Metsänhoitoa ja maisemointia.

Paljon on syntynyt keskustelua Kirjaslammen ja Valtikan seudun rantamaiseman esiin raivauksesta. Joku on syyttänyt ikimetsän kaadosta ja raiskauksesta. Kuinkahan asia on ? Koska kulkijan silmä on saanut katsella sitä puustoa jota on raivattu, en hyvällä edes pahansuopaisuuden nimissä kutsu tuota työtä raiskaukseksi.

Lähinnä se on ollut osittain rantaryteikön raivausta. Jokusia isoja kuusiakin on kaadettu. Siitä on selkeästi kannot näkyvissä. Se sijoittuu juuri lähelle Valtikasta Kirjaslammelle tulevan pienen puusillan lähelle. Onko se ollut ikimetsää ja mikä käsite  on ikimetsä kaikkiaan ? Sitä voi jokainen pohtia itse. 

Vanhoilla puilla on tapana ikääntyessään lahota sisältäpäin. Jos kaupunkialueella näitä lahovikaisia puita löytyy on ne suosittujen kulkureittien varrelta syytä poistaa. 

Erämaat ovat asia erikseen. Siellä ne voivat elää omaa elämäänsä ilman että ihminen puuttuu kehityksen kulkuun.

Luonto uudistuu kaiken aikaa ilman ihmisen suorittamia toimenpiteitäkin. Salama lyö ja tuli polttaa. Myrsky puhaltaa ja kaataa. Luonto muovaa itse maisemaa, joskus kovallakin kädellä.

 Kuva kertonee totuuden. Aika selkeästi on mielestäni kyse maisemoinnista ja alueen raivauksesta kyse.

Kirjaslampi ja Apianlahden ympäristö on Valkeakosken keskeistä ulkoilu ja virkistysaluetta. On hyvä että sitä pidetään kunnossa. Ehkä maisema ensi kesänä on sitten paremmin hahmotettavissa kun luonto viheriöi ja puissa on taas lehdet.

Noilla samoilla seuduilla kesällä 50 vuotta sitten marssi nuorten miesten kesätyöporukka ja raivasi aluskasvillisuutta vesurin ja käsisahan avulla. Se oli sitä aikaa kun Yhtyneet paperitehtaat tarjosi nuorille miehille sopivaa puuhaa ja siitä maksettiin jopa pientä palkkaa.


Metsätyökämppä sijaitsi aivan nykyisen kaupunginteatterin vieressä ja siellä pihassa ennen töihinlähtöä oppi moni kaveri teroittamaan vesurinsa - niin - tai ainakin vääntämään tahkoa. Neuvojia oli ja asiantuntemustakin.