Sivu reissukirjasta matkalta 1991Piirros tehty vasta 1997 - tyhjälle sivulle.
Pietari on tullut tutuksi takavuosina. Sinne matkaa on tullut tehtyä lentäen, junalla, omalla autolla ja turistibussin kyydissä.
Rajanylitys neuvostoaikaan oli aina mielenkiintoinen koetus. Suoraan sanoen mottona oli - "Kyllä pokka pitää". Ei siinä muukaan auttanut.
Jonotettiin ja koetettiin kuluttaa aikaa. Tuolla vuoden 1991 matkalla rajalla seistiin muistiinpanojen mukaan mennessä neljä tuntia ja palatessa kaksi tuntia.
Lisäksi matkalla miliisiratsiassa, Viipurin ja Pietarin välisellä tiellä, seistiin tunti kun miliisit hakivat jotain trokaria. Ei kai se meidän kyydissä voinut olla ?
Majoitus piti olla hotelli Pulkovskajassa, vaan ei ollut. Johonkin olivat varaukset kummasti kadonneet. Kaksi tuntia meni sen sählingin kanssa aikaa. Taisi joillain jo pinna kiristyä.
Löytyi se majoitus lopulta. Nevassa olevassa risteilyalus Alexey Surkovissa, alus oli kiinnitettynä Tutzkovin sillan pieleen. Hytit hyvät, mutta ikkunoista kävi huikea veto. Taustalla soi raastava neukkurock.
Tuolloin oli Leningrad vaihtanut juuri nimekseen tuon historiallisen Pietari nimen. Muutoksen tuulet olivat viriämässä ja koneisto rutisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti