Rantakaislikko havisee ennen yön saapumista.
Hauen pää, kalapaikan vanha merkki.
Kuu nousee syyskuussa Särkisalon ylle.Syksyn tummuessa, illat hiljalleen viilenevät. Kalamiesten syyskalastuskausi aukeaa. Poikkesin Särkisalossa kuulostelemassa missä mennään. Tuuli oli pienelle paatille liian kova ja yksinäinen perämoottori sai levätä toimetonna rantatelineessä.
Hirvikärpäset ropisivat kaulukseen ja saalista löytyi jokusen kanttarellin, herkkutatin ja puolukkaropposen verran. Vieläkin käsi kopeloi vaistomaisesti niskahiuksia.
Muuan sienestäjä kertoi törmänneensä "kellonsa sekoittaneeseen" ukkometsoon. Lintu pyrki kovalla tohinalla tekemään lähempää tuttavuutta, kassilla heilutellen sai sen lopulta pois hätistettyä.
Lokakuussa tulee sitten silakka. Siihen tapahtumaan aion osallistua. Kai sitä jonkinlaisen mausteliemen aikaiseksi saa. Niin uskon, - toki ensin on saatava ne silakat rannalle. Silakka on kala joka nykyisin kelpaa "herroillekkin" - Eikä syyttä !
Tässäpä silakasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti