pikkulammilla käyneet kokeilemassa kalaonnea. Varovaisuus on kuitenkin nyt ensisijaista "pilkkikiihkoa" toteuttaessa.

Nykyaika on tuonut jäillä liikkumiseen myös tekniikan. On moottorikelkkaa ja mönkijää. Niissä kulkee kalastus ja verkkovehkeet vaivatta. Kuitenkin on jotenkin mukavampaa nähdä ihminen joka kiskoo perässään ahkiota. Siinä kulkevat varusteet myöskin helpommalla kuin reppusysteemillä.

Luonnonmukaisempiakin ovat vanhat tyylit. Ei kaikkea kannata koneellistaa. Ei ainakaan harrastajan. Ammatikseen jäillä touhuavat ovat eriasia. Ei heitäkään tosiasiassa kovin montaa ole.

Tulipallo taivaalla eilen.

Useita havaintoja tehty ko. ilmiöstä Valkeakoskenkin seudulla. Ilmoituksia on Ursalle tullut ainakin Hämeenlinnasta,Lempäälästä ja Akaasta.

Näyttää siltä että roippeet ovat pudonneet lähelle Jämsää,

http://www.aamulehti.fi/Kotimaa/1194713695676/artikkeli/jamsan+seutu+meteoriitin+kappaleita+ehka+keskustassa.html

Kyseisestä tulipallosta on olemassa myös pieni videopätkä.

Siis tässä alla Jukka Höltän saama pätkä.

http://hukka1974.kuvat.fi/kuvat/Tulipallot+ja+tahdenlennot/3.1.2012/M20120103_201734__90.avi

Vuosi vaihtui - Nyt 2012

Vuoden vaihtuminen on aina askel tuntemattomaan. Koettu jää taakse ja uusi jakso on edessä. Se tulee mikä on tullakseen.

Nyt sitten kertausta vuoden 2011 paikoista jossa silmä näki sen mitä näkyvillä oli.

Rodos - Kasinon rantaa.

Lappi ja Särkijärvi.

Rakvere Virossa.

Pärnu Virossa.

Saarenmaan kiertoajo.

Riika puistoineen.

Metsäkalmisto Kiihtelysvaara.

Tallinna useamman kerran.

Merkkimiehet Raatihuoneentorilla.

Werstas Tampereella.

Kansallismaisema Kolilla.

Pimeyden hetki

Tälläistä tää on...

27.12.2011 (kello noin 17,55) Televisiossa nauhalta tulossa dokumenttiohjelma Äänisen kierroksesta. Mielenkiinto virittynyt vastaanottavaiseksi, lisäksi sohvalla olijalla mahdottoman hyvä asento.

Pari kertaa valo vilahtelee lampuissa. Asettuu taas kunnon valoksi ja räps. Kaikki pimenee, valo katoaa lampuista, kuvaruudusta ja ääni kaiuttimista. Kierähdys sohvalta tanakkaan polviasentoon ja hapuilu pystyyn. Pimeys on täydellinen. Ei sisällä, ei ulkona. Ei pientäkään valoa missään.

Muutama hapuileva askel ja käsissä tuntuu tuttu pöytä. Taputtelua pitkin pintaa ja onhan se siinä. Pienen pieni taskulamppu avaa napinpainahduksella kirkkaan valokiilan. Se johdattelee tulitikkurasialle ja kynttlöiden luokse. Kohta valaisee himmeä kynttilöiden valo huoneet. Valoa on sen verran että kulkemaan pystyy.

Puen päälleni ja laitan otsalampun palamaan. Ulkona pimeää ja tuulenpuuskat taivuttelevat pihapuita. Muutama taskulamppua kantava ihminen näkyy liikkellä. Kiertelen hetken pihalla ja palaan takaisin sisälle.Paljain jaloin ja T- paidassa.

Kipristelen varpaita hetken aikaa ja pistän villasukat jalkaani. Helpottaa. Nyt on hyvä hetki keittää kahvit. Vettä hanasta kannuun ja keittimeen. Naps vaan. Naps toisen kerran. Ei vain merkkivalo syty. Ei kai se syty kun on sähköt poikki.

Pieni valikoima kirosanoja ja taskulampun valossa jääkaapista kinkkua, juustoa ja rosollia pöydälle. Kauanko saa sähköt olla pois ennenkuin pilaantuvat, mokomat elintarpeet. Taidan palata takaisin suolatiinun aikakauteen.

Kynttilän valossa kylmää kinkkua ja rosollia. Ulkona ulvoo tuuli ja sisällä on vielä lämmintä.

Ei tämä niin vaikeaa ole. Vaikeampaa on niillä sadoilla miehillä jotka pimeässä yössä raivaavat kaatuneita puita linjoilta. Sahaavat ja siirtelevät oksia ja runkoja pois raiteilta ja maanteiltä.

Luonto opettaa ihmiset kunnioittamaan noita voimia. Se on taas kerran koettu asia.

Aaton aatto 2011

Kurjenkallion karikko 23.12.2011

Talvea vartoillessa voi sitten vaikka kuljeskella rannoilla, olla pois jaloista kun Jouluvalmistelut ovat kesken. Luonnossa kulkiessa voi miettiä sitä mikä muuttoajankohdan määrää. Joutsenten muuttoon vaikuttanee se miten pitkään järvet ovat auki.Samalla se, kuinka ravintoa löytyy syötäväksi.

Suomalaistutkijat ovat havainneet esimerkiksi joutsenien myöhäistäneen lähtöään jopa lähes kuukaudella. Pitänee sekin paikkansa, tosin eivät linnut kalenteria katsele. Nyt se pitää paikkansa, syynä ovat kuitenkin pääosin ilmasto-olosuhteet ja ravinnon saanti.

Laulujoutsen on suojeltu ja sen ampuminen on metsästysrikos. Jotkut metsästäjätahot ovat esittäneet sen metsästämisen sallimista. Mitään varteenotettavaa syytä sen metsästämiselle ei ole. Siis olkoon lintu vapaa ja kaikkien ihasteltavissa.

Sotien jälkeinen elintarvikevaje osittain puolsi linnun metsästämistä. Nyt ovat ajat toiset. Kaupat ja hyllyt pursuavat tavaraa. Jopa niin paljon että monesta tuotteesta ehtii mennä "parasta ennen" päivämäärä ohitse.

Joulurauhaa vain kaikille.

Juna kulkee

Kirja tarttui käteen. Se oli kuin vihko verrattuna esimerkiksi Jari Tervon paksuihin teoksiin. Yksinkertainen kansi joka ei mitenkään erikoisesti poikennut muista vierellä olleista. Kirja voitti kumminkin tämän vuoden kirjallisuus Finlandian.

Rosa Liksomin kirjassa vaihtuu maisema junan ikkunan takana. Matka kulkee halki laajan Venäjänmaan. Aroa,metsää,suota ja vihdoin jäävät taakse Uralin harjanteet. Kiskojen kolke taustamusiikkina ja hyttiseuralaisena vodkaa kiskova venäläinen perusjuntti.

Vaunupalvelijan samovaari tuottaa teetä janoisille ja matka etenee. Muutamassa kaupungissa kuluu aika tutustuessa näiden paikkojen erikoisuuksiin. Alakuloa, harmaita rakennuksia ja yskähteleviä neuvostopirssejä.

Kanssamatkustaja veistelee leipää ja kurkkuja isokokoisella puukolla. Sellaisen kantamisesta junassa Suomessa saisi jo tuomion. Matka etenee verkalleen, kiskot kolisevat ja ohi vilistää perivenäläinen maisema, jokineen ja aroineen.

Junaelämään kuuluu tietenkin jonottaminen vaunun ainoaan vessaan.Taiteilu sottaisella lattialla ja vedenpuutteesta korisevat vesihanat.

Vihdoin tullaan Ulan-Batoriin Mongoliaan. Syödään avotulella kypsennettyä lammasta. Jurtta kutsuu uneliaan vieraansa yöpymään ja lepäämään suojaansa.

Miehen ja tytön välinen kitka ja ikäero ilmenee muutamissa hetkissä ja sanailuissa matkan aikana. Ikäänkuin sovinnollisena eleenä mies antaa luukahvaisen puukkonsa tytölle eroaismuistoksi. Luiseen kahvaan on upotettu metallinen ortodoksiristi koristeeksi.

Kirjasta huokuu vanha neuvostoelämä. Sen tunnistaa kyllä, jos joskus on kiskoja pitkin siinä maassa kulkenut. Vaikka lyhyemmänkin matkan.

Rosa Liksomille Venäjä on ilmeisen tuttu. Niin selkeästi tuntuma aiheeseen välittyy lukijalle. Kerronta vie mukaansa lukijan ja istuttaa hänet yhdeksi matkustajaksi tuohon kiskojenpäällä etenevään vaunuun.

Veikko Järvinen 19.12.2011

Tavase saa kyytiä

Pysyykö kannettu vesi kaivossa ?

Hyvä kysymys.

Tavase on Tampereen ja Valkeakosken seudun kuntien tekopohjavesihanke.Aihe on kuumentanut lehtien palstat niin Tampereella kuin sen ympäristökunnissakin. Hankkeen puolesta ja vastaan taitetaan peistä olan takaa.

Kyse on tietenkin siitä, mitä vastinetta rahalle saadaan. Sitä kun pyydetään lisää ja hanke on sen verran levällään, että Valkeakosken kaupunginhallituskin veti äänin 6 - 3 jatkoraha päätöksen jumiin.Se esittää valtuustolle irtautumista hankkeesta ensivuoden aikana.Kaupunginjohtajan esitys siis kaatui äänestystuloksella.

Sitten onkin vuorossa kaupunginvaltuusto. Millaiseen tulokseen se aikanaan päätyy jää seurattavaksi. Maanantaihin mennessä sitten kulissien takana on pohdittavaa useammalla valtuutetulla.

Nyt niidenkin valtuutettujen, jotka mahdollisesti ovat olleet ryhmäveturien kantojen varassa. Niin, syytä on paneutua miettimään sitä miten kannattava hanke on. Onko siitä olemassa tarpeeksi tietoa? Mitä sitten tehdään. Vesi on asukkaille tärkeä tuote.

Itseasiassa se on tärkeämpi kuin jonkun Kiinalaisen suurkaupungin liikennejärjestelyt. Takavuosina nekin tuntuivat kuntapäättäjiä kiinnostavan. Nyt lienee parempi pysyä näissä arkisemmissa murheissa. Läheisimmissä ja "kotikutoisissa."

Eurooppa kuhisee muutenkin tarpeeksi.Rahamaailma nikottelee. Pitänee varmaan valtuutettujenkin olla tarkkana, onko nyt hinta-/laatusuhde kohdallaan.

Loskan aikaa

Nyt on maa jo valkoinen. On loskaa ja tossut kastuneet. Sataa räntää ja ihmiset ovat havahtuneet Joulunodotukseen. Tuulet puhaltelivat muutama päivä sitten niin, että ranta-alueilla vesi nousi. Viron puolella Pärnussa puistot muuttuivat paikoin kosteikoiksi.

Tampere on avannut myös joulutorinsa. Uutta on se että hehkuviinissä saa olla prosentteja. Onhan sekin jonkinlaista eteenpäinmenoa. Opitaan eurooppalaisia tapoja ja käytäntöjä viime tipassa ennekuin sakki saattaa hajota. Palata omiin systeemeihinsä ja lukkiutua omiin oloihinsa.

Toivoa sopii että glögijonossa ei tuupita ja elämöidä samaan tapaan kuin muutama viikko sitten ranskalaisten tuotteiden jonossa. Leipää kun ei tullut uunista ulos yhtänopeasti kun kansa halusi.

Katainen ja Urpilainen näyttäisivät olevan hiukan erilinjoilla siitä mikä on yksimielisyys. Onko se 100 prosenttia vai riittääkö 85 prosenttia. Perustuslaki näyttäisi olevan lähempänä Urpilaisen tulkintaa.

Venäjällä, itäisen rajan takana on käyty vaalit. Vaalitarkkailijat ovat ilmaisseet huolensa monista ilmenneistä epäkohdista. Kansa on sitten ilmestynyt protestoimaan kaduille. Näin on ainakin tapahtunut Moskovassa ja Pietarissa. Pahemmilta väkivaltaisuuksilta valtakoneiston ja kansan välillä on vältytty.

Toivoa vain sopii että naapuri välttyy Egyptin ja varsinkin Syyrian kaltaisilta levottomuuksilta. Joulunseuduksi olettaisi tilanteen hiljalleen rauhoittuvan, mitä sitten tapahtuu vuodenvaihteen jälkeen. Se on sitten muutaman viikon jälkeen nähtävissä.

Miksi he kerjäävät ?

Riika - toukokuu 2011

Valkeakoskilaisia kulkijoita on jo muutaman viime vuoden aikana riemastutettu jonkinasteisilla musiikkiesityksillä eri kauppojen läheisyydessä. Usein on liikkeellä pari, joista toinen, useimmiten mies, tapailee paljevikaisella ja teipillä paikatulla soittimella eräänlaista musisointia.

Nytkin on jo joulukuu ja samankaltaista toimintaa esiintyy niin Koskikaran kuin Lidlinkin kulmilla. Jos se on merkki EU:n tulevaisuudesta niin ei varsin valoisalta näytä.

Miksi he kerjäävät ? siitähän tässä kysymys on. Ei mistään korkeakulttuurisesta taidenautinnosta. Joku heitä tänne organisoi ja jonkinlainen koneisto vaikuttaa olevan takana.

Toki ihmisten pitää pystyä elämään ja syömään. Eikö esimerkiksi EU:n jäsen Romania pysty hoitamaan omiaan. Miksi he kulkeutuvat pohjanperukoille ihmisten kummasteltaviksi.

Mentiinköhän näissä laajenemiskuvioissa liian lujaa. Mitä mieltä olisi asiasta tämä Komissaari Olli Rehn ?

Euroopan kohtalonpäiviä, ja romahdusta rahamaailmassa odotellaan. Vuodenvaihteeseen on kuukausi aikaa. Sitä ennen saattaa tapahtua mitä hyvänsä.

Kaipuu omaan markkaan saa lisää jalansijaa. Onhan sekin mahdollista jos muut vaihtoehdot alkavat näyttämään umpikujaa.

Toki kerjäämistä on harrastettu aina. Nyt se on kuitenkin saanut rajojen aukeamisen kautta uudenlaisen ilmeen. Se ilme ei ole kaikiltaosin selkeä. Ovatko he pakoitettu tuohon tehtävään, ovatko he vapaaehtoisia.

Mihinkä menee tuo saatu ja kuppiin kertynyt tuotto.

Meneekö se kravattikaulaisen pukumiehen taskuun. Pukumiehen, joka saattoi saada ylennyksen aiemmasta kerjäläisen roolistaan.

Olenko vain turhan epäluuloinen? Tuskinpa olen.