Helteistä arkipäivään.

Pieni osa kesän sadosta.

En olisi uskonut keväällä, kun ostin neljä avomaankurkuntainta torilta, mikä olisi tulos. Se oli mainio.

Kun maanviljelijät (siis oikeat) oikein kuorossa valittavat miten huono sato milloinkin tulee,- se kummastuttaa. Niillä kun on nuo tukiaiset ja kaikki. Traktorit, pelit ja vehkeet.

Eräskin mies sanoi,pölisevää, pellolla jurruttavaa traktoria katsellessaan: "No, kelpaa sitä ajella,meidän maksamilla vehkeillä!"

Nyt on sitten laitettuna monta tölkillistä siivutettuja kurkkuja mausteliemessä kylmiössä. Kelpaa niitä talven mittaan heitellä leivän lisukkeeksi. Hyviä ne on, varsinkin valkosipulia joukkoon paloiteltuna.

Oma viehätyksensä tuolla touhulla kuitenkin on. Ei sitä taloudellisten seikkojen vuoksi kukaan varmaan tee. Halvalla niitä kurkkuja saa tänäpäivänä kaupastakin. Onhan kuitenkin se varmuus mitä purkki sisältää.

Mutta asiasta toiseen...

Nyt eletään tuon Avilon tehtaan syntymisen kulminaatiopistettä. Takuita ollaan kaupungilta haeskelemassa ja sitä päätöstä kuntalaisetkin tarkkoina seuraavat.

Voiko kaupunki yleensä sellaiset antaa ? Onko se tarpeellistä yleensäkkään jos rahoitus on kunnossa ? Miksi yritys sellaisia kunnalta hakee ? Kysymyksiä,kysymyksiä ja taas uusia kysymyksiä.

Jos kerran on varmat markkinat, työntekijöiden värväys menossa ja omistajataho itse uskoo tuotteeseensa. Mikä sitten on jarruna ? Ei kai siinä takuumiehiä kunnalta tarvita? Riskinsä se on kaikessa yritystoiminnassa.

Hyvääkin tässä hellekesässä oli...

Plussalle on tältä kesältä merkattava tuo Apian kesäteatterin hyvin sujunut avaus. Toivoa se herättää siitä että jatkoa on tulossa ja kaupunki saa uuden matkailuvaltin. Niitä ei koskaan ole liikaa.