Uppoaako Kreikka

Καλή όρεξη


Kieltämättä kreikkalainen ruoka on maukasta. Vesi kirkasta ja aurinkokin paistaa tarpeeksi. Ouzo hivelee kitalakea ja taustalla soi omaperäinen musiikki. Niin, sellaisena se näyttäytyy turistille. Matkaajalle ja lomanviettäjälle.


Entä sitten kansalainen joka asuu itse maassa, maassa jonka talous on ajettu kuralle. Hallitusneuvottelut takkuavat ja tulevaisuus on hyvinkin epävarmaa. Onko tavallinen peruskreikkalainen elänyt kuin pellossa, osallistunut kasinopeliin ja keinotteluun? Eipä kai. Mikä sitten mättää? Ennenkaikkea usko poliittiseen koneistoon on hukassa. Eikä ihme.


Eurooppa on myöskin kyllästynyt. Lopeensa kyllästynyt. Niin taitaa olla kyllästynyt normikansalainenkin Kreikassa. Kreikka on matkailumaa. Tulot tulevat hyvin suurelta osin sieltä. Auttaako tässä tilanteessa ero €urosta ja paluu kansalliseen valuuttaan drakmaan? Jossain kohtaa on tukipolitiikalle kuitenkin pantava piste. Se tilanne on aivan kulman takana.


Kreikka tuottaa viljaa, hedelmiä ja vihanneksia. Myöskin viinit ja oliiviöljy ovat tärkeitä tulolähteitä. Merenkulku on aina ollut Kreikalle tärkeä ja sen kauppalaivasto maailman neljänneksi suurin. Myöskin kalastuksella ja maataloudella on merkittävä osuus Kreikan taloudessa.


Onko koneisto sitten kokonaisuudessaan viallinen? Verotus on asia joka pitää toimia. Kauppakujien kauppiaat eivät voi pistää rahaa ohi järjestelmän taskusta kolmanteen. Tilastojen vääristely oli temppu joka sai normieurooppalaisen näreisiin. Miksi niin? Missä kuuluisa kreikkalainen rehellisyys? Missä kuuluisa demokratia?


Sitä demokratiaa nyt koetellaan neuvotteluissa kun Kreikka muodostaa hallitusta itselleen. Kyllä eläkevaareilla tavernojen terasseilla riittää pohtimista. Toki siinä ohessa ouzo kuppi tekee terää, vaikka toinenkin. Toivoisin että Kreikka nousee jaloilleen. Nousee omin avuin ja omin keinoin. Ylpeänä ja omanarvonsa tuntien. Sen se ansaitsee.