Wanhan kartan kertomaa

Ohje: Klikkaa kartta suuremmaksi.

Vanhat kartat ovat kiehtovia. Ensinnäkin niissä on käsityön leima ja piirtäjän ammattitaito. Tämä kartta vuodelta 1640 on oiva esimerkki sen ajan kartanpiirtotaidosta. Suomihan oli tuolloin vielä osa Ruotsin mahtivaltiota. Kartan tekstitkin ovat siten ruotsinkielisiä.

Jos oikein tulkitsen niin kartan piirtäjä on Lorentz Schröder.

Lainaus:

Uudenmaan ja Hämeen läänin maanmittari

Maanmittari Laurentius Schroderus aloitti toimintansa Suomessa jo 1630-luvulla, jolloin hän oli maan ensimmäisten maanmittareiden oppipoikana ja apulaisena. Schroderus oli ensimmäinen Uudenmaan ja Hämeen läänin maanmittari, joka laati sekä kaupunkimittauksia että geometrisia ja geografisia karttoja.

Lainaus päättyy.

Mielenkiintoinen sivujuonne on tuon ajan kirjoitustapa ja kaksoisveen (W) käyttö. Walkiakoskihan nyt kaikille paikallisille on tuttu. Siinä tuplaveen käyttö on jo vanhaa perua.Karttaan on kirjattu heti kosken alapuolella oleva vesi muotoon Wanawesi. Vanajavesihän on nykykoskilaiselle selviö.

Mikä sitten on Wanavesi. Onko se saanut nimensä veneen veteen piirtämästä vanasta. Vapaasti voisi niinkin tulkita. Vai onko sitten kyseessä jonkinlainen kirjoitusvirhe.

Mantereen puolta kosken alla nimitetään Kaupilanpelloksi. No nyt se seutu kai tunnetaan paremminkin Kauppilanmäkenä. Sen takaa löytyy paikka jonka pystyy tulkitsemaan Maijaniityksi. (Maijanitu)

Kartasta voi todeta että Myllysaari oli sen aikaisen Walkiakosken keskus. Siihen keskittyivät vanhat myllyt. Toisena myllykeskittymänä näkyy Appiankoski. Sitä lähellä oleva niemi on myöskin nimetty Appiaksi.

Kartassa Linnosaari on merkitty. Nykyisin Apianniemen nimellä kulkeva paikka lienee sitten uudempaa nimenmuodostusta. Paikkakunnan historiaan liittyvä Linnosaari on suojelu alue. Niin se pitää ollakkin. Ei kannata päästää paikkaa turmelemaan lyhytjänteisesti ajattelevien "markkinamiesten"

Pysyköön Linnosaari kaikkien valkeakoskilaisten omana, suojeltuna paikkana.