Elokuinen Mallasselkä 2009Elokuu, mielestäni eräs parhaista kuukausista. Leppeät,- tummuvat tyynet illat. Hämärän hiljaa hiipiessä voi rauhoittua ja katsoa herkeämättä tyyntä vedenpintaa.
Jostain saattaa nousta sumuseinämä, joka kietoo maiseman omaan pumpuliinsa. Aamun kostea henkäys ja veden kalvossa heijastuvat pilvet.
Vesi on vielä sopivan lämpöistä aamupulahdukseen ja virkistävään heräämiseen.
Marjat alkavat kypsyä, vadelmia löytyy kunhan uskaltautuu ulos asfalttibaanalta. Sienet ovat sateiden jälkeen kohoamassa ja niitäkin riittää. Täytyy toki vaivautua ulos sisältä sohvan uumenista.
Iltojen tummuessa ja veden hiljalleen viilentyessä, - niin - , alkaa myös kalansaaliit parantua. Mato- onki , pilkki tai uistin, niillä on nyt mahdollisuus saada kattilaan tai pannulla paistettavaksi särvintä. Itse kun sen saa, tietää sen varmasti olevan tuoretta.
Vuodenaikojen vaihtelu, se on näytelmä jossa luonto antaa parastaan. Näyttää toki joskus kovatkin kasvonsa, myrskyt, räntäsateet ja niveliä kolottavan kylmyyden.
Se on hyväksyttävä ja sen kanssa meidän kaikkien on toimeen tultava.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti