Tuhkaa ja tulikiveä

Kuva Wikipedia (Mayon vulcano)

(ei liity nyt tapahtuvaan )

Islannissa tapahtuva tulivuorenpurkaus on saanut koko Euroopan lentoliikenteen jumiin. Ihmisiä on lentokentillä ja turistikohteissa odottamassa pääsyä kotiin. Monelle matkalaiselle tilanne tuli yllätyksenä ja hämmentävänä.

Jotkut työporukat ovat ostaneet jopa kimppa-auton saadakseen paluunsa hiljalleen sujumaan.

Kun luonto jyrähtää,- on ihmisen yleensä turhaa protestoida, sillä ei vaikutuksia ole. Voimat ovat niin mahtavat että ne yleensä palauttavat ihmiset maanpinnalle. Tässä tapauksessa aivan sanan varsinaisessa merkityksessäkin.

Tiedän ainakin muutaman valkeakoskelaisen jotka odottavat Pariisissa ilmatilan avutumista. Sekään ei vielä riitä, sillä sumien purkaminen kestää hetken aikaa. Siellä nyt on hyvää aikaa tutustua Pariisin kulttuuri- ja kahvilaelämään. Oma ohje on. Ottakaa nyt kaikki ilo irti noista lisäpäivistä.

Matkatoimistot yrittävät myöskin järjestellä maakuljetuksia kohden armasta isänmaata. Eläkeläisillä ei kai muutama lisäpäivä lomalla merkitse mitään, työtätekeville se on toinen juttu.

Nopeasti heräsi myös keskustelu siitä oliko lentosulku ylireagointia. Omasta mielestäni ei ollut. Turvallisuus ja ihmisuhrien välttäminen menee kaiken muun edelle. Menee yli jopa työelämän tarpeiden.

Toisena on pumpsahtanut pintaan kysymys: Kuka korvaa, kuka maksaa? Tietenkin se ihmisiä kiinnostaa. Raha kelpaa aina kaikille. Kysyä vain voi, mahtaako lentoyhtiö tai matkatoimisto luonnonvoimille mitään?

Yllättävä luonnonilmiö saattaa aiheuttaa vielä pitkään pohdintaa korvausvelvollisuudesta. Niin se nytkin tulee olemaan.

Näyttäisi siltä että Suomen ilmatilaankin tulisi muutaman koneen läpi päästävä aukko ja tilanne joidenkin kotimaahan palaavien puolesta selviää. Tampere ja Turku avaavat kenttänsä muutamaksi tunniksi, Jyväskyläkin on harkinnassa.

Lentoliikenteelle tämä on melkoinen isku. Herää myös kysymys, entäpä jos tuo tulivuori innostuu sylkemään tuhkaa taivaalle kuukausikaupalla? Se tietää kesän matkailullekin melkoisia tappioita.

Maantie ja junakuljetukset nousevat jälleen uuteen arvoon. Niin, siinä olisi paikka kehitellä nopeata junaliikennettä etelän aurinkorannikoille. Se ei kyllä aivan muutamassa vuodessa onnistu.

Meren sijasta suolle

Torronsuota 16.4.2010

Pitkospuut Torronsuolla.

Särkisalo 15.4.2010

Piti mennä niin innolla pistämään muutama verkko pyyntiin Särkisaloon. No - Jäät tekivät esteen ja jäi se homma muille. Kuunneltiin siis uutisia ja saunottiin pari päivää. Tuhkaa on tulossa Islannista purkautuvan tulivuoren vuoksi ja Pohjois-Eurooppa on lentomotissa.

Ei auttanut kuin tehdä ajankuluksi kierros Teijon alueen vanhoilla teollisuusruukeilla ja haistella kevään etenemistä. Tomppa, myöskin Valkeakoskelta, oli käynyt ottamassa kuvia muuttoa tekevistä joutsenista ja yksi ilta meni niitä kuvia katsellessa.

Talonmies kertoi meille: "Huomena tulee oikein kalamiehiä, jotka avaavat väylän vaikka moottorisahalla." On ne jotkut hurjia, ne on ne oikeat kalamiehet !

Paluumatka kotiin kävi Someron itämaisen sodan aikaisen pienen hautausmaan kautta ja sitten hetki kävelyä Torronsuolla pitkospuita pitkin. Olihan siinäkin muutaman päivän ohjelma vaikka ei kalan perään päässytkään.

Kevätlumikellot

Kevätkello 2010

Lumikello Pärnussa 2008

Kevätkello 12.4.2010 Sointula.

Nyt on selvä keväänmerkki jo näkyvissä. Kevätkello kurkistaa hupenevan kinoksen keskeltä.

Merkillinen kukka, joka tuli Tallinnan Jaamatorilta muovipussissa Valkeakoskelle viime vuonna. Nyt jo puski itsensä esiin lumenjoukosta.

En tiedä kuinka yleinen tuo kukka Suomessa kaikkiaan on. Jokunen vuosi Pärnussa keväällä eräs rakentamaton tontti oli keväällä aivan valkoisenaan kyseistä kukkaa. Hyvin yleisenä niitä näkyi olevan omakotitalojen pihamailla.

No, sitten sattui Jaamatorilla vastaan huivipäinen muori ja kevätkello matkasi Suomeen. Nyt se näyttää jo pullahtavan esiin kukkapenkistä.

Koitto pääsi ehostukseen.

Valtakatu alkaa muodostumaan 40-luvulla.

Pressujen alle siirtyy Koiton talo meikattavaksi 2010

Vanha, koskilaisille tuttu Koitto saa uuden pinnoitteen. Pressut peittävät työtelineet ja julkisivun. Minkälainen on sitten ajan kanssa lopputulos? Kevään edetessä saavat "vapaaherrat", no miksi ei myös daamit,- jälleen kiintoisaa seurattavaa kaupungin keskeisellä paikalla.

Talon seinustalta on jo "Valkeakosken Kello" siirtynyt pois työmaan jaloista ja toivottavaa on että se säilyy edelleen ehjänä, vaikka pari vuotta sitten tulikin kaltoin kohdelluksi ja joutui remonttiin.

Tuo talo on monelle tutuksi tullut aikain saatossa. Se on osa Valkeakoskea ja keskusta ilmettä.

Koiton vintti ja perinteikäs kansanravintola Linno. Niin, niitä ei enään ole siinä mielessä missä ennen hyvään aikaan.

Linno on nimenä säilynyt, kuppila kummallisine aukioloaikoineen on vain haamu, entisestä vilkkaasta puheensorinan täyttämästä kansankuppilasta. Se aika ei varmaankaan enään palaa.

Ei palaa valkoiset pöytäliinat. Ei palaa jämerä portsari joka siirteli saamiaan kolikoita taskusta toiseen.Ei palaa kravattivarasto, josta sai pientä korvausta vasten solmion yläkertaan siirtymistä varten.

Solmiopakko tuli, eli hetken ja poistui. Samoin kävi sille voileipäpakolle, kolmannen oluen jälkeen oli otettava voileipä. Väliä ei ollut vaikka sitä ei syönytkään.

Miten sitten tuo saneeraus muuttaa rakennusta, säilyykö kulman parveke samanlaisena kuin ennen? muuttuuko pintaväri vai säilyy ennallaan?

Kaikki olisi kohdallaan kun järjestyisi vielä näyttely noista Koiton taideteoksista jotka olivat liikkeen ravintolan ja kabinettien seinillä. Kaiken kruunaisi katolle palaava Rengaskahvi mainos joka toimisi yössä valopilkkuna ja vastavoimana Koskikaran neonvaloille.

Karaokea Hakapirtillä

Hanuristi Jouko Pesonen verryttelee.

Kohta lähtee kappale Päivänsäde ja menninkäinen.

Eläköityminen lisääntyy kaiken aikaa paperiteollisuudessa. Niin se vain menee, tehtaita suljetaan tai lopetetaan. Työelämä jää taakse ja edessä eläkeläisten riennot.

Paperiammattiosasto 70 oli kutsunut eläköityneitä yhteiseen karaoke - tapahtumaan osasto 45:n vapaa-aikakeskukseen Hakapirtille. Kahvia, pullaa ja yhteislauluakin .

Töistä poisjäänti on iso askel monellekkin. Työyhteisö on tullut vuosien aikana tutuksi. Yksi parhaista "korvaushoidosta" työelämän jälkeen on varmaan yhteiset harrastukset.

Kannattaa ainakin harkita ja kokeilla. Aina se voittaa neljänseinän sisälle jumittumisen.

Miten olisi höyryveturi ?

Höyryveturi Toijalan ABC asemalla 2010

Lumi tuiskuaa nurkissa. Laivaliikenne taistelee talven kourissa. On pakkasta ja jäätä. Nyt on ihan oikea talvi.Rautatieliikenne on myös vaikeuksissa.

Hienot ja kalliit menopelit hyytyvät jääkalikoiksi. Junavuoroja perutaan ja ihmiset ovat kiukkuisia tuulessa ja tuiskussa.

Ratahenkilöstö työskentelee posket punaisina, harjaavat, kolaavat ja kilkuttavat vaihteita radassa auki. On se melkoista hommaa täällä pohjolassa.

Hieno tekniikka ja automaatit eivät korvaa karvalakkipartiota joka rientää paikasta toiseen lapiot tanassa.

Sitä se on työn juhlaa. Nykynuoriso ei tiedä siitä vielä mitään. Pelaavat lämpimässä pirtissä pleikkaria ja ottavat jännityksen lomaan kolaa, mutta vain lasista.

Miten olisi ? Olisiko vielä käyttöä vanhoilla kunnon höyryhevoilla? Vetureilla jotka ovat puskeneet läpi tuiskun ja tuulen. Rataa on piisannut aina kaukaiseen Siperiaan asti.

Rautahepo on mennyt varmasti eteenpäin, puhissut ja suhissut. Tulipesä on niellyt sisäänsä halkoja tai kivihiiltä. No eihän se nykyaikaan käy moinen nokinen homma. Nyt on sähköverkot ja dieselit. Mutta, mutta...

Mitä hyötyä on modernista, nopeasta nykyjunasta. Sille on luvattu vauhtia jopa 200km/h ... Niin, mutta kun nopeusmittari näyttääkin pyöreätä nollaa ja vempele ei kulje eteen, eikä kulje taakse.

Kyllä nuo höyrykäyttöiset olivat sentään ennen aivan toista. Ainakin minä tunnen sympatiaa niitä kohtaan edelleen. On niissä oma viehätyksensä. Messinkiosat, höyryn ja öljyntuoksu sekoittuen savunhajuun.

Ilmatieteenlaitoksen mukaan kulunut talvi on ollut poikkeuksellinen. Tällaista koettiin viimeksi 1969 - 1970 talvena. Yhtäjaksoinen pakkaskausi kesti silloin Helsingissä 67,5 vuorokautta.

Linnosaari

14. LINNOSAARI
Puolustusvarustukset/röykkiöt,
rautakautinen ja/tai keskiaikainen, 4 kpl, I
PK 213203 VALKEAKOSKI, kylä: Valkeakoski
X=6795700, Y=2502410, Z=88-90
P=6799284, I=3341494
Kohde käsittää keskiaikaisia puolustusvarustuksia sekä 3 kiven- ja maansekaista röykkiötä korkealla, kivikkoisella koivikkosaarella. Röykkiöt ovat saaren korkeimmalla kohdalla. Röykkiö 1 oli pengottu pohjia myöten. Röykkiöt 2 ja 3 on todettu haudoiksi.
Inventointi J.V.Hirsjärvi 1882
Inventointi J.V.Hirsjärvi 1883
Kaivaus Hjalmar Appelgren-Kivalo 1886
Tarkastus Julius Ailio 1923
Inventointi Esko Sarasmo 1945
Kaivaus Esko Sarasmo 1971
Kaivaus Esko Sarasmo 1972
Inventointi Maarit Suni 1975
Kaivaus Esko Sarasmo 1977
Kaivaus Esko Sarasmo 1978
Tarkastus Jussi-Pekka Taavitsainen 1987
Inventointi Tähtitalvikki Järvinen 1999

Kun tuota Apianniemiprojektia nyt kovasti toteutettaisiin ja samassa yhteydessä on puhuttu jopa sillan rakentamisesta Linnosaareen. Onkohan siinä hiukan oiottu mutkia? Onko lupa varmistettu ja miltä taholta?Riittääkö siihen pelkästään kaupungin lupa. Joko se on, ei kai. Asiahan on menossa vasta valtuustokäsittelyyn.

Liian repivä asioitten revittely, aivan kuin se olisi vain ilmoitusasia. Se saattaa sitten herättää varsin voimakasta ja kärjekästäkin kritiikkiä.

Mielenkiinnolla, kansalaisen oikeuksin, asiaa kyllä seurailen.

Voihan nenä - Kalevalakyläkö nousee ?

Kullervon kirous ( Akseli Gallen-Kallelan maalaus)

Seikkailupuiston linnake talviasussa.

Sitä se mun uneni tiesi. Siis millainen uni. No semmoinen tavallinen päiväuni. Laman sorsima työtön paperimies nousi männikössä kiven päälle nyrkki pystyssä. Manasi hallituksen ja Hakaniemen herrat. Polki tuimana tannerta ja melusi tuikeana jotta korpi raikui. Apuako aneli onneton.

Siitä onkin sitten lyhyt aasinsilta omaan kaupunkiimme ja sen vaikeuksiin. Miten niitä pystytään helpoittamaan ?

Työstä on pulaa, väki vanhenee ja vaikeudet saavat ihmiset kärttyisiksi. No! Otetaan vaikka pohdittavaksi tuo Apianniemi.

Tosiasiahan on silti, että keskeinen paikka Apianniemi, tarvitsee jotain uutta kehittyäkseen. Saadakseen tuotettua paikkakunnalle lisäenergiaa. Mikä se konsti sitten on?

Kesäteatterista on pitkään keskusteltu. Paikka olisi erinomainen. Nyt sitten on ilmennyt suunnitelma jossa paikalle rakennettaisiin Kalevala kylä oheistuotteeksi. Suunnitelmat ovat suunnitelmia, toteutus taas toinen asia.

Päätöksentekoprosessi rahoituksen suhteen lienee vaikeaa. Samaan aikaan kun kaupunki on saanut "pyyhkeitä" vanhustenhuollon puutteista. Liian vähän henkilökuntaa, ainakin sillä saralla on todettu olevan pulaa. Mistä niitä lisäkäsiä saadaan ? Kuinkas se puoli saisi vauhtia?

Kesäteatteri-idea kai kuitenkin etenee jotenkin uuteen vaiheeseen. Kaupunginhallitus esittää paikallislehden mukaan ensi maanantain valtuustolle 450 000 euron lisämäärärahaa katettavaan kesäteatteriin, vc - tiloihin ja kunnallistekniikkaan.

Kalevala utopiako ?

Valtuusto on nyt sitten uuden haasteen edessä. Ilmeisesti puhelimet jo nyt soivat ja sähköpostit vilisevät. Olettaisi ainakin kansalaisten aktivoituvan kommentoimaan asiaa. Ihan totta !

Ps.

Valtuusto teki sitten odotetun päätöksen ja myönsi määrärahan katsomon , näyttämön ja sosiaalitilojen kunnostukseen. Äänestystulos 31 -12

Hiljaiseloa

Tammikuu on taipumassa loppupuolelleen. Ensimmäiset pilkahdukset kevätauringosta ovat selkeästi havaittavissa. Talvi jatkuu lumisena ja pakkanen puristelee. Hyvä niin.

Vuodenvaihteen jälkeinen elämä on kylässä jämähtänyt ikäänkuin paikoilleen. Jähmettynyt pakkasten ohessa. Ei kai kuitenkaan sen ansiosta.

***

Matkamessuilla tuli käytyä ihmettelemässä asuntoautojen hintoja, kovin ovat kalliita pelejä.

Messukeskuksessa oli ihmisiä kuitenkin ruuhkaksi asti. Pari politiikan "kettua" vilahti silmien ohitse. Väyrynen ja Stubb. Taitaa se Väyrynen olla kuitenkin ylivoimaisempi siinä lajissa.

Mies ponkaisi taas kuin kumipallo kansakunnan tietoisuuteen. Toisaalta saa se Paavo ottaa monta tanhuaskelta ennenkuin puheenjohtajan pallille on istuminen.

Aika kiintoisa kisa on tulossa, jos vielä väkkäränä mukaan lähtee tuo Pekkarinenkin. Kansa saa seurata tosi pelimiesten taiteilua.

***

Koskilaisten suunnitelma saada aikaiseksi kesäteatteria Apianpuistoon vaikuttaa myös jähmettyneen paikoilleen. Pureeko nyt sitten lama, vai mikä on ?

Melkoisia rahasummia on julkisuuteen heitelty kustannuksista jotka katsomon ja näyttämön kohennukseen tarvittaisiin.

Eikö se vähempikin riittäisi ? Mistähän moinen kustannuslaskelma on peräisin ? Olisi se kansalaisia varmaan kiinnostanut mistä moiset laskelmat ovat kotoisin. Ovatko realistisia vai halutaanko "torpata" koko ajatus.

Kylässä kun on muitakin tärkeämpiä menoeriä. Matkailun tuomat lisämarkat tosin ovat kyllä tarpeellisia, jos matkailijoita paikalle saadaan houkuteltua.

Lähiajat sitten varmaan antavat vastauksen. Tuleeko Apianniemi saamaan avauksen kesätetteritoiminnalle. Puitteet ovat siihen kyllä olemassa. Taitaa olla nyt asialla jonkin sortin pelimiehet,- enkä nyt tarkoita pelkästään jalkapalloa.

***

Kovasti oli kuurassa edelleen Säterin piippu. Siihenköhän jäätyi paikalleen muistomerkiksi.

Talvitilhet

Tilhiparvi lumisessa puussa 2010

Pihlajanmarjat maistuivat, jos niitä vielä jostain löytyi. Tehokkaasti lintuparvi niitä kuitenkin löytäessään napsi.

Konstan Pylkkerö elokuvateatterissa

Konsta Pylkkänen mietiskelee (Kai Lehtinen)

Kirjailija Veikko Huovisen teos Havukka-ahon ajattelija, sai osittain uuden ilmeen elokuvana, valmistuessaan viime vuonna. Pääroolista vetäytyi kiireiden vuoksi Pirkka Pekka Petelius. Tilalle tuli sitten Raid - roolistaan tunnettu Kai Lehtinen.

Elokuvan ohjasi Kemijärviliikkeestä tuttu mies Kari Väänänen. Lehtinen on vanhoja ystäviä Väänäsen kanssa ja se auttoi ripeällä aikataululla elokuvan tekoa.

Kari Väänänen on kertonut lukeneensa Havukka - ahon ajattelijan noin viisikymmentä kertaa, ensimmäisen kerran yhdeksänvuotiaana.

Upeat maisemat ja luontokuvat ovat elokuvalle ja Huovisen kirjalle hyvin yhteensopivia. Konsta, tuo korpiseutujen filosofi, mittaa niin avaruuden koon, ja unissaan paukuttelee sille jopa seinät.

Konsta,- oman toimensa ohessa, tutkii sitten vakavalla naamalla myös isännän, jonka puheet ovat aiheuttaneet hänelle mielipahaa. Reseptikin tulee kirjoitettua tautia vastaan.

Tutkijoiden asistenttina hehkuttava Konsta, - vie sitten kaupunkilaispojat tapaamaan "kuoliaaksinaurattajaa) ja hyvä kun tikahtumatta selvisivät.

Tosi karmeannäköiseksi oli tuo mies (Aake Kalliala) maskeerattu.

Konsta Pylkkönen pääsee jopa sanomalehtien palstoille saalistettuaan harvinaisen pyymetson. Se tietenkin saa Konstan kaverin, Pikku-Niken ( Konsta Pöyliö) entistä enemmän ihailemaan ystäväänsä.

Edesmenneen Veikko Huovisen muistoksi aikaansaatu elokuva on katsomisen arvoinen, ainakin olettaisi sen vanhempaa väkeä kiinnostavan. Nuorisolle se ei taida samallatavalla kolahtaa.

Kukapa tuonkaan varmasti tietää. Nyt ainakin näytöstä oli katsomassa lähinnä ikäihmisiä.

Elokuva on kuvattu kesällä 2009 Puolangalla ja Kuhmossa.

Kulkua talvimaisemassa

Kulttuuritoimisto on mennyt piiloon puiden taakse.

Myllysaaren museo talvipuvussa.

Kaupungintalo kanavan rantapenkalla.

Pieni kuudenasteen pakkanen huolehtii siitä että maisema pysyy talvisen kuuraisena.Talvi on juuri nyt sitä mitä sen pitääkin olla.

***

Valkeakosken Sanomien (VS) muodonmuutos on kirvoittanut pitkästä aikaa kunnon kansalaiskeskustelun. Palautetta on lehteen satanut.

Vanhempien koskilaisnaisten kielenkäyttö on ollut varsin värikästä. No niinhän tuo lienee. Työpaikoilla tehtaissa se on tiedetty jo kauan sitten. Moni ukko on saanut poistua korvat punaisina nieleskelemään itsetuntonsa romahduttamista.

Paikallislehti on tietenkin monelle tärkeä päivänavaaja. Siksi se myöskin haluttaneen pitää joltisenkin luettavana. Jos präntti on liian pientä, on lukeminen yhtä tuskaa. Tuskin se lehti on tarkoitettu pelkäksi kuvalehdeksi.

Tämänpäivän lehdessä oli jo päivämäärä ja päivä noussut sinne minne se kuulukin. Kuka sitä lehden alakulmasta haluaa katsella?

Onnea vain tuolle lehtiuudistukselle. "Lokatorvi" siis pesee nyt kasvojaan.

Huurteista, huurteista

Seikkailupuiston hirsilinnake odottelee kevättä. Pakkanen on muokannut maiseman oman makunsa mukaiseksi. Pois ovat ihmiset, ei kuulu lasten ääniä. Päivä pitenee hitaasti mutta varmasti.

Kuura on koristellut myös koivut. Asu katoaa puiden harteilta kun lämpötila nousee ja puiden oksat alkavat heilua tuulessa.

Kävelytien ylle kaartuvat puiden oksat muodostaen hyisen katoksen. Kulkijoita on vähän liikkeellä. Muutama auto hurahtaa ohi, ei ehdi kuljettaja ihailla ympäröivää maisemaa.

Apian kanavalta alkaa autio jäälakeus. Muutama saari on jähmettynyt osaksi maisemaa. Tumma vesi odottaa kesää ja kalastajia kanavan penkalle. Aina on sijaa yhdelle vapamiehelle. Koska näkyy paikalla ensimmäinen?

***

Aamulehti kertoi jo viime perjantaina että kiristynyt työilmapiiri on aiheuttanut työntekijöiden ulosmarssin Tervasaaren paperitehtaalta. Ihmisten kärsivällisyydellä tulee aina joskus raja vastaan.

Paperikoneiden pitäisi käynnistyä tämän päivän aikana. Toivottavasti toiminta jatkuu järkevänä ja asiallisena puolin ja toisinkin. Turha niitä liikoja kiviä on kerätä kengässä hiertämään.

Jos toinen osapuoli syyllistyy yksipuoliseen pompotukseen asioissa joista pitäisi selvitä neuvotellen. Pitäisi muistaa että suhdanteet tulee ja suhdanteet menee. Työpaikoilla on elettävä siitä huolimatta ja pyrittävä tulemaan keskenään toimeen.

Vuosi vaihtui - pakkasten merkeissä.

Sointula 4.1.2010

Vuosi vaihtui pakkasten merkeissä. On siis tullut kunnon talvi muutaman edellisen kuratalven sijaan. Vihdoinkin!

***

Suomi on surrut ennen vuodenvaihdetta, Espoon Sello-kauppakeskuksessa tapahtunutta ampumistapausta. Ampujan lisäksi henkensä menetti viisi muuta ihmistä.

Ikävät uutiset saivat sitten jatkoa heti tänään. Neljä irralleen joutunutta junanvaunua rytisteli Helsingin rautatieasemalla aivan vika paikkaan.

Ihme että uhreilta vältyttiin. Yksi loukkaantunut oli junan henkilökuntaa. Hyvin pahaa jälkeä olisi saattanut syntyä, ellei aluetta olisi saatu varoitettua.

Vain minuutti oli uutisten mukaan tehokasta toiminta-aikaa. Se riitti! Tälläkertaa.

Tulee vain mieleen, ovatko huollot enään ajantasalla? Miten on mahdollista että kaikista irralleen joutuneista vaunuista on jarrut pettäneet yhtäaikaa. Onko tekeviä käsiä nykyisin liian vähän?

Säästetäänkö väärässä paikassa?

Mikä oli syy että vaunut yleensä irtosivat toisistaan? Vuoden kuluttua vasta valmistunee tutkimusraportti asiasta.

***

Pälkäneellä paloi suuri navetta. Karjaa kuoli runsaasti eli 137 nautaa. Vahingot ovat siis varsin mittavat. Omistajille se on ollut tiukka paikka. Pakko ollut vain katsella tuhoa sivusta.

***

Valkeakoskella kuri piti sangen hyvin rakettien lähettelyssä. Yksi moka oli tietenkin kun Sointulassa paikallisen pubin tuulikaappiin lensi raketti. Oletettavasti sekin on ollut jonkinasteinen, ajattelemattomuuden tulos.

Kohta vuosi vaihtuu

Pöytäliina saarenmaalaisen kaupan ikkunassa.

Foto: ( VJ)

Vuosi alkaapi taas olemaan pulkassa. Pari vuorokautta ja rakettien jytke on ohi. Paukkeesta vauhkoontuneet koirat tulevat latojen ja kellareiden loukoista takaisin ihmisten ilmoille.

Maa on tulvillaan ilotulitteiden jätteitä ja mummot saavat kerätä itselleen kukkakeppejä.

Ylensyöneet ihmiset taputtelevat mahojaan ja kummastelevat: "Mistä ihmeestä niitä kiloja oikein tulee?" Se joulunseutu on vaan sellaista aikaa. Vatsa kasvaa...

Kolme kuukautta olen ollut Ilmarisen leivissä, siis eläkkeensaajana. Tili on rapsahtanut säännöllisesti ja se on juuri ja juuri riittänyt nuukalle miehelle. Saisihan se toki hitusen isompi olla. Näillä eväillä kuitenkin on puskettava eteenpäin.

***

Loppuvuodesta koettiin pakkaskausi ja järvet jämähtivät jäähän. Hiljaisen juoksutuksen takia jopa kanava on saanut hetkeksi jääkannen. Se siis on tilanne sillalta katsoen.

Työllisyystilanne on Koskissa ankeanoloinen. Odotukset Säterin uudelleen käynnistymisen suhteen ovat hiipuneet. Tuskin montaa löytyy joka siihen ihmeeseen enää uskoo.

Valitettava isku työllisyydelle, voittaako paikallinen ilmanlaatu ja luonto jotain. Niinkin väitetään joidenkin suulla. Onhan se kaikki ylimääräinen, piipuista tuleva jossainpäin myös alastuleva.

***

Uudenvuodenlupaukset, mitä ne oikein ovat. Niitä on kahdenlaisia. Yksistä yritetään pitää kiinni, toiset taas unohtuvat, kun allakassa sivu kääntyy.

Olisiko sitenkin parasta olla lupaamatta mitään. Sehän olisi vain turhien paineitten kanssa taistelua. Menköön siis päivä kerrallaan ja yritetään olla "ihmisiksi." Olikohan tuossa jo lupaus?

***

Muuten, noista joululahjoista. Kun itse ostaa, paketoi ja kirjoittaa oman nimensä pakettiin. Silloin on hyvä mahdollisuus saada mieleisensä. Ellei saa, voi syyttää vain itseään.

Itse pistin kovan paketin itselleni. Uusi kamera muiden kameroiden joukkoon, onpahan taas totuttelemista. Manuaalin selausta ja tutkiskelua. Niin se on parempi, vaikka tosimiehet kuulemma avaavat käsikirjan vasta kun savu nousee.

***

Uutiset kertoivat eilen olleen Lempäälässä maanjäristyksen. Keskus jossain Ahtialan järven paikkeilla. En huomannut mitään, tosin yhtäkkiä tulivat lumet alas katolta jytisten. Syynä lienee paremminkin ilmojen lauhtuminen ja uusi kattopelti.

Hyvää vuodenvaihdetta koskilaiset (Piippukyläläiset)