Rapukauden avautuessa

Kuvassa saalista parin vuoden takaa (VJ)


Taas se on alkanut. Touhu joka joitain kiinnostaa, jotkut taasen päätään pyörittävät. Saalista on kuitenkin povattu iltojen hämärtyessä saalistajille. Rapu on saalistuskohteena ja pian kattilat kiehuvat. Tillintuoksu täyttää ilman.

Rapujen syönti on rituaali jossa saa näperrellä veitsen kanssa, löytääkseen pienen palan lihaa. Salaattia täytyy olla iso kulho ja patonkia monta pitkoa. Juomaakin se vaatii.Tietenkin vaatii.

Jollekulle riittää mineraalivesi, suurelle enemmistölle ilmeisesti, kyytipoikana on olut ja pikkupikari jäähdytettyä kirkasta tunnelmankohottajaa.

Vuosisadan alussa (1900), meni suuria määriä Pietariin jossa "parempi" kansanosa kilisteli maljoja suurkaupungin loisteliaissa saleissa. Nyt se on mahdollista ollut vuosikaudet jo matalammissakin majoissa.

Tunnelmaa olivat (ovat) luomassa lyhdyt ja kynttilät. Astiat kilisevät ja tunnelmaa kohottaa yhteinen laulun rallatus. Se on suven hiljalleen päättymisen aikaa.

Olkoon siitä esimerkkinä vaikka tämä.

Hyvää rapukautta !

Georg de Godzinskyn rapulaulu (sävel: Ukko Noa )

Rapu tuli, rapu tuli
nyt on elokuu.
Iloitse sä veikko
kohta olet peikko.
Nami, nami, nami, nami
vatsassa nyt soi.
Ota lasi, ota lasi
juo nyt minun kanss.
Surut huolet heitä,
rypyt hymyyn peitä.
Ilon, onnen ravut nämä
sydämehen toi.

Juhlan jälkeen

Ohi on ! Valkeakoskelainen musiikkitapahtuma on jälleen onnistuneesti ohitse. Ne jotka ovat talkookoneistossa, vielä ahertavat purkutöissä. Talkoovoimin ahertava koneisto on jälleen sivusta katsojan silmin, onnistunut tehtävässään.

Suomen suvi on oikullinen. Nyt senkin puolesta on onnistanut. Sää suosi ja paikallislehden mukaan osanottajamääräkin oli lähellä tavoitettaan. Se on hyvä, ei ole ihmisten työ mennyt hukkaan.

Hiukan vienee aikaa kun juhlien lopullinen anti on arvioitavissa. Rauhallisesti, ilman suurempia ongelmia se kai on mennyt. Muutama tappelunnujakka ei ole tuollaisessa tapahtumassa vielä mitään. Tapaturmiakaan ei sitten ilmeisesti sattunut.

Roskaa aina syntyy, se on selvä. Hyvin oli maanantaiaamuna jo sekin puoli kunnossa. Pientä vekslaamista kuitenkin vielä riittänee viikon varrella.

Melua myös syntyy tapahtumassa joka jatkuu myöhään yöhön kaupungin keskustassa. Lähikadun asunnoissa ei varmaan auttanut vaikka olisi ikkunat kiinni pitänyt. Uskoisin että joku on joutunut jopa korvatulppiin turvautumaan saadakseen unenpäästä kiinni.

Kaupunki on varsin onnistuneesti panostanut noihin kukkaryhmiin ja asetelmiin. Kesäinen väriloisto olisi vielä paremmassa mallissaan jos taustalla olisi siltojen välissä toimiva suihkulähde. Siitä olen muutaman kerran maininnut ja ihmetellyt sen puuttumista.

Ei se kustannuksiltaan niin hirveä olisi jos se Melankärjen edustalle syntyisi. Valtuusto on sen kuitenkin aikoinaan päätöksellään poistanut -> (lähde:Valkeakosken sanomat) Vesi on Valkeakoskelle kuitenkin niin oleellinen elementti että kannattaisi mielestäni sen palauttamista harkita.

No, harkinnan varjolla ei nyt kannata kuitenkaan Kiinaan valtuuskuntaa lähettää tutustumaan erilaisiin vaihtoehtoihin. Paikkakunnalta löytyy kyllä varmasti taitoa ja silmää sen omatoimiseen toteuttamiseenkin.

Kovin on oman väen aliarviointia jos ei uskoisi kykyä olevan suihkulähteen toteuttamiseen ja suunnitteluun. Nokkelia "Pelle Pelottomia" kotikoskista toki löytyy.

Willi itä

Kiihtelysvaaran alueelta löytyy pala villiä länttä, vaikka itäisellä rajaseudulla ollaankin. Hevoset kiinnostavat nykyisin tyttöjä yhä enenevässä määrin. Sinne oli siis omankin jälkipolven edustajien päästävä.

Ei muuta kun hevosen selkään ja opettelemaan ns. villin lännen ratsastusta. Olihan se erilaista mihinkä neidit olivat tottuneet piippukylän nurkilla. Hevonenkin sen huomasi ja otti vapauden toteuttaa omia oivalluksiaan. Käskyttää niitä siis pitää.

Susirajan yrittäjien on pyrittävä keksimään sitten omia erikoisuuksiaan pysyäkseen leivän syrjässä kiinni. Lännen kylässä on kesän aikana jonkinverran tapahtumia. Viereinen caravaanari alue tuo jonkin verran asiakaskuntaa alueelle.

Moottoripyöräilijöitäkin alueella näkee jonkinverran. MC Pogosta pitää siellä ainakin omia kokoontumisiaan.

Toinen tapahtuma Kiihtelysvaaralla on "Tattikarnevaalit" elokuussa. Sen yhteydessä järjestetän jopa tattienkeruu kilpailu. Osanottajamäärä on tiettävästi rajoitettu 200:n henkilöön.

Itärajalla 3

Itärajalla, Oinassalmen taistelupaikkojen kupeessa sinnittelee Möhkön kylä. Rajaseudun elämä etenee verkkaisesti. Toki kesäisin paikalle aina turisti silloin tällöin eksyy. Vieressä virtaa hiljalleen Koitajoki.

Alueella sijainnut rautaruukki työllisti useita henkilöitä aikanaan, silloin kun järvimalmia nostettiin ja masutettiin raudaksi.Tehtaan mukana syntyi,kasvoi ja kehittyi Möhkön kylä.

Aikanaan oli Möhkön rautaruukki, maan suurin ruukki ja työllisti 2000 henkeä. Kylä kasvoi siinä ohessa 600 asukasta käsittäväksi yhteisöksi.

Rautamalmia kourittiin lautoilla olevilla kourilla joenpohjasta. Lisäksi tarvittiin puuhiiltä polttotoimeen ja kalkkikiveä epäpuhtauksien erottelemiseen.

Nykyisin ruukkialue toimii museona. Möhkön Manta on taas joenvarteen nostettu asuntoproomu jossa toimii kahvio.

Mantan kupeessa on kesäteatteritoimintaa varten katsomo ja erinäistä vaihtuvaa lavastusta.

Parhaillaan teatterin väki työstää näyttämölle Möhkö-trilogian kolmatta osaa. Heinäkuussa 2008 saa kantaesityksensä musiikkinäytelmä Suma.

Kylä elää nyt siis myöskin teatterin voimin. Eivät siis kaikki rajaseudun kylät ole kuolemassa. Suomi pitäisi pitää kaikilta kolkiltaan asuttuna. Aina täytyy olla vaihtoehto niille jotka eivät halua tallata pelkkää asfalttibaanaa pitkin.

Kukkien värikkyys

Värikkäät kukat ja perhoset ovat hyvä yhdistelmä. Keinotekoiset olosuhteet tuovat sitten mahdollisuuden kylmään pohjolaankin. Siis mahdollisuuden ihailla noita luonnon mestariteoksia.

Onhan se osaltaan myös houkuttelemaan vieraita ja matkailijoita muualta tuomaan euroja ja ostovoimaa itäisen Suomen kunnille.

Valkeakoskelaisena hiukan harmittaa että tälle paikkakunnalle ei ole onnistuttu luomaan mitään erikoisen vetovoimaista tarjottavaa. Piippukyläkin tarvitsisi lisää matkailun tuomia tuloja. Mikähän olisi sopiva houkutin?

Paikkakunnan uimalassakin on kielto päällä hyppytornissa,ei saa mukulat kiivetä kolmosta korkeammalle. Harvinainen kondoolikin Venetsiasta, on piilossa museon tiiliseinien sisällä.

Ankeutta saattaa lievittä sentään piakkoin alkava musiikkitapahtuma, tosin sekin kaipaa varmaan uutta ilmettä ja ennen kaikkea poutasäätä.

Perhosia

Piippukylänmies otti suunnan taas kohti itäistä Suomea. Joensuun torilla aika kului kuin huomaamatta. Väkeä oli paljon, nuorisoa kulki omissa karkeloissaan, olihan menossa samalla Ilosaarifestari.

Kaiken touhun ja lörtsyjen syönnin ohessa kulki reitti myös Joensuun erikoisuuteen. Kasvitarhoihin ja eksoottisten kukkien maailmaan. Kukat ja perhoset kisasivat kauneudellaan.

Perhoset lensivät ihmisten ja kasvien välissä värikkäinä ja lepattavin siivin. Todellinen tropiikin tunnelma aistittavissa, kosteanlämmintä ilmaa lasiseinien sisällä.

Haudottavia perhoskoteloita oli kaapissa omissa oloissaan, valmistautuen lyhyeen ja väriloistoiseen elämäänsä. Toukat ovat kuulemma Englannista tuotuja, Joensuussa kuoriutuvia.

Mopeti

Mopo Humppilan museoradan varressa 2008

Muistattehan mopedin eli mopon joka eli kultakauttaan 70 - 80 luvulla. Tuo mainio kulkuväline, joka päristen vei isäntäänsä eri kohteisiin.

Se on ollut jo hetken aikaa kulttiesine. Pappa-Tunturi on varsinkin hyvin tunnettu oman seuransakin kautta. Se oli oman aikansa palvelija.

Skootterit ovat ottamassa mopon roolia kulkuvälineenä. Polttoaineen älytön hinta edesauttaa vähemmän janoisten kulkuvälineiden hankintaa. Suomessa ajokausi on vain niin lyhyt verrattuna esimerkiksi Välimeren seutuun.

Aikansa kuuluja mopomiehiä oli edesmennyt Eino Poutiainen. Kansanmies ja kansanedustaja Kiihtelysvaaran Keskijärveltä. SMP:n kova asiamies joka kiersi moponsa selässä koko Pohjois-Karjalan.

"Mopeti Poutiaisen" tunnsmerkkejä olivat puhetapa ja terhakkaat ulospäin suuntautuneet korvat. Joku ilkeämielinen sanoi häntä kulkevaksi osuuspankin logoksi.

1970 luvun lopulla, satuin sattumalta Kiihtelysvaaralla Mustosen kaupan kassajonossa Poutiaisen perään. Tunnistin miehen puheesta kun hän kassaneidille sanoi kassakoneen ääntä kommentoiden:

"Niinhän se piipittää kuin etuskunnan äänestyskone" - keräsi ostokset reppuun ja hyppäsi mopetin satulaan naureskellen.

Aika on kulkenut jo Einonkin yli. Jollain tavalla sitä kaipaa kuitenkin hänen kaltaisiaan värikkäitä "kansanomaisia persoonia" Niin se vain on.

Mansikan maku

Mansikka on makia marja. Kohta on sen aika. Itse jo makuun pääsin. Rastasverkon alta sain koukattua. Kyllä lintuja harmitti.

Maultaan on mansikoista sitten kuitenkin ehdoton ykkönen se luonnon oma marja. Jalostamaton, niityn reunasta poimittu Ahomansikka.


Heinänkorteen niitä kerättiin ja siitä kulkiessa aina muutama suuhun. Kauan sitten, polvihousuaikaan. Se maku on kuitenkin muistissa.

Valkeakoski on lobannut Mansikkapaikka aatettaan jo useamman vuoden ajan. Siitäkin ollaan montaa mieltä, voihan se jollekin olla sellainen "mentaalitasolla." Siis mielikuvana. Tuskin kaikille se näkemys on kuitenkaan niin vahva.

Tehtaiden piiput, paperikoneet ja järvien selät. Jalkapallo ja sen aktiivinen seuraaminen. Se on sitä perinteistä paikkakunnan leimaa.

Työväki kulki koneidensa ääreen kahvipullo ja voileivät kassissa. Harvemmin siellä mitään mansikkaan viittaavaa oli.

Suuret mansikkapitäjät ovat muualla, ei näillä nurkilla. Niissäkin on sitten nyt tehnyt raekuurot tepposiaan ja valtion tukimarkkoja ollaan anomassa.

Saa nähdä miten höllällä on "ukko-kruunun" kukkaronnyörit. Minkälainen on sitten Thaimaalaisten poimijoiden tulotaso näin raekuuron iskiessä.

Onneksi sienet ovat kasvussa. Niillä voivat poimijat sitten mahdollisesti kohentaa tulotasoaan. Tatit ja kanttarellit ovat arvokasta tavaraa,ainakin jalostetussa muodossaan, Euroopan ruokatoreilla.

Kumma Kotikulma.

Siellä se häämöttää, taka-alalla. Edessä jykevä työväentalo, perinteikäs ja arvostettu. Siellä on kaupungin kehitystä suunniteltu ja joskus käytännössä hallittukkin. Se on kieltämättä osa Valkeakoskea ja koskilaisuutta.

Mikä on mennyt vikaan ? Moni koskilainen pohtii syitä joka ovat saaneet aiheutettua nykyisen kaltaisen tilanteen. Pilasivatko "jätkät" homman vai oliko taustalla joku ennalta rakenneltu kupletti ?

Ei kai tämä voi olla tilannekomiikkaa ja ajopuuteoriaa? Kaippa siellä "Toiminnanjohtajan" oven takana on jonkinlaista strategiiaa laadittu.

Ensin meni Järvelän lomakoti myyntiin Mälkiäisissä. Siitä kai jäi pussiinkin jotakin. Niin on ainakin kuultu kehuttavan. Siellähän oli aikanaan jonkinverran ns. sosiaalista lomatoimintaa, jota yhteiskunta tuki.

Nyt on sitten myynnissä Pihlajaniemi, TY:n kesäpaikka lomamökkeineen. Talkootyöllä aikoinaan jäsenistön kunnossapitämä paikka Painossa. Onko aika ajanut tuonkaltaisen toiminnan ohitse ?

Elokuvateatterin remontti työväentalon alakerrassa venyi ja venyi. Talkoomiehet olivat senkin kanssa tiukoilla. Nyt se teatteri on avattu vihdoinkin. Informaatio sen suhteen on ollut kuitenkin varsin vaisua.

Onko sitten Kotikulman kauppa ollut se joka katkaisee kamelin selän? Asian ympärillä vellonut keskustelu on ajoittain saanut valtakunnalliset mittasuhteet.

On oltu jääviä, taikka muuten salamyhkäisiä. Olisiko nyt kuitenkin syytä olla hiukan nöyrempi ?Jätettävä pois poliittinen retoriikka ja puhuttava kansalle, kansan kieltä.

Hinnat ovat olleet pois julkisuudesta, ja vedottu vaitioloon ja hyvään "liikemiestapaan" Niinpä, verhon taakse on aina hankalampi kurkistaa.

Kyseessä on kuitenkin kaikkia kuntalaisia jollain tavalla koskettava kauppa. Eiköhän salaisuudet ole syytä haudata ja pelata "avopokeria"

Missä nyt mennään. (Valkeakosken sanomien 3.7.2008) mukaan on Toijalan käräjäoikeus antanut päätöksen väliaikaisesta hukkaamiskiellosta joka koskee TY:n omaisuutta. Taustalla on 370 000 euron velka jota Valkeakosken asunnot Oy penää.

Päätös on lehden mukaan annettu TY:lle jo 18.6.2008.

Kadun mies kysyy mietiskellen: "Onko siinä vielä kaikki" ?

Soppa on kiehunut jo sen verran kauan että eiköhän sen aika olisi valmistua ja asioitten palata hiljalleen uusille,oikeille raiteille.

Puheenjohtaja on taas vaihtunut, jälleen kerran, edellinen jaksoi sinnitellä vuoden verran. Pienen piirin keskeltä on vaikea löytää helpolla henkilöä jolla ei jotain kautta olisi lusikkaa sopassa.

Kummat ovat kuviot, toivotaan että veden selvitessä löytyvät asiaan liittyvät oikeat verkot. Vesi on nyt kuvainnollisesti samentunut pitkäksi aikaa.

Mallasselän laineilla.

Kesäinen Mallasselkä on koskilaisille hyvä elementti. Joskus se möyryää ja pitää kulkurit omilla rannoillaan, tukevasti maalla. Mitä sinne vaahtopäiden sekaan menee kastumaan.

Eilen oli vuorostaan päivä jolloin vesi oli tyyni ja aurinkokin lämmitti mukavasti. Huhtasaaren kohdalla oli pakkohiljentää ja pysäyttää Jonssoni paatin perässä. Niin leppoisa oli kolmen melojan ryhmä liki tyynellä veden pinnalla.

On hyvä että melontaharrastus on paikkakunnalla elpynyt ja tullut ikäänkuin uudelleen muotiin. Luonto on lähellä ja sen aistii varmaankin hiljaa lipuvasta kanootista, paremmin kuin pärskyen vettä heittävästä moottoriveneestä.

Bensakin on niin järkyttävän kallista, niin no , onha se toki ruisleipäkin kallistunut. Tuo melojan polttoaine.

Vene laituriin sitten rannassa. Tosin oli mutkia matkassa. Poiju oli varastettu, kuulemma useampikin on hävinnyt. Jollain on merkilliset harrastukset.