Hiljainen aamu. Vain veden solina ja lintujen laulu kanavan puissa. Kaksi kanoottia etenee kilvan aamuauringon säteiden kanssa.
Melonta on paikkakunnalla saanut uuden tulemisen. Jo muutama vuosi sitten saivat melojat tukikohdan leirialueen kupeeseen.
Nyt on hiljakseen lipuva alus melkeinpä jokapäiväinen ilmiö, tosin sää pistää omat rajansa.
Kanootit, yhä suurempien perämoottorien vastapainoksi ,muistuttavat siitä, että luonnossa liikkumiseen ei aina hirvittäviä summia tarvita. Ei polttoaineeseen, ei varustukseen. Kysymys on pääosin asenteesta ja kunkin omasta tarpeesta.
Melonta on kieltämättä ekologinen ja ympäristöystävällinen etenemismuoto. Kaiken lisäksi siinä yläkroppa saa hyvää liikuntaa. Siitä saattaa olla apu jopa joillekkin hartiaseudun ongelmiin.
Ympäröivään luontoon saa kanootista tai soutuveneestä varmasti läheisemmän kontaktin, kuin esimerkiksi "urut auki" pyyhältävästä pikaliipparista, jossa hädin tuskin ehtii väyläviittojen värin tunnistamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti