Kaksi lämmintä päivää Pohjois-Karjalassa . Kevään tulo näyttää oleva siellä viikon verran jäljessä Tampereen seudusta.
Joensuuta lähestyttäessä näkyi Kuorinka olevan vielä jäässä. Meiltä ovat järvet vapautuneet toista viikoa sitten.
Joensuun torilla oli vielä hiljaiseloa,kahvipöydät tosin kioskin luona varattuna. No, aina sitä pari henkeä joukkoon mahtuu.
Nolo tunnustaa että "etelänmiehen" yllätti jälleen liallinen itsevarmuus. Tutulla metsätiellä oli vielä notkopaikassa kinostunutta lunta.
Siitä yritys vauhdilla yli... siinäpä sitä oltiin mahasta kiinni kesärenkailla.Ei auta neliveto kun ei yllä tassut kovaan pohjaan. Tuli "sissille" hikiset hetket...
Onneksi oli mukana naisenergiaa, joka käveli muutaman satametriä ja toi tullessaan pari lapiota.
Puolitoista tuntia uurastusta, ja uskomatonta kyllä, 21 asteen lämmössä ja ympärillä pyöri isoja hyttysötököitä.
Lumikinoksen tonkimiseenko ne kaikki heräsivät ? Anteeksi vain aikainen herätys. Riesaksi asti teitä kesällä on inisemässä, mokomat verenimijät.
Se päivä meni sitten huilatessa ja luonnonääniä kuunnellessa. Taivaanvuohi ja kauempana lentelevä korppi antoi oman lisänsä luonnon äänimaailmaan. Metson naksutuskin kuului etäältä lammen takaa.
Lammin rannalta pari juomalasillista ylitalvisia karpaloita. Lisänä useitten sammakoitten uimanäytös.
Aamu aukesi salolta kuuluvaan teerien kujerrukseen. Koko reissun pelasti Särkivaarasta saadut karjalanpiirakat, ne oikeat. Kyllä Salme taitaa piirakanteon.
Takaisin tänään palatessa oli Kuorinka edelleen jäässä, rannat auenneena tosin. Jyväskylän seudulta alkoi maisema vihertymään. Kyllä se kesä siitä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti