Seikkailua sumussa - taas kerran.

Sumua Keurusselällä 29.9. 2010. (Kuva otettu aurinkolasin linssin läpi.)

Syksy tuo tullessaan sumun. Aamuaurinko sen sitten yleensä hälventää. Tienvarsimaisemat olivat mystisen näköisiä. Puiden välistä hyppäävä hirvi olisi ollut karmiva kokemus. Onneksi ei hypännyt.

Siitä onkin helppo hypätä toiseen asiaan. Kansalaisen valitusoikeuteen.

Erään kansalaisen valitus tuosta Avilon kaupan takauksesta ja sen takauksen antamisen menettelytavoista, on sitten käsittelyä vailla. Se kestänee taas oman aikansa, tuolle kaupalle sillä ei mitään merkitystä liene.

Mielenkiintoista sensijaan on ollut seurata verkossa tapahtunutta suunsoittoa joka valittajan persoonaan on kohdistunut. Poskisolistit ovat pääosin esiintyneet erilaisilla nimimerkeillä ja jopa varsin lapsellisesti iskeneet osin alle navan.

Kiistatta asianomaisella on valitusoikeus. Sen takaa laki. Se miten asia sitten päättyy on toinen juttu. Hurskastelut siitä kuinka valitus vie leivän uusien "avilonilaisten" suusta ovat pelkkää potaskaa. Taas kerran ne, jotka eivät uskalla retostella asioita muuta kuin nimimerkin takaa, ovat astuneet varjoista esiin. Oikeushan heillä toki on mielipiteensä ilmaista.

Takuuvarmasti, se on jo nyt nähtävissä, nuo Avilonin kiemurat kiinnostavat kuntalaisia. Kiinnostavat niitäkin joilla työura on jo takana.

Asia pullahtaa vielä monta kertaa pinnalle ennenkuin koneet laulavat yhteislaulua, ja rahaa omistajien holveihin. Monta on kiemuraa edessä. Toivottavasti kaikki on sitten ollut sen arvoista.

Konkurssipesä nyt kuitenkin on aktiivinen ja taidetta pannaan lihoiksi. Pitäisikohän poiketa katsastamassa mikä on hintataso.

Akkujen latausta

Paristoja on syytä aika ajoin ladata, jotta ne pysyisivät toimintakuntoisina ja käyttökelpoisina. Mikäpä olisi ihmisrehjulle parempaa latausterapiaa kuin matkustaa pohjoiseen ruskaa katsomaan.

Istua körötellä linja-auton penkillä kellon kierron ympäri, pysähtyä muutaman kerran jaloittelemaan, ja taas kiivetä kulkupelin ahtaalle penkille.

Riemuahan se on, varsinkin sitten, kun alkavat maiseman värit kirkastumaan sateentihkun jäljiltä. Taivaalle nousee sateenkaari ja koputtelee ilta-auringon värjäämää tunturinkylkeä.

Perillä, hämärtyvässä illassa, saa kävellä katettuun pöytään ja kauhoa lautasen täyteen tukevaa muonaa.

Voi asettua taloksi, vääntää saunan kiukaan päälle. Taputella sohvalla pulleata vatsaa ja vartoilla saunan lämpiämistä.

Kaiken kruunaa se kun televisiossa, kaiken kansan silmien edessä vedetään kansanterveysprofessoria "kölin alitse."

Ei se voi ja kovat rasvat olekaan syyllisiä kaikkeen pahaan. Ei ole todistettu, eikä todisteta nytkään niiden kaikkivoipa turmiollisuus. Kolesterolipilleritkin vaikuttaisivat olevan vain pääosin terveysbusineksen rahastusta.

Eikö olekin onnea, kun saunan päälle, voi ottaa hyvällä omalla tunnolla tölkin tai pari olutta. Napostella muurikassa voissa paistettuja muikkuja. On ne niin hyviä.

Kellahtaa pimeyden hetken saapuessa vuoteeseen ja ajatella miellyttäviä ajatuksia. Niitäkin löytyy kun oikein pinnistelee.

Avilonin synty

Avilonin edeltäjä Kuitu syksyllä 2007

Valkeakoskella on jälleen toiveita työttömyyslukujen laskusta. Toiveita myös verotulojen kasvusta. Tyytyväisyys tilanteeseen on varmaankin valtaosalla kuntalaisista.

Uusi yritys aikoo nostaa vuoden loppuun mennessä tuotannon uudelleen käyntiin. Epäileviä "Tuomaita" on edelleenkin.

- "En usko ennenkuin savu piipusta nousee." Lienee tyypillisin kommentti Tuomaiden keskuudessa.

Epäilys valtasi asian pitkittyessä itse kunkin mielen.

- "Ei se siitä enään mihinkään lähde. Hyvä niin, mokomakin sottapytty ja kärytin." Tuumasi toinen.

Noin 200 työpaikkaa on paikkakunnalle arvokas lisä. Tai korvaa se ainakin osin, ne 300 paikkaa, mitkä konkurssin yhteydessä katosivat.

Toivoa sopii että uusi yritys ja sen johto ottavat sitten vakavan kannan myös mahdollisiin ympäristöongelmiin. Niitä tuo tuotantoprosessi käynnistyessään saattaa aiheuttaa. Kaksi vuotta seisonut systeemi ei käynnisty huokaisemalla.

Vaikka henkilökunta olisi kuinka ammattitaitoista, yllätykset ovat aina mahdollisia. Niihin kannattaa tosissaan varautua. Jos oikein toimitaan on mahdollista varmaan päästä pois siitä kaiken yllä leijuvasta leimasta.

Ne ovat jätevedet, käryt ja ääni. Niin ja sitten se rikkihiili, sekin kummittelee vielä tietojen mukaan useamman vuoden.

Eipä sitä voi muuta toivottaa kuin Lykkyä tykö, niin firmalle kuin henkilökunnallekin.

Lepakko huilaa

Uinuva lepakko 2.9.2010 (clikkaa kuva suuremmaksi)

Kun piti aloittaa levittämään punamultaa haalistuneen pienen aitan päälle, tuli mutka matkaan. Paremminkin se oli lepakko päivätorkuilla. Suomen lepakot ovat rauhoitettuja. Siksipä mietin pitkään saako edes niiden unta häiritä.

Pistin maalisiveltimen takaisin purkkiin ja hain kameran laukusta. Ei unet Leolla (itse antamani nimi Leo Lepakolle) keskeytyneet vaikka linssi heilui hetken otuksen korvanvieressä. Melkein voi tasaisen kuorsauksenkin kuulla.

Heräsihän se, kun kauniisti pyysin. Hetken levitteli nahkasiipiään, räpyteli silmiään unisena, sitten ponnisti ilmaan ja hävisi jonnekin rakennuksen taakse.

No, hyvä että älysi lähteä. Nyt on punamaali vanhojen hirsien päällä. Projekti ei sitten kaatunut yhteen lepakkoon.

Tässä ohjeita lepakoitten käsittelyyn.

Helteistä arkipäivään.

Pieni osa kesän sadosta.

En olisi uskonut keväällä, kun ostin neljä avomaankurkuntainta torilta, mikä olisi tulos. Se oli mainio.

Kun maanviljelijät (siis oikeat) oikein kuorossa valittavat miten huono sato milloinkin tulee,- se kummastuttaa. Niillä kun on nuo tukiaiset ja kaikki. Traktorit, pelit ja vehkeet.

Eräskin mies sanoi,pölisevää, pellolla jurruttavaa traktoria katsellessaan: "No, kelpaa sitä ajella,meidän maksamilla vehkeillä!"

Nyt on sitten laitettuna monta tölkillistä siivutettuja kurkkuja mausteliemessä kylmiössä. Kelpaa niitä talven mittaan heitellä leivän lisukkeeksi. Hyviä ne on, varsinkin valkosipulia joukkoon paloiteltuna.

Oma viehätyksensä tuolla touhulla kuitenkin on. Ei sitä taloudellisten seikkojen vuoksi kukaan varmaan tee. Halvalla niitä kurkkuja saa tänäpäivänä kaupastakin. Onhan kuitenkin se varmuus mitä purkki sisältää.

Mutta asiasta toiseen...

Nyt eletään tuon Avilon tehtaan syntymisen kulminaatiopistettä. Takuita ollaan kaupungilta haeskelemassa ja sitä päätöstä kuntalaisetkin tarkkoina seuraavat.

Voiko kaupunki yleensä sellaiset antaa ? Onko se tarpeellistä yleensäkkään jos rahoitus on kunnossa ? Miksi yritys sellaisia kunnalta hakee ? Kysymyksiä,kysymyksiä ja taas uusia kysymyksiä.

Jos kerran on varmat markkinat, työntekijöiden värväys menossa ja omistajataho itse uskoo tuotteeseensa. Mikä sitten on jarruna ? Ei kai siinä takuumiehiä kunnalta tarvita? Riskinsä se on kaikessa yritystoiminnassa.

Hyvääkin tässä hellekesässä oli...

Plussalle on tältä kesältä merkattava tuo Apian kesäteatterin hyvin sujunut avaus. Toivoa se herättää siitä että jatkoa on tulossa ja kaupunki saa uuden matkailuvaltin. Niitä ei koskaan ole liikaa.

Jäähdytystä

Mallasselän railo 2003

Kun nyt on saatu kipristellä helteissä ja suoritettu kilpailua rastaiden kanssa siitä kenelle marjat pensaissa kuuluvat.

Kun linnut ovat ottaneet omansa, on niitä kuitenkin ihmisillekin jokusia jäänyt. Kilpajuoksua se on alati luonnon kanssa.

Vaikka järvivesi on nytkin 22 asteista, saa se (todennäköisesti) reilun kolmen kuukauden päästä päälleen jäisen kalvon joka vahvistuttuaan taas kantaa kalamiestä.

Rivakasti potkien kelkka siirtyy ottipaikoille ja alkaa talvikalastuksen ihanuus.

Uskokaa vaan !

Ei näitä helteitä ikuisesti riitä. Kalenterissa sivut vaihtuvat omaan tahtiinsa ja luonto elää oman aikataulunsa mukaan. Jokunen viikko menee niin syyspuuskat riipivät jo äksyinä kellastuneita lehtiä puista. Sortsit vaihtuvat pitkälahkeisiin ja pipokin kaivetaan esiin komeron kätköistä.

Olkoon tämä lohdutukseksi kaikille helteiden keskellä kipristeleville.

Mikä vekotin - osa 1

Kiihtelyksen museo 2010

Takavuosina tuli televisiosta sarja, jonka nimi oli muistaakseni valehtelijoiden klubi.

Kyseessä ei tietenkään ollut mikään eduskuntaan viittaava ryhmä, vaikka saattaa siltä vaikuttaa.

Kyseessä oli hupiohjelma jossa ainakin Helge Herala esiintyi ansiokkaasti. Tarkoitus oli ohjelmassa esitellä joku esine ja antaa sille sitten luonnollinen selitys, sekä esitellä mikä oli sen

käyttötarkoitus.

Tämä esine löytyi eräästä maaseutumuseosta ja hetkinen kesti ennenkuin sen käyttötarkoitus avautui.

Siis, mikähän se mahtaa olla ?

Jos väitän sen olevan lypsyjakkara, voi joku olla hiukan eri mieltä. Nykynuoriso saattaa naureskella moiselle vehkeelle. Oman tehtävänsä se kuitenkin on aikoinaan tehnyt.

Oikean vastauksen keksinyt saa runsaat abloodit ja ylenpalttisesti mainetta ja kunniaa.

Vastausaikaa on runsaasti jäljellä.

Elä hyppee vetteen !

Kiihtelysvaaran kirkonmäki 6.8.2010

Myrskypuuskat ovat rasittaneet myöskin Kiihtelyksen harjannetta. Suuri koivu keikahti kirkkomaan aidan vierestä suoraan sankarihautojen päälle. Suurempia vaurioita ei ilmeisestikään syntynyt. Varsin nopeasti puut raivattiin ja paloiteltiin.

Opastaulu Koskenniskan myllyllä 2010

Viikon loppupuoli muljahti taas rattaiden päällä itäisessä Suomessa. Ilmat olivat suotuisat, jos ei tee liian suurta numeroa jokusesta ukkosen jylinästä ja yhdestä savupäivästä itärajalla. Vesi oli uimakelpoista lammissa ja hyttyset melkeinpä kadonneet.

Marjakoppaa ei kannattanut mukanaan kantaa ja vaikealta se näyttää sielläpäin olevan sienienkin kanssa. Kunnon sateet saattavat vielä tilanteen pelastaa.

Koskenniskan myllykahviokin näytti olevan jo kiinni. Vähissä ovat turistit itärajalla.

Silmiin pistii hauskan oloinen, murteella kirjoitettu opastetaulu uimapaikalle. Valitettavan usein uimarannoilla vain vahinkoja sattuu. Oli sitten opastaulu tai ei.

Lumoava lumme

Tallinnan kasvipuutarhan lumme 2010

Tallinnan useitten reissujen aikana on jäänyt poikkeamatta kasvitieteelliseen puutarhaan. Nyt se virhe on korjattu. Pirita joen varressa sijaitseva puutarha kannattaa kesäpäivänä kuljeskella lävitse.

Tuo puutarha sijaitsee melkein Tallinnan kuulun televisiotornin kupeessa. Kuvia sai otettua monesta eri kasvista mutta jälleen kerran lumme lumosi. Puutarhassa on myös melkoinen joukko erilaisia ruusuja omana osastonaan.

Pääsylippu alueelle oli varsin edullinen, varsinkin eläkeläisalennuksella. Sen omatoimisesti lippukassa meille tarjosi, eikä edes korttia viitsinyt ryppynaamaisilta kysellä.

Viru-keskuksen linjautohallista lähtee sinne bussi ja pysäkki on Kloostrimetsa. Pysäkiltä on kävelyä noin 300 metriä ja sitten oikealle kääntyen löytyy puisto. Televisiotorni on hyvä maamerkki.

Lasirakenteisen ns. Palmutalon yhteydessä on myöskin kahvila ja WC tilat.

Linkki: Botaanikaaed

Savua vai ...

Tuupovaara - Kiihtelysvaara linjalta.

Kun nuo helteet vain jatkuvat ja kohta nousee käry ihmisen nokkaan rajantakaisista tulipaloista. Siellä jo Moskova on harmaana savusta. Saattaa se Kremlissäkin jopa hiukan yskittää.

Aina ei kaikki ole savua vaikka se siltä näyttäisikin. Helteen korventamaan kuivaan maahan ropsahtanut pieni sade haipuu hetkessä höyrynä takaisin ylempiin kerroksiin.

Savu haisi Valkeakoskella 29.7.2010

Valkeakosken helteessä ja hiostavassa ilmassa oli puoleltapäivin aistittavissa selvä savunhaju. Mallasselälläkin havaittavissa selvä utuverho. Venäjän metsäpalojen tuottama utu oli siis jo saavuttanut eteläisen Suomen.

Iltaruskon sävyt

Luonnon mestarimaalaus.

Ei tarvitse olla kummoinenkaan taiteenasiantuntija kun voi ihastella "Suuren luontomaalarin" taideteoksia. Tuo taide on meidän kaikkien saatavilla. Kesäiltana vain parkkeeraa ahterinsa lähimmälle kivenmurikalle. Penkiksi käy myös kannonnokka jos saatavilla sellainen on.

Antaa illan hiipua itsellään ja seurata katsellaan kohti horisonttia lipuvaa aurinkoa. Kun aurinko "sammuu" metsänrajan taakse vaihtuvat illan värit hiljalleen. Oranssista kohden syvää violettia.

Tuo kaikki kauneus ei vain tavoita kaikkia ihmisiä. Turtuneisuuttako se lienee. Matka nuotiota kallioluolassa tuijottavasta alkuihmisestä nykypäivään on pitkä. Jotain on kuitenkin pakko olla jäljellä. Mitä se on, jääköön kunkin pohdittavaksi.

Sammakkoperspektiivi

Sammakkoperspektiivi on hieno sana. Sitä voi itsekseen mutustella, ja testata lausumalla sana muutaman terassioluen jälkeen. Niin kauan kun kieli taipuu on kaikki OK.

Sammakkoperspektiivin etsiminen tekee kuvaajastakin nöyrän. Vaikea polviasento kivikossa ja sitten vain suuntaamaan. Kohde virnisteli oman aikansa ja ikäänkuin puisteli päätänsä. Kaikkea se helle teettää.

Juuri samalla kun selkäranka osoitti ryytymisen merkkejä, suoritti sammakko upean metrin loikan ja istui hetken aikaa olkapäällä. Se olisi ollut hauskaa seurattavaa sivusta katsojille. Voi olla että joku näkikin. Ainakin tirskuntaa kuului. No,- väliäkö tuolla.

Hetken helpotus

Tätä se nyt on, ihanaa kesää !

Hellettä on muutamia päiviä riittänyt. Yön unet ovat olleet hiostavaa torkkumista. Järveen pulahdus suonut hetken helpotuksen ja sitten ovat iskeneet märkään ihoon kiinni paarmat. Tuo siivekäs peto jonka leukojen napsaus vie mukanaan palan ihoa. Hyi helkkari !

Kuin uutta toivoa ennustaen taivaankansi täyttyi tummista pilvistä ja etäisestä kuminasta. Tulisiko vihdoinkin kunnolla vettä. Antaisi luoja tauon ryytimaan kastelulle. Sitten hetkisen aikaa helpotusta. Sade piiskasi maata ja kuivaa nurmea. Sitten hiipui entiselleen, Aurinko kurkki pilvienvälistä ja kostea maa höyrysi.

Ulkolämpötila putosi 28 asteesta 24 asteeseen. Muutoksen toki huomasi, nyt jo elohopeapatsas kiipeää hiljalleen kohti vanhoja lukemia. Tähänkö tämäkin riemu loppui? Josko vielä hiukan ropisisi.

Helteen piinaamat

Helteitten valoisampi puoli.

Kesä on ohittamassa keskivälinsä. Epätavallinen ilmiö, pitkäkestoinen lämmin kausi on saapunut vierailulle. Kestäessään pitkään se tuo mukanaan myös varjopuolia. Vanhempi väestönosa ja erilaisten sairauksien kanssa kamppailevat saattavat olla vaikeuksissa.

Euroopassa on annettu jo joissain maissa varoituksia ja ohjeita radion kautta väestölle. Nestettä on nautittava ja hakeuduttava varjoon auringon poltteelta.

Kesän lopulla sitten taas tilastoin todistellaan kuinka epätavallinen (tai tavallinen) kesä on ollut olemukseltaan. Tilastothan sen kertovat ainakin hukkuneiden määrän. Vaikeampi lienee tilastoida mikä osuus helteillä on mehentyville vanhuksille.

Ne jotka jaksavat riemuitkoon sydämensä kyllyydestä. Lapset leikkikööt vesileikkejään ja aikuiset valvokoot heitä puiden siimeksistä. Ennenpitkää sitä on kuitenkin kaivettava komerosta lämmintä niskaansa.

Hehkein kesä - nyt !

Mallasselän auringonlasku 2010

Nyt se on...

Hehkein kesän hetki. Ilma kuin lämmin maito, ja leppoisa luonnon tuoksu hämärtyvässä illassa. Aurinko taipuu alas horisonttiin ja utuverho peittää taivaanrannan. Vene lipuu melkeinpä tyynen veden yllä. Aironlavoista putoavat vesipisarat tekevät järven pintaan rengaskuvioita.

Sorsapoikue painuu emonsa perässä yöpuulle kaislikon kätköihin. Lokitkin ovat hiljenneet ja nuokkuvat karikon kivillä.

Laskeva aurinko rakentaa väräjävän sillan vastarannalle, tummien saarten kainaloon. Loiskahdus lahdelta kertoo taimenen ottavan hypyn pinnan ylle. Vajoaa sitten uudelleen veden uumeniin. Luonto rauhoittuu ja asettuu maisemaksi hämyiseen iltaan.