Sumua Keurusselällä 29.9. 2010. (Kuva otettu aurinkolasin linssin läpi.)Syksy tuo tullessaan sumun. Aamuaurinko sen sitten yleensä hälventää. Tienvarsimaisemat olivat mystisen näköisiä. Puiden välistä hyppäävä hirvi olisi ollut karmiva kokemus. Onneksi ei hypännyt.
Siitä onkin helppo hypätä toiseen asiaan. Kansalaisen valitusoikeuteen.
Erään kansalaisen valitus tuosta Avilon kaupan takauksesta ja sen takauksen antamisen menettelytavoista, on sitten käsittelyä vailla. Se kestänee taas oman aikansa, tuolle kaupalle sillä ei mitään merkitystä liene.
Mielenkiintoista sensijaan on ollut seurata verkossa tapahtunutta suunsoittoa joka valittajan persoonaan on kohdistunut. Poskisolistit ovat pääosin esiintyneet erilaisilla nimimerkeillä ja jopa varsin lapsellisesti iskeneet osin alle navan.
Kiistatta asianomaisella on valitusoikeus. Sen takaa laki. Se miten asia sitten päättyy on toinen juttu. Hurskastelut siitä kuinka valitus vie leivän uusien "avilonilaisten" suusta ovat pelkkää potaskaa. Taas kerran ne, jotka eivät uskalla retostella asioita muuta kuin nimimerkin takaa, ovat astuneet varjoista esiin. Oikeushan heillä toki on mielipiteensä ilmaista.
Takuuvarmasti, se on jo nyt nähtävissä, nuo Avilonin kiemurat kiinnostavat kuntalaisia. Kiinnostavat niitäkin joilla työura on jo takana.
Asia pullahtaa vielä monta kertaa pinnalle ennenkuin koneet laulavat yhteislaulua, ja rahaa omistajien holveihin. Monta on kiemuraa edessä. Toivottavasti kaikki on sitten ollut sen arvoista.
Konkurssipesä nyt kuitenkin on aktiivinen ja taidetta pannaan lihoiksi. Pitäisikohän poiketa katsastamassa mikä on hintataso.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti