Kylämuseon esineitä

Kiihtelysvaaran viljamakasiinilta esineitä.

Tästä kuvasta kaikki helposti tunnistavat paimentorven, tuohikontin ja kaulakellon. Reunimmainen esine oikealla on sitten jäänyt mysteeriksi. Joku asiallinen tarkoitus silläkin varmaan on. Siis, mikä on tuon esineen käyttötarkoitus ?

Paperidokumentti

Astutustodistus vuodelta 1960

Maaseudusta vieraantuneelle kaupunkilaiselle jolla on kokemusta vain rajatusti, hevosella tehdystä heinänajosta, ja pienenä suoritetusta separaattorin veivaamisesta. Voi ylläoleva paperinpala herättää melkoista ihastusta.

No, se kertoo että sonnilla on käyty ja Aatos on tehtävänsä tehnyt, Kaunikki puolestaan palannut pilttuuseensa muikeasti hymyillen. Rahalla saa ja kuittia vastaan uusinnan ellei tulosta synny.

Jos ihmisten maailmaan siirrytään, niin kuinkahan monella aamuyöstä kotiin palavista nykyihmisistä on vastaavanlaista dokumenttia takataskussaan. Ettei väärinkäsityksiä synny korostettakoon että ylläoleva on lähinnä tarkoitettu huumoriksi.

Eräs matkamuisto

Pietarin (Leningradin) muisto 1980 luvulta.

Matkamuistot ovat siitä mukavia että jokaisella niistä on tarina. Ne tuovat muistojen kätköistä esiin takavuosien tapahtumia ja tunnelmaa. 1980-luvulla olin paljon rohkeampi ja seikkailunhalu eli vielä kukoistustaan.

Silloinen Leningrad, itämaa ja neuvostokaupunki veti useamminkin puoleensa, paperisota oli kankeaa ja valvonta toimi. Edullinen hintataso ja mustanpörssin rahanvaihto, se, jota turistit harrastivat, oli varsin yleistä.

Votka, kaviaari ja balalaikat olivat tavallista tuontitavaraa. Muuta ostettavaa ei järin ollut.

Дом книги eli kirjatalo sijaitsi aivan Pietarin keskustassa, lähellä Kazanin tuomiokirkkoa.Talo tunnettiin myös vanhassa Pietarissa Singerin talona.

Siellä kirjakaupassa kuljeskelin ja katselin myös myynnissä olevia aqvarellimaalauksia. Jotenkin jäi sitten mieleen ylläoleva maalaus ja palasin jo poislähdettyäni sen ostamaan mukaani. Jokin siinä rauhoitti.

Kehystin sen itse kotiin tultuani ja yli 25 vuotta se on saanut paikallaan olla. Ehkä sen kuuluukin olla juuri siinä, missä se nyt on. Se on tuon venäläisen aqvarellin kohtalo. Siinä on jotain kestävämpää kuin muissa matkamuistoissa. Uskon että tuossa työssä on mukana pala venäläistä sielua.

Votkat on juotu ja balalaikka on hajottuaan palanut nuotiossa savuna taivaalle. Silloinen kulkuväline on sekin palannut jo kotimaahansa Venäjälle viime vuosituhannella. Ainoa auto jonka olen niin helposti saanut myydyksi. Kotoa hakivat, hinnan maksoivat ovella käteen markoissa ja sitten vain paperit keittiön pöydän vieressä.

Do svidaniya vaan,- Lada 1600 SL alumiinivantein ja suomalaisin verhoiluin.

Karhu se on...

Riistakameran laukaus 22.10.2010

Pitkään on liikkunut tarinaa Valkeakosken ympäristössä liikkuvasta karhusta. Erilaisia havaintoja on Otsosta tehty. Sitten räpsähti oikeassa paikassa. Tikinmaassa peuranruokintapaikalla ollut riistakamera antoi vakuuttavan todisteen. Karhu se on. Komea metsän kuningas.

Eipä huolta, kohta peittää lumi maan ja Otso kellahtaa koisaamaan talviunta. Ei voi karhukaan enään vaeltaa ilman valvovaa silmää. Tekniikka on taas näyttänyt oman puolensa asiassa.

Taas,- Valkeakoskipäivä

Valkeakoskipäivän ilotulitusta Putaansillalla 2010

Valkeakoskipäivää edeltävänä yönä joku kulkija sytytteli omia roihujaan kolmessa eri paikassa. Jälki Kauppilanmäessä oli tämän kaltaista.

Näistä poltoista saattaa olla arvaamattomat seuraukset. Siksi olisi erinomainen asia jotta tulitikkujen kanssa liikkuva lopettaisi harrastuksensa. Poliisilla on tehtäväkenttää taas tuossakin hommassa.

Päivä antoi muuten hyvän tilaisuuden tutustua paikkakunnan museotoimintaan, ja taidetarjontaan myöskin. Kuinka paljon se näkyi Myllysaaressa käyntinä, ei ole tiedossa.

Koskikaran aulassa olivat valkeakoskilaiset ystävyysseurat pystyttäneet pöytänsä esitelläkseen omaa toimintaansa.

Valkeakoskipäivä on nyt sitä positiivisempi asia. Onnistunut kesäteatterikausi ja Avilonin kauppa ja työllisyysvaikutus ovat kauden ehdottomia plussia. Niin, ja häämötteleehän siellä jossain tuo Pikku-Manhattan visio. Sen toteutumisvaiheeseen on vielä matkaa. Jos se joskus toteutuu.

Yleismaailmallinen mediatapahtuma

Kuva : Wikipedia/ YLE

Kahvipöydissä ympäri kaupunkia on pohdittu Chilen kaivossortuman pelastustöiden etenemistä. Matka sinne on pitkä, mutta nykyaikainen tiedonvälitys on kaiken aikaa ajanhermolla. Kansalaiset saavat tietoa reaaliajassa.

Pari kuukautta pimeässä tilassa maan alla pistää hermot koville. Ei niin tunnotonta ihmistä voi edes olla. Mitä tuolla yli puolenkilometrin syvyydessä on tapahtunut, ei ole julkista tietoa. Arvailuja ja vihjailuja on esitetty. Kovaa aikaa se on ollut myös maanpäällä odottaville omaisille.

Itsellä on kokemusta kaivoksista vain pikavisiitillä Lohjalta ja Olkiluodon ydinjätetunnelista, jossa kuljettiin suhteellisen avarissa tiloissa kirkkaiden valojen palaessa katossa. Olosuhteet olivat siis aivan toiset ja aika minimaalinen. Joku jo ahdistui niissäkin tiloissa.

San Josen kaivoksessa on tunnelmat aivan toiset, epätoivo saattaa saada vallan ja henkinen kantti romahtaa. Siinä on nyt hyvää materiaalia tutkittavaksi kun pinnalle pääsevät omaisten pariin.

Huomena pitäisi pelastuskelkan aloittaa edestakainen retkeily poratussa putkessa. Sitä sitten on mahdollista seurata uutistapahtumana niin televisiossa kuin netissäkin.

Toivokaamme että kaikki sujuu oikein ja onnistuneesti.

*****

14.10.2010 klo.00.09

Pelastettuja jo 24 mainaria.

14.10.2010 kello viiteen mennessä.

Kaikki 33 pelastettu ja juhlinta on Chilessä käynnissä.

Varsinainen pelastusoperaatio kesti 22 tuntia 37 minuuttia.

Miehet joutuivat olemaan maan alla 69 päivää.

Wikipedian kertomus onnettomuudesta.

Seikkailua sumussa - taas kerran.

Sumua Keurusselällä 29.9. 2010. (Kuva otettu aurinkolasin linssin läpi.)

Syksy tuo tullessaan sumun. Aamuaurinko sen sitten yleensä hälventää. Tienvarsimaisemat olivat mystisen näköisiä. Puiden välistä hyppäävä hirvi olisi ollut karmiva kokemus. Onneksi ei hypännyt.

Siitä onkin helppo hypätä toiseen asiaan. Kansalaisen valitusoikeuteen.

Erään kansalaisen valitus tuosta Avilon kaupan takauksesta ja sen takauksen antamisen menettelytavoista, on sitten käsittelyä vailla. Se kestänee taas oman aikansa, tuolle kaupalle sillä ei mitään merkitystä liene.

Mielenkiintoista sensijaan on ollut seurata verkossa tapahtunutta suunsoittoa joka valittajan persoonaan on kohdistunut. Poskisolistit ovat pääosin esiintyneet erilaisilla nimimerkeillä ja jopa varsin lapsellisesti iskeneet osin alle navan.

Kiistatta asianomaisella on valitusoikeus. Sen takaa laki. Se miten asia sitten päättyy on toinen juttu. Hurskastelut siitä kuinka valitus vie leivän uusien "avilonilaisten" suusta ovat pelkkää potaskaa. Taas kerran ne, jotka eivät uskalla retostella asioita muuta kuin nimimerkin takaa, ovat astuneet varjoista esiin. Oikeushan heillä toki on mielipiteensä ilmaista.

Takuuvarmasti, se on jo nyt nähtävissä, nuo Avilonin kiemurat kiinnostavat kuntalaisia. Kiinnostavat niitäkin joilla työura on jo takana.

Asia pullahtaa vielä monta kertaa pinnalle ennenkuin koneet laulavat yhteislaulua, ja rahaa omistajien holveihin. Monta on kiemuraa edessä. Toivottavasti kaikki on sitten ollut sen arvoista.

Konkurssipesä nyt kuitenkin on aktiivinen ja taidetta pannaan lihoiksi. Pitäisikohän poiketa katsastamassa mikä on hintataso.

Akkujen latausta

Paristoja on syytä aika ajoin ladata, jotta ne pysyisivät toimintakuntoisina ja käyttökelpoisina. Mikäpä olisi ihmisrehjulle parempaa latausterapiaa kuin matkustaa pohjoiseen ruskaa katsomaan.

Istua körötellä linja-auton penkillä kellon kierron ympäri, pysähtyä muutaman kerran jaloittelemaan, ja taas kiivetä kulkupelin ahtaalle penkille.

Riemuahan se on, varsinkin sitten, kun alkavat maiseman värit kirkastumaan sateentihkun jäljiltä. Taivaalle nousee sateenkaari ja koputtelee ilta-auringon värjäämää tunturinkylkeä.

Perillä, hämärtyvässä illassa, saa kävellä katettuun pöytään ja kauhoa lautasen täyteen tukevaa muonaa.

Voi asettua taloksi, vääntää saunan kiukaan päälle. Taputella sohvalla pulleata vatsaa ja vartoilla saunan lämpiämistä.

Kaiken kruunaa se kun televisiossa, kaiken kansan silmien edessä vedetään kansanterveysprofessoria "kölin alitse."

Ei se voi ja kovat rasvat olekaan syyllisiä kaikkeen pahaan. Ei ole todistettu, eikä todisteta nytkään niiden kaikkivoipa turmiollisuus. Kolesterolipilleritkin vaikuttaisivat olevan vain pääosin terveysbusineksen rahastusta.

Eikö olekin onnea, kun saunan päälle, voi ottaa hyvällä omalla tunnolla tölkin tai pari olutta. Napostella muurikassa voissa paistettuja muikkuja. On ne niin hyviä.

Kellahtaa pimeyden hetken saapuessa vuoteeseen ja ajatella miellyttäviä ajatuksia. Niitäkin löytyy kun oikein pinnistelee.

Avilonin synty

Avilonin edeltäjä Kuitu syksyllä 2007

Valkeakoskella on jälleen toiveita työttömyyslukujen laskusta. Toiveita myös verotulojen kasvusta. Tyytyväisyys tilanteeseen on varmaankin valtaosalla kuntalaisista.

Uusi yritys aikoo nostaa vuoden loppuun mennessä tuotannon uudelleen käyntiin. Epäileviä "Tuomaita" on edelleenkin.

- "En usko ennenkuin savu piipusta nousee." Lienee tyypillisin kommentti Tuomaiden keskuudessa.

Epäilys valtasi asian pitkittyessä itse kunkin mielen.

- "Ei se siitä enään mihinkään lähde. Hyvä niin, mokomakin sottapytty ja kärytin." Tuumasi toinen.

Noin 200 työpaikkaa on paikkakunnalle arvokas lisä. Tai korvaa se ainakin osin, ne 300 paikkaa, mitkä konkurssin yhteydessä katosivat.

Toivoa sopii että uusi yritys ja sen johto ottavat sitten vakavan kannan myös mahdollisiin ympäristöongelmiin. Niitä tuo tuotantoprosessi käynnistyessään saattaa aiheuttaa. Kaksi vuotta seisonut systeemi ei käynnisty huokaisemalla.

Vaikka henkilökunta olisi kuinka ammattitaitoista, yllätykset ovat aina mahdollisia. Niihin kannattaa tosissaan varautua. Jos oikein toimitaan on mahdollista varmaan päästä pois siitä kaiken yllä leijuvasta leimasta.

Ne ovat jätevedet, käryt ja ääni. Niin ja sitten se rikkihiili, sekin kummittelee vielä tietojen mukaan useamman vuoden.

Eipä sitä voi muuta toivottaa kuin Lykkyä tykö, niin firmalle kuin henkilökunnallekin.

Lepakko huilaa

Uinuva lepakko 2.9.2010 (clikkaa kuva suuremmaksi)

Kun piti aloittaa levittämään punamultaa haalistuneen pienen aitan päälle, tuli mutka matkaan. Paremminkin se oli lepakko päivätorkuilla. Suomen lepakot ovat rauhoitettuja. Siksipä mietin pitkään saako edes niiden unta häiritä.

Pistin maalisiveltimen takaisin purkkiin ja hain kameran laukusta. Ei unet Leolla (itse antamani nimi Leo Lepakolle) keskeytyneet vaikka linssi heilui hetken otuksen korvanvieressä. Melkein voi tasaisen kuorsauksenkin kuulla.

Heräsihän se, kun kauniisti pyysin. Hetken levitteli nahkasiipiään, räpyteli silmiään unisena, sitten ponnisti ilmaan ja hävisi jonnekin rakennuksen taakse.

No, hyvä että älysi lähteä. Nyt on punamaali vanhojen hirsien päällä. Projekti ei sitten kaatunut yhteen lepakkoon.

Tässä ohjeita lepakoitten käsittelyyn.

Helteistä arkipäivään.

Pieni osa kesän sadosta.

En olisi uskonut keväällä, kun ostin neljä avomaankurkuntainta torilta, mikä olisi tulos. Se oli mainio.

Kun maanviljelijät (siis oikeat) oikein kuorossa valittavat miten huono sato milloinkin tulee,- se kummastuttaa. Niillä kun on nuo tukiaiset ja kaikki. Traktorit, pelit ja vehkeet.

Eräskin mies sanoi,pölisevää, pellolla jurruttavaa traktoria katsellessaan: "No, kelpaa sitä ajella,meidän maksamilla vehkeillä!"

Nyt on sitten laitettuna monta tölkillistä siivutettuja kurkkuja mausteliemessä kylmiössä. Kelpaa niitä talven mittaan heitellä leivän lisukkeeksi. Hyviä ne on, varsinkin valkosipulia joukkoon paloiteltuna.

Oma viehätyksensä tuolla touhulla kuitenkin on. Ei sitä taloudellisten seikkojen vuoksi kukaan varmaan tee. Halvalla niitä kurkkuja saa tänäpäivänä kaupastakin. Onhan kuitenkin se varmuus mitä purkki sisältää.

Mutta asiasta toiseen...

Nyt eletään tuon Avilon tehtaan syntymisen kulminaatiopistettä. Takuita ollaan kaupungilta haeskelemassa ja sitä päätöstä kuntalaisetkin tarkkoina seuraavat.

Voiko kaupunki yleensä sellaiset antaa ? Onko se tarpeellistä yleensäkkään jos rahoitus on kunnossa ? Miksi yritys sellaisia kunnalta hakee ? Kysymyksiä,kysymyksiä ja taas uusia kysymyksiä.

Jos kerran on varmat markkinat, työntekijöiden värväys menossa ja omistajataho itse uskoo tuotteeseensa. Mikä sitten on jarruna ? Ei kai siinä takuumiehiä kunnalta tarvita? Riskinsä se on kaikessa yritystoiminnassa.

Hyvääkin tässä hellekesässä oli...

Plussalle on tältä kesältä merkattava tuo Apian kesäteatterin hyvin sujunut avaus. Toivoa se herättää siitä että jatkoa on tulossa ja kaupunki saa uuden matkailuvaltin. Niitä ei koskaan ole liikaa.

Jäähdytystä

Mallasselän railo 2003

Kun nyt on saatu kipristellä helteissä ja suoritettu kilpailua rastaiden kanssa siitä kenelle marjat pensaissa kuuluvat.

Kun linnut ovat ottaneet omansa, on niitä kuitenkin ihmisillekin jokusia jäänyt. Kilpajuoksua se on alati luonnon kanssa.

Vaikka järvivesi on nytkin 22 asteista, saa se (todennäköisesti) reilun kolmen kuukauden päästä päälleen jäisen kalvon joka vahvistuttuaan taas kantaa kalamiestä.

Rivakasti potkien kelkka siirtyy ottipaikoille ja alkaa talvikalastuksen ihanuus.

Uskokaa vaan !

Ei näitä helteitä ikuisesti riitä. Kalenterissa sivut vaihtuvat omaan tahtiinsa ja luonto elää oman aikataulunsa mukaan. Jokunen viikko menee niin syyspuuskat riipivät jo äksyinä kellastuneita lehtiä puista. Sortsit vaihtuvat pitkälahkeisiin ja pipokin kaivetaan esiin komeron kätköistä.

Olkoon tämä lohdutukseksi kaikille helteiden keskellä kipristeleville.

Mikä vekotin - osa 1

Kiihtelyksen museo 2010

Takavuosina tuli televisiosta sarja, jonka nimi oli muistaakseni valehtelijoiden klubi.

Kyseessä ei tietenkään ollut mikään eduskuntaan viittaava ryhmä, vaikka saattaa siltä vaikuttaa.

Kyseessä oli hupiohjelma jossa ainakin Helge Herala esiintyi ansiokkaasti. Tarkoitus oli ohjelmassa esitellä joku esine ja antaa sille sitten luonnollinen selitys, sekä esitellä mikä oli sen

käyttötarkoitus.

Tämä esine löytyi eräästä maaseutumuseosta ja hetkinen kesti ennenkuin sen käyttötarkoitus avautui.

Siis, mikähän se mahtaa olla ?

Jos väitän sen olevan lypsyjakkara, voi joku olla hiukan eri mieltä. Nykynuoriso saattaa naureskella moiselle vehkeelle. Oman tehtävänsä se kuitenkin on aikoinaan tehnyt.

Oikean vastauksen keksinyt saa runsaat abloodit ja ylenpalttisesti mainetta ja kunniaa.

Vastausaikaa on runsaasti jäljellä.

Elä hyppee vetteen !

Kiihtelysvaaran kirkonmäki 6.8.2010

Myrskypuuskat ovat rasittaneet myöskin Kiihtelyksen harjannetta. Suuri koivu keikahti kirkkomaan aidan vierestä suoraan sankarihautojen päälle. Suurempia vaurioita ei ilmeisestikään syntynyt. Varsin nopeasti puut raivattiin ja paloiteltiin.

Opastaulu Koskenniskan myllyllä 2010

Viikon loppupuoli muljahti taas rattaiden päällä itäisessä Suomessa. Ilmat olivat suotuisat, jos ei tee liian suurta numeroa jokusesta ukkosen jylinästä ja yhdestä savupäivästä itärajalla. Vesi oli uimakelpoista lammissa ja hyttyset melkeinpä kadonneet.

Marjakoppaa ei kannattanut mukanaan kantaa ja vaikealta se näyttää sielläpäin olevan sienienkin kanssa. Kunnon sateet saattavat vielä tilanteen pelastaa.

Koskenniskan myllykahviokin näytti olevan jo kiinni. Vähissä ovat turistit itärajalla.

Silmiin pistii hauskan oloinen, murteella kirjoitettu opastetaulu uimapaikalle. Valitettavan usein uimarannoilla vain vahinkoja sattuu. Oli sitten opastaulu tai ei.

Lumoava lumme

Tallinnan kasvipuutarhan lumme 2010

Tallinnan useitten reissujen aikana on jäänyt poikkeamatta kasvitieteelliseen puutarhaan. Nyt se virhe on korjattu. Pirita joen varressa sijaitseva puutarha kannattaa kesäpäivänä kuljeskella lävitse.

Tuo puutarha sijaitsee melkein Tallinnan kuulun televisiotornin kupeessa. Kuvia sai otettua monesta eri kasvista mutta jälleen kerran lumme lumosi. Puutarhassa on myös melkoinen joukko erilaisia ruusuja omana osastonaan.

Pääsylippu alueelle oli varsin edullinen, varsinkin eläkeläisalennuksella. Sen omatoimisesti lippukassa meille tarjosi, eikä edes korttia viitsinyt ryppynaamaisilta kysellä.

Viru-keskuksen linjautohallista lähtee sinne bussi ja pysäkki on Kloostrimetsa. Pysäkiltä on kävelyä noin 300 metriä ja sitten oikealle kääntyen löytyy puisto. Televisiotorni on hyvä maamerkki.

Lasirakenteisen ns. Palmutalon yhteydessä on myöskin kahvila ja WC tilat.

Linkki: Botaanikaaed