Vanhan pyörän lumous.

Pyöriä on ollut monenlaisia

Jollakin on kuljetettu työvälineitä

 Vanha pyörä ja nahkatakki. Aurinko paistaa ja linnut laulavat.

Valkeakoski on suhteellisen hyvin hoitanut kevyenliikenteenväylät. Polkupyörä on siten hyvä vaihtoehto kulkijalle. Se on sijansa  saanut kesäliikenteessä, joillakin jopa ympäri vuoden. 50 - 60 luvulla polkupyörät olivat tavallinen näky tehtaiden ja yritysten telineissä.

Valkeakoskellakin on vankka harrastajakunta vanhoille polkupyörille. Niitä löytyy aina jostain vintiltä ja kunnostettuna siirtyy kesäiseksi käyttövälineeksi. 

Vanhat Velot ry on pyörävanhusten ystävien, keräilijöiden ja kuljettajien yhdistys. Se on toiminut rekisteröimättömänä vuodesta 1994 alkaen, mutta on rekisteröity vuonna 2002.

Valkeakoskellakin oli mahdollisuus 25.5.2013 Kaupunginkirjaston edessä tutustua vanhojen pyörien harrastamiseen ja tavata asialle vihkiytyneitä.

Kevätaurinkoa Haapsalussa !

Haapsalun vanha 1200- luvulla perustettu kaupunki veti sopivasti mukaansa "Ukkojen" reissulla. Historiallisen piispanlinnan kupeeseen syntynyt kaupunki on tunnettu kylpylähoidoistaan ja puisesta asemarakennuksestaan. Myöskin legenda Valkeasta Daamista elää kertomuksissa jotka piispanlinnaan liitetään. 

Rauhallinen kaupunki jossa on myös kirjailija Sofi Oksanen viettänyt lapsuuden kesiään. Itselläni oli nyt neljäs matka tuohon rannikkokaupunkiin. Sää suosi ja aurinko paistoi.

 Piispanlinna on kesäisin takuuvarma turistikohde. Nyt keväällä vielä hiljaista. Monenlaiset näyttelyt ja avoinna oleva museo vetävät kävijöitä puoleensa. Lisänä legenda Valkeasta Daamista joka koki kohtalonsa linnan syövereissä.

Piispanlinnan tornia on varmasti vuosien mittaan kuvattu monesta kulmasta.

Sopimuksen mukaan, on itsellä ollut lupa ottaa pienenpieni konjakkipullo torniin kavuttua. Nyt se oli vain kuvaa varten rekvisiittana.

Lintutornin seutu on tietenkin kaislikkojen täyttämää merenlahtea. Se on otollista seutua kaikenlaisille vesilinnuille.

Kaunis Kuursalin puurakennus viehättää rantapromenaadilla kulkijaa. Nyt se vielä oli suljettu, mutta ikkunoita pestiin ja kyltti ovessa kertoi sen avautuvan seuraavana päivänä.

Haapsalun ympärillä on laajoja kaislikkorantoja.

Pyrähdys Joensuuhun

Auton ikkunasta näkyi Karviokin kuohuvan. Mies oli matkalla Joensuuhun. Kumipyörat rallattivat alla ja matka taittui.

Nyt sitten puhutaan miehestä, koska minä muoto vaikuttaisi kovin narsistiselta.  Miksi mies matkaa susirajalle Joen kaupunkiin? Syitä on kaksi. Syntymämökin talvehtimisen tarkastus ja sehän sopii kun samalla tulee miehelle vuosia 66. Eli se on sitten Route 66. Toinen syy on se että emäntä on luvannut tarjota liput Joensuun kaupunginteatterin revyyseen, - Kiskot itää.

Sukulaistyttö miehensä kanssa vartosivat Varkauden ABC:llä, sinne oli sovittu tärskyt. Ajoissa olivat sovitusta, tunnin saivat melkein meitä odotella. Ruoka kuitenkin matkalaisille maittoi. Naureskeltiin ja kerrottiin kuulumiset. Emäntäkin sai taas kaksi leimaa etukuponkiin. Mikäs siinä, tälläistä se on uusi korttiaika.

Peräkkäin sitten ajeltiin Varkaudesta Joensuuhun. Tuohon Pohjoiskarjalan helmeen. Torillakin oli hiljaista. Ei näissä paljon vieraita liiku ennenkuin kesä tulee. Silloin kaupunki vasta herää unestaan. Kaarsimme majapaikkaan ja haimme " respasta" avaimet. Ei muuta kuin taloksi. Kävely kaupungille ja Carelicumista liput. No naisethan ne hakivat ja me miehet patsastelimme torin reunalla,- nuuhkien itäsuomen ilmaa.

Yöhän hupsahti ja aamupuuro maittoi ISLO:n aamiaishuoneessa. Sitten auton ratin taakse ja tarkastamaan lumitilannetta Kiihtelysvaaran puolella. Aika vähissä oli lumi. Auto tienvarteen ja kohti synnyinmökkiä pikkukengät jalassa. Puitten siimeksessä sai sitten jo kahlata puolimetrisessä hangessa teerenpaskoja väistellen. 

Emäntä kahlasi perässä sadanmetrin viiveellä ja huitoi kääntyessäni vain eteenpäin. Sukat märkinä sitten kuitenkin pääsimme punaisen mökin ovelle ja lukko aukesi jouheasti. Tuvassa pikainen silmäys, kaikki ehjänä ja paikallaan. Käyntikirjaan merkintä vierailusta ja hetken huokailu penkin päässä. Se on nyt sitten 66 vuotta kun ensimmäisen parkaisuni tässä mökissä päästin. Isäni oli sen tehnyt jo 25 vuotta minua ennen samassa paikassa.

Kaapin päällä oleva vanha matkaradiokin heräsi rahisemaan sitä hetken näpelöityäni. Ja sitten paluu samoilla jalanjäljillä. Eteisestä löytyi onneksi kesäiset marjasaappaat joten paluu oli mukavempaa kuin pikkukengissä. 

On se vain merkillistä miten valtava reikä lumihankeen tulee 46:n numeron saappaasta. Peättäin mustia reikiä kohden tienvarteen jätettyä autoa.

Autolle kun pääsimme oli tarkastusreissu ohi. Sinne jäi pirtti suojaan susirajalle, - Ihmisen saappaiden jälkien poikki ei mennyt kuin jäniksen ja hirven jäljet. Polun reunaa koristi uljas teerenpaskakasa. Erämaassa on oma rauhansa.

Pikainen käynti Kiihtelyksen S-marketista ostamassa paketin kuivia sukkia. Ne sai vaihdettua jalkaan kun notkeasti voimisteli. Illalla sitten kulttuurin pariin teatteriin ja väliajalla wiskipaukku, tuplana tietysti. 

Kuva Kiskot itää esitteestä. (Joensuun kaupunginteatteri)

Reipas reissu, ei edes nuhaa tullut.

Lontoon kevätkierros - Osa 2

Iskuryhmän majoitus oli Camdenin kaupunginosassa lähellä St. Pancrasin asemaa. Hotelli oli vaatimaton, mutta meille riittävä. Vieressä pieni puisto jonka portit avattiin aamulla klo seitsemän. Hotelli oli niitä pieniä joita mahtuu useita samaan rakennukseen vierekkäin. Kapeat narisevat portaat ja tietysti yksinkertaiset ikkunat. Hintataso oli kohdallaan. Maksoimme neljästä yöstä samanverran kuin yksi yö olisi ollut asemassa kiinni olevassa ns. hiukan paremmassa hotellissa. Hotellin aamupala oli se takuuvarma. Ei yllätyksiä, peribrittiläistä pekonia ja munaa. Tietenkin papukastiketta, paahtoleipää ja hilloa. Karmeeta kahvia ja maistuvampaa teetä. Kansainvälisyyttä lisäsi keittiöhenkilöstö Liettuasta. Iloista ja naureskelevaa joukkoa.

Järjettömästi kaahaavia moottoripyöriä ja henkensä uhalla liikennekaaoksen keskellä polkevia pyöräilijöitä. Hälyytysajoneuvojen meteli. Milloin poliisi, ambulanssi tai paloauto. Mikä sitten on jalankulkijoille tarkoitettu kielloksi oleva punainen valo. Kummasti ne britit sitä uhmasivat, joskus väistöt olivat nopeita kuin härkätaistelussa. Karmeata katsottavaa. Valkeakosken liikenne on tosi kurinalaista siihen verrattuna.

Parlamenttitalo ja sen tunnus Big Ben

Kaikenlaista esittävää taidetta näkyi siellä missä turistijoukot kulkivat.

 Jyhkeä vartija esti Towerin linnaan menon väärästä aukosta.

Leijonat vartioivat Towerin sillan lähellä. Taiteilijan käsialaa.

Thamesissa ui tutunnäköisiä vesilintuja.

Turisteilla riitti ihmeteltävää myöskin vanhoissa puiston puissa.

Takuuvarma maamerkki Buckinghamin palatsin edessä.

Näitä killistelijöitä riittää joka maan kolkkaan.

Viimevuonna valmistunut uusi maamerkki Lontooseen. Kaupungin korkein rakennus. The Shard on itseasiassa Euroopan korkein rakennus 310 metrin korkeudellaan.

 Lokit kiertävät saalista etsien.

Sotalaivaa vartioivat merimetsot. 

Kalan nieleminen on joskus vaikeaa, varsinkin silloin kun se menee kurkkuun poikittain.

Sciense museosta löytyy miehille mielenkiintoista. Ei kannata ohittaa olankohautuksella.

British museumin mystinen kristallikallo. Pisti hetken miettimään, miten se on saatu valmistettua ?

Camdenin rauhallista hotellialuetta. Vain alle 10 min kävelymatka rautatieasemalle. Puiston portit lukittiin yön ajaksi.

Lontoon kevätkierros - Osa 1

 St. Pancras otti matkaajat vastaan. Juna Catwikista kesti 50 minuuttia ja se aloitti viiden päivän Lontoon valloituksen. Gatvikkiin alastulo oli hiuken heittelehtivä sillä Eurooppaa riepotteli talvimyrsky. Keski-Euroopassa oli jopa kenttiä suljettuina.

 Parlamenttisillalla oli liikenneratsia ja poliiseja oli runsaasti. Nopeusmittauksen lisäksi näytti kyseessä olevan myös renkaiden kunnon tarkastus.

 Atsteekkitaidetta British museumissa.

 Lontoon punaiset bussit kiinnostivat. Nopein kulkupeli on kuitenkin The Tube eli metro. Päivän jos liikkuu niin kannattaa ostaa päiväkortti. Edullisempi kuin kaksi erikseen ostettua yksittäismatkaa.

 Näitähän turistit aina kuvaavat. Palatsin vartiomiehiä turkishatuissaan.

 Kylmä tuuli puhalteli sillalla. Silti skotin säkkipilli soi ohikulkijoiden viihteeksi.

London Eye maailmanpyörään oli pitkät jonot. Tyydyimme vain taputtelemaan härvelin tukirakenteita.

 Asiaan tietysti kuului Guinnessit kulman irkkupubissa. Numero silmälasien vierassä osoittaa että ruokaakin on tilattu. Tulkoon tarkennuksena vielä että pienin olutlasi kuului kuvaajalle. Vain puoli pinttiä, no , se ei ole oikein mitään.

Kävellen kuljettiin Tower Bridgen ylitse City - hallille jonne tutustuimme myös. Sisäänpääsyä edelsi turvatarkastus kuten lentokentillä.

Buckinghamin palatsin porttia koristaa komia vaakuna.

 Palatsin pihalla olevat poliisit naureskelivat tottuneesti turistien kameroiden räpseelle.

Imperiumin rauhaa valvoi kaiken aikaa yllä pyörivät sotilashelikopterit.

Kun Venäjällä paukahti

 Kuvan lähde: Internet

Lehdet ja uutistoimistot ovat kertoneet melkoisesta jysäyksestä Venäjän ilmatilassa. Jopa 30 kertaa Hiroshiman pommin kokoinen jysäys. Se kuului siellä ja näkyi monissa tallentuneissa videoissa. Ihmisiä loukkaantui toista tuhatta, pääasiassa rikkoutuneista lasinsirpaleista.

Räjähdys tapahtui noin 30 kilometrin korkeudessa ja paineisku siitä levisi alueelle jossa rakennuksia vaurioitui ja autojen varashälyttimet pärähtivät soimaan. Mötikkä on ollut viimeisten arvioiden mukaan halkaisijaltaan jopa 17 metriä. Iso murikka jostain kaukaa valovuosien takaa.

Luonto näyttää silloin tällöin voimaansa ja ihminen tuntee oman pienuutensa. Kun liki samoilla päivämäärillä meni maan ohi isompikin murikka jonka kokoa on mittailtu 45 - 50 metriseksi. Sen kokoisen murikan iskeytyminen maan ilmakehään jonkun tiheästi asutun seudun yllä olisi voinut olla vahinkojenkin suhteen megaluokkaa. Onneksi meni ohi ja jatkaa kylmässä pimeääs avaruudessa omaa kulkuaan. Jos joskus palaa tänne menee siinä aikaa jo vuosikymmenet.


Jos luonnonilmiöt ihmistä kiinnostavat voi poiketa vaikka http://www.ursa.fi/

Apianlahti tulee näkyviin.

Kun metsässä tapahtuu puiden kaatoa se kiinnostaa useinkin kulkijoita. Itse pysähdyn katsomaan usein sitä tapaa miten metsuri työskentelee. Onko turvavälineet mukana. Millainen maasto ja mitä työkoneita. 

Apianlahti näkyy ensikesänä varmaankin paremmin esimerkiksi Pälkäneentietä kulkevalla autoilijalle ja rantatietä kävellen taivaltavalle.

Runkoja rantatien varressa.

Tekniikka on avuksi runkojen siirtelyssä.

Kun hetken aikaa seuraa metsurin puuhaamista tulee vaikutelma siitä mitenkä kauan on saha käsissä ollut. Itselle kun sahaaminen ja kyykkiminen moottorisahan kanssa risukossa ei ole aivan sujuvaa puuhaa. 

Eron ammattilaiseen tietää itsekkin. Kaatosuunnan ja linjan valinta on tärkeä. Ymmärtää itse kukin sen että sitä kannattaa hiukan silmäillä ja tuumailla asian aloitusvaiheessa. Hyvin ne näkyivät puut kaatuvan ja kasalle nousevan rantatien varressa. Räjähtäneen oloisen Apian kesähotellin rikkinäisissä ikkunoissa liehui vain jokunen ikkunaverho kun puita kaatui naapurustosta. 

Taitaa rakentaminen hiljalleen edetä noillekin seuduille.

Metsänhoitoa ja maisemointia.

Paljon on syntynyt keskustelua Kirjaslammen ja Valtikan seudun rantamaiseman esiin raivauksesta. Joku on syyttänyt ikimetsän kaadosta ja raiskauksesta. Kuinkahan asia on ? Koska kulkijan silmä on saanut katsella sitä puustoa jota on raivattu, en hyvällä edes pahansuopaisuuden nimissä kutsu tuota työtä raiskaukseksi.

Lähinnä se on ollut osittain rantaryteikön raivausta. Jokusia isoja kuusiakin on kaadettu. Siitä on selkeästi kannot näkyvissä. Se sijoittuu juuri lähelle Valtikasta Kirjaslammelle tulevan pienen puusillan lähelle. Onko se ollut ikimetsää ja mikä käsite  on ikimetsä kaikkiaan ? Sitä voi jokainen pohtia itse. 

Vanhoilla puilla on tapana ikääntyessään lahota sisältäpäin. Jos kaupunkialueella näitä lahovikaisia puita löytyy on ne suosittujen kulkureittien varrelta syytä poistaa. 

Erämaat ovat asia erikseen. Siellä ne voivat elää omaa elämäänsä ilman että ihminen puuttuu kehityksen kulkuun.

Luonto uudistuu kaiken aikaa ilman ihmisen suorittamia toimenpiteitäkin. Salama lyö ja tuli polttaa. Myrsky puhaltaa ja kaataa. Luonto muovaa itse maisemaa, joskus kovallakin kädellä.

 Kuva kertonee totuuden. Aika selkeästi on mielestäni kyse maisemoinnista ja alueen raivauksesta kyse.

Kirjaslampi ja Apianlahden ympäristö on Valkeakosken keskeistä ulkoilu ja virkistysaluetta. On hyvä että sitä pidetään kunnossa. Ehkä maisema ensi kesänä on sitten paremmin hahmotettavissa kun luonto viheriöi ja puissa on taas lehdet.

Noilla samoilla seuduilla kesällä 50 vuotta sitten marssi nuorten miesten kesätyöporukka ja raivasi aluskasvillisuutta vesurin ja käsisahan avulla. Se oli sitä aikaa kun Yhtyneet paperitehtaat tarjosi nuorille miehille sopivaa puuhaa ja siitä maksettiin jopa pientä palkkaa.


Metsätyökämppä sijaitsi aivan nykyisen kaupunginteatterin vieressä ja siellä pihassa ennen töihinlähtöä oppi moni kaveri teroittamaan vesurinsa - niin - tai ainakin vääntämään tahkoa. Neuvojia oli ja asiantuntemustakin.

Uuden vuoden alkaessa

Vuosi vaihtui melkeinpä huomaamatta. Ilotulitus oli melkoisen vaisua, koska ei unesta edes ylös havahtunut. Jouluna oli ilotulitus Kuresaaressa ja se pauke jopa kuului unen läpi. Ei silti sekään ajanut ylös.

Puistonpuuta koristavat pakkasen puremat hedelmät.

Talvi on Valkeakoskellakin koristanut puiston puut. Rantapuisto on elävä esimerkki siitä miten se rajaa liiketalot ja vesielementin. Puisto ja siihen liittyvä kanavamaisema on säilyttämisen ja vaalimisen arvoinen asia.

Kenkäpuu kantaa satoa.

Uutta paikallista hedelmäpuulajia edustaa Apianpuistoon sijoittuva Jalkinepuu. Talvi on kuurannut käytöstä poistuneet tossut ja kengät. Luontoon sijoittuva taideteos herättänee hilpeyttä enemmän kuin närkästystä.

Uusi kauppakeskus, Torikeskus, on ajanut itseään hiljalleen sisään. Asiakkaita on kaiketi riittänyt myöskin avajaiskiinnostuksen jälkeenkin. Torikeskus ja Koskikara ovat vain korttelin etäisyydellä toisistaan. Vertailu liikekeskusten tarjonnan välillä on helpohkoa seurata. Sana kulkee kansalla korvasta korvaan ja hintataso on asiakaskunnalla selvillä.

Koskikaran yläparkki on menossa remonttiin. Se taas aiheuttaa lisäpaineita muille paikoituspaikoille. Niitä kyllä jotenkin on riittävästi ellei vaadi itselleen aivan eturivin paikkaa. Jalkautuminen muutaman sadan metrin päästä ei ole ylivoimaista, ellei sitten ole kulkua rajoittavaa sairautta.

Lidl pitää pintansa kovassa kilpailussa vielä hyvinkin. Leipälinja on kehuttu ja tunnetaan jo ympäri kylää. Torikeskus on tuonut mukaan myöskin savustetun kalan. Se kun ilmeisesti saa myöskin osan kansalaisista  liikekannalle. Tarjonta on siis parantunut viime kesästä. Uskottava siis on paikkakunnan liike-elämän jonkinasteiseen elpymiseen. Odotellaan minkälainen ratkaisu tulee entisen Apiantorin tiloille. Se jää tänä alkaneena vuonna nähtäväksi.

Valkeakosken käryt, jos niitä enään on, vähenevät jälleen. Tervasaaren tehdasalue on julistettu savuttomaksi, tupakoimattomaksi alueeksi. Odotettavissa on siis nikotiinipurukumin käytössä hienoista kasvua.

Joulukalenteri 24.12.2012

Kuresaari tavoitettu
joulupuukin rakennettu


HYVÄÄ JOULUA !