Katti päivänokosilla 2009On se kissan elo lokoisaa. Todella kattimaista. Kissaa en ole koskaan omistanut mutta naapurista olen sellaisen saanut kaveriksi. Kissa tietää sen kuinka kalamiestä (jonkinlaista) käsitellään. Se on sitä "kollipsykoloogiaa."
Kuin varjo se vilahtaa tietä pitkin kuullessaan auton äänen. Selkä köyryssä hieroo housunlahjetta. Vilkaisee syrjäsilmällä ja suuntaa kohden rantaa. Asettuu istumaan ja odottaa koska mies saa raahattua itsensä paikalle ja nostaa vedestä katiskan.
Silmä tarkkana seuraa onko katiskassa liikettä, jos on niin hyvä. Lipoo kielellä suupieliään ja käy sitten valmiiseen pöytään. Toki kala on sille tapettava ja myöskin hiukan puukolla paloiteltava.
Sitten syötyään kellistyy viereen ja on hetkessä unessa. Toki sillä on oma sammalpeitteinen torkkukivikin. Sille se sitten kapuaa ja hetkessä on silmät kiinni. Poseeraa ja häiriintymättä saa kuvan otettua.
Olen aina hiljaa ihaillut ammatikseen kalastavien taitavuutta verkkojen ja pyydysten käsittelyssä. Sitä on kunnioitus vain kasvanut kun vuosikymmenet sitten sai seurata joskus mukana aamupimeälle syksyiselle järvelle.
Verkkopoijuja haettiin taskulampun valossa keinuvassa veneessä. Heijastava teippi sitten saattoi sattumalta välähtää lampun valokiilassa. Ei ollut navigaattoreita eikä paljon muutakaan elektroniikkaa.
Valjua aamu tai iltavaloa vasten näkyi joko tuttu niemenkärki, Pälkäneen kirkontorni tai Valkeakosken tehtaiden piipunvalot. Niillä ihmiset pärjäsivät ja navigoivat. Ei siitä kuitenkaan sumussa ollut mitään apua.
Amatöörillä, kuten itsekin on, saattaa se kalastus olla kompurointia kivikossa, uistin peukalossa tai sitten on verkkonarut sekaisin. Saalistakin pitäisi myös etsiä oikeasta syvyydestä, oikeasta paikasta.
Muikkusaalis on satunnainen, joskus pannullinen, joskus muutama. Hyvässä lykyssä siivoat verkosta tuntitolkulla särkiä ja ahvenia. Sekin vielä huumorilla menee.
Vaikka rapu on herkku monen mielestä. Ei se ole herkkua niitä liian lähelle pohjaa lasketuista verkoista irrotella. Niinkin voi käydä, - ainakin amatöörille.
On siinä oma hohtonsa, kalastuksessa kuitenkin, vaikka luvat ovat hintavat ja polttoaine todella "sikakallista." Paljon helpommin sen kalan saa torilta tai osuusliikkeen kalatiskistä. Vaivattomamminkin vielä.
Kuitenkin vesillä ja sen antamalla niukallakin saaliilla on oma erityinen hohtonsa. Leppoisa ilma ja tyynen pinnan elävä leikki. Laskevan auringon rusotus saarten takaa. Sieraimet vetävät kasteen kostuttaman metsikön tuoksua.
Se on kesää, sitä turvallista suomalaista. Eikä mene kauaakaan, kun pyryttää jälleen rakeita ja lunta. Muuttolinnut levittävät siipensä ja matkaavat lämpimimmille seuduille.
Nautitaan nyt kuitenkin kesästä, kun ilmatkin vihdoin suosivat.
Mallasselkä, jälkeen Juhannksen 2009Juhannus tuli ja meni. Vesisade tihuutti ja viileä ilta kolotti niveliä. Kokon katsomiset jäi tältä kesältä, - olikohan suurikaan tappio ?
Kuin irvailuna sää alkoi parantua ja (oikealle entiselle) Juhannusajalle luvataan jopa hellelukemia. Oliko sittenkin näin hyvä ?
Huono sää säästi taas ilmeisesti muutaman ihmishengen. Hukkuneiden määrä lienee tältä Juhannukselta 4. Onhan siinä neljä liikaa, mutta helteiset ilmat olisivat kantaneet sitten varmaan lisäsatoa.
Miksihän noita juhlapyhiä täytyi mulkata uusille päiville. Niin miksikö ? Yhtä ihmisten rassaamista on tuo kesäaika ja talviaika. Onhan siinä saanut joku konklaavi taas pyöritellä kyniä paperilla ja tärkeillä.
Mikä sen aikamulkkauksen todellinen hyöty on.
Ritvalan nuorisoseurantalo
Nuoret miehet jännittävät esitystä
Neitojen kulkue on saapunut kentälle.Ritvala , Valkeakosken Sääksmäellä, - on tunnettu vuosikymmenet jatkuneesta Helkajuhlaperinteestään.
Vuosi 2009 ei muodostanut poikkeusta. Perinne elää vahvana, ja kun sääkin suosii, kelpasi juhlaa seurata puiden katveesta.V
uodesta 1910 helkajuhlan käytännön toteutuksesta on vastannut Ritvalan Nuorisoseura.
Toukokuun korvasieniä 2009 (Heinävaara)Veti taasen luonto viikoksi Pohjoiskarjalaan kevättä kuulostelemaan. Käen kukunnalta ei voinut korviaan sulkea. Niin se vain kevääseen kuuluu, sekin lintu.
Lintujen tiirailua kevensi matka lammelle vanhaa polkua pitkin. Emäntä kulki edellä ja yht`äkkiä hyppäsi koivun taakse. Luuli korvasieniä "karhunpaskaksi" - onneksi ei ollut. Tilanne toki rauhoittui ja herkut kerättiin talteen.
Korvasienien käsittely vaatii tarkkuutta ja huolellisuutta. Väljää vedenkäyttöä ja ainakin kahteen kertaan ryöppäämistä, kiehuttaa kannattaa viisi minuuttia ja huuhdella runsaalla vedellä.
Keitinvettä ei ruoanvalmistukseen saa käyttää missään muodossa. Ilmanvaihtokin olisi oltava hyvä keittämisen aikana.
Lopputuloksena sitten syntyy herkullinen kastike tai muheva keitto.
Korvasienen käsittelyohjeet ...
Ensin harrastetaan akropatiaa...
Sitten syödään sitä mitä löytyy...
Oravan temppuilua 2009Kun käpytikka siirtyi ainakin hetkeksi pois, tuli orava tilalle. Varsin rohkea ja pelkäämätön kaveri.
Tämä orava muodostaisi 1/40 osan vanhasta mitasta (Kiihtelys) - Yhteen kiihtelykseen meni aikoinaan 40 oravannahkaa. Elikkä 4 tikkuria, sillä yksi tikkuri oli kymmenen oravannahan nippu.Joensuuhun liitetty Kiihtelysvaara on saanut nimensä tuosta mitasta.
Sointula 2009 (foto: VJ) (Dendrocopos major) Kun lintulauta jököttää pihamaalla ja sapuskaa riittää, riittää vierailijoitakin taatusti. Viimepäivien varma kävijä on ollut urospuolinen käpytikka.
Vaikka luonto alkaa linnuillekin olemaan jo kohta anteliaalla päällä, riittää lintulaudalla kurkkijoita. Kun maassa on karisseita auringonkukansiemeniä, ja nehän tietenkin kelpaa aina.
Käpytikka (Dendrocopos major) on Suomen yleisin tikka, pesimäalueena on koko keskisuomi.Koiraan tunnistaa punaisesta niskalaikusta.
Lintujen ohessa myös oravilla riittää hommaa, keräävät myös pesätouhujen lisäksi syötävää erilaisiin piilopaikkoihin.
Oravia vilisee pitkin nurkkia, joku valittaa että ovat päässeet vintille majoittumaan. Toinen kertoo tarinaa kuinka niitä joutuu kaupasta ulos häätämään, yrittävät livahtaa ohi kassan maksamatta.
Sivu reissukirjasta matkalta 1991
Piirros tehty vasta 1997 - tyhjälle sivulle.
Pietari on tullut tutuksi takavuosina. Sinne matkaa on tullut tehtyä lentäen, junalla, omalla autolla ja turistibussin kyydissä.
Rajanylitys neuvostoaikaan oli aina mielenkiintoinen koetus. Suoraan sanoen mottona oli - "Kyllä pokka pitää". Ei siinä muukaan auttanut.
Jonotettiin ja koetettiin kuluttaa aikaa. Tuolla vuoden 1991 matkalla rajalla seistiin muistiinpanojen mukaan mennessä neljä tuntia ja palatessa kaksi tuntia.
Lisäksi matkalla miliisiratsiassa, Viipurin ja Pietarin välisellä tiellä, seistiin tunti kun miliisit hakivat jotain trokaria. Ei kai se meidän kyydissä voinut olla ?
Majoitus piti olla hotelli Pulkovskajassa, vaan ei ollut. Johonkin olivat varaukset kummasti kadonneet. Kaksi tuntia meni sen sählingin kanssa aikaa. Taisi joillain jo pinna kiristyä.
Löytyi se majoitus lopulta. Nevassa olevassa risteilyalus Alexey Surkovissa, alus oli kiinnitettynä Tutzkovin sillan pieleen. Hytit hyvät, mutta ikkunoista kävi huikea veto. Taustalla soi raastava neukkurock.Tuolloin oli Leningrad vaihtanut juuri nimekseen tuon historiallisen Pietari nimen. Muutoksen tuulet olivat viriämässä ja koneisto rutisi.
Reissuvihkon sivu vuodelta 2001Reissuun mentiin Tallinnan puolelle myöskin helikopterilla.
Matka ei kauaa kestänyt, kun Harmaja jäi alle, alkoi kaukana siintämään Viron rannikko. Kestikö matka alle 20 minuuttia noususta laskuun.
Tallinnan puolella oli lasku Linnahallin katolle, lähelle satamaa.
Noin neljä vuotta myöhemmin samalla reitillä tapahtui helikopteriturma jossa henkensä menetti 14 ihmistä, näistä 8 suomalaisia, 4 virolaisia ja 2 yhdysvaltalaisia. Tuon turman johdosta helikopteri liikenne katkesi pitkäksi ajaksi.
Samalla reissulla oli sitten tilaisuus käydä myös jäänmurtaja Suur Töllissä
jossa pirteä vanha mies innokkaasti selosti laivan mielenkiintoista historiaa.
Kadriorgin palatsi (Kuvattu 2009)Siinä on reissun mistiinpanoja Tallinnasta vappuna 2003. Hotellista löytyy yleensä logolla varustettua paperia johon saa sitten asioita talteen raapustettua.
Tuolloin on ajankohtaisena ollut ns. Sars- epidemia jonka etenemisestä lehdet ja sähköiset tiedotusvälineet olivat huolissaan. Nyt sitten (2009) on kyseessä influenssa, jota kutsutaan myös sikainfluenssaksi.
Taudit kulkevat ripeästi kun ihmiset matkaavat maailmalla entistä enemmän. 1990 - luvun lopulla puhuttiin kiihkeästi ns. Hullunlehmän taudista. Roviot paloivat ja niin paljon se vaikutti Lontoossa käydessä että alkoi oleen kurkkua myöten täynnä broileria.
Tauteja tulee ja tauteja menee, ihmiskunnan on vain pyrittävä niistä selviämään. Näin on aina ollut ja aina oleva.
Reissuvihkon yksi sivu Praha 2000
Seinäkoriste hotelli Canaima 1997Noin 25 vuotta sitten aloitin pitämään matkakirjaa elikkä reissukirjaa tekemistäni ulkomaan matkoista. Niitä on sitten aikain kuluessa tullut jo kaksi kirjasta täyteen. Siis arkisto sekin tavallaan.
Kamera ja kynä ovat olleet toki tärkeitä, mutta ohessa on sitten kynän ja siveltimenkin avulla tullut tallennettua kaikenlaista. Piirrokset ovat tietenkin harrastajatasoa mutta kyllä niistä itse on selvän saanut - ainakin useimmiten.
Oheinen piirros on metallisesta seinäkoristeesta joka oli huoneemme seinällä Puerto de la Crutzissa.
Tapahtumien tallentamisesta on tullut tapa, - onko siitä sitten suurempaa hyötyä, on jo toinen asia.
Tapahtumien tarkistamisessa ja mieleenpalauttamisessa se on kuitenkin yksi keino. Eikä se muutu raskaaksikaan kun oppii siihen oikein asennoitumaan.
Prahan matkakuvauksessa tosin olisi ollut parempi käyttää Moldaun sijasta nimeä Vltava. Toki sama joki on kyseessä kuitenkin.
Blogit ovat sitten se moderni tapa tallentaa muistikuvia ja tapahtumia.
Jättäiskö tämän kevään väliin ? Ei hemmetti, kyllä sinne on mentävä. Hyvä ilma ja kaikki sopii sen puolesta. Tänä yönä se tulee rantaan. Saalista siis luvassa.Rantarinne alkaa hiljalleen täyttyä autoista. Paikalla on kohta tarvittava liikenteenohjausta. Ilta tummenee ja autot sovittavat itsensä kaikkiin mahdollisiin rakosiin.
Ukot seisoskelevat hämärässä ja juttelevat siitä kuinka ennen nuotio paloi ja haitaristi soitti hämärtyvässä illassa. Vanhimmat olivat nyt Akaasta, liki kahdeksankymppisiä leppoisia ukkoja. Vielä kuitenkin veri veti kuoreapajalle.
Ensimmäinen koeveto ja lipollinen toi jo saalista. Raaka kuore,- katosi ukkojen suuhun ja sama kuului maku olevan, kurkulle se maistui.
Ilta oli tyyni ja kuu mollotti veteen laiturin nokkaan. Lentävän joutsenparin torventöräukset rikkoivat hiljaisuuden, metsiköstä mäen takaa kuului lehtopöllön huhuilu.
Melkein pimeässä välähtelivät taskulamppujen valokeilat, rannan varjoissa kulki hiljalleen väkeä, jossain syttyi tupakka ja kuului oluttölkin suhahdus. Kuorestusaika oli jälleen vahvasti käsillä.
Se tunnelma kannattaa jokaisen kokea joskus itse. Paljon on kuitenkin säästä kiinni.Nyt se oli otollinen onnistumiselle.
Vappupossu puussa aattona 2009
Aurinkoinen vappusää saa kansan liikkeelle. Simaa, ilmapalloja ja kuorolaulua. Sitähän se on parhaimmillaan.
Vapuksi tuli sitten päätös myös ns. kotikulmakaupoista. Päätös oli vapauttava ja sai siten aikaiseksi demaririntamassa syvän huokauksen. Sitähän ei vielä tiedä eteneekö asia ylempiin portaisiin.
Usea kadun mies on kuitenkin sitämieltä että ei asia aivan tyylikäs ollut hoitotavaltaan ja mielikuviin jäi jonkinlainen tahra ainakin. Aika näyttää sen puolen asiasta.Tänään vappupäivänä sitten aukeavat Eeriksoninpuiston portit. Saapas nähdä tuleeko siitä pitempiaikainen traditio ja kuinka väki sen ottaa vastaan. No, sieltähän on sitten hyvä jatkaa Koitonaukiolle päivän edetessä.
Uusi kummajainen on sitten myös kumiankkakisa. Siinä virran vietäväksi lähtee iso määrä numeroituja kumiankkoja. Jokaisella ankalla on omistaja. Nopein uimari voittaa ja palkinto on huikea, jollen väärin muista niin se on taulutelevisio.
PS.
Kumiankat valahtivat varsin juoheasti veteen. Virta vei hiljalleen kohden maalia ja ankat asettuivat jonoon jo ennen isoasiltaa. Seuraamassa tapahtumaa oli Suruttomienkärjessä ja kanavan laidoilla satoja ihmisiä. Siltä osin tapahtuma oli varsin onnistunut.
Katti päivänokosilla 2009
