Pohjois-Karjalan korpitie on hiljainen. Aurinko on laskemassa alas ja puoliyö lähenee. Se on kulkurin hetki. Ei autoja,- vain hiljaisuus ja yöpuulle laskeutuvien lintujen liverrys.
Kuivettuvien puiden takana heilahtaa iso hahmo, matkaa on kulkijaan vain 20 metriä. Hirvi olettaa olevansa piilossa , mutta vain puoliksi. Kohta rapsahtaa kamera ja eläin havahtuu.
Kääntyy ympäri ja hitaasti oman arvonsa tuntien poistuu suosaarekkeen taakse tukevampien kuusten suojaan. Tilanne on hetkessä ohitse ja korvessa on jälleen hiljaista. Kaukaa kuuluu käen kukunta ja etääntyy sekin hiljalleen pois.
4 kommenttia:
Vaan entäs jos ois ollut karhu. Ei sekään ole täällä poissa laskuista. Onneksi vain olkoon hyvistä kuvista, ei niitä sentään joka mutkassa saa.
Karhu on hyvinkin mahdollinen. Niin - mitäpä olisin tehnyt ?
Saappaat olisivat hakeneet ihan omaa polkua ja toivottavasti olisivat reitit eronneet sulassa sovussa.
Varsinkin jos karhu olisi pentujen kanssa liikkeellä...
ompa omiituinen hirvi kun on suappaat jalassa ja jäpittää keskellä tietä aurinkolasit silmillä :)
Juu...
Ne saappaat taitaa korvata sarvet. Ei nyt kyllä muuta selitystä löydy.
Lähetä kommentti