Se on naapurin kissa, mutta myöskin mulle siitä on tullut kaveri. Kun menen kesäpaikalle, peruutuspeilistä sen näkee hetken päästä jolkottavan perässä.
Kun pääsee autosta ulos on kissa jo hieromassa housunlahjetta, kassi kätteen ja kissa seuraa uskollisesti rantaan asti. istuu kivelle odottamaan.
Kissa odotta sitä että nostaisin katiskan ylös vedestä, saattaa siellä olla joku särkikikin silloin tällöin. Kala palasiksi ja kissa alkaa arvokkaasti aterioida.
Sitten se tyytyväisenä makoilee kiven päällä ja nautiskelee kesästä. Se on kiva kissa. Ei mourua ja on rauhallinen.
Aikansa vierailtuaan, hiipii heinikon sisässä kotipuoleensa ja palaa uudelleen kun näkee tutun auton saapuvan.
Joskus se kiipeää aurinkotuoliin vierelle ja vaatii korvan takaa rapsuttamista, sitten alkaa surina ja katti on unessa.
Kissalla on oltava muisti. Talven jälkeen se aina saapuu ja on kuin vanha tuttu, vaikka ei olisi muutamaan kuukauteen nähty. Hauska otus kaikkiaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti