Vappu Koitonaukiolla 2011

Esko tuo Suomenlippua.

Muut liput tulevat perässä.

Liput telineissään.

Valkeakosken mieskuoro viritteli kevättunnelmaa.

Eräs ankanuittoon valmistautuvista.

Koitonaukio 1.5.2011

Koitonaukio alkoi hiljalleen täyttyä. Väliin meni pilveen, hetken tuli jopa räntää,sitten taas kirkastui. Tyypillinen Vappusää. Klo 12 aloitti mieskuoro virittäytymisen vapputunnelmiin.

Helpotusta koleuteen toivat Demarien kahvikoju ja paikallisjärjestön naisten grillaamat makkarat.

Lippukulkue lähti tulemaan työväentalolta klo 13.00. Pitkä matka ei ollut lippulinnan takana tulevalla harvahkolla osanottajaporukalla marssittavana. Niin se aika muuttuu. Onko mikään muu muuttunut.

Täytyy mennä ajassa yli kolmenkymmenen vuoden taakse kun Apiankadulta Apialle kääntyvää, koko Apiankadun mittaista kulkuetta katsova pikkupoika sanoi äidilleen.

- Äiti hei, onko Suomessa noin paljon suomalaisia ?

Nyt Apianniemessä kaikki paikat kunnossa Vappujuhliakin varten. On vain hyvin kyseenalaista miten sen väen saisi sinne marssimaan.

Neljä henkeä rinta rinnan ruodussa ja koko Apiankatu täynnä tuota kulkuetta. Pakko sanoa että se oli aikoinaan juhlava näky.

Kaikesta huolimatta - Hyvää Vappua.

Pilkkikalastuskausi on ohi

Makkaraselkä 22.4.2011

Näillä seuduilla on talvipilkintäkausi vääjäämättä ohi. Kevät tulee pyrstöään heiluttavan västäräkin ohessa. Muutama lämpöinen päivä ja pienoinen viherrys on tosi asia. Kohden kevättouhuja siis kuljetaan.

Vaalit on käyty ja Soini lanseerasi termin iso jytky. Kieltämättä se sellainen olikin.

Paluu arkeen tuo sitten pöydälle ne vaikeudet mihinkä tuleva hallitus aikoo paneutua. Pakko se on kun kerran vallankahvaan on tartuttu. Päätä ei ole syytä panna piiloon pensaaseen. Vaaleista on liian lyhyt aika ja ne puheet ovat vielä ihmisten muistissa.

Poliittinen muisti on asioita vähemmän seuraavilla melko lyhyt. Kuitenkin on myös niitä jotka tallentavat asioita hiukan pitemmiksi ajoiksi.

Edessä on tutut keväthommat. Vene pitää hiukan ehostaa jotta se jäiden lähdettyä on valmiina katiskan vientiin. Skootteriin on tehtävä huolto. Lehtiä on haravoitava ja klapeja kilkutettava. Monta muuta hommaa painaa päälle. Siis monta...

Se selviää pian !

Pian äänet lasketaan !

Kohta olemme taas hiukan lähempänä vaalien tulosta. Kieltämättä nämä vaalit ja niiden seuraaminen on ollut poikkeuksellisen mielenkiintoista. Siis todella. Kuka olisi uskaltanut veikata vaalien voittajaa,- ei vielä ainakaan varmuudella. Sen verran tasoissa kuljetaan.

Perussuomalaiset ovat maustaneet näitä vaaleja. Soini on ollut pippuria tässä vaalipuurossa. Säilyykö mausteen maku pitkään?

Jos äänestysprosentti nousee edellisistä vaaleista, on se selvä merkki yhteiskunnallisesta aktivoitumisesta. Se taasen on esimerkki demokratian toimivuudesta. Ainakin sitä toivon.

Niin. Muuttuuko mikään.

Herääkö kansa katsomaan maailmaa uusin silmin, uusin voimin. Riittääkö into sitten pitemmällä aikajaksolla vai iskeekö vaalien jälkeinen alakulo kun mikään ei tosissaan muutukkaan.

Paikallinen kisa on kahden ehdokkaan varassa,- varsin pitkälti, - niin on. Demarien Pekka Järvinen ja Kokoomuksen Pauli Kiuru ovat olleet esillä kaikkein eniten. Ilmeisesti mainontaresurssitkin ovat heillä vahvimmat.

Muut paikallisehdokkaat ovat pysytelleet varsin selvästi taaempana. Hyvä kuitenkin että eri vaihtoehtoja löytyy.

Valtakunnallisesti Soini ja Urpilainen pärjäsivät parhaiten - mielestäni - Katainen oli tiukasti mukana heidän kupeessaan. Kiviniemi sitten taas jo hiukan kompuroi. Uskottavat vastaukset puuttuivat nyt.

Arhinmäki teki kelvollisen vaalityön myöskin. Sinnemäeltä on kadonnut loppukin uskottavuus,- valitettavasti - esitys ei vakuuttanut.

Tulos kaikkiaan on vielä arvoitus. Sehän sen tilanteen tekeekin mielenkiintoiseksi. Kohta kaikki kuitenkin ratkeaa.

Haihunkoski kuohuu

Kevätkuohuja Haihunkoskella.

Kivi kuohujen keskellä.

Kettinki varmistaa lahoavaa laudoitusta.

Haihunkoski Viiala 11.4.2011

Niin ylpeä kuin Walkiakoski aikoinaan oli kuohuvista vesistään, on tilanne nyt toinen. Ei edes vanhassa tukkikanavassa ole havaittavissa vaahtopäitä.

Jos veden rivakkaa juoksua haluaa ihailla on mentävä Akaan Viialan Haihunkoskelle. Kevään tulo ja lumien sulaminen on nähtävissä lisääntyneenä virtauksena tuossa ruskeavetisessä purossa (Tarpianjoki)

Akaa voisi kyllä nyt, kun on ottanut mahtiaseman tuossa kuntaliitoksessa, harkita Haihunkosken alueen kunnostamista. Jonkin verran paikalla on virkistyskalastusarvoakin.

Mutta, mutta - puurakennelmat on aika hiljalleen tuhoamassa ja satunnainenkin kulkija joutuu kulkemaan kieli keskellä suuta. Turvallisuus kulkijoille pitäisi olla tuon taajaman päättäjille avain kysymys.

Alueen kehittämistä olisi varmaan pohdittava. Vai onko tilanne nyt niin että Viiala jää entistä enemmän sivuraiteelle. Matkailijatkaan eivät mitenkään runsain joukoin ole kylään rynnistämässä.

Nahkatehtaan kirpputorilla lienee oma kävijäkuntansa, matkailulle ja kalastukselle saattaisi Haihunkoskesta löytyä jonkinlaista imua. Tai sitten ei,- tekeekö kevätkohina koskessa vain tepposensa ajatelman syntymiselle.

Huhtikuulle siirryttäessä

Viidennumero huhtikuussa 2011

Oli aprillipäivä,- ja meni. Sanomaehdet koittivat jekuttaa, jotkut jopa onnistuivatkin. Vaativammat rakensivat pilansa koiranpaskojen ympärille. Niistähän riittää keskusteltavaa ympäri vuoden.

Asiasta toiseen...

Pilkkireissut ovat jääneet aika vähiin. No,- huhtikuussa asian voi vielä korjata. Jäätä riittää ja ahvenia sen alapuolella. Viidennumeron parkkipaikalta on hyvä mennä jäälle. Ja jäätä riittää käveltäväksi vaikka Hämeenlinnaan asti.

Kaira kainalossa ja happea ahmien tassuttelin kohden Jylhänkalliota. Reikä siihen,siis jäähän - ei kallioon, ja taas eteenpäin. Paikoitellen vettä ja pientä painumaa. Yksi reikä yllätti, ei puhettakaan että onkia olisi voinut. Avanto pulisi ja purskutti vettä kuin kiehuva perunakattila.

Jäälle purkautui ilmaa jään alle jääneestä tai syntyneestä ilmataskusta. Ei muuta kun pään puistelua ja paikan vaihto. Jokunen ahven silloin tällöin, niitä pikkuisia, ei mottisia. Hyvä kun jotain saalista sai.

Saaliilla ei sitten voi kehua. Jäältä löytyi kuitenkin yksi onnellinen, maitokannun kokoinen pikkupoika jonka avannon vierellä köllötti pyrstö lotkuen noin puolikiloinen ahven. Pojan isä läheisellä avannolla kuunteli pojan tomeria ohjeita.

- Isä, hanki sääkin tämmönen pilkki.

- Tällä tulee kaloja.

- Juu, juu - ongi lisää vaan, myhäili isä.

Näki selvästi että isä oli tyytyväinen jälkikasvuunsa, vaikka taisi kisassa toiseksi , eli hopealle, jäädä.

*****

Huhtikuu sitten tiesi Aviloninkin "toistaiseksi" hiljenemistä. Raaka-ainepula eli liukosellun puute lienee ollut syynä. YT-neuvottelut tuovat tulosta ajan kanssa, mihinkä viisari alkaa osoittamaan. Pakkaselle vai plussalle. Työntekijöitä tuo tilanne kuitenkin varmasti harmittaa. Joku saattaa ajatella: Tässäkö se sitten oli ?

Kiemuraisia ovat talouselämän polut. Ei aina näe mitä mutkan takana on edessä.

Kahvipöydän tarinoita

Kuvat Werstasmuseon sivulta.

On se melkoista parranpärinää kahvipöydässä kun harmaaparrat kinaavat esimerkiksi Tampereen Werstasmuseon laitteista.

Tiukka vääntö syntyi höyrykoneen voimapyörän halkaisijasta. Näkemyserot olivat melkoiset.

Hurjin väite oli 15 metriä. Totuus on toinen. Oikea arvo on 8,1 metriä. Iso pyörä on sekin.Komea katsella. Millainenhan se olisi kun pyöriä viuhtaisisi.

Esite kertoo seuraavaa:

Höyrykonemuseossa voit tutustua vuonna 1900 käyttöön otettuun Sulzer-höyrykoneeseen ja sen yli 8 metriä halkaisijaltaan olevaan vauhtipyörään!

********

Keskustelu rönsyili aiheesta toiseen. Aiheina olivat ainakin Heinäluoma, Kottara ja sitten siirryttiin NATO:n kautta Libyan tilanteeseen.

Aika yksimielisesti oli raati sitä mieltä että ei kannata omia poikia ja koneita lähettää tuohon operaatioon. Ei ainakaan tässä vaiheessa.

Sitten siirryttiin varsin joustavasti talous- ja EU politiikkaan. Hiukan kiroiltiin Portugalin tilannetta. Valmiita ei olla sitä rahaa nyt enempää antamaan,- ei edes takuiden kautta.

Heräsi myös hyvä kysymys. Miten se olisi suomalaisiin vaikuttanut jos ei Kreikan holtittomuutta olisi sympatiseerattu. Siellähän annettiin jopa vääristeltyä tietoa tilanteesta.

Sitten vielä hoetaan että rehellisyys se maan perii. Niinkö se on valtiotasollakin?

Marutein painajainen

Helikopteri sammutuslennolla ilmailunäytöksessä. (Suomi)Foto VJ

Suomi ja koko maailma on seurannut jännityksellä Japanin taistelua tsunamin ja maanjäristyksen aiheuttamien ongelmien korjaamiseksi. Japanin energia on varsin riippuvainen ydinvoimasta. Nyt sitten kilahti oikein kunnolla. Tilanne vaurioituneiden voimalaitosten osalta ei ole ohi. Kriisi on päällä ja jatkunee vielä pitkään.

Televisio on kertonut suomalaissyntyisen Marutei Tsurusen (jap. ツルネン マルテイ näkemyksiä syntyneestä tilanteesta. Japanin parlamentin jäsen ja luonnonkatastrofi komitean puheenjohtaja on hyvä linkki suoraan asian ytimestä.

Pohjoiskarjalan Pielisjärveltä lähtöisin oleva Tsurunen on varsin viilipyttymäisesti kommentoinut tapahtumia.Aivan kuin syntyperäiset japanilaisetkin.

Suomessa on ylilyöntejä asiasta, jotkut ovat hamstranneet jopa joditabletteja. Niiden käyttö ei ole mielekästä kuin vasta sitten kun viranomaiset antavat siihen kehoituksen. Sellaista tuskin tulee ja maltti on nyt paikallaan. Japani on toisella puolen maapalloa.

On hyvin ymmärrettävää ettei Suomi ole järjestämässä mitään evakuointilentoja. Normaali reittiliikenne on toiminnassa ja maastaa on mahdollisuus poistua.

Ydinvoimalakeskustelu jatkunee meilläkin varsin vilkkaana. Syytä onkin asiapohjalta.

Riskit on kartoitettava jälleen kerran. Ei ole mitään hyötyä vaikka voimalarakennus olisi rakennettu miten vahvalle perustalle tahansa. Jäähdytysjärjestelmien haavoittuvuus on nytkin Japanissa ollut suuri ongelma. Korvaavien vaihtoehtojen käyttömahdollisuuksia on jälleen kerran harkittava uudelleen.

Japanin ongelmaa on jouduttu helpottamaan jopa helikoptereilla kannetulla vedellä. Säteily kohteen kohdalla on kuitenkin ajoittain ollut hyvin voimakasta ja kuumeisesti japanilaiset hakevat uusia ratkaisuja reaktorin jäähdytykseen.

Kriisi jatkuu vielä pitkään ja aina on päällä pelko uusista voimakkaista järistyksistä. Alla reaaliaikainen linkki järistystilanteeseen Japanin alueella.

Järistystilanne.

Pilkkivedet kutsuvat

Säkylän Pyhäjärvi 5.3.2011

Kevätaurinko on aloittanut lämmityskautensa. Pilkkijät ovat kipristelleet tuskissaan kun kulku jäällä on ollut hankalaa jalkamiehelle. Nyt tilanne on helpottanut ja kulku on vaivattomampaa.

Koskilaiset ovat vuosikausia käyneet kalassa merellä ja Säkylässä Pyhäjärvellä. Omaakin vesistöä kyllä riittäisi kuljettavaksi, niin Vanajan kuin Mallasselänkin puolella. Toki sekin on myönnettävä että uusissa paikoissa on oma viehätyksensä.

Lauantaina oli ainakin koskilaisia yksi linja-autollinen suunnistanut meren rantaan ja toinen Pyhäjärvelle. Siellä kun pitäisi tilastojen mukaan olla mahdollisuus suurempiin ahveniin. Aina ei kuitenkaan käy niin. Soitto meriporukalle selvitti että särkeä on runsaasti ja Säkylässä kertyi limaisia kiiskiä avannon reiän vierelle jäälle.

Jokatapauksessa kaikki jäällä liikkuneet saivat raitista ilmaa ja auringonpaistetta. Ulkoiluhan se varsinainen tarkoitus on, hinasi sitten ahkiota tai kantoi pelkkää reppua.

Vaatiiko kehitys vanhan purkua ?

Kehityksen kulku on eteenpäin. Niin sen voisi olettaa pääasiassa olevan. Kun kehittämisen nimissä tulee sitten esiin myös vanhojen rakennusten häviäminen. Häviää myös pala paikallista historiaa ja kulttuuria.

Raha ratkaisee kaiken. Parhaimmalla paikalla kaupungin keskustassa olevat rakennukset saavat kadota uustuotannon tieltä. Sekö on se oikea tie ?

Herää myös kysymys siitä mikä aiheuttaa vanhan rakennuskannan turmeltumisen. Onko kyseessä jonkin asteen hysteria vai todellinen uhka. Miksi jykevät rakennukset ovat tulleet tiensä päähän ennen aikojaan.

Joissain kulttuureissa vanhat historialliset rakennukset ovat ylpeys. Niistä pidetään huolta ja niiden kuntoa seurataan tiiviisti. Onko jotain peruuttamattomasti mennyt vikaan järjestelmässä.

Aina kun herää kysymys jonkun rakennuksen kohtalosta, iskee kuvaan mukaan usein myös home-ongelma. Onko homeesta tehty osatekijä pelissä,- jossa siirretään vanhaa rakennuskantaa manan majoille.

Vuosikymmeniä ne ovat palvelleet ja suorittaneet niille suunnitellun tehtävän. Sitten, kuin ihmeen kaupalla alkaa ilmenemään epäkohtia, joiden kautta päätöksentekokoneisto siirtää ne romukoppaan.

On toki luonnollista että jokaisella rakennuksella on oma käyttöikänsä. Siihen ikään liittyy myöskin se kuinka niistä huolehditaan. Millaiset resurssit on pitää ne kunnossa. Rahakysymyksiä kaikki.

Lisäksi on olemassa asennoituminen. Onko siinä mitään tarkistettavaa, vai onko vain paljon helpompaa komentaa puskutraktorit töihin.

Onpa sitä homeongelmaa liikkeellä muuallakin. Mikä on syy ? Kiinteistöjen hoidossa on jotain perusteellisesti korjattavaa. Vanha opettaja-asuntola lienee saanut tartunnan kouluista. Vai onkohan tullut jotain muuta kautta ? :)

http://www.valkeakoskensanomat.fi/cs/Satellite/Uutiset/1194668726259/artikkeli/home+ajoi+eelin+kotoaan.html

Apiankoulun ympäristötaidetta

Koulu menee purkuun, - se on tiedossa. Mikäs siinä, puretaan pois ja pannaan tilalle sitten ökyasuntoja joihin harvojen kynnet yltää. Siksi kalliita niistä varmaankin muodostuu. Parhaalle paikallehan ne joskus nousevat.

Paikkakunnan omat riiviöt ovat taas purkaneet taiteellisia taipumuksiaan purettavan rakennuksen uudelleen muotoiluun. Kovasti on luovaa ja taiteellista tuo meidän nuorisomme.

Homekouluissako nuo taiteen uudet toivot oppinsa ammentavat. Voi aikoja - voi tapoja.

Apianvirran tuttu lintu

Koskikara päivystää 27.2.2011

Taas se on paikallaan. Päivystää ja katselee kuvaansa ohi virtaavasta vedestä. Sitten aloittaa niiaussession ja pyrähtää pinnan alle.

Muutama ohikulkija jää paikalleen seuraamaan linnun touhuja ja poistuu sitten jatkamaan lenkkiään. Jollain on niin kiire ettei kerkiä pysähtymää. Nopea vilkaisu ranteessa olevaan sykemittariin ja tossuihin lisää liikettä.

Kuutamolla

Greyscale toiminnolla muokattu kuva. (VJ)

Kuva: Jukka Helenius

Kuvan asetuksia.

Polttoväli 300 mm

F- luku f/5,6

Valotusaika 1/1000 sekunttia

Pentax K - x

Muutama päivä taaksepäin,- oli täysi kuu ja ilma kirkas. Pakkaspäivien kohokohta oli kun kuu täytenä taivaalta möllötti.

Kuun kuvaaminen ei sitten ollut hanskassa. Juoksin kameran ja jalustan kanssa ulos, Reinotossuissa ja karvalakki päässä. Pakkanen lähenteli - 30 astetta ja sormet olivat kohmeessa. Kokeilin kahtakin eri kameraa,- ei vaan löytynyt tyydyttävää tulosta.

Kotoväki hermostui ja sanoi: " Nyt se ramppaaminen riittää, mitä naapuritkin tosta touhusta ajattelee ?" Pakkohan se lopettaa oli. Käsky tuli sen verran vakuuttavalla tavalla esitettynä. Annoin periksi taas kerran. Kyllä se joskus vielä onnistuu.

Asia tuli kylillä puheeksi ja pian sähköposti kilahti. Oli joku muukin innostunut kuutamolla temmeltämään. Tuloskin oli jo parempi kuin oma epämääräinen valomöllykkä. Sain luvan, ja pistin sen sähköpostilla tulleen kuutamon näkyville.

Hiukan kuvankäsittelyohjelma kuitenkin tuota kuvaa on muokannut. Siihen on tullut värejä jotka eivät todellisia ole. Pieni vihreä alue ja isompi ruskea. No, joku selitys kai noille väreillekin löytyy.

Jalanjäljet massassa

Väläys vuodesta 2002

Eläkeläisellä on joutessaan aikaa selata vanhoja valokuvia. Kuvia muutaman vuoden takaa jolloinka sellunvalmistuskin vielä Tervasaaressa oli voimissaan. Aika kului ja puhuri vei ukot portista ulos.

Valokuva kertoo ajasta jolloinka massaa riitti ajettavaksi yli säiliöistä ja lattiat saivat kuitupinnoitteen. Miesten kenkien jäljet vain kertoivat liikenteestä joka tapahtumapaikalla oli. Joskus varsin vilkastakin.

Vähiin on käynyt liikenne noissa tyhjissä rakennuksissa. Se on hävinnyttä aikaa. Hetki aikaa kutakin, sanotaan. Tuskin sitä monikaan enään kaipaa. Pala tehtaan historiaa se on kuitenkin. Hetken elää muistoissa ja kellahtavina lehtileikkeinä.

Jäihän sentään muutama CD - levyllinen kuvia.

Helmikuu helistää

Valkeakosken lämpötilakin ryömii kohden - 30 rajaa.

Utopiaa oli väite talven selän taittumisesta. Sanonta: "Helmikuu helistää" toteutuu nyt, olisiko se sitten se oikea taitekohta.

Talvi on antanut runsaasti lunta. Kalamiehet ovat kiristelleet hampaitaan, jäällä oli jonkin verran vettä ja kulku jalkaisin varsin hankalaa. Olisiko nyt kuitenkin sitten tilanne paranemassa, kun päästään aurinkoisiin päiviin ja lämpötila päivällä väistämättä nousee.

Sitten se jaettu kaupunki elokuva.

Kovasti siitä puhuttiin ja mainostettiin. Itse koin sen varsin vaisuksi, jopa yksipuoliseksi. Hakan ja Sedun mainosfilmi johon oli saatu mukaan myös hiukan Heikki Paavilaista ja Apian kesäteatteria.

Pienoinen pettymys oli dokumentti, jonka ehkä parasta antia oli "Valkoisen jäniksen" ikämiespalloilija Jussi Peltosen lirutukset näytösmielessä Tehtaan kentällä.

Hakan liigalisenssikin sitten varmistui, sekin vaati kaupunginläsnäoloa. Tehtaan kentän hoitovastuu kun siirtyi kaupungille. Muutama kesätyöpaikka siinä kuitenkin lisänä aukeaa.

Heikki Paavilaisen kommentointi Apian kesäteatterin ympäriltä todisti ainakin sen että Heikki on kova tupakkimies,- pari toppaa ja silleen pössyttelee. Voihan nenä, pääsisipä mies ajoissa tuosta paheesta irti.

Talven selkä taipuu

Yksityiskohta Apian kanavalta Tammikuu 2011

Talvenselkä on selvästi taipumassa. Hämärän hetket lyhenevät ja aurinko ilmestyy yhä pitemmäksi ajaksi metsänrajan ylle. Siirtyminen kalenterissa helmikuulle on vain muutaman päivän päässä.

Toki talvi ei ole vielä ohitse. Luonto on luminen ja valoinen. Muutama talitintti on aloittanut jo varovaisen kevätkonsertin tunnustelun. Varovainen se on.

Piippukylän rauhaa ei juuri nyt hetkauta mikään, ei edes sähkökatkot. Jossain osaa maata on linjoja poikki, lumitaakan alle kaatuneiden puiden vuoksi. On turvauduttu jopa evakuoimaan ihmisiä lämpimiin tiloihin.

Ei ole ydinvoimastakaan apua elleivät piuhat toimi ja virta siirry kuluttajalle.

Savossa on evakuoitu ainakin Pertunmaalla. Aamulehti kertoi tänä aamuna että tilanne on vielä Etelä-Savossa sekaisin ja kyseessä on laajoja sähkökatkoja.

Piippukylän tiet on kulkukelpoisia, sähkö kulkee ja lämpöä riittää. Eiköhän tästäkin talvesta lopulta kunnialla selvitä.