Ohi on ,- lohkopäivät !

Ohi on !

Kun kesällä 1964 kävelin Tervasaaren portista sisään, en uskonut siellä viettäväni suurta osaa elämästäni. Niin se aika kuitenkin kului. Päivät muuttuivat viikoiksi, viikot kuukausiksi ja vuosiksi.

Paperiteollisuuden murros heitti pienen rattaansa pihalle muiden samankaltaisten rattaiden tavoin. Siitä muodostui Suomenmaassa todellinen rataskeko. Osa vielä aivan käyttökelpoista tavaraa.

Suhtautuminen asiaan vaihteli eri ihmisillä eri tavalla. Joku saattoi tuntea katkeruutta, tyhjyyttä tai muuten turhautuneisuutta.

Joillekin se oli helpotus. Avain uudenlaiseen sosiaaliseen elämään ilman sitä kirottua vuorolistaa. On aikaa harrastaa ja tehdä sitä mikä itselle on tärkeätä.

Tapa millä monessakin paikassa asia hoidettiin, ei kiitosta saa. Kylmää kyytiä vuosikausien työn jälkeen.

Joissakin paikoissa oli kuitenkin aistittavissa inhimillisempi ote asioitten hoitamiseen.Niissä kerrottiin jopa talon tarjonneen kahvit.

Edelleenkin myös kummastelen, satojen muiden ohella sitä, että uusi valkaisimo rakennettiin, miljoonia kului ja vain noin vuoden verran se lämpesi. Toimi sen hetken ja kuihtui pois. Mikä oli logiikka ? Epätoivoinen räpelys vai viivytystaistelua ?

Tosi on ,että rahavallan ja pörssikurssien ristipaineessa,paljastuvat omatkin johtajamme vain pelinappuloiksi.

Suomalainen yritysjohtaminen, sekä tapa käsitellä henkilöstöään, on viime vuosina saanut kolauksen. Samanaikaisesti ovat viestit kertoneet myös alaspäin tulevasta uskosta,- uskosta suomalaisten korruptoitumattomuuteen. Ikävä asia kaikkiaan.

Tänään siis postilaatikko kolahti. Kirje Ilmariselta jossa kerrottiin vanhuuseläkkeeni alkavan ja sitä kautta asiakkuuden työvoimatoimistossa päättyvän. Hiukan yli 45 vuotta kesti työelämän alkamisesta eläkkeelle siirtymiseen. Vanhan kaavan mukaan suoraan vanhuuseläkkeelle, eläkeputken kautta tosin.

Jotain on puuhattava, ei kannata jäädä tuleen makaamaan. Kirjoittaminen ja kameran kanssa liikkuminen saa täyttää puuhasteluaukon. Hyvä kirja lisäksi reppuun ja taipaleelle. Jätkäpojalle löytyy aina uusia leimikoita ja savotoita. Niin uskon ! Positiivisella mielellä eteenpäin...