Kohta vuosi vaihtuu

Pöytäliina saarenmaalaisen kaupan ikkunassa.

Foto: ( VJ)

Vuosi alkaapi taas olemaan pulkassa. Pari vuorokautta ja rakettien jytke on ohi. Paukkeesta vauhkoontuneet koirat tulevat latojen ja kellareiden loukoista takaisin ihmisten ilmoille.

Maa on tulvillaan ilotulitteiden jätteitä ja mummot saavat kerätä itselleen kukkakeppejä.

Ylensyöneet ihmiset taputtelevat mahojaan ja kummastelevat: "Mistä ihmeestä niitä kiloja oikein tulee?" Se joulunseutu on vaan sellaista aikaa. Vatsa kasvaa...

Kolme kuukautta olen ollut Ilmarisen leivissä, siis eläkkeensaajana. Tili on rapsahtanut säännöllisesti ja se on juuri ja juuri riittänyt nuukalle miehelle. Saisihan se toki hitusen isompi olla. Näillä eväillä kuitenkin on puskettava eteenpäin.

***

Loppuvuodesta koettiin pakkaskausi ja järvet jämähtivät jäähän. Hiljaisen juoksutuksen takia jopa kanava on saanut hetkeksi jääkannen. Se siis on tilanne sillalta katsoen.

Työllisyystilanne on Koskissa ankeanoloinen. Odotukset Säterin uudelleen käynnistymisen suhteen ovat hiipuneet. Tuskin montaa löytyy joka siihen ihmeeseen enää uskoo.

Valitettava isku työllisyydelle, voittaako paikallinen ilmanlaatu ja luonto jotain. Niinkin väitetään joidenkin suulla. Onhan se kaikki ylimääräinen, piipuista tuleva jossainpäin myös alastuleva.

***

Uudenvuodenlupaukset, mitä ne oikein ovat. Niitä on kahdenlaisia. Yksistä yritetään pitää kiinni, toiset taas unohtuvat, kun allakassa sivu kääntyy.

Olisiko sitenkin parasta olla lupaamatta mitään. Sehän olisi vain turhien paineitten kanssa taistelua. Menköön siis päivä kerrallaan ja yritetään olla "ihmisiksi." Olikohan tuossa jo lupaus?

***

Muuten, noista joululahjoista. Kun itse ostaa, paketoi ja kirjoittaa oman nimensä pakettiin. Silloin on hyvä mahdollisuus saada mieleisensä. Ellei saa, voi syyttää vain itseään.

Itse pistin kovan paketin itselleni. Uusi kamera muiden kameroiden joukkoon, onpahan taas totuttelemista. Manuaalin selausta ja tutkiskelua. Niin se on parempi, vaikka tosimiehet kuulemma avaavat käsikirjan vasta kun savu nousee.

***

Uutiset kertoivat eilen olleen Lempäälässä maanjäristyksen. Keskus jossain Ahtialan järven paikkeilla. En huomannut mitään, tosin yhtäkkiä tulivat lumet alas katolta jytisten. Syynä lienee paremminkin ilmojen lauhtuminen ja uusi kattopelti.

Hyvää vuodenvaihdetta koskilaiset (Piippukyläläiset)

Hyvää Joulua

Hyvää ja rauhallista Joulua Piippukylään !

Loistavaa , - pakastaa...

Kuurainen koivu Sointulassa 2009

Vihdoinkin! Nyt se kurassa rämpiminen on ohitse. Pakkanen paukkuu nurkissa, puut pukeutuvat kuuraan ja sukkalaatikosta kaivetaan villaista jalkaan.

Autoja näytti olevan tienvieressä nokkapelti ylhäällä. Sitäkö tämä ilmastonlämpiäminen teettää?

Kalamiesten silmät alkavat kiiltämään, koukulliset korurasiat kaivetaan kätköistä ja jääkairan terä joutuu tarkkailun alle. Pitäisikö teroittaa valmiiksi.

Kaupungilla nousi huuru hengityksestä ja joku oli laittanut maskin naamalleen. Muutama kitisevä polkupyörä eteni kohden yhä pienemmällä väkimäärällä pyörivää tehdasta.

Viikko kun riittäisi liki parikymppistä pakkasta, voisi sanoa talven tulleen, ja jäiden olettaisi alkavan kantaa.

Kahvipöydässä oli puheenaihe veronkorotussuunnitelmista, joka korottaa lahjan tai perinnön veroa. Rahaa taas uusjakoon menossa. Ainakin Aamulehti otti asiaan kantaa etusivullaan. Hätiköintiä ja huonoa tiedotusta !

Arkisempina aiheina oli pankkilakko ja kameroiden teleobjektiivit "kansanmiesten" kameroissa. Sigma vastaan Canon, eli onko hinta ja laatu kohdallaan. Kukin saa tehdä omat johtopäätöksensä kantapään kautta.

Joulutunnelmaa Kauppilanmäessä

Kauppilanmäen kotiseutumuseo 13.12.2009

Valkeakosken Kauppilanmäen museoalue on saanut sopivasti joulun alla hienoisen lumipeitteen. Nyt oli vain kolme astetta pakkasta, huomenaamulla luvattu jo lähelle 15 astetta.

Vanhanajan joulumarkkinat ovat tulleet siis Valkeakoskellekin. Täytyihän se testata vaikka tänä vuonna kokemusta niistä on jo Tallinnasta, Tampereelta ja Helsingin Martin markkinoilta.

Mikäs siinä. Kauppilanmäen museomiljöö on oiva paikka pienen paikkakunnan joulukuiselle tapahtumalle. Hyvä tunnelmallinen paikka vanhoine rakennuksineen.

Paikalla oli pientä myyntitoimintaa, avonuotio makkaranpaistoa varten ja joulupukki lapsenmielisille. Kyläpaikan puuhakkaat naiset tarjosivat joulupuuroa ja rusinasoppaa. Näkyi maistuvan hyvin.

Täällä pohjantähden alla

Elokuvan mainosjuliste.

Uudistunut elokuvateatteri täytyi tänään testata. Jo oli oikeastaan aikakin. Ehkä syynä oli lisäksi elokuvan aihe, jonka esityspaikaksi työväentalo on mitä sopivin.

Mielenkiinnolla siis katsoin tänään Timo Koivusalon version Väinö Linnan teoksesta Täällä Pohjantähden Alla. Elokuva kesti noin kolmetuntia, joten asentoa sai penkissä vaihtaa useammankin kerran.

Salissa Kino - Sammossa väkeä noin 1/3 osa salista. Lisääkin siis olisi päivänäytökseen mahtunut. Lippu 9 euroa.

Alennusta sai ennen kaupunginhenkilöstö lipusta suoraan kassalla. Nyt se olisi pitänyt ostaa lippu aiemmin jostain muualta, joku Koskiviihde niminen firma sitten nuo liput alennuksella myisi. Sinällään mielenkiintoinen kuvio tuokin.

Uurrekasvoinen Ilkka Koivula istui rooliinsa hyvin. Kärsineen oloinen olemus otti vahvasti mukaansa elokuvaan. Risto Tuorila ei myöskään pettänyt roolissaan vanhana Koskelan isäntänä.

Heikki Nousiainen esitti räätäli Halmetta. Rooli sopi hyvin ja ehkä jäi samalle viivalle alkuperäisen Kalevi Kahran suorituksen kanssa.

Ei elokuva paljoakaan horju sivuun Edvin Laineen aiemmasta versiosta. Sama tiivis tunnelma oli kohtauksessa jossa Laurilan perhe häädettiin pirtistään ja lasit lyötiin viranomaisvoimin säpäleiksi. Sellaista hulinaa se on aikanaan ollut.

Ei Koivusalon versio mitenkään suuremmin eroa edeltäjästään. Samoilla eväillä liki mennään lukuunottamatta roolien esittäjiä.

Varsin selkeästi tulivat esiin alkuperäisen mukaisena papin ja hänen vaimonsa luonteenpiirteet. Siinähän emäntä piti kirkonmiestä lujasti hyppysissään. Ahneus Koskelan raivaamaan peltoon kyllä roolissa näkyi.

Valkeakoskilaisia ehkä eniten kosketti kohtaus sodan loppuvaiheilta jossa niinsanottu kuularuisku niitti joukon nyyhkiviä naisia maahan. Noista kaaoksen julmista vuosista on kulunut vain reilut 91 vuotta.

Viime vuosina on useita kirjoja ilmestynyt tuon ajan tapahtumista. Ne palauttavat ihmisten mieliin tapahtumia jotka eivät aina ole niin mukavia muisteltavaksi. Se on se historian pimeämpi puoli.

Itsenäisen kansakunnan synty on suomalaisillakin ollut kivun, surun ja pelon takana.

Nykyisin niin kovasti puhutut leipäjonot ovat merkki jollain tavalla toimivista vapaaehtoisista tukiverkostoista. Aina ei ole ollut niin. Entäpä jos nuo tukiverkot jossain maailman tilanteessa pettävät.

Niin ,- Mitä sitten on edessä ?

Talven merkit

6.11.2009

Tänään sitten lumi tuli maahan Piippukyläänkin. Maisema muuttui ainakin hetkiseksi valkeaksi. Paljon valoisammaksi muuttui, kura meni hetkeksi piiloon. Tiedä sitten kauanko piilossa pysyy.

Kahvipöydissä puhutaan tietenkin H1N1 epidemiasta. Kaikkiahan se kiinnostaa. Keskustelu velloo laidasta laitaan. Kuopiossa oli jopa jouduttu hankkimaan järjestysmiehiä rokotusjonoa valvomaan. Pinna oli kireällä savolaisilla. Paha tilanne jos lupsakkaat savolaiset ensimmäisenä malttinsa menettää.

Onhan siinä keskustelun aihetta toki. Onko kaikki mennyt niinkuin piti? Onko rokotusten saapuminen myöhässä?

Toivoa sopii että terveydenhuollon koneisto alkaa sitten pelaamaan sujuvasti, sitten kun tilanne iskee tosissaan päälle. Rokotetta riittää ja pystyssä olevia rokottajia on tarpeeksi rivissä.

Iltapäivälehdet revittelevät muutamalla ikävällä tapauksella. No, myyntiähän se lehdille lisää. Toivottavasti ei nyt kuitenkaan lietsota turhaa hysteriaa ja saada piikkijonossa olevia entistäkin kärttyisemmiksi.

***
Toinen jatkuva pohdinta-aihe on seisova Kuitu - tehdas. Millä tavalla asia alkaa ratkeamaan. Joku varmuus asiaan olisi saatava. Miten voi siellä se rikkihiili? Ovatko riskit pienentyneet? Onko ihan oikea ostaja jo liikkeellä?

Yli puolivuotta on kulunut siitä kun ministeri Pekkarinen vastasi pirkanmaalaisten kansanedustajien kysymykseen seisovan tehtaan riskeistä. Mitä sen jälkeen on tapahtunut? Hiljaiseloa, hiljaiseloa ...



Kysymys ja vastaus !

Ps. Juuri tänään 16.11.2009 paikallislehti Valkeakosken sanomat kertoo uutisen jonka mukaan suurin osa rikkihiilestä olisi jo kuljetettu muualle. Siltä osin siis riski on selkeästi paikkakunnalla pienentynyt.

Nyt sitten rauhassa vartoillaan josko tosiostajat lähtisivät liikekannalle.

Rokottaa vai ei ?

Kuva: Veikko Järvisen arkisto


Nyt alkaa se suuri epidemian odotus. Monella herää kysymyksiä rokottamisen mahdollisista sivuvaikutuksista.

Vastassa on sitten myös mahdollisen epidemian sivuseuraamukset.

Aina sitä on pohdittu kannattaako ottaa rokotuksia. Yksi esivanhemmistani joutui jopa Siuntiossa valvomaan sitä, että ihmiset saapuivat rokotuspaikalle, ja ottivat sen mitä määrätty oli.

Eivät olleet tuonajan piikit aivan yhtä ohuita kuin nykyiset vastaavat.

Jahtivouti Blomberg seisoi jämäkästi rokotushuoneen ovella ja ihmiset noudattivat annettua kehoitusta.Tämä oli tilanne 1890 luvulla ja rokottaminen oli usein uskottu kätilön huoleksi.

Ei siis ihme että kansalaiset, varsinkin vanhempi väestö, pohtii rokotuksen tarpeellisuutta. Jopa terveydenhoitoalan ammattilaisilla on poikkeavia käsityksiä rokotuksen mahdollisista eduista ja haitoista.

Vuosikymmenten takainen talidomi-tapaus on vielä mielissä monellakin. Tosin siitä syntyneet ongelmat koskettivat raskaana olevia ja synnyttäviä,- heidän kauttaan syntyviä lapsia.

Lääkettä annettiin tosin tabletteina ja sen piti estää raskauden aikaista pahoinvointia.Sen vaikutuksia,ei sitten pidä sotkea nykyisiin rokotuksiin flunssaa vastaan.

Hiukan ihmiset kummastelevat,- myös sitä, miksi lääkettä on markkinoilla kahden sorttista, - toisella niistä on todettu hiukan enemmän sivuvaikutuksia.

Aikaa vastaan taistelua se sopivan rokotteen valmistaminen on. On vain toivottava,- että markkinoille tuleva rokote on tehokas, ja haitat vähäiset.

Hiukan särähtää se, - että saksassakin sitten on jaossa erilaista rokotetta. Toinen joka menee sitten valikoidulle väestönosalle, on todettu sivuvaikutuksiltaan lievemmäksi.

Niin ainakin lehdet ovat asiaa kommentoineet.

Jokainen seuratkoon asiasta tiedottamista ja terveydenhoitoviranomaisten ohjeita. Harkintaa on oikeus käyttää,- nyt ei seiso Jahtivouti Blomberg oven pielessä ja seuraa rokotusten sujumista.

Hitunen rokotustietoutta:

Wikipedia / rokotus

Ohi on ,- lohkopäivät !

Ohi on !

Kun kesällä 1964 kävelin Tervasaaren portista sisään, en uskonut siellä viettäväni suurta osaa elämästäni. Niin se aika kuitenkin kului. Päivät muuttuivat viikoiksi, viikot kuukausiksi ja vuosiksi.

Paperiteollisuuden murros heitti pienen rattaansa pihalle muiden samankaltaisten rattaiden tavoin. Siitä muodostui Suomenmaassa todellinen rataskeko. Osa vielä aivan käyttökelpoista tavaraa.

Suhtautuminen asiaan vaihteli eri ihmisillä eri tavalla. Joku saattoi tuntea katkeruutta, tyhjyyttä tai muuten turhautuneisuutta.

Joillekin se oli helpotus. Avain uudenlaiseen sosiaaliseen elämään ilman sitä kirottua vuorolistaa. On aikaa harrastaa ja tehdä sitä mikä itselle on tärkeätä.

Tapa millä monessakin paikassa asia hoidettiin, ei kiitosta saa. Kylmää kyytiä vuosikausien työn jälkeen.

Joissakin paikoissa oli kuitenkin aistittavissa inhimillisempi ote asioitten hoitamiseen.Niissä kerrottiin jopa talon tarjonneen kahvit.

Edelleenkin myös kummastelen, satojen muiden ohella sitä, että uusi valkaisimo rakennettiin, miljoonia kului ja vain noin vuoden verran se lämpesi. Toimi sen hetken ja kuihtui pois. Mikä oli logiikka ? Epätoivoinen räpelys vai viivytystaistelua ?

Tosi on ,että rahavallan ja pörssikurssien ristipaineessa,paljastuvat omatkin johtajamme vain pelinappuloiksi.

Suomalainen yritysjohtaminen, sekä tapa käsitellä henkilöstöään, on viime vuosina saanut kolauksen. Samanaikaisesti ovat viestit kertoneet myös alaspäin tulevasta uskosta,- uskosta suomalaisten korruptoitumattomuuteen. Ikävä asia kaikkiaan.

Tänään siis postilaatikko kolahti. Kirje Ilmariselta jossa kerrottiin vanhuuseläkkeeni alkavan ja sitä kautta asiakkuuden työvoimatoimistossa päättyvän. Hiukan yli 45 vuotta kesti työelämän alkamisesta eläkkeelle siirtymiseen. Vanhan kaavan mukaan suoraan vanhuuseläkkeelle, eläkeputken kautta tosin.

Jotain on puuhattava, ei kannata jäädä tuleen makaamaan. Kirjoittaminen ja kameran kanssa liikkuminen saa täyttää puuhasteluaukon. Hyvä kirja lisäksi reppuun ja taipaleelle. Jätkäpojalle löytyy aina uusia leimikoita ja savotoita. Niin uskon ! Positiivisella mielellä eteenpäin...

Vanha lisko

 


Törisevän lampi 2009




Vanha lisko


Auringon lämpö
syksyinen tyyni ilta,
laiturilla jo.
Vanha lisko saalistaa,
talveksi varustautuu.

Syyskuun kuutamolla

Rantakaislikko havisee ennen yön saapumista.

Hauen pää, kalapaikan vanha merkki.

Kuu nousee syyskuussa Särkisalon ylle.


Syksyn tummuessa, illat hiljalleen viilenevät. Kalamiesten syyskalastuskausi aukeaa. Poikkesin Särkisalossa kuulostelemassa missä mennään. Tuuli oli pienelle paatille liian kova ja yksinäinen perämoottori sai levätä toimetonna rantatelineessä.

Hirvikärpäset ropisivat kaulukseen ja saalista löytyi jokusen kanttarellin, herkkutatin ja puolukkaropposen verran. Vieläkin käsi kopeloi vaistomaisesti niskahiuksia.

Muuan sienestäjä kertoi törmänneensä "kellonsa sekoittaneeseen" ukkometsoon. Lintu pyrki kovalla tohinalla tekemään lähempää tuttavuutta, kassilla heilutellen sai sen lopulta pois hätistettyä.

Lokakuussa tulee sitten silakka. Siihen tapahtumaan aion osallistua. Kai sitä jonkinlaisen mausteliemen aikaiseksi saa. Niin uskon, - toki ensin on saatava ne silakat rannalle. Silakka on kala joka nykyisin kelpaa "herroillekkin" - Eikä syyttä !

Tässäpä silakasta.

Malmin Airshow

Avaushyppy ja suomenlippu.

Suomalainen Midnight Hawks - taitolentoryhmä

DC - 6 kaarrossa.

Malmin lentokenttä oli täynnään väkeä ja koneita. Sää oli erinomainen ja nähtävää riitti jokaiselle.Valkeakosken ilmailukerhon järjestämällä retkellä oli mahdollisuus tutustua ilmailun nykytilaan.

Mielenkiintoa herätti ainakin uusi NH 90 - eurokopteri ja DC- 6:n lennot kentän ympäri ympäri. Räväköitä esityksiä olivat mm. taitolentohelikopteri ja suomalainen Midnight Hawks ryhmä.

Hornetin lentoesitys sai sormet painumaan korviin tai kaivamaan tulpat taskuista. Voimalla on oma jylinänsä.

Linkit:
Midnight Hawks

Neitoperhon aika

Amiraaliperhonen 2009 - Foto: VJ

Neitoperhonen , Äimälä 2009 -Foto: VJ


Kesäiset päivät,
kuten perhosen siivet.
Lepattavat pois.
Jo illan tummetessa ,
halla hiljaa huokaisee.


Linkki Neitoperhonen

Lumpeita näkyvissä

Lumpeita Sointulassa 2009 (Foto: VJ)

Laulunsanoissa muistaakseni sanotaan : "Lumpeenkukka lumivalkoinen..." Sellaisiahan ne kai pääosin ovat. Tosin on olemassa ainakin punakukkainen muoto joka ympäristökeskuksen mukaan on rauhoitettu.

Lapsena niitä - siis valkoisia lumpeita - oli mielestäni enemmän kuin nyt. Saattaa olla iän tuomaa muistivääristymää, kummasti se vain edelleen ilahduttaa kun kauniin lumpeenkukan vedessä näkee.

Keltainen ulpukka on mielestäni paljon runsaampi ja yleisempi vesikasvi. En vain saanut haettua esiin noiden kukkien levinnäisyyskarttaa joten asia jää pelkän mielikuvan varaan.

Hiukan kuitenkin kukasta...

Lumme

Elokuun lumo

Elokuinen Mallasselkä 2009

Elokuu, mielestäni eräs parhaista kuukausista. Leppeät,- tummuvat tyynet illat. Hämärän hiljaa hiipiessä voi rauhoittua ja katsoa herkeämättä tyyntä vedenpintaa.

Jostain saattaa nousta sumuseinämä, joka kietoo maiseman omaan pumpuliinsa. Aamun kostea henkäys ja veden kalvossa heijastuvat pilvet.

Vesi on vielä sopivan lämpöistä aamupulahdukseen ja virkistävään heräämiseen.

Marjat alkavat kypsyä, vadelmia löytyy kunhan uskaltautuu ulos asfalttibaanalta. Sienet ovat sateiden jälkeen kohoamassa ja niitäkin riittää. Täytyy toki vaivautua ulos sisältä sohvan uumenista.

Iltojen tummuessa ja veden hiljalleen viilentyessä, - niin - , alkaa myös kalansaaliit parantua. Mato- onki , pilkki tai uistin, niillä on nyt mahdollisuus saada kattilaan tai pannulla paistettavaksi särvintä. Itse kun sen saa, tietää sen varmasti olevan tuoretta.

Vuodenaikojen vaihtelu, se on näytelmä jossa luonto antaa parastaan. Näyttää toki joskus kovatkin kasvonsa, myrskyt, räntäsateet ja niveliä kolottavan kylmyyden.

Se on hyväksyttävä ja sen kanssa meidän kaikkien on toimeen tultava.

Kesä ja ötökät

Ötökkä Toompean mäeltä 2009

Kesä on kaikenlaisten surisevien, lentävien, ryömivien ja mitä kummallisemmalla tavalla etenevien ötököiden aikaa. Ne yllättävät ihmisen mitä erilaisimmissa paikoissa.

Marjareissulla, tai metsässä muuten vaeltaessa. Niitä tulee kopsuen auton tuulilasiin ja jäljelle jää kummallisia länttejä, joita sitten harjoilla hinkataan pois.

Niitä voi joutua silmiin tai korviin, joskus jopa joutuu ötököitä syljeskelemään suustaan. Niitä on erilaisia lajeja todella paljon.

Allergisille niiden puremista tai pistoksista saattaa tulla isojakin ongelmia. Ne kaikki ovat kesäisin tuttuja vieraita meille kaikille. Kun talvi tulee ja pakkanen hoitaa homman, tuskin niitä sitten kukaan kaipaakaan.

Parin kuukauden päästä tulevat pakkaset, sataa räntää ja nenät vuotavat - kuka silloin enään muistaa mokomia kesään oleellisesti kuluvia otuksia.

Vaaran paikka !

Vaara - sähkötolppa kaatumassa tien päälle !


Vaaran paikka, siis todellinen, - on Sointulan venerannan ohi kulkeva tie. Juurestaan katkennut sähkötolppa on kenollaan heikkoa puuta vasten. Saattaa siitä kellahtaa milloin tahansa alas. Suokoon luoja ettei silloin ole ketään alla.

Asian tekee siitä kummalliseksi että jo muutama päivä sitten (silminnäkijän) kertomuksen mukaan paikalla kävi sähkölaitoksen auto kytkemässä tolpan kyljessä vyyhdellä ollutta piuhanippua.

Etelän miehistä sanotaan, että kun samba soi alkaa lanne liikkua ja työkalut putoavat käsistä. Elikkä homma on siltä osin finito...

Ei luulisi nyt luterilaisen työkulttuurin luvatussa maassa olevan asia noin. Joku syy tälläkin hommalla pitäisi olla. Vai onko tosiaan asiat ajautunut siihen malliin, - vaikea uskoa niin.

Olen yrittänyt delegoida asiaa omalta osalta eteenpäin, - auttaneeko se mitään. Kesälomat päällä,musiikkijuhlat ja asuntomessut. Niin ja se perkuleen priorisointi, jokuhan sen aina päättää kellä virka niskoillaan on...

Musiikin juhlaa

Työväenlaulujen"Grand Old Man" - Reijo Frank


Valkeakoskella on nyt varsin paljon kuhinaa. Tapahtumat elävöittävät Piippukylän arkea varsin sopivalla tavalla.

Kun musiikkijuhla ja asuntomessut sattuivat samaan aikaan, olettaisi myös ihmismäärien aiheuttavan iloista kilinää liikkeiden kassakoneissa.

Taloudellisen taantuman ja paikkakuntaa vaivaavan työttömyysrumban vastakohdaksi, se on mielialoja nostattavaa. Kaikki mikä saa yhteisön ajattelemaan hetken muutakin, kuin selviämistä päivästä toiseen, on askel parempaan huomiseen. Toivottavasti niin...

Perinteisten "työväenlaulujen" tulkitsija Reijo Frank - sai jälleen liikkeelle, 78 vuotiaan veteraanin taidolla, lukuisan kuuntelijajoukon.

Vilnassa visiitillä

Nykyajan citypoliisit ajopeleineen.

Yksi karu selli, paljon oli synkempiäkin koppeja.

Uhkaavan synkkä on vanha KGB:n rakennus


Akropolis ostossenter 2009 (yksi ravintola )

Katedraalin sisältä

Yksityiskohta sillan päästä neuvostoajalta.

Eräs katedraalin seinäpatsaista
Kuumailmapallo yli Nerisjoen

Kellotorni - Vilna


Vilnius 15.7.2009

Finnairin Embraer 190 veti miehen taivaalle ja tunnin lennon jälkeen tapasi kone Liettuan maaperän Vilnassa. Hellettä ja taiteilu bussin kyydissä kaupungille. Hinta 2.5 litiä. Noin 0.7 euroa. Ei paha !

Taksit ottivat matkasta 50 litiä. Olisihan se helppoa ollut, bussissa nyt sitten pääsee kuitenkin lähemmäksi kansalaisten arkea.

Oma vaikeutensa on kielellä. Ei siitä liettuan kielestä ota tavallinen piippukyläläinen selvää, ei kirjoitettuna eikä puhuttuna. Englannista ja venäjänkielen perusteista on apua monessa paikassa.

Suurin apu kylällemenossa, (Vilna) oli etukäteen netistä tulostettu bussin reittikartta pysäkkeineen.

HJK:n jalkapalloporukka istui koneessa seläntakana, olivat ilmeisesti pelireissussa. Vallu Popovitsiä ei koneessa näkynyt.

Ensimmäinen päivä menee aina pyörimiseen ja lähiympäristön hahmotukseen. Kirkkoja on "kylä" täynnä ja kellojen kumina päivällä oli selvästi kultavissa. Liikenne vaikuttaa melko hurjalta ja kiihdytykset liikennevaloista toisiin tuo mieleen kilparadan.

16.7.2009

Aamu aukesi kirkonkellojen kumahduksiin ja sateen ropinaan peltikattoon. Kuumailmapallot taitavat olla kaupungin vakionähtävyys. Yli kymmenen niitä eilen illalla näkyi, Nerisjoen varressa istuessa,valuivat sitten hiljalleen tuulen mukana yli joen ja kaupungin.

Kävelty on koko tämäkin päivä,vanhaa kaupunkia kierretty ristiin ja rastiin. Ainakin neljässä kirkossa käyty istuskelemassa ja katselemassa vanhoja kirkkomaalauksia.

Kirkkojen ovien suussa on on pää painuksissa päivystäviä lantin pyytäjiä. Mikä lienee sitten pyytäjien todellinen tarve, kukapa senkin tietäisi ?

Osa heistä käy sinnikkäästi uudelleen ja uudelleen selittämään murheitaan. Kohderyhmänä useimmin vanhemmat pariskunnat.

Vanhassa kaupungissa liikkuu kyllä poliisipartio sähkövempaimella jossa on kaksi pyörää ja käsitanko. Tulee hiljaa ja nopeasti.

Siltaa Nerisjoen ylitse kävellen ja yhteen kaupungin vanhimpaan kauppakeskukseen tutustumaan. Kauppakeskuksen lyhenne VCUP ja siitä on jo kauan sitten tullut osa pääkaupungin historiaa.

17.7.2009

Aamupalat ja sitten liikkeelle. Gediminasin linnakkeen huipulle vei köysirata. Hyvä ratkaisu huonojalkaisille. Hinta 2 litiä. Linnakkeelta sai hyvää kuvaa Vilnasta toisesta horisontista , ylempää.

Pikaisesti turistitoimistosta kysymässä linjareiteistä Baltian suurimpaan kauppakeskukseen Akropolikseen.

Bussi vei kioskista ostetulla kahden litin lipulla ja matka joutui. Valtaisa laitos. Ideaparkki on tämän jälkeen kyläkauppa.

Ilta kului leppoisassa säässä, vanhankaupungin ihmiskirjoa katsellessa. Silloin tällöin illanmittaan kuului korvaan jokunen suomen sana. Tallinnaan verrattuna vielä harvakseltaan.

18.7.2009

Tänään oli vuorossa synkkä rakennus. Sen kellareilla on tuskaisa menneisyys. KGB:n pidätyssellit ja säilytyskomerot kertovat kovasta lähihistoriasta.

Varsin vaiteliaina ihmiset vaelsivat nytkin hämärissä holveissa. Kaikkiaan ahdistava paikka, nyt,- kuinka ahdistava se on ollut oikeille asiakkaille takavuosina ?

Onneksi ulko-oven sai auki ja takana odotti aurinkoinen Vilna ja sen lukuisat kahvilat ja ravintolat.

Vanhassa kaupungissa kiersivät erilaiset polttariporukat. Puputyttöjä ja merimisryhmä. Miespuolinen nunnajoukkue kainalossaan kuminen "Barbara" - Sen ryhmän poliisi hätisteli pois ruotsin lähetystön edestä.

19.7.2009

Hellettä ! Päivä kuluu jäähdytellessä ja hakiessa varjopaikkaa puitten katveesta. Lämpötila kivunnut jo 30:neen asteeseen. Ennusteet lupaavat ukkosta, sitähän on jo keskieuroopassa ollut varsin kovaakin.

Katedraalin kellojen kumistessa näkyi kirkko täyttyvän ääriään myöten, pääosa lienee ollut paikallista väkeä, muutama kamerakaulainen turisti tosin joukosta erottui.

20.7.2009

Aamuruoka ja pakkaus.Varaus respasta taksia varten kuljetukseen lentokentälle iltapäivällä. Sitten vielä viimeinen kävelykierros kaupungilla.

Nyt naputtelen näitä juttuja ostoskeskuksen aulassa, penkillä. Langaton verkko löytyi vaivatta ja toimii moitteettomasti. Koskahan se sama taso löytyy Suomesta.

Emäntä tuhlaa viimeisiä litejä ostoksilla ja minä istun "kompuutteri" polvella. lento kotiin on klo 18.05 .

Ennen kentällemenoa vielä käynti syömässä, ja ruokaa odotellessa,- taas verkkoyhteys toimii tässäkin paikassa moitteettomasti. Niin se pitää ollakkin.

Taksi keskustasta kentälle maksoi 50 litiä hotellista tilattuna. Kentältä otettu taksi veloitti " manselaisen" pariskunnan mukaan jopa 100 litiä kun saapuivat Vilnaan.

On se kumma että EU:n kulttuuripääkaupunki 2009 ei saa taksien "turistihintoja" kuriin. Kyllä oikea suomalainen taksi ainakin pistää mittarin näkyvästi käymään, eikä yritä sitä jollain kommervenkilla peitellä.

Paras keino on ennakkoon selvittää julkisen liikenteen reitit ja aikataulut. Kaikille se ei liene mahdollista, mutta ne jotka voivat, tehköön niin,- tai maksakoon sitten jokapaikassa liikaa. Niin siinä helposti vieraassa maassa käy.

Katinpäivät

Katti päivänokosilla 2009


On se kissan elo lokoisaa. Todella kattimaista. Kissaa en ole koskaan omistanut mutta naapurista olen sellaisen saanut kaveriksi. Kissa tietää sen kuinka kalamiestä (jonkinlaista) käsitellään. Se on sitä "kollipsykoloogiaa."

Kuin varjo se vilahtaa tietä pitkin kuullessaan auton äänen. Selkä köyryssä hieroo housunlahjetta. Vilkaisee syrjäsilmällä ja suuntaa kohden rantaa. Asettuu istumaan ja odottaa koska mies saa raahattua itsensä paikalle ja nostaa vedestä katiskan.

Silmä tarkkana seuraa onko katiskassa liikettä, jos on niin hyvä. Lipoo kielellä suupieliään ja käy sitten valmiiseen pöytään. Toki kala on sille tapettava ja myöskin hiukan puukolla paloiteltava.

Sitten syötyään kellistyy viereen ja on hetkessä unessa. Toki sillä on oma sammalpeitteinen torkkukivikin. Sille se sitten kapuaa ja hetkessä on silmät kiinni. Poseeraa ja häiriintymättä saa kuvan otettua.

Kalastuksen autuus

Olen aina hiljaa ihaillut ammatikseen kalastavien taitavuutta verkkojen ja pyydysten käsittelyssä. Sitä on kunnioitus vain kasvanut kun vuosikymmenet sitten sai seurata joskus mukana aamupimeälle syksyiselle järvelle.

Verkkopoijuja haettiin taskulampun valossa keinuvassa veneessä. Heijastava teippi sitten saattoi sattumalta välähtää lampun valokiilassa. Ei ollut navigaattoreita eikä paljon muutakaan elektroniikkaa.

Valjua aamu tai iltavaloa vasten näkyi joko tuttu niemenkärki, Pälkäneen kirkontorni tai Valkeakosken tehtaiden piipunvalot. Niillä ihmiset pärjäsivät ja navigoivat. Ei siitä kuitenkaan sumussa ollut mitään apua.

Amatöörillä, kuten itsekin on, saattaa se kalastus olla kompurointia kivikossa, uistin peukalossa tai sitten on verkkonarut sekaisin. Saalistakin pitäisi myös etsiä oikeasta syvyydestä, oikeasta paikasta.

Muikkusaalis on satunnainen, joskus pannullinen, joskus muutama. Hyvässä lykyssä siivoat verkosta tuntitolkulla särkiä ja ahvenia. Sekin vielä huumorilla menee.

Vaikka rapu on herkku monen mielestä. Ei se ole herkkua niitä liian lähelle pohjaa lasketuista verkoista irrotella. Niinkin voi käydä, - ainakin amatöörille.

On siinä oma hohtonsa, kalastuksessa kuitenkin, vaikka luvat ovat hintavat ja polttoaine todella "sikakallista." Paljon helpommin sen kalan saa torilta tai osuusliikkeen kalatiskistä. Vaivattomamminkin vielä.

Kuitenkin vesillä ja sen antamalla niukallakin saaliilla on oma erityinen hohtonsa. Leppoisa ilma ja tyynen pinnan elävä leikki. Laskevan auringon rusotus saarten takaa. Sieraimet vetävät kasteen kostuttaman metsikön tuoksua.

Se on kesää, sitä turvallista suomalaista. Eikä mene kauaakaan, kun pyryttää jälleen rakeita ja lunta. Muuttolinnut levittävät siipensä ja matkaavat lämpimimmille seuduille.

Nautitaan nyt kuitenkin kesästä, kun ilmatkin vihdoin suosivat.

Juhannus on ohi

Mallasselkä, jälkeen Juhannksen 2009

Juhannus tuli ja meni. Vesisade tihuutti ja viileä ilta kolotti niveliä. Kokon katsomiset jäi tältä kesältä, - olikohan suurikaan tappio ?

Kuin irvailuna sää alkoi parantua ja (oikealle entiselle) Juhannusajalle luvataan jopa hellelukemia. Oliko sittenkin näin hyvä ?

Huono sää säästi taas ilmeisesti muutaman ihmishengen. Hukkuneiden määrä lienee tältä Juhannukselta 4. Onhan siinä neljä liikaa, mutta helteiset ilmat olisivat kantaneet sitten varmaan lisäsatoa.

Miksihän noita juhlapyhiä täytyi mulkata uusille päiville. Niin miksikö ? Yhtä ihmisten rassaamista on tuo kesäaika ja talviaika. Onhan siinä saanut joku konklaavi taas pyöritellä kyniä paperilla ja tärkeillä.

Mikä sen aikamulkkauksen todellinen hyöty on.

Kesäyön rauhaa korpitiellä

Pohjois-Karjalan korpitie on hiljainen. Aurinko on laskemassa alas ja puoliyö lähenee. Se on kulkurin hetki. Ei autoja,- vain hiljaisuus ja yöpuulle laskeutuvien lintujen liverrys.




Kuivettuvien puiden takana heilahtaa iso hahmo, matkaa on kulkijaan vain 20 metriä. Hirvi olettaa olevansa piilossa , mutta vain puoliksi. Kohta rapsahtaa kamera ja eläin havahtuu.




Kääntyy ympäri ja hitaasti oman arvonsa tuntien poistuu suosaarekkeen taakse tukevampien kuusten suojaan. Tilanne on hetkessä ohitse ja korvessa on jälleen hiljaista. Kaukaa kuuluu käen kukunta ja etääntyy sekin hiljalleen pois.

Helkajuhlaperinne jatkuu...

Ritvalan nuorisoseurantalo

Nuoret miehet jännittävät esitystä

Neitojen kulkue on saapunut kentälle.

Ritvala , Valkeakosken Sääksmäellä, - on tunnettu vuosikymmenet jatkuneesta Helkajuhlaperinteestään.

Vuosi 2009 ei muodostanut poikkeusta. Perinne elää vahvana, ja kun sääkin suosii, kelpasi juhlaa seurata puiden katveesta.

Vuodesta 1910 helkajuhlan käytännön toteutuksesta on vastannut Ritvalan Nuorisoseura.

Ei kai karhunpaskaa

Toukokuun korvasieniä 2009 (Heinävaara)

Veti taasen luonto viikoksi Pohjoiskarjalaan kevättä kuulostelemaan. Käen kukunnalta ei voinut korviaan sulkea. Niin se vain kevääseen kuuluu, sekin lintu.

Lintujen tiirailua kevensi matka lammelle vanhaa polkua pitkin. Emäntä kulki edellä ja yht`äkkiä hyppäsi koivun taakse. Luuli korvasieniä "karhunpaskaksi" - onneksi ei ollut. Tilanne toki rauhoittui ja herkut kerättiin talteen.

Korvasienien käsittely vaatii tarkkuutta ja huolellisuutta. Väljää vedenkäyttöä ja ainakin kahteen kertaan ryöppäämistä, kiehuttaa kannattaa viisi minuuttia ja huuhdella runsaalla vedellä.

Keitinvettä ei ruoanvalmistukseen saa käyttää missään muodossa. Ilmanvaihtokin olisi oltava hyvä keittämisen aikana.

Lopputuloksena sitten syntyy herkullinen kastike tai muheva keitto.

Korvasienen käsittelyohjeet ...

Orava - pihavieras

Ensin harrastetaan akropatiaa...

Sitten syödään sitä mitä löytyy...

Oravan temppuilua 2009

Kun käpytikka siirtyi ainakin hetkeksi pois, tuli orava tilalle. Varsin rohkea ja pelkäämätön kaveri.

Tämä orava muodostaisi 1/40 osan vanhasta mitasta (Kiihtelys) - Yhteen kiihtelykseen meni aikoinaan 40 oravannahkaa. Elikkä 4 tikkuria, sillä yksi tikkuri oli kymmenen oravannahan nippu.

Joensuuhun liitetty Kiihtelysvaara on saanut nimensä tuosta mitasta.