Direktiivin puraisu

Direktiivi on sitten tullut koskilaistenkin elämään. Uimapaikalla täytyy olla määrätty määrä vettä suhteessa veteenhyppypaikan korkeuteen.

Apialla ei ollut ja siitäkös syntyi ongelma.
Vettä kun ei lahteen saatu lisättyä, katkaistiin tornista kerros pois. Ongelma oli ratkaistu.

Tämä torni oli metallirunkoinen, joten sen kaatoi polttopillin sihisevä liekki. Takavuosien kaunistus oli Kirjaslammen 10 metrinen puinen hyppytorni.

Sekin hävisi savuna aikoinaan ilmaan. Ei ollut silloin direktiiveistä hajuakaan.Jos ei jonkun oivallusta ja päähänpistoa sellaiseksi kutsuta.

Vesien ympäröimä kaupunki ei sitten tätä lajia kummemmin kunnioita. Kesän riemut ovat rajattu nyt kolmeen metriin. Antinniemen uimalaitoksen torni katosi jo kymmeniä vuosia sitten kun paikalle nousi yksityisasunto.

Rahaanhan ei kai tässäkään tapauksessa voi vedota. Liikuntavaihtoehto kesäänsä viettäville lapsille se kuitenkin olisi.

Muutama kuukausi menee, niin miehet tahkoavat koneet päristen latu-uria metsän suojaan. Lumetustykit sylkevät keinolunta rinteisiin ja valot kiiluvat rinteen reunoilla. Se on se joka maksaa.

Muuten, mitä se tarkoittaa hieno sana - priorisointi ? :-)

Vandaalikuja

Urheilukentän ja uimarannan liepeiltä kulkee tie. Arvokas maisema on siltä osin kuin pala Grosnin kaupunkia hyökkäyksen jäljiltä. Asukkaat ovat poistuneet ja rakennukset jääneet vaeltavien vandaalien temmellyskentäksi.

Rakennukset ovat seisseet jo aika kauan tuholaisten paratiisina. Mitä sitten saatta sattua kun koulunsa aloittaneet lapset eksyvät retkillään, lasinsirujen ja muun sekalaisen romun sekaan. Varmoja tapaturmanvaaran paikkoja löytyy.

Eikö se EU- sano tämänkaltaisista yhteiskunnan maille jääneistä rakennuksista mitään? Onko se direktiivien kanssa pelaaminen kovasti tarkoitushakuista? Kansaa kyllä pannaan ojennukseen, puutarharoskien tai muun vastaavan kanssa. Annetaan huomautuksia ja muikkareita. Niin kai se laki määrää ?

Mutta, sadan metrin päässä käy monenlaista mittamiestä ja tutkijaa tarkkailemassa paikkakunnan ainoan hyppytornin alla olevaa vedensyvyyttä. Eu - direktiivi juoksuttaa sillä asialla.

Ei muuta kun pilli polttamaan yhden ylimääräisen kerroksen pois. Ensin otettiin portaat ja tason laudoitus. Se teki paikasta entistä vaarallisemman,kun nuoriso siellä kiipeili. No nyt sitten on torni tosi torso. Virkamies on tahtonsa saanut lävitse.

Onneksi tulee talvi ja uimakausi päättyy. Vandaalikujankin varressa,varmaankin,lumi peittää alleen pahimman törkyn ja lasinsirut. Ikkunoissa lepattavat rikotut sälekaihtimet, jossain vilahtaa jääkaappi, jota ei ole voimat riittäneet työntämään lasista lävitse.

Kun en tiedä- kenelle tuon törkeän katuosuuden reunustamien taloraunioiden purku ja sivoaminen kuuluu, en voi sormella osoittaa. Luottamusmiehetkin, kyllä jos aktiiviseksi herkeisivät, voisivat asiasta kysyä. Jonkunhan niistä pitää vastuu kantaa. Oli sitten EU-direktiiviä tai ei.

PS. Joulukuun alussa alkoi talojen purkaminen edetä ripeästi.

Paluu keskiaikaan.

Kuvat VJ (17.08.2008)


Keskiaikaistapahtumat ovat vallanneet Suomen jo useiden vuosien ajan. Historian toteuttaminen ja palauttaminen mieliin näytellen on suuressa suosiossa. Asusteet, aseet ja vanhat ruokareseptit ovat osa tuota näytelmää.

Turnajaiset, miekkailut,sekä mustakaapuiset munkit kuuluvat siihen ritareiden,kerjäläisten ja narrien ohessa. Myöskin nokinaamaiset sepät ovat töineen ja työesityksineen taattua tavaraa.

Tietenkin paikalla täytyy olla juoppo muori, pyöveli ja latinaa suoltava kirkonmies. Niin se on ollut ja oleva. Joukkoon sopii aina myös ennustaja ja tempuntekijä.

Hämeen vanha linna ja sen ympäristö on erinomainen paikka tuoda keskiaika esiin näillä seuduilla. Samanlaista näytösluonteista esiintymistä on ainakin Turussa ja Raaseporin linnan ympäristössä. Hollolan kirkollakin on keskiaikatapahtuma.

Viikinkien historiaa on myös näihin tapahtumiin koitettu sovittaa.Nytkin oli paikalla viikinkivene jota halukkailla oli mahdollisuus soutaa linnan edustalla. Tosin tietysti maksua vastaan.

Toki noissa markkinoissa on muutakin krääsää tarjolla, kaikki ei varmaan täytä "keskiaika" kriteeriä. Kahvi ja munkki on kaikenlisäksi hirvittävän kallista. Enemmän sinne sopisi sima ja kunnon vanha olut.

Useampiakin seppiä oli ahjoineen tekemässä ja takomassa. Kyntteliköt,saranat ja erilaiset koristeelliset takotyöt ovat oma käsityön muotonsa. Se oli varsin tärkeätä ja arvostettua toimintaa.

Seppä oli ammattimies, arvostettu ja kunnioitettu. Sepän alasimelta ja pajasta lähtivät käyttöön myös tuonajan aseet. Miekat,pertuskat ja keihäänkärjet. Rautaa rajalle ja maakuntiin, ratsu-ja jalkamiesten varusteiksi.

Joissakin tapahtumissa ei peritä pääsymaksua, täällä perittiin 8 euroa, jolla sitten sai tutustua myös linnaan ja tykistömuseoon. Onhan se kyllä sitten niinkin, että sateiset ilmat voivat rajoittaa osallistujia sitten ikävällä tavalla. Nyt näytti kuitenkin ihmisiä olevan liikkeellä.

Urheilujuhlan aika

Jälleen on kansalaisilla aika nauttia suuresta urheilujuhlasta. Miljardit silmäparit ovat katsoneet Pekingin suurta avausnäytelmää. Ilotulitusta ja erinomaista alkuohjelmaa.Sitten onkin aika keskittyä suureen kamppailuun.

Lehdet, radio ja televisio ovat seuraavat päivät täynnä tunnelmaa kisapaikalta. On aika onnistumisten ja suurten pettymysten. Suomen mitallisaalis jäänee 1 - 2:een mitalliin. Se on tavoite jossa on mukana hiven realismia. Ainahan on kisoissa mahdollisuus myös yllätykselle.

Ruudinsavun hajusta ei avajaisten jälkeenkään päästä maailmalla irti. Avajaisten yhteydessä levisivät tiedot Venäjän ja Georgian yhteenotosta. Kiista Etelä-Ossetiassa on saanut aikaiseksi huolestuneita kommentteja eri tahoilta.

Olympialaisten katveessa tapahtuva sotiminen on ikävä ilmiö. Ikävä se on aina, mutta nyt vieläkin kummallisempi. Mitä mahtoivat miettiä mielissään Putin ja Bush istuessaan katsomossa ihailemassa suuren urheilujuhlan alkua.

Seuraavat päivät näyttävät sen mihinkä konflikti etenee. Urheilutapahtuman sivussa se kuitenkin aiheuttaa mediassa tilanteen jossa muutkin kuin urheilutoimittajat saavat aiheita riittämiin. Valitettava tilanne, siviilit ne sodassa eniten kärsivät.

Ötökkä

Maailma on täynnä ötököitä. Muurahaisia, hyttysiä, sudenkorentoja, noita tuttuja ja turvallisia.

Sitten on lisäksi nuo oudommat.

Paloittelin rannassa kalaa rapumertaa varten. Vieressä oli muovikuppi ja sitten kuului kopsahdus. Kupin reunalla tuijotti otus, kuin suoraan kauhuleffasta.

Alfred Hitchcock olisi pestannut sen eläessään pääosaan johonkin elokuvaan.Vaikkapa vaihtoehdoksi elokuvalle Linnut.

Ei ollut helppo tehtävä saada sitä kupista poistumaan. Yritin ravistaa ja kopistella. Ei lähtenyt. Kynnet vaan pureutuivat kupin reunaan että rutina kuului.

Otin kupin ja suostuttelin sitä siirtymään omaan elementtiinsä, ruohojen ja sammaleen joukkoon.

Sinnehän se sitten meni lopulta.

Se oli hyvä enne. Mertoihin oli alkanut rapujen vaellus. Kohta on aloitettava keittohommat.

Mukuramänty

Saappaat jalassa kulkiessa ja epätoivoisesti mustikoita etsiessä, se tuli yllättäen eteen. Puu, jonka kylki oli pattia täynnä. Mukuramäntyhän se oli. Syytä tuonkaltaiseen kasvuun ei varmasti vielä tiedetä.

Oletetaan kuitenkin että puun perimästä on kyse, paremminkin siinä tapahtuneista muutoksista.

Hiljaisessa, hämärtyvässä metsässä se oli velhomainen kokemus. Mustikoita suuhun nakellessa sai ihailla luonnonoikkua. Aistit avoinna kulkiessa on luonto ehtymätön lähde. Se tuo taidetta jokaiseen kulkijan makuun.

Mäkeä ylös kiivetessä tuli vastaan laavu. UPM:n omistama ja kulkijoiden vapaasti käytettävissä. Siitä oli jopa maininta vieressä olevassa kyltissä. Mikä siinä oli istuskellessa ja katsellessa yli järvenselän usvan keskellä sojottavia tehtaan piippuja.

Matkaa piippuihin oli kymmenkunta kilometriä ja välissä tyynenä peilaava järvenpinta. Kunpa vielä kala ja rapu lähtisivät kunnolla liikkeelle.

Elokuuhan ne yleensä, iltojen tummetessa ja öiden pimetessä, ajaa vilkkaammin liikkeelle.Sitä nyt tässä moni vesi kielellä odottelee. Hyvää kannattaa odottaa.