Ahvenjahdissa Pyhäjärvellä

Kisan suurin 831 g (Tietysti kaverin saama)

Pyhäjärven ahvenia 25.02.2009 (Omat kalat 4420 g )


Vanhakin innostui lähtemään kalakisaan mukaan. Säkylän Pyhäjärvelle matkattiin paperimiesten kustantamalla linjurilla. Mukavaa oli, ilma hyvä ja kalaakin tuli. Sitä tuli ainakin saamamiehille.

Pojan likat toivat illalla lainaksi pulkan, johon porailin muutaman reijän sidontalenkkejä varten. Hyvin kulki pulkka perässä, reppu, kaira ja kalavehkeet kuormanaan. Ilmakin hyvä, osittain aurinkoinen ja jäällä helppo kulkea.

Osasto tarjosi punnituksen jälkeen ruoankin seisovasta pöydästä. Hyvä ruoka ja omaan piikkiin muutama kuuma rommi. Tekihän se terää.

Kotona sitten ahvenen perkuuta ja välillä täytyi käydä ihastelemassa piirongin päällä kirjekuorta. Näytti muuten, sivuhuomautuksena olevan päälle kirjoitettu että: Veteraanit -- 2. palkinto.

Valkeakosken ilmailutoiminta

Lennokkikerho Valkeakoskella 1930 luvulla.

Clikkaa kuvaa - saat sen suuremmaksi.


Valkeakoskelainen vanhempi ilmailunharrastaja ihmetteli, hiukan surumielisenä sitä,- miksi nykynuoria ei ilmailu harrastuksena kiinnosta. Olisiko syynä se että virikkeitä on nykyisin tarjolla niin runsaasti.

Tosiaankin, miksi ei ? Lotilanjärvelle aurataan talvella kiitotie, vähän sillä kuitenkaan liikettä näkyy. Ilmailukerhon vajakin katto notkollaan odottaa ilmeisesti purkutuomiota. Rispaantunut tuulipussikin oli mytyssä tangon ympärillä.

Imailukerhon rakentama vanha Harakka on vaijereiden varassa Pirkkalan lentoaseman sisätiloissa. Taakse on jäänyt senkin ilmapomput.

Vintturin kiskomana Lotilan jäältä taivaalle ja pieni kierros ja takaisin, avotilassa istui pilotti lasit silmillä. Se oli sitä aikaa.

Puhutaan aina vanhoista hyvistä ajoista. Ihmisillä oli tarmoa harrastaa ja kummasti sitä löytyi aikaakin. Tosiasia on se että yhteisöllisyys on muuttanut muotoaan. Vetovastuu on se jota nykyisin kartetaan.

Sosiaalinen toiminta on siirtynyt nettiin. Kaikenmaailman Facebookit on päivän sana.

Ilmaankin pääsee virtuaalisesti vaikka Airbussin puikkoihin. Hälläväliä vaikka menisi kone pöpelikköönkin.Lennon voi aina aloittaa alusta.

Toisin on todellisessa elämässä.

Kone on kuitenkin tämäkin ja aito vieläpä. Kevätauringon noustessa korkeammalle saattaa se Lotilanjärvellekin taas ilmaantua.

Kuva - albumista 2

Foto: V. Järvinen (Äiti maa 1988) Kiova

Ukraina irtosi ja itsenäistyi Nevostoliitosta vuonna 1991. Tilanne on ollut herkkä ja vaiherikas tuon vuosiluvun jälkeen. Mielensoitukset ja poliittiset kriisit ovat sävyttäneet Ukrainalaisten elämää viime päiviin asti. Talouskriisiin maa ajautui syksyllä 2008 kansainvälisen taantuman yhteydessä.

Kaksi vuotta Tsernobylistä (1986) ja maailmaa vavahduttaneesta ydinvoimala räjähdyksestä, oli itselläni tilaisuus vierailla Ukrainassa ja Kiovassa. Yksi kohteista oli tietenkin kukkulalla sijaitseva patsas, ja alla sodasta kertova museo.

Vieressä virtaa verkkaan Dnepr- joki, vaikka vain pari vuotta ennen olisi saattaneet asiat mennä niin, että koko Kiova olisi ollut evakuoitava. Olisiko se ollut edes mahdollista ?

Niin ei käynyt, tuulien suunnat olivat toiset. Useita henkiä kuitenkin menehtyi ydinvoimalan sammutus ja pelastustöissä.

Yhä edelleen tuon tapahtuman aiheet koskettavat edelleen myöskin suomalaisia, vaikka aikaa on kulunut jo melkoisesti. Osa saastekuormasta tuli tuulen ja sateiden myötä meillekkin.

Tiedonkulku silloin asioista oli hidasta, sitä saatettiin jopa pantata tarkoituksellisesti. Oliko se järkevää, vai vain osa "neuvostokulttuuria." Todella huolestuttava tilanne, ja tieto ei kulje. Tuskin tuonkaltainen tieto- ja tiedotuskatkos olisi mahdollinen nykyaikana.

Tšernobylin ydinonnettomuus on ylivoimaisesti ydinenergian historian pahin reaktorionnettomuus. Se on sijoitettu luokkaan 7 kansainvälisellä ydinlaitostapaturmien seitsenportaisella INES asteikolla.

Energiaa tarvitseva Eurooppa havahtui jälleen vuoden 2009 alussa Venäjän ja Ukrainan välisiin ongelmiin. Ukrainan läpi kulkevissa kaasuputkissa hiipui paine kun Venäjä veti hanat kiinni. Monessa asumuksessa alkoi vilu vaivata.

Varsinkin Balkanin maita kova talvi koetteli kovin. Samalla kärsi Venäjän ja Ukrainan maine luotettavina energian toimittajina. Eu varmaankin tulee kuumeisesti harkitsemaan uusia ratkaisuja tilanteen johdosta.

Nyt kaasu taas virtaa, tammikuun lopulla hanat jälleen aukesivat. Jälkihoito asian tiimoilta jatkuu pitkään.EU sai uuden valvontakohteen niskoilleen.

Kuva-albumista 1

Tallinnan satama toukokuu 1980

Vanhat kuvat albumien kätköistä,ne ovat osa meidän kaikkien lähihistoriaa. Vuonna 1979 alkoi Afganistanin sota, ja seuraavana vuonna oli Moskovan olympialaiset. Samana vuonna tein ensimmäisen matkani Viroon, silloiseen neuvosto Eestiin.

Kuvassa taustalla, sen aikaisia turisteja ainoana yli kuljettava alus, pieni Tallin laiva. Hetki kuvanoton jälkeen tuli rynnäkkökiväärimieheltä tiukka komento :" kamera pois !"

Satamat laskettiin alueiksi joisssa ei missään vaiheessa saanut kuvata.

Matka satamasta jatkui suoraan Latvian puolelle Riikaan. Linja-auto kulki myös silloin Pärnun kaupungin kautta. Tuolloin ei ulkolaisten turistien määrää juurikaan huomannut. Nyt tilanne on oleellisesti muuttunut.

Riikassa käytiin melkoisen kovaa keskustelua paikallisten ihmisten kanssa juuri tuosta sodasta, jota Neuvostoliitto Afganistanissa kävi. No nyt samoilla tanterilla saavat varoa nahkaansa toiset sotajoukot. Eikä loppua näy.

Riikan vanhan kaupungin lisäksi jäi mieleen suuri hotelli Latvia ja Salaspilsin keskitysleirialue.

Aamuisella kävelykierroksella klo 7.00 poikkesin savuiseen kellaribaariin, kahville tietysti, päinvastoin kuin se virkapukuinen miliisi joka veti kankkuseensa konjakkia.

Jurmalan rantapaviljongin koppalakkinen vahtimestari myös juotettiin yhteistoimin juovuksiin. Sinne mies jäi vilkuttamaan koppalakki vinossa ja ovenpieleen tukeutuen hassuille suomalaisille.

Talvitammi

Talviset lehdet
surkeina koristavat
tutun tammipuun.
Kesän tullessa taas
vaihtuvat lehdet uusiin.

Helmikuun hetki

Helmikuussa

Vesi veistää kukan,

koristeeksi

virran uomaan,

uimaan.

Muokkaa muodon,

siloittaa myös lehtiruodon.

Luonto on luojan

ateljee.

Vanhat proomut

Kaksi runkoa vanhuuden levossa

Kärsänlahden proomu

Aika tekee tehtävänsä ja luonto hoitaa ongelmansa ajan kanssa. Kärsänlahden reunalla on 50 - luvulta lähtien maannut ja maatunut useampi puutavaran kuljetuksessa ollut proomu. Sinne ne ovat kaikessa hiljaisuudessa unohtuneet, kunnes viimeinenkin rautaosa on hajonnut.

Noiden puuproomujen omistaja, olisi aikoinaan ollut velvollinen hoitamaan ne pois ja hajoitettavaksi, nyt se velvollisuus on jäänyt ajan hampaalle. Tällä hetkellä niistä ei paljoakaan ole näkyvissä. Se mikä mahdollisesti löytyy, sijaitsee vedenpinnan alapuolella.

Oheiset kuvat olen ottanut jäällä kävellessäni viime vuosituhannen loppupuolella. Maatkoon minun puolestani rauhassa. Ei kai niistä sen kummempaa ympäristövaaraa ole aiemminkaan muodostunut. Jäähän kuitenkin jäljelle joku muisto noista proomuista.

Montakohan niitä on kaikkiaan tuohon paikkaan hautautunut ? Ainakin kolme tai neljä niitä silloin oman havaintoni mukaan löysin. Enempikin saattoi olla, kuka muistaa tai tietää ? Liittyvätkö ne jotenkin Lumikorvessa aikoinaan toimineeseen puutavaraliikkeeseen.

Ongelmana rikkihiili

Valkeakoskilaiset muistavat varmaankin sen juhannusyön kun Säterillä mossahti. Siitä kuitenkin selvittiin varsin lievin vaurioin, onneksi selvittiin. Silloin tehdas oli vielä toimiva, toisin on nyt. Kun valtaapitävien konttuureissa mietitään sitä mitenkä laitos toimii tulevaisuudessa vai toimiiko koskaan. Siellä se jököttää ja rikkihiili myös. Tehtaan lopettamisella oli niin kiire ettei ollut aikaa ajaa rikkihiilivarastoa tyhjäksi. Oliko se järkevä toimenpide. No - konkurssi on konkurssi.

Rikkihiili on sitten taasen puheenaiheena kansalaiskeskusteluissa. Viimeksi sitä keskusteltiin kai yhtä paljon vuonna 1998. Asiasta on olemassa TUKES raportti. Karkean kuvan tapahtuneesta saa klikkaamalla punaista sanaa rikkihiili.

Lainaus Tukes

"Onnettomuuden selvityksen yhteydessä tehdyissä laskelmissa on osoitettu, että jo parin kymmenen kilon rikkihiilimäärän syttyminen ja räjähtäminen voi riittää aikaansaamaan onnettomuuden seurauksena syntyneet vauriot. Tällöin painevaikutusten syntymisen edellytyksenä on, että nestemäinen rikkihiili on höyrystynyt ja sekoittunut ilmaan räjähtäväksi seokseksi suljetussa tilassa."

Lainaus loppuu.

Kuntalaisilla on varmasti syytä odottaa että jonkinsortin ratkaisu saadaan tuon raaka-ainemäärän kohtalosta ja siitä miten asia aiotaan hoitaa. Uskon että asia askarruttaa jossain mielessä myöskin uutta työnsä aloittanutta kaupunginvaltuustoa.

Rikkihiilivaraston hävittäminen tulee maksamaan aika paljon rahaa. Kuka sitten on maksumies, kuntako ja viime kädessä veronmaksaja. Tuleeko valtio asiassa apuun.

Mielenkiintoa herättää yhä enemmän myös ne päätökset millä ns. eläkesäätiön varat ovat hävinneet "mustaan aukkoon"

Kysymyksiä riittää ja kaiken aikaa niitä pulpahtaa esiin uusia.

Puuvanhus

Talvinen seikkailupuisto

Talvinen seikkailupuisto 31.1.2009

Kesäinen uimaranta ja vieressä oleva seikkailupuisto on erinomainen kohde lapsiperheille. Apianniemen alue on muutenkin oiva paikka kaikenkaltaiseen virkistys ja kulttuuritoimintaan.

Talvisin on tietenkin hiljaisempaa ja lapsillakin on muuta puuhaa. Jotain toimintaa alueella on myös illan hämärtyessä ja viikonlopun koittaessa.

Milloin palaa auto tai muuten on menossa jonkinasteinen ralli. Kulkijoita riittää niin että yhdestäkin alueella sijaitsevasta asutusta talosta on jo kaksi ikkunaa kivitetty rikki.

Onko se merkki yhteiskunnallisen tilanteen aiheuttamista purkauksista, vai onko taustalla sitten muut seikat. Ei kai sitä kaikkea voi nuorison niskaankaan kaataa, vaikka Akne vieressä onkin.

"Opel viisu"

Miksi verkkolehdet eivät kehity ?

Pakko tuumailla tätäkin puolta

Useimmilla sanomalehdilla on oma rinnakkainen verkkoversionsa. Jotkut niistä näyttäisivät olevan olemassa vain muodon vuoksi. Miksi ne eivät kehity ?

Almamedian pohja on kai samanlainen kaikilla sen omistamilla aluelehdillä. Omasta mielestäni se pohja on jotenkin aneeminen, sanoisinko jopa kuivahko noinkin vaikutusvaltaiselle konsernille.

Joku voi olla toistamieltä, niinkuin ihmisillä oikeus on.

Onko se sitä tarkoituksella ? eikö siihen haluta panostaa ? Eikö sillä pysty keräämään mainostuloja ?

Kiistämättä esimerkiksi Iltasanomat ja Iltalehti ovat huiman askeleen edellä noista paikallislehdistä joita verkossa ilmestyy.Silti esimerkiksi Iltalehti aloittaa yhteistoimintaneuvottelut.

*****

"Kustannusyhtiö Iltalehti antoi torstaina hämmentävän tiedotteen. Iltalehti kertoi aloittavansa koko henkilöstöä koskevat yhteistoimintaneuvottelut. "

Lainaus: Taloussanomat 15.1.2009

Samasta lehdestä jatkoa...

Mediatalo Suomen Lehtiyhtymä aloittaa yt-neuvottelut. Yhtiön tiedotteen mukaan sanomalehtien mediamyynti ollut lokakuun kunnallisvaaleja lukuun ottamatta laskevaa.

Lainaus. Taloussanomat 21.1.2009

Myöskin Alma Media Oyj on antanut lehdistötiedotteen. Tiedotteessa kerrotaan aloitettavista yhteistoimintalain mukaisista neuvotteluista jotka koskevat koko henkilökuntaa.

Neuvottelujen kohteena ovat Lehdentekijät Oy:n suunnitelmat yhtiön uudelleen organisoimisesta ja sen kustannusrakenteen selkeyttämisestä. Tavoitteena on sopeuttaa toiminta nykyiseen markkinatilanteeseen...

Lehdentekijät on osa Alma Media konsernin Kauppalehti ryhmää...

Lähde: Alma Media Oyj Lehdistötiedote 28.1.2009

*****

Onko perinteinen lehti kuitenkin sitä , joka on toiminnan pääasiallinen johtotähti. Muodonvuoksiko sitä sitten puhutaan verkkoversion kehittämisestä.

Tieto kulkee nykytekniikan avulla vilauksessa maapallon eri osiin. Paperilehti ei siihen pysty, sen suhteen se on auttamattoman hidas.

Viime vuonna Valkeakosken Sanomat keräsi yhteiseen infoon väkeä, jossa kertoi luovansa oman verkkolehtensä yhteydessä järjestöille mahdollisuuden toimittaa omia verkkosivujaan, kun kaupunki luopuu siitä palvelusta.

Jotenkin asia vain ei ole selkeästi edennyt. Minkälaista palvelua se siis on tarjoamassa ? Tietääkö se sitä edes itse tarkalleen, vielä.

Tarjonta piti olla valmis jo syksyllä 2008, hiljaisuus on kuitenkin silmiin, tai paremminkin korviin pistävä.

Perinteinen toimittaja kaksoispari, kameramies ja kirjoittaja. Onko se tarpeeksi, - vai olisiko sitten rinnalle saatava verkkovastaava ?

Saattaahan olla että henkilöstöresurssit eivät tässä tilanteessa riitä. Taloustilanne ei voi olla vaikuttamatta lehtiinkään. Ihmiset alkavat tinkiä kaikessa. Levikin lisääminen tässä tilanteessa lienee äärimmäisen vaikeaa.

Taitaa olla myös lehtiala, ainakin maallikon mielestä, myllerryksen ja haasteiden edessä.

Sorsa

Pönttö

Rentoutusta

Kilpailijat