Pimeyden hetki

Tälläistä tää on...

27.12.2011 (kello noin 17,55) Televisiossa nauhalta tulossa dokumenttiohjelma Äänisen kierroksesta. Mielenkiinto virittynyt vastaanottavaiseksi, lisäksi sohvalla olijalla mahdottoman hyvä asento.

Pari kertaa valo vilahtelee lampuissa. Asettuu taas kunnon valoksi ja räps. Kaikki pimenee, valo katoaa lampuista, kuvaruudusta ja ääni kaiuttimista. Kierähdys sohvalta tanakkaan polviasentoon ja hapuilu pystyyn. Pimeys on täydellinen. Ei sisällä, ei ulkona. Ei pientäkään valoa missään.

Muutama hapuileva askel ja käsissä tuntuu tuttu pöytä. Taputtelua pitkin pintaa ja onhan se siinä. Pienen pieni taskulamppu avaa napinpainahduksella kirkkaan valokiilan. Se johdattelee tulitikkurasialle ja kynttlöiden luokse. Kohta valaisee himmeä kynttilöiden valo huoneet. Valoa on sen verran että kulkemaan pystyy.

Puen päälleni ja laitan otsalampun palamaan. Ulkona pimeää ja tuulenpuuskat taivuttelevat pihapuita. Muutama taskulamppua kantava ihminen näkyy liikkellä. Kiertelen hetken pihalla ja palaan takaisin sisälle.Paljain jaloin ja T- paidassa.

Kipristelen varpaita hetken aikaa ja pistän villasukat jalkaani. Helpottaa. Nyt on hyvä hetki keittää kahvit. Vettä hanasta kannuun ja keittimeen. Naps vaan. Naps toisen kerran. Ei vain merkkivalo syty. Ei kai se syty kun on sähköt poikki.

Pieni valikoima kirosanoja ja taskulampun valossa jääkaapista kinkkua, juustoa ja rosollia pöydälle. Kauanko saa sähköt olla pois ennenkuin pilaantuvat, mokomat elintarpeet. Taidan palata takaisin suolatiinun aikakauteen.

Kynttilän valossa kylmää kinkkua ja rosollia. Ulkona ulvoo tuuli ja sisällä on vielä lämmintä.

Ei tämä niin vaikeaa ole. Vaikeampaa on niillä sadoilla miehillä jotka pimeässä yössä raivaavat kaatuneita puita linjoilta. Sahaavat ja siirtelevät oksia ja runkoja pois raiteilta ja maanteiltä.

Luonto opettaa ihmiset kunnioittamaan noita voimia. Se on taas kerran koettu asia.

Aaton aatto 2011

Kurjenkallion karikko 23.12.2011

Talvea vartoillessa voi sitten vaikka kuljeskella rannoilla, olla pois jaloista kun Jouluvalmistelut ovat kesken. Luonnossa kulkiessa voi miettiä sitä mikä muuttoajankohdan määrää. Joutsenten muuttoon vaikuttanee se miten pitkään järvet ovat auki.Samalla se, kuinka ravintoa löytyy syötäväksi.

Suomalaistutkijat ovat havainneet esimerkiksi joutsenien myöhäistäneen lähtöään jopa lähes kuukaudella. Pitänee sekin paikkansa, tosin eivät linnut kalenteria katsele. Nyt se pitää paikkansa, syynä ovat kuitenkin pääosin ilmasto-olosuhteet ja ravinnon saanti.

Laulujoutsen on suojeltu ja sen ampuminen on metsästysrikos. Jotkut metsästäjätahot ovat esittäneet sen metsästämisen sallimista. Mitään varteenotettavaa syytä sen metsästämiselle ei ole. Siis olkoon lintu vapaa ja kaikkien ihasteltavissa.

Sotien jälkeinen elintarvikevaje osittain puolsi linnun metsästämistä. Nyt ovat ajat toiset. Kaupat ja hyllyt pursuavat tavaraa. Jopa niin paljon että monesta tuotteesta ehtii mennä "parasta ennen" päivämäärä ohitse.

Joulurauhaa vain kaikille.

Juna kulkee

Kirja tarttui käteen. Se oli kuin vihko verrattuna esimerkiksi Jari Tervon paksuihin teoksiin. Yksinkertainen kansi joka ei mitenkään erikoisesti poikennut muista vierellä olleista. Kirja voitti kumminkin tämän vuoden kirjallisuus Finlandian.

Rosa Liksomin kirjassa vaihtuu maisema junan ikkunan takana. Matka kulkee halki laajan Venäjänmaan. Aroa,metsää,suota ja vihdoin jäävät taakse Uralin harjanteet. Kiskojen kolke taustamusiikkina ja hyttiseuralaisena vodkaa kiskova venäläinen perusjuntti.

Vaunupalvelijan samovaari tuottaa teetä janoisille ja matka etenee. Muutamassa kaupungissa kuluu aika tutustuessa näiden paikkojen erikoisuuksiin. Alakuloa, harmaita rakennuksia ja yskähteleviä neuvostopirssejä.

Kanssamatkustaja veistelee leipää ja kurkkuja isokokoisella puukolla. Sellaisen kantamisesta junassa Suomessa saisi jo tuomion. Matka etenee verkalleen, kiskot kolisevat ja ohi vilistää perivenäläinen maisema, jokineen ja aroineen.

Junaelämään kuuluu tietenkin jonottaminen vaunun ainoaan vessaan.Taiteilu sottaisella lattialla ja vedenpuutteesta korisevat vesihanat.

Vihdoin tullaan Ulan-Batoriin Mongoliaan. Syödään avotulella kypsennettyä lammasta. Jurtta kutsuu uneliaan vieraansa yöpymään ja lepäämään suojaansa.

Miehen ja tytön välinen kitka ja ikäero ilmenee muutamissa hetkissä ja sanailuissa matkan aikana. Ikäänkuin sovinnollisena eleenä mies antaa luukahvaisen puukkonsa tytölle eroaismuistoksi. Luiseen kahvaan on upotettu metallinen ortodoksiristi koristeeksi.

Kirjasta huokuu vanha neuvostoelämä. Sen tunnistaa kyllä, jos joskus on kiskoja pitkin siinä maassa kulkenut. Vaikka lyhyemmänkin matkan.

Rosa Liksomille Venäjä on ilmeisen tuttu. Niin selkeästi tuntuma aiheeseen välittyy lukijalle. Kerronta vie mukaansa lukijan ja istuttaa hänet yhdeksi matkustajaksi tuohon kiskojenpäällä etenevään vaunuun.

Veikko Järvinen 19.12.2011

Tavase saa kyytiä

Pysyykö kannettu vesi kaivossa ?

Hyvä kysymys.

Tavase on Tampereen ja Valkeakosken seudun kuntien tekopohjavesihanke.Aihe on kuumentanut lehtien palstat niin Tampereella kuin sen ympäristökunnissakin. Hankkeen puolesta ja vastaan taitetaan peistä olan takaa.

Kyse on tietenkin siitä, mitä vastinetta rahalle saadaan. Sitä kun pyydetään lisää ja hanke on sen verran levällään, että Valkeakosken kaupunginhallituskin veti äänin 6 - 3 jatkoraha päätöksen jumiin.Se esittää valtuustolle irtautumista hankkeesta ensivuoden aikana.Kaupunginjohtajan esitys siis kaatui äänestystuloksella.

Sitten onkin vuorossa kaupunginvaltuusto. Millaiseen tulokseen se aikanaan päätyy jää seurattavaksi. Maanantaihin mennessä sitten kulissien takana on pohdittavaa useammalla valtuutetulla.

Nyt niidenkin valtuutettujen, jotka mahdollisesti ovat olleet ryhmäveturien kantojen varassa. Niin, syytä on paneutua miettimään sitä miten kannattava hanke on. Onko siitä olemassa tarpeeksi tietoa? Mitä sitten tehdään. Vesi on asukkaille tärkeä tuote.

Itseasiassa se on tärkeämpi kuin jonkun Kiinalaisen suurkaupungin liikennejärjestelyt. Takavuosina nekin tuntuivat kuntapäättäjiä kiinnostavan. Nyt lienee parempi pysyä näissä arkisemmissa murheissa. Läheisimmissä ja "kotikutoisissa."

Eurooppa kuhisee muutenkin tarpeeksi.Rahamaailma nikottelee. Pitänee varmaan valtuutettujenkin olla tarkkana, onko nyt hinta-/laatusuhde kohdallaan.

Loskan aikaa

Nyt on maa jo valkoinen. On loskaa ja tossut kastuneet. Sataa räntää ja ihmiset ovat havahtuneet Joulunodotukseen. Tuulet puhaltelivat muutama päivä sitten niin, että ranta-alueilla vesi nousi. Viron puolella Pärnussa puistot muuttuivat paikoin kosteikoiksi.

Tampere on avannut myös joulutorinsa. Uutta on se että hehkuviinissä saa olla prosentteja. Onhan sekin jonkinlaista eteenpäinmenoa. Opitaan eurooppalaisia tapoja ja käytäntöjä viime tipassa ennekuin sakki saattaa hajota. Palata omiin systeemeihinsä ja lukkiutua omiin oloihinsa.

Toivoa sopii että glögijonossa ei tuupita ja elämöidä samaan tapaan kuin muutama viikko sitten ranskalaisten tuotteiden jonossa. Leipää kun ei tullut uunista ulos yhtänopeasti kun kansa halusi.

Katainen ja Urpilainen näyttäisivät olevan hiukan erilinjoilla siitä mikä on yksimielisyys. Onko se 100 prosenttia vai riittääkö 85 prosenttia. Perustuslaki näyttäisi olevan lähempänä Urpilaisen tulkintaa.

Venäjällä, itäisen rajan takana on käyty vaalit. Vaalitarkkailijat ovat ilmaisseet huolensa monista ilmenneistä epäkohdista. Kansa on sitten ilmestynyt protestoimaan kaduille. Näin on ainakin tapahtunut Moskovassa ja Pietarissa. Pahemmilta väkivaltaisuuksilta valtakoneiston ja kansan välillä on vältytty.

Toivoa vain sopii että naapuri välttyy Egyptin ja varsinkin Syyrian kaltaisilta levottomuuksilta. Joulunseuduksi olettaisi tilanteen hiljalleen rauhoittuvan, mitä sitten tapahtuu vuodenvaihteen jälkeen. Se on sitten muutaman viikon jälkeen nähtävissä.

Miksi he kerjäävät ?

Riika - toukokuu 2011

Valkeakoskilaisia kulkijoita on jo muutaman viime vuoden aikana riemastutettu jonkinasteisilla musiikkiesityksillä eri kauppojen läheisyydessä. Usein on liikkeellä pari, joista toinen, useimmiten mies, tapailee paljevikaisella ja teipillä paikatulla soittimella eräänlaista musisointia.

Nytkin on jo joulukuu ja samankaltaista toimintaa esiintyy niin Koskikaran kuin Lidlinkin kulmilla. Jos se on merkki EU:n tulevaisuudesta niin ei varsin valoisalta näytä.

Miksi he kerjäävät ? siitähän tässä kysymys on. Ei mistään korkeakulttuurisesta taidenautinnosta. Joku heitä tänne organisoi ja jonkinlainen koneisto vaikuttaa olevan takana.

Toki ihmisten pitää pystyä elämään ja syömään. Eikö esimerkiksi EU:n jäsen Romania pysty hoitamaan omiaan. Miksi he kulkeutuvat pohjanperukoille ihmisten kummasteltaviksi.

Mentiinköhän näissä laajenemiskuvioissa liian lujaa. Mitä mieltä olisi asiasta tämä Komissaari Olli Rehn ?

Euroopan kohtalonpäiviä, ja romahdusta rahamaailmassa odotellaan. Vuodenvaihteeseen on kuukausi aikaa. Sitä ennen saattaa tapahtua mitä hyvänsä.

Kaipuu omaan markkaan saa lisää jalansijaa. Onhan sekin mahdollista jos muut vaihtoehdot alkavat näyttämään umpikujaa.

Toki kerjäämistä on harrastettu aina. Nyt se on kuitenkin saanut rajojen aukeamisen kautta uudenlaisen ilmeen. Se ilme ei ole kaikiltaosin selkeä. Ovatko he pakoitettu tuohon tehtävään, ovatko he vapaaehtoisia.

Mihinkä menee tuo saatu ja kuppiin kertynyt tuotto.

Meneekö se kravattikaulaisen pukumiehen taskuun. Pukumiehen, joka saattoi saada ylennyksen aiemmasta kerjäläisen roolistaan.

Olenko vain turhan epäluuloinen? Tuskinpa olen.