Kattikaveri

Se on naapurin kissa, mutta myöskin mulle siitä on tullut kaveri. Kun menen kesäpaikalle, peruutuspeilistä sen näkee hetken päästä jolkottavan perässä.

Kun pääsee autosta ulos on kissa jo hieromassa housunlahjetta, kassi kätteen ja kissa seuraa uskollisesti rantaan asti. istuu kivelle odottamaan.

Kissa odotta sitä että nostaisin katiskan ylös vedestä, saattaa siellä olla joku särkikikin silloin tällöin. Kala palasiksi ja kissa alkaa arvokkaasti aterioida.

Sitten se tyytyväisenä makoilee kiven päällä ja nautiskelee kesästä. Se on kiva kissa. Ei mourua ja on rauhallinen.

Aikansa vierailtuaan, hiipii heinikon sisässä kotipuoleensa ja palaa uudelleen kun näkee tutun auton saapuvan.

Joskus se kiipeää aurinkotuoliin vierelle ja vaatii korvan takaa rapsuttamista, sitten alkaa surina ja katti on unessa.

Kissalla on oltava muisti. Talven jälkeen se aina saapuu ja on kuin vanha tuttu, vaikka ei olisi muutamaan kuukauteen nähty. Hauska otus kaikkiaan.

Omenapuut kukkivat

Kukkiva omenapuu

Omenapuut ovat kukassa. Kukkia on runsaasti ja pölytys on menossa kiivaana. Ampiaiset ja mehiläiset kiertävät puissa ahkerasti.

Mitä sitten saivat aikaiseksi yöpakkaset joita muutamana yönä esiintyi. Sääkartta sitä kutsuu hienosti hallaksi.

Onko maanviljelys sittenkin onnen kauppaa. Pari pientä perunavakoa kuokin saviseen maahan,harteita kivistää.

Onneksi kurpitsan taimia sai maahan laitettua paljon helpommin. Siellä ne nyt nuokkuvat, kaikki kolme.

Onneksi on nuo viljelykset niin olemattoman pienet ettei tarvitse edes perehtyä EU:n maataloussäännöksiin. Kaikki mikä kasvaa ja kehittyy, menee omaan ruokapöytään.

Haudontaa

Siellä se kököttää pesässään. Vain silmät liikkuvat kun pesää varovasti lähestyy, ei tietenkään liian lähelle.

Pesä on rakennettu linnunpöntön katolle. Siinähän on hyvä tasainen paikka ja näkyvyys ympäristöön on hyvä.

Alivuokralaisia ei ole, eli pönttö on tyhjä.Ehkä niin on parempi naapurisovun vuoksikin.

Kummasti se vain on sopeutunut pihan normaaliin elämään. Lapset juoksevat ja pitävät meteliä muutaman metrin päässä. Pesässä vain linnnun silmät räpsähtävät muutaman kerran.

Lossi

Ponttonilautta

Piti oikein hieraista muutaman kerran silmiä. Onko alkamassa lossiliikenne Säterin tehtaalle? No, ei toki, vaikka siltä näyttää. Selitys on yksinkertaisempi.

Tuolla lossilla tai lautalla on kuljetettu työkone saariin. Siellä kun tehdään sähköistys ym. töitä, jossa raskaampaa kalustoa tarvitaan.

Lossiliikenne kaikkiaan on vähenemässä kun siltoja saadaan rakenneltua eri puolelle Suomea. Nostalgia siis siltä osin jää jäljelle.

Kapulalossia sai muutaman kerran,nuorena miehenä, vedellä pohjoisen joen ylityspaikoilla

Vaijerin varassa ne kulkivat, ja miehet kiskoivat kapuloista. Sittemmin niitä motorisoitiin ja hiljalleen ovat häviämässä sisäsuomesta. Saaristoliikenne merellä on eri asia.

Aurajoen yli kulkee kai edelleenkin "Föri",oman aikansa legenda ja juttujen aihe.

Hyötyenergiaa

Melontaa Mallasselällä.

Hiljainen aamu. Vain veden solina ja lintujen laulu kanavan puissa. Kaksi kanoottia etenee kilvan aamuauringon säteiden kanssa.

Melonta on paikkakunnalla saanut uuden tulemisen. Jo muutama vuosi sitten saivat melojat tukikohdan leirialueen kupeeseen.

Nyt on hiljakseen lipuva alus melkeinpä jokapäiväinen ilmiö, tosin sää pistää omat rajansa.

Kanootit, yhä suurempien perämoottorien vastapainoksi ,muistuttavat siitä, että luonnossa liikkumiseen ei aina hirvittäviä summia tarvita. Ei polttoaineeseen, ei varustukseen. Kysymys on pääosin asenteesta ja kunkin omasta tarpeesta.

Melonta on kieltämättä ekologinen ja ympäristöystävällinen etenemismuoto. Kaiken lisäksi siinä yläkroppa saa hyvää liikuntaa. Siitä saattaa olla apu jopa joillekkin hartiaseudun ongelmiin.

Ympäröivään luontoon saa kanootista tai soutuveneestä varmasti läheisemmän kontaktin, kuin esimerkiksi "urut auki" pyyhältävästä pikaliipparista, jossa hädin tuskin ehtii väyläviittojen värin tunnistamaan.

Rastaitten aikaa

lRastas ja mato.

Rastaitten säksätys täyttää illan. Nurmikolta kiskoo lintu kasiaista maansisältä.hetken se venyy ennenkuin suostuu syötäväksi.

Variskin saa kyytiä kuin kiukkuiset rastaat iskevät kaikkiruokaisen munarosvon kimppuun. Iltahämärissä käyvät sitsten myös hyttyset ulkonaistujan kimppuun.

Ehtoon rauha katkeaa kun televisiosta kajahtaa Teräsbetoni ja säkeet: "misä miehet ratsastaa, ei voi lampaat laiduntaa." Sijoitus siis 22.

Siltaremontti etenee

Helkankeinu paketissa.

Helkankeinun remontti näyttää etenevän hyvin. Virrassa olleille lautoille on pudoteltu purettua materiaalia, ilmeisesti sillan kansipeitettä.

Nyt sitten on jo noussut suojateltta, suojaamaan ympäristöä, siltapylvään ja siihen liittyvien rakennelmien kunnostamisvaiheessa. Veneliikenne kun lisääntyy hiljalleen säiden antaessa sille mahdollisuuden.

Onko sillalla sitten tapahtunut yöllisiä seikkailuja, aikooko joku yrittää oikaista kulkuaan läpi työmaan? Siltä se vaikuttaa.

Paikallislehti kertoi sillalta löytyneistä silmälaseista ja verijäljistä. Onko joku urhoollinen matkalainen taas halunnut osoittaa: "Kyllä minä uskallan !"

Aina meissä koskilaisissa on löytynyt halua uhmakkuuteen. Joskus on joku kiivennyt piippuun tai kirkon kellotorniin. Muutama sukeltanut sillalta, tai yrittänyt kävellä isoa siltaa päästä pähän kaidetta pitkin.

Terassien auetessa ja kutsuessa väkeä ohrajuoman maisteluun, on aina mahdollista se, joku saa kuningasajatuksen ja sitä saa taas koko kylä siunailla.

Meidän Itämeremme

Äskeisellä risteilyllä, yli Itämeren Saksaan, tuli pohdittua pienessä ryhmässä Itämeren merkitystä suomalaisille ja muille sen rannoilla asuville. Ei aina ole päälimmäisenä mielessä, kuinka tärkeä se meille kokonaisuudessaan on.

Sen kautta on tehty kauppaa kautta aikojen. Viety ja tuotu tavaraa muihin maihin. Jopa 80 prosenttia suomen kaupasta kulkee sen satamien kautta. Se on siis meitä kaikkia yhdistävä tekijä.

Sen merkitys liikenteen lisäksi on myös virkistyksellinen, oma arvo sillä on myös kalastuksen kannalta.

Ympäristövaltioiden on entistä enemmän panostettava myös meren hyvinvointiin, sen saastumisen estämiseksi on tehtävä kaikki mahdollinen. Pilssivesipäästöihin ja laivojen suorittamaan roskaamiseen on puututtava tiukemmalla valvonnalla.

Jättitankkerien uhka haverin tapahtuessa on ilmeinen, ja kasvaa koko ajan liikenteen kasvun myötä. Uutena uhkana on noussut keskusteluihin,Venäjältä Saksaan kaavailtu, merenpohjassa kulkeva putkilinja.

Mitä se aiheuttaa merelle ja sen kunnolle. Pöyhitäänkö pohjamudista töiden yhteydessä kaikki sinne kertynyt "kuona" esiin ? Entä sodanaikaiset pohjaan uponneet kemikaalit ja myrkyt. Kuka takaa että tilanne ei töiden takia huonone.

Meri tarvitsee lisää puhdasta merivettä Atlantilta. Se antaisi mahdollisuuden nykyisellä tekniikalla parantaa tilannetta. Toki siinä rahaa kuluu. Kyllä se sen arvoista olisi.

Itämeri on meidän kaikkien meri !

Lämmintä Hampurissa

Rahtilaivan kannella aurinko on lempeän petollinen, tuuli hivelee ja kohta on poskipäät punaisena. Hyvällä ilmalla merellä on mukavaa.Reissuun pääsin siis minäkin.

"Urisevat Ukot" tekivät maakuntamatkan. Ei Suomeen, vaan Saksaan. Maakuntia on sielläkin. Matka vesiteitse kestää oman aikansa, siihen on varauduttava. Lukeminen ja saunominen ovat hyviä konsteja.

Mukana oli oma linja-auto, joten eteneminen sujui joutuisasti. Joskus oli jopa navigaattorista apua. Pysäköintivaikeuksiin auttoi kuljettajan itsepäisyys. Sehän se oli ratkaisevin apu.

Poikkesimme Hampurisssa suomalaisessa merimieskirkossa.Papukaija aulassa otti vieraat kiljahtaen vastaan, sitten ruokapöytään. Maistuu se Janssonin kiusaus saksanmaallakin, hyvinkin.

Ruokailimme ja kuulimme selostuksen kirkon toiminnasta ja historiasta. Portaikossa oli Antti ja Rakel Wihurin pronssiset rintakuvat. Jätimme lahjaksi Valkeakosken kaupungista ja Urisevista Ukoista kertovat kirjaset.

Tonen vierailupaikka oli Suomitalo. Suomen konsulaatista oli paikalla pääkonsuli Päivi Blinnikka ja saimme kuulla kattavan selostustuksen heidän toiminnastaan ja tarkoitusperistään. Tilaisuus pidettiin samassa rakennuksessa sijaitsevissa UPM:n tiloissa.

UPM:n paikallinen edustaja kertoili, diasulkeisen ohessa, UPM:n tulevaisuudennäkymistä ja nykyisistä tuotantoluvuista.

Paluu satamaan tapahtui pienen Lyypekin kierroksen kautta. Paluumatkalla oli aluksena M/S Finnmaid.Sää oli hyvä koko matkan ajan.

Lintutorni

VJ 2006

Kolmisen viikkoa sitten sinne kapusin viimeksi. Hiukan rapistunut se oli, edelleenkin kuitenkin toimiva, joskin huojuvin portain. Vallonjärven lintutornihan se oli.

Nyt sitten jäljellä on ruoto. Runkorakennelmat paljaina, ilman puuverhoilua. Paloihan se pahalainen, tuskin on itsestään syttynyt.

Kävin siellä tänään kahden mukanani olleen henkilön kanssa. Palanut mikä palanut.

Palaneita laudankappaleita lillui läheisessä pikku lätäkössä. Portaat olivat suljetut ja käyttökieltokyltti oli asetettu paikalleen.

Olisihan se hyvä olla olemassa. Sille johtavaa kulkureittiä pitäisi hiukan myöskin kohentaa. Pieni silta reitin varrella on myös romahtamispisteessä.

Kesä tulossa, olisikohan kaupungilla irroittaa muutama työllistettävä asiantilan korjaamiseen.

No, paljonhan sitä olisi korjattavaa ja kohennettavaa. Tosin "vandaalien" jälkien paikkaaminen on melkoisen turhauttavaa puuhaa.

Äitienpäivä

Äitienpäivää...

Äitienpävä on myös yksi virstanpylväs kevään kuluessa. Toukokuun toinen sunnuntai on päivä jolloin muistetaan äitejä. Siis muistetaan ainakin kerran vuodessa.

Kukkia, ja mahdollisesti vapautus aamukahvinkeitosta. Lapset ovat tehneet onnittelukortteja ja valtakunnassa ovat liput tangoissa.

Edesmenneille äideille on viety kukat haudalle ja laitettu paikkoja siellä muutenkin kuntoon.

Äitienpäivää Suomessa vietettiin ensimmäisen kerran vuonna 1918. Sen vuoden kevät oli täynnä surua ja murhetta. Ehkä äitienpäivän oli tarkoitus viedä katseet muualle, iloisempiin tunnelmiin.

Jokainen äiti on päivänsä ansainnut, mielummin kukkien kera.

Jalkapallokiemura

Valkeakoski on jalkapallopaikkakunta. Tehtaan piiput ja jalkapallo ovat olleet tunnetuimmat tavaramerkit. Mansikat ovat syrjäpolku.

Tunnetuin jalkapallojoukkue maan laajuisesti on tältä paikakunnalta ollut kiistatta Valkeakosken Haka. Joukkueella on ollut tunnettavuutta myös maan rajojen ulkopuolella.

Sen talouden tukipilari on ollut tietenkin Yhtyneet ja edesmennyt "lippalakkimies" Juuso. Jalkapalloilu oli hänen lempilajinsa. Sen kaikki koskilaiset tietävät. Tehtaan kenttä ja Juuso adjutanttiensa ympäröimänä.

Nyt kun UPM on luopunut paljolti tukitoimistaan ja keskittyy,kuten sanotaan, pääosaamiseensa eli paperinvalmistukseen.

Tuen ehtyminen toi autamatta myös vaikeuksia tuolle jalkapalloseuralle. Sielläkin on syytä muuttaa rakenteita. Pantava ajattelu uusiksi.

Talkootyön osuus on ollut Hakassakin merkittävä,raha kuitenkin merkitsee huipputasolla paljon, jostain sitä on saatava kulujen katteeksi. Tappiollinen toiminta ei voi kauaa jatkua.

Vip-telttahan on ihan kiva juttu, kuinka merkittävää osaa se sitten lopulta näyttelee tukimarkkojen jaossa.

Mitä ajattelevat "junnujen" vanhemmat omine talkooeuroineen kentällisestä tuontipelureita. Ne kaverit eivät aivan halvalla juoksuaskelia ota. Ammattilaisia kun ovat,ainakin puoli sellaisia.

Palloliitto eväsi viime kauden hopeajoukkueelta Hakalta Uefa-cupiin oikeuttavan lisenssin tiistaina, koska epäili seuran maksukykyä. Vaikeuksia siis on.

Huhut vellovat,monenlaiset, - onko se hyväksi seuralle ? Huhuttu puheenjohtajan erosta, siten se on kiistetty. Huhuttu konkurssiuhkasta, sitten se on kiistetty. Näin mennään epävarmuuden tilassa ottelu kerrallaan.

Kansa odottaa ja katsoo edelleen sivusta, katsomot ovat puolityhjinä ja kulut juoksevat. Tuleeko jossain vaiheessa kunta apuun.

Tasapuolisuus on valttia, miten sitten kohdellaan muita seuroja, seuroja jotka ovat koko toimintaaikansa olleet talkootyön varassa?

Vedet kutsuvat

Kohta kokka kohisee.

Äitienpäivä lähestyy ja järvien selät ovat avoinna- kutsuvasti. Kalamiehille on alkanut avovesisesonki.

Mökkiläisille saarissa lukuisat puuhat. Kunnostamistyöt ja jatkuva tavaroiden ja tarvikkeiden roudaaminen paikasta toiseen.

Saunat sauhuavat ja hetken päästä toivottavasti pääsee uuden vihdan tekoon.

Löylystä punoittava nahka on sitten herkullista huuhtoa rantavedessä mulaten. On se vielä kyllä liian kylmää.

Omasta katiskasta ei vielä kummosia ole löytynyt, jokunen hiukan suurempi ahven ja yksinäinen made. Olisikohan syytä vaihtaa paikkaa ?

Verkkojen poijuja näkee selällä jo varsin paljon. Ustelijoitakin on liikenteessä hitaasti uivissa veneissään. Saalistakin lienee joku saanut.

Mato-onkijat vapoineen ovat jo jonkin aikaa kulkeneet pitkin rantoja. Ryhmä "Horiskot" on kuulemma pitänyt jo omia kilpailujaankin. Vielä riittää "vaareissa" virtaa. Hyvä niin.

Kalastuskauden avaukseen avovesillä osuu samanaikaisesti tuo vanha Ritvalan Helkajuhla. Kohta helisee taas nuorten neitojen laulu Ritvalan raitilla.

Tatra

Tatra - Vehoniemen automuseo

Kevät saa aina myös kulkurin veren voimakkaasti liikkeelle. Kävin tuolla mainiolla Vehoniemenharjulla. Siellä on se kuulu automuseo.

Maisemat ovat toki komeita ja kun kiipeää näkötorniin aukeaa hieno vesistömaisema. Museo on kesäisin varsin suosittu kohde.

Tatra-vuoren mukaan nimensä saanut kaunotar pistää silmään heti ovesta sisään tullessa.Pyöreät rehevät muodot ja keulalla komeat kolme lyhtyä.

Tatra on tsekkiläisen autonvalmistajan tuote. Sen tehtaat sijaitsevat maan itäosassa,Koprivnisen kaupungissa.

Se on yksi maailman vanhimpia autonvalmistajia.Tehdas toi markkinoille oman moottoroidun vaunun jo vuonna 1897.

Kuuban johtajalla Fidel Castrolla oli myös Tatra,valkoinen ilmastoitu malli tyypiltäänTatra T603.

Vuonna 1998 Tatran henkilöautotuotanto loppui ja tehdas keskittyi ainoastaan kuorma-autojen valmistukseen.

Kevät etenee

Lämmin jakso on kestänyt jo muutaman päivän. Toissapäivänä Kiihtelyksestä lähtiessä siellä ei ollut koivuissa minkäänlaista viherrystä.

Joensuussa tietenkin jo puistossa kukkivat krookukset, Törisevässä puski esiin pienen kivikasan ympärillä Kevättaskuruoho.

Valkeakoskella on koivuissa jo hyvät lehdenalut,luonto vihertää. Soutelin lämpimässä säässä ilman paitaa ojan varteen. Rentukoita oli keltaisina töppäinä joka puolella.

Joidenkin tietojen mukaan ovat rentukat myrkyllisiä, joten niitten käsittelyä voi välttää.Sen lehdet ovat nahkeat, munuaisen muotoiset ja halkaisijaltaan 3-20 cm.

(Caltha palustris) eli Rentukka on koko maassa yleinen rantojen koristaja. Keväisin se antaa oman väri-ilonsa usein niin vielä harmaaseen maastoon.

Kevättä Karjalassa

Kaksi lämmintä päivää Pohjois-Karjalassa . Kevään tulo näyttää oleva siellä viikon verran jäljessä Tampereen seudusta.

Joensuuta lähestyttäessä näkyi Kuorinka olevan vielä jäässä. Meiltä ovat järvet vapautuneet toista viikoa sitten.

Joensuun torilla oli vielä hiljaiseloa,kahvipöydät tosin kioskin luona varattuna. No, aina sitä pari henkeä joukkoon mahtuu.

Nolo tunnustaa että "etelänmiehen" yllätti jälleen liallinen itsevarmuus. Tutulla metsätiellä oli vielä notkopaikassa kinostunutta lunta.

Siitä yritys vauhdilla yli... siinäpä sitä oltiin mahasta kiinni kesärenkailla.Ei auta neliveto kun ei yllä tassut kovaan pohjaan. Tuli "sissille" hikiset hetket...

Onneksi oli mukana naisenergiaa, joka käveli muutaman satametriä ja toi tullessaan pari lapiota.

Puolitoista tuntia uurastusta, ja uskomatonta kyllä, 21 asteen lämmössä ja ympärillä pyöri isoja hyttysötököitä.

Lumikinoksen tonkimiseenko ne kaikki heräsivät ? Anteeksi vain aikainen herätys. Riesaksi asti teitä kesällä on inisemässä, mokomat verenimijät.

Se päivä meni sitten huilatessa ja luonnonääniä kuunnellessa. Taivaanvuohi ja kauempana lentelevä korppi antoi oman lisänsä luonnon äänimaailmaan. Metson naksutuskin kuului etäältä lammen takaa.

Lammin rannalta pari juomalasillista ylitalvisia karpaloita. Lisänä useitten sammakoitten uimanäytös.

Aamu aukesi salolta kuuluvaan teerien kujerrukseen. Koko reissun pelasti Särkivaarasta saadut karjalanpiirakat, ne oikeat. Kyllä Salme taitaa piirakanteon.

Takaisin tänään palatessa oli Kuorinka edelleen jäässä, rannat auenneena tosin. Jyväskylän seudulta alkoi maisema vihertymään. Kyllä se kesä siitä...