Rahtilaivan kannella aurinko on lempeän petollinen, tuuli hivelee ja kohta on poskipäät punaisena. Hyvällä ilmalla merellä on mukavaa.Reissuun pääsin siis minäkin.
"Urisevat Ukot" tekivät maakuntamatkan. Ei Suomeen, vaan Saksaan. Maakuntia on sielläkin. Matka vesiteitse kestää oman aikansa, siihen on varauduttava. Lukeminen ja saunominen ovat hyviä konsteja.
Mukana oli oma linja-auto, joten eteneminen sujui joutuisasti. Joskus oli jopa navigaattorista apua. Pysäköintivaikeuksiin auttoi kuljettajan itsepäisyys. Sehän se oli ratkaisevin apu.
Poikkesimme Hampurisssa suomalaisessa merimieskirkossa.Papukaija aulassa otti vieraat kiljahtaen vastaan, sitten ruokapöytään. Maistuu se Janssonin kiusaus saksanmaallakin, hyvinkin.
Ruokailimme ja kuulimme selostuksen kirkon toiminnasta ja historiasta. Portaikossa oli Antti ja Rakel Wihurin pronssiset rintakuvat. Jätimme lahjaksi Valkeakosken kaupungista ja Urisevista Ukoista kertovat kirjaset.
Tonen vierailupaikka oli Suomitalo. Suomen konsulaatista oli paikalla pääkonsuli Päivi Blinnikka ja saimme kuulla kattavan selostustuksen heidän toiminnastaan ja tarkoitusperistään. Tilaisuus pidettiin samassa rakennuksessa sijaitsevissa UPM:n tiloissa.
UPM:n paikallinen edustaja kertoili, diasulkeisen ohessa, UPM:n tulevaisuudennäkymistä ja nykyisistä tuotantoluvuista.
Paluu satamaan tapahtui pienen Lyypekin kierroksen kautta. Paluumatkalla oli aluksena M/S Finnmaid.Sää oli hyvä koko matkan ajan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti