Joulukalenteri 24.12.2012

Kuresaari tavoitettu
joulupuukin rakennettu


HYVÄÄ JOULUA !

Joulukalenteri 23.12.2012

Taivahalle nousi Joulun tähti 
Kuresaareen vaari lähti

Sitten mukaan hiukan kalevalata

Tuotihin simoa tuoppi, mettä kannu kannettihin  seppo Ilmarin kätehen. Seppo tuon sanoiksi virkki:  "En ennen sinä ikänä,     kuuna kullan valkeana juone näitä juomisia, kuin ma saan nähä omani,  onko valmis valvattini, valmis valvateltavani."

Joulukalenteri 22.12.2012

Virrassa vesi kiveä kiertää
hiljalleen sen kupeita hiertää

Joulukalenteri 21.12.2012

Liekö unimaailman kummajainen
kinkun tuoma painajainen.

Joulukalenteri 20.12.2012

Lumi oksiin vaipuu
latvus yöhön haipuu

Joulukalenteri 19.12.2012

Talvinen patina syvä
rakennus kaunis, hyvä.

Joulukalenteri 18.12.2012

Kuurainen oksa kimaltaa
kohti pilveä kurkoittaa.

Joulukalenteri 17.12.2012

Lumeen taipuu koivun pinta
huokuu hiljaa metsän rinta.

Joulukalenteri 16.12.2012

Wellamo jäinen on aivan
odottaa kevät lähtöä laivan.

Joulukalenteri 15.12.2012

Hiljaa saapuessa illan
on notkollaan selkä vanhan sillan.

Joulukalenteri 14.12.2012

Apianniemi ja Linnosaari
niiden välissä virrankaari

Joulukalenteri 13.12.2012

Piipusta savu sakea
monelle leipä makea.

Joulukalenteri 12.12.2012

Runoili kerran muuan Eino
sukunimi oli Leino.

Valmarin niemi, valio niemi 
Valmarin valtanokka 
Valmarin liemi, valio liemi 
Marjamaito ja rokka.
Hyvä oli olo ja hyvä oli elo
Ja hyvä oli isäntäväki - 
Eikä se niemi mielestä mene 
Kun sen kerran näki
Kaikesta kiittäen, 
Nimensä liittäen 

Joulukalenteri 11.12.2012

Toimetonna piiput jököttävät
pilkkiavannolla ukot nököttävät.

Joulukalenteri 10.12.2012

Takkatuli lämmön tuo
kuuman totin ukko juo.

Takka lämmön tuoja
pirtti vanhan suoja.

Joulukalenteri 9.12.2012

Ei ole vedestä pulaa

kun taas jää sulaa.

Joulukalenteri 8.12.2012

Onni on taas oravalla hyvä
hangen alta löytyi siemenjyvä

Joulukalenteri 7.12.2012

Kuurassa aita ja puut
jäässä myös purojen suut.

Joulukalenteri 6.12.2012

Ylväänä nousee linnunkaula
juhlavieraista täyttyy linnan aula.

Joulukalenteri 5.12.2012

Virran varressa koristus
jäisen kukan somistus.

Joulukalenteri 4.12.2012

Kuurassa on koivu aivan
pakkanen on nähnyt vaivan.

Joulukalenteri 3.12.2012

Riittää kaislan tupsupäitä
koristamassa rantoja näitä.

Joulukalenteri 2.12.2012

Apianvirran suulla
veden solinan voi kuulla.

Joulukalenteri 1.12.2012

Joulukuun 1. päivä  Viimeinen hetki poistua talvenjaloista.

Talvi tuli, linnut siivillensä heitti.
Etelään on jälleen reitti.

Talvi tuli Antinpäivänä

Antti toi talven. Lumipyryä ja kylmää tuulta. Meri on kuohuisa, tuuli ulvoo. Laivat ja junat ovat taas myöhässä aikatauluistaan. Asemalaitureilla värjötteleviä ihmisiä kaulukset pystyssä. Tätä tämä taas on.

*****
Ilmoista viis, sillä kylän uusi kauppakeskus on ollut avoinna jo viikon verran. Ihmisiä on lapannut sisään tutustumaan uuteen tavarataivaaseen. Koskikaralla on haastaja. Kahvipöydässä siellä Karan puolella pyörivät sukat jalassa ja kylmä ilma puhaltaa aulan läpi. Talveksi olisi pitänyt satsata jotain. Oviaukoissa olisi korjaamista. Joku voisi perehtyä siihen miksi talvella puhaltaa tuuli läpi koko Koskikaran. 

Uuden Torikeskuksen tarjonta tulee tekemään joillekin liikkeille tukalat oltavat. Kilpailua, kilpailua. Kamerakauppaa onkin vartoiltu. Nyt se onkin haastamassa paikallisen yrittäjän. Olisiko jo hänenkin aika myöntää että digikamera on tullut jäädäkseen.

Joitain järjestelyjäkin on varmaan tulossa. Nyt saman aukion eri laidoilla on Tiimarit ja Hesburgerit. Koskikara johtaa kyllä hyvinkin kahvilapalveluissa ja myöskin ruokaa saa niin listalta kuin lounastarjouksenakin. 

Uudessa Torikeskuksessa on vielä vapaata myymälätilaa joka täyttynee ajanmyötä. Toiveissa on silloin se että harvemman ihmisen enään tarvitsee hypätä kumipyörien päälle ja matkata Ideaparkkiin tai Tampereen ostoskeskuksiin. 

Tarjonnan lisäyksen uskoisi johtavan siihen että omaan kylään jää yhä useampi ostosmarkka. Niin sen toivoisi menevän.

Kaivostoiminnan uhkakuva

Kullanpunnitusta Klondykessä

Valkeakoski 7.11.2012

Pienestä lirinästä on kehkeytynyt suuri saastevirta jolle ei tunnu loppua löytyvän. Talvivaaran kaivostoiminta alkaa olla jo valtakunnallinen murheenkryyni. Sottaava lorotus jatkuu ja vuotopaikka on edelleen hakusessa. 

Jos olisi eka vuoto, mutta kun ei. Nyt jo paikalta mittaillaan uraanipitoisuuksia kaiken muun sotkun lisäksi. STUK:n tiedotteen mukaan, Talvivaaran ympäristöön purkautuvassa vedessä uraanipitoisuudet ovat sen verran korkeita että niitä on seurattava. 

Säteilytyrvakeskus (STUK) ilmoittaakin tehostavansa paikalla radioaktiivisuuden valvontaa.

STUK tiedote.

Asia on Valkeakoskenkin osalta kiintoisa. Omalle paikkakunnalle ollaan luomassa kaivostoimintaa. Kultaa, kultaa oli teemana aikoinaan Klondykessäkin, silloin suuren kultaryntäyksen aikaan. 

Täällä, omalla paikkakunnalla se tullee aiheuttamaan melkoisen kuorma-autorallin. Sen lisäksi että kaivostoiminta saattaa aiheuttaa muitakin ympäristöongelmia kotinurkillakin. 

On siis syytä keskustella asiat auki. Onko se (kaivos) syntyessään  kunnalle rahasampo vai Kankkulan kaivo. Mitkä ovat mahdolliset ympäristöhaitat ja miten ne hoidetaan. Tuoko kaivos kylään työtä ja lisää vaurautta. 

Toivoa aina sopii yhteiseen laariin satavasta mammonasta. Niin- tai pelätä sitten ulkomaille virtaavista rahavirroista. Jos kaikki menee pieleen, ei paikkakunnalle jää kuin huolet ja murheet. Toivotaan ettei huono vaihtoehto toteudu. 

Kovasti oli ympäripyöreitä kannanottoja ministeri Ville Niinistölläkin. Huolestua pitäisi, sillä Talvivaara on jo tapeetilla EU - komissiossakin. 

Helsingin herroilla on nyt näytön paikka asioitten hoidossa. Siellä ne pitäisi jengata paikoilleen ilman että maakunnista lähtee "karvahattulähetystöjä" neuvoja jakelemaan.

Paluu arkeen, vaalit ovat ohitse.

Kysymys kuuluu - Kuka voitti Valkeakoskella vaalit?

 Poliittisista ryhmistä vakuuttavin voitto oli SDP:llä ja Perussuomalaisilla. Vaalityössä kompurointia oli etenkin Keskustapuolueella ja Vihreillä. Myöskin Vasurien kone yski melko pahoin.Noiden kolmen tappio oli yhteensä 5 paikkaa.

IV - ryhmittymä sai kaksi paikkaa. Se takasi sen mikä ilmeisesti ryhmittymän muodostajilla oli tarkoituksenakin. Reijo Heinonen ja Teuvo Nieminen varmistivat näin paikkansa.

Kokoomus säilytti entiset asemansa ja muutos edellisien vaalien äänimäärään oli + 11 ääntä. Valtakunnallisestihan puolue säilytti suurimman puolueen asemansa.

Vaalit näyttäisivät Valkeakoskella menneen varsin korrektisti. Pientä loan heittoa tapahtui Valkeakosken verkossa nimimerkkien takaa. Sosiaalisen median, lähinnä facebookin puolella tilanne oli rauhallisempi. Ehkäpä siellä on helpompi jäädä vääräntiedon levittämisestä kiinni.

Pauli Kiuru,Pekka Järvinen ja Mikko Nurmo ylsivät yli 400:n äänen rajan. Kiuru koputteli jopa 500:n rajaa.Naisten puolella ehdokkaista Sari Pulla, Maria Heikkinen ja Sari Slawuta hipoivat 200:n äänen rajaa.

No niin. Nyt on arki edessä ja koska valituksi tuli varsin monta uutta valtuutettua on edessä sisäänajo. Toivottavasti uudet valtuutetut jaksavat paneutua asioihin syvällisesti. 

Paikkakunnan ongelmat eivät poistu mihinkään siinä vaiheessa kun äänestyspaikkojen ovet sulkeutuvat. Siellä ne odottavat ratkaisuja ja päätöksiä siitä miten ne hoidetaan. 

Huolestuttavaa oli se että äänestysprosentti jäi alaviritteiseksi. Harminpaikka sinällään. Näillä prosenteilla on sitten selvittävä eteenpäin.

Woihan Wäinämöinen

Valkeakoski 20.10.2012

Koskikaran edusta ja myöskin aula oli tänään varsin hyvin miehitettynä. Vaalitunnelma alkaa hiukan nousemaan ja ehdokkaatkin ovat virkistyneet luuruilemasta pilareiden takaa. Tämänpäivän saalis oli makeata hernekeittoa PS:n teltalta. Kahvit parissa muussa pöydässä ja keskustelua jokusen ehdokkaan kanssa, erilaisista leireistä tietenkin.

Ainakin esille on noussut uusi hoivakoti ja sen kummalliset kiemurat. Tunnelma on siten kiihtynyt että epäkohtia on tuotu esiin, niin paikallissanomissa kuin yksityisten ihmisten kokemusten kautta. 

Useampi tavallinen kansalainen on ilmaissut mielipiteenään, että siirto Palmusta Wäinämöiseen ei ole käynnistykseltään ollut kaikkein loistavimpia operaatioita. Aihe on herättänyt runsasta keskustelua myöskin ns. sosiaalisen median puolella.

Epäkohtien esiinnosto ei ole pahasta. Kun ne tiedetään ja korjataan ollaan taas menty pätkän verran parempaan suuntaan. Miksi sitten epäkohdista puhuminen aiheuttaa aina joillakin tahoilla äkillisen tunnereaktion joka purkautuu sitten muihin. 

En ymmärrä sitä että toimittajia ei pääse tutustumaan reilusti uuteen hoivayksikköön. Asiallinen info saattaisi olla kaikille parasta. Potilaiden ja hoitajien oikeus vaieta on ymmärrettävää ja inhimillistä. Myöskin potilaiden intimiteettisuoja pitää tietenkin säilyä. 

Johdolla on kuitenkin jonkinlainen tiedotusvastuu laitoksen toiminnasta rahoittajille, niin veronmaksajille kuin laitoksessa olevien omaisillekkin. Kunnallisten luottamushenkilöidenkin pitää olla aktiivisia ja vaatia vastauksia.

Asia kokonaisuudessaan on sellainen että se koskettaa useita paikkakuntalaisia. Ellei kosketa juuri nyt, niin hamassa tulevaisuudessa entistä useampaa. On aivan luonnollista että kuntalaiset ovat huolissaan asiasta. 

Sattuu vain niin sopivasti tähän vaalienaikaan tuo laitoksen "sisäänajo." Olisiko ollut sittenkin järkevämpää tehdä asia hiukan joustavammalla aikataululla? Toki on varmaa että laitos jonain päivänä toimii. Mutta epävarmuus jää nytkin kytemään.

Erinomaisen viisaita ilmaisuja ovat luvut jotka kertovat hoitomitoituksesta. Eikö sen voisi korvata termillä Riittävä ja asianmukainen hoito vuorokauden ympäri. Harvalle ihmiselle on täysin selkeätä mitä kukin mitoitusluku tarkoittaa. Eikä sekään minkälaista hoitohenkilöstöä se sisällään pitää. 

******
Asiasta toiseen...

Sointulan mahdollisuus omaan kouluun on myös asia joka pysyy edelleen tapetilla. Kirkassilmäisiä edustajaehdokkaita tuntuu olevan paljon, edustaen sitä kantaa että koulu vielä tulee. Helpompaa se kai olisi ellei sitä olisi hiukan juonimalla aikoinaan lopetettu. Ans` kattoo ny, miten toi mahdollisesti valituiksi tulleiden muisti pelaa tulevaisuudessa ? 

Oletko valmis, kuntavaalit tulevat.

Asiaan !

Vähiin on jäänyt blogikirjoittelu. Lapinviikko vei oman aikansa ja sen seurauksena tullut flunssa jatkoi taukoa tällä rintamalla. No ei siinä kai kukaan ole paljoa hävinnyt.

Paras on nyt sitten alkaa asennoitumaan kuntavaalien kuvioihin ja ruveta haeskelemaan oikeata henkilöä, jolle uskaltaa vastuun omasta puolesta antaa. Koska en itse tiedä muuta demokraattista tapaa hallinnoida yhteiskuntaa kuin vapaat vaalit.

Julkiset ehdokkaat ja heidän mielipiteidensä arviointi. No, toki en vaalikoneisiin asti lankea. Näyttö ehdokkaasta pitää selvitä muulla tavalla. Arvion teon aika on nyt. Onko oma edustajasi toiminut avoimesti, ja onko pysynyt aiemmissa kannoissaan.

Ei yksi ihminen kaikkea ratkaise, ei edes puolia. Politiikka kun on lopultakin aina kompromissien ja asioitten yhteen soveltamista.Vakaata harkintaa ja asioihin paneutumista. Pääosin siis. Jotain murtamattomia periaatteita pitää olla jotta uskottavuus säilyisi.

Valitettavasti leiristä toiseen loikkiminen ei edusta vahvinta periaatteellisuutta. Uskottavuus on tiukoilla silloinkin kun kunnan virka häämöittää ja se aiheuttaa yllättävän poliittisen heräämisen jonkin toisen ryhmittymän mukaan.

Keskustelua herättää myös se, kuinka kuntaan virka tai palkkasuhteessa olevien suuri määrä, istuu päättävissä elimissä. Onko se hyvä vai huono asia ? Mitkä ovat sen hyödyt ?

On aika kuunnella, kysellä ja pohtia tulevaisuutta. Äänestäjä aktivoidu ja kysy. Aina se ehdokas jossain nurkissa luuraa.

Tunnelmaa Voipaalan markkinoilla

Voipaalan Vanhanajan markkinat keräsivät jälleen runsaan määrän väkeä historiallisen paikan puistikkoon ja pihamaalle. Sadepilvistä huolimatta yleisöä riitti.

Yleisöä oli jakaantuneena eri rakennusten välisille nurmialueille ja myöskin rakennusten sisään oli rakenneltu erilaisia näyttelyitä. Niin paikan historiasta kuin myöskin kädentaitojen tuloksia. Runsaasti oli erilaisia savi ja keramiikkateoksia.

Rapola - näyttelyn opastuskyltti.

Kannuja

Pää

Maljakoita

Nuorten taiteilijoiden kilpikonnakin sai näyttelyssä paikkansa. Silja 12 vuotta.

Haapsalun leppoisaa elokuuta

Tervis Haapsalusta.

 Haapsalun leppoisa tunnelma oli elokuussa selkeästi havaittavissa. Rauhallista  kävelijäporukkaa rantabulevardilla. Useat jo ikääntyneempää väkeä. Kuursalissa soi hillitty musiikki ja valkoesiliinaiset tarjoilijat toimittivat tilauksia pöytään. Aikaa hiukan meni, mutta kiire kai on parasta jättää pois silloin kun lomaillaan. On aikaa istuskella ja katsella runsaita vesilintuparvia lahdella.

Ei silmät heti usko, - jääkarhu se tosiaan on. Luonnollisen näköinen taideteos joka pistää yllättäen silmiin leväkasvuston keskeltä. 

 Vesilintujen lisäksi, - pensaikoissa liversi myös tuttuja pikkulintuja. Niitä lensi ajoittain isoina parvina lahden pensaiden yllä.

Hotelli Laineen edessä on patsas joka kuvaa nuorta miestä joka polveaan vastaan katkaisee kepin. Teos kuvaa sairaudesta toipunutta ja sen nimi Sauvanmurtaja (Kepimurdja) Taiteilija on Juhan Raudsepp. Patsas on aikoinaan varastettu ja sahattu neljään osaan. Osat onneksi löytyivät ja patsas on nyt entisellään.

Haapsalun rautatieasema ei ole toiminnassa. Ratapihalle on kuitenkin kerätty useita vanhoja vetureita  ja muutamia vaunuja. Asema on museoitu ja sen asemalaituri pitäisi olla juuri Tsaarin junan pituinen. No- se on ollut aikanaan varsin pitkä juna.

Rantabulevardin varteen, noin sadanmetrin päähän varsinaisesta kuursalista on pystytetty paviljonki jossa valokuvin kerrotaan alueen tulvista ja uuden rantavallin rakennustöistä. Keskellä paviljonkia on pilari jossa on mittatikku vedenpinnan tasolle ja kyltti aiempien tulvahuippujen tasosta.

Kuursalia pitsikoristeineen on kuvattu monelta kantilta. Olkoon nyt sitten kuva myös päädyn puolelta. Karamelli se on katseli sitä mistä suunnasta hyvänsä. Aikoinaan siellä on vieraillut lukuisa joukko entisajan merkkimiehiä. Turha niitä on luetella. Tosiasia on, paikka on nykyisin kaikkien tavoitettavissa. Se on erinomainen asia.

Piispanlinnan kirkkosalin vieressä on ns. kastehuone. Tämän kastehuoneen ikkunassa väitetään Valkean Daamin ajoittain näyttäytyvän. Jokaisella itseään arvostavalla linnalla pitää olla oma mystinen tarinansa. Se on sitten kuulijan käsissä miten syvälle tarinaan pureutuu ja uskoo.

Heinäkuun loppu toi kesän.

Kesä on ollut kostea. Sadetta on riittänyt ja saattanut aiheuttaa viljelyksille haittaa. Mitä pienempi palsta, sitä pienempi haitta.


Heinäkuu kallistui lopuilleen helteisessä säässä. Tumman yötaivaan halkaisivat salamoiden leimaukset ja sitä seurannut jyrinä. Nukkuvaa se ei paljoakaan haitannut. Viisisataa kilometriä takana ja kotosalla puolenyön jälkeen. Karjalassa  maistui kesä, ei pelkästään piiraissa ja metsämansikoissa. Koko luonto oli kesäisen hehkuva. Ei pelkästään sitä vihreätä peltomaisemaa jossa ainoa väriläikkä ovat ne valkoiset pallukat muoviin käärittynä. No, toki niistä joku osaa tilataidettakin rakentaa.

Puuro miehen tiellä pitää, vai oliko se sittenkin leipä. Jokatapauksessa kummastakaan eineestä ei ole haittaa kulkijan ravintovalikoimassa. Kesäpuuroon kuuluu tietysti suomalaiset luonnonmarjat. Se kai on yksi kesän parhaita anteja. Kyllä niitä vielä löytyy, ei kaikki katoa ammattirohmuhen ämpäreihin.

 Suomalaisen luonnon vakiokulkija aikojen alusta asti on kyy. Onhan niitä tavattu kulkiessa. Yhtäkään en ole vielä tappanut. Karkuun se menee ellei joudu loukkuun tai päälle astutuksi. Jos vahinko käy ja kyy iskee on parasta kuitenkin hakeutua lääkärin puheille. Allergisellelle se saattaa olla hyvinkin vakava juttu. Varmuus siis matoisten käsittelyissä parasta. Ei niitä kuitenkaan kannata hysteerisesti pelätä. Tämä kaveri oli melkein musta, suon asukas. Sahakuviokaan ei näkynyt vaikka metrin päästä katselin.

Kesän helteinen ilma hautoo ukkosta. Näkymä otettu Ilomantsin (Pogostan) vesitornista. Hiljainen ja rauhaisa on Karjalan maisema. 

Ei rajanpinta aivan eloton ole. Valvonta toimii päivästä päivään ja tunti tunnilta. Ilomantsin Möhköstäkin on matkaa rajalle vain pari kilometriä. Rajamiesten auto veneineen on jälleen liikkeellä.

Heinävaaran kylässä on tehty tilataidetta noista valkoisista palleroista joita heinäpeltojen reunoilla näkyy. Talvella se toimii kyläkaupan edessä lumiukkona ja kun kesä tulee. Varustetaan teos haravalla ja puetaan mekko päälle. Toimii !