sunnuntai 17. helmikuuta 2013

Kun Venäjällä paukahti


 Kuvan lähde: Internet

Lehdet ja uutistoimistot ovat kertoneet melkoisesta jysäyksestä Venäjän ilmatilassa. Jopa 30 kertaa Hiroshiman pommin kokoinen jysäys. Se kuului siellä ja näkyi monissa tallentuneissa videoissa. Ihmisiä loukkaantui toista tuhatta, pääasiassa rikkoutuneista lasinsirpaleista.

Räjähdys tapahtui noin 30 kilometrin korkeudessa ja paineisku siitä levisi alueelle jossa rakennuksia vaurioitui ja autojen varashälyttimet pärähtivät soimaan. Mötikkä on ollut viimeisten arvioiden mukaan halkaisijaltaan jopa 17 metriä. Iso murikka jostain kaukaa valovuosien takaa.

Luonto näyttää silloin tällöin voimaansa ja ihminen tuntee oman pienuutensa. Kun liki samoilla päivämäärillä meni maan ohi isompikin murikka jonka kokoa on mittailtu 45 - 50 metriseksi. Sen kokoisen murikan iskeytyminen maan ilmakehään jonkun tiheästi asutun seudun yllä olisi voinut olla vahinkojenkin suhteen megaluokkaa. Onneksi meni ohi ja jatkaa kylmässä pimeääs avaruudessa omaa kulkuaan. Jos joskus palaa tänne menee siinä aikaa jo vuosikymmenet.


Jos luonnonilmiöt ihmistä kiinnostavat voi poiketa vaikka http://www.ursa.fi/

lauantai 9. helmikuuta 2013

Apianlahti tulee näkyviin.

Kun metsässä tapahtuu puiden kaatoa se kiinnostaa useinkin kulkijoita. Itse pysähdyn katsomaan usein sitä tapaa miten metsuri työskentelee. Onko turvavälineet mukana. Millainen maasto ja mitä työkoneita. 

Apianlahti näkyy ensikesänä varmaankin paremmin esimerkiksi Pälkäneentietä kulkevalla autoilijalle ja rantatietä kävellen taivaltavalle.



Runkoja rantatien varressa.


Tekniikka on avuksi runkojen siirtelyssä.

Kun hetken aikaa seuraa metsurin puuhaamista tulee vaikutelma siitä mitenkä kauan on saha käsissä ollut. Itselle kun sahaaminen ja kyykkiminen moottorisahan kanssa risukossa ei ole aivan sujuvaa puuhaa. 

Eron ammattilaiseen tietää itsekkin. Kaatosuunnan ja linjan valinta on tärkeä. Ymmärtää itse kukin sen että sitä kannattaa hiukan silmäillä ja tuumailla asian aloitusvaiheessa. Hyvin ne näkyivät puut kaatuvan ja kasalle nousevan rantatien varressa. Räjähtäneen oloisen Apian kesähotellin rikkinäisissä ikkunoissa liehui vain jokunen ikkunaverho kun puita kaatui naapurustosta. 

Taitaa rakentaminen hiljalleen edetä noillekin seuduille.

keskiviikko 23. tammikuuta 2013

Metsänhoitoa ja maisemointia.

Paljon on syntynyt keskustelua Kirjaslammen ja Valtikan seudun rantamaiseman esiin raivauksesta. Joku on syyttänyt ikimetsän kaadosta ja raiskauksesta. Kuinkahan asia on ? Koska kulkijan silmä on saanut katsella sitä puustoa jota on raivattu, en hyvällä edes pahansuopaisuuden nimissä kutsu tuota työtä raiskaukseksi.

Lähinnä se on ollut osittain rantaryteikön raivausta. Jokusia isoja kuusiakin on kaadettu. Siitä on selkeästi kannot näkyvissä. Se sijoittuu juuri lähelle Valtikasta Kirjaslammelle tulevan pienen puusillan lähelle. Onko se ollut ikimetsää ja mikä käsite  on ikimetsä kaikkiaan ? Sitä voi jokainen pohtia itse. 

Vanhoilla puilla on tapana ikääntyessään lahota sisältäpäin. Jos kaupunkialueella näitä lahovikaisia puita löytyy on ne suosittujen kulkureittien varrelta syytä poistaa. 

Erämaat ovat asia erikseen. Siellä ne voivat elää omaa elämäänsä ilman että ihminen puuttuu kehityksen kulkuun.

Luonto uudistuu kaiken aikaa ilman ihmisen suorittamia toimenpiteitäkin. Salama lyö ja tuli polttaa. Myrsky puhaltaa ja kaataa. Luonto muovaa itse maisemaa, joskus kovallakin kädellä.



 Kuva kertonee totuuden. Aika selkeästi on mielestäni kyse maisemoinnista ja alueen raivauksesta kyse.


Kirjaslampi ja Apianlahden ympäristö on Valkeakosken keskeistä ulkoilu ja virkistysaluetta. On hyvä että sitä pidetään kunnossa. Ehkä maisema ensi kesänä on sitten paremmin hahmotettavissa kun luonto viheriöi ja puissa on taas lehdet.

Noilla samoilla seuduilla kesällä 50 vuotta sitten marssi nuorten miesten kesätyöporukka ja raivasi aluskasvillisuutta vesurin ja käsisahan avulla. Se oli sitä aikaa kun Yhtyneet paperitehtaat tarjosi nuorille miehille sopivaa puuhaa ja siitä maksettiin jopa pientä palkkaa.


Metsätyökämppä sijaitsi aivan nykyisen kaupunginteatterin vieressä ja siellä pihassa ennen töihinlähtöä oppi moni kaveri teroittamaan vesurinsa - niin - tai ainakin vääntämään tahkoa. Neuvojia oli ja asiantuntemustakin.

keskiviikko 9. tammikuuta 2013

Uuden vuoden alkaessa


Vuosi vaihtui melkeinpä huomaamatta. Ilotulitus oli melkoisen vaisua, koska ei unesta edes ylös havahtunut. Jouluna oli ilotulitus Kuresaaressa ja se pauke jopa kuului unen läpi. Ei silti sekään ajanut ylös.



Puistonpuuta koristavat pakkasen puremat hedelmät.

Talvi on Valkeakoskellakin koristanut puiston puut. Rantapuisto on elävä esimerkki siitä miten se rajaa liiketalot ja vesielementin. Puisto ja siihen liittyvä kanavamaisema on säilyttämisen ja vaalimisen arvoinen asia.


Kenkäpuu kantaa satoa.

Uutta paikallista hedelmäpuulajia edustaa Apianpuistoon sijoittuva Jalkinepuu. Talvi on kuurannut käytöstä poistuneet tossut ja kengät. Luontoon sijoittuva taideteos herättänee hilpeyttä enemmän kuin närkästystä.

Uusi kauppakeskus, Torikeskus, on ajanut itseään hiljalleen sisään. Asiakkaita on kaiketi riittänyt myöskin avajaiskiinnostuksen jälkeenkin. Torikeskus ja Koskikara ovat vain korttelin etäisyydellä toisistaan. Vertailu liikekeskusten tarjonnan välillä on helpohkoa seurata. Sana kulkee kansalla korvasta korvaan ja hintataso on asiakaskunnalla selvillä.

Koskikaran yläparkki on menossa remonttiin. Se taas aiheuttaa lisäpaineita muille paikoituspaikoille. Niitä kyllä jotenkin on riittävästi ellei vaadi itselleen aivan eturivin paikkaa. Jalkautuminen muutaman sadan metrin päästä ei ole ylivoimaista, ellei sitten ole kulkua rajoittavaa sairautta.

Lidl pitää pintansa kovassa kilpailussa vielä hyvinkin. Leipälinja on kehuttu ja tunnetaan jo ympäri kylää. Torikeskus on tuonut mukaan myöskin savustetun kalan. Se kun ilmeisesti saa myöskin osan kansalaisista  liikekannalle. Tarjonta on siis parantunut viime kesästä. Uskottava siis on paikkakunnan liike-elämän jonkinasteiseen elpymiseen. Odotellaan minkälainen ratkaisu tulee entisen Apiantorin tiloille. Se jää tänä alkaneena vuonna nähtäväksi.

Valkeakosken käryt, jos niitä enään on, vähenevät jälleen. Tervasaaren tehdasalue on julistettu savuttomaksi, tupakoimattomaksi alueeksi. Odotettavissa on siis nikotiinipurukumin käytössä hienoista kasvua.

maanantai 24. joulukuuta 2012

Joulukalenteri 24.12.2012








Kuresaari tavoitettu
joulupuukin rakennettu


HYVÄÄ JOULUA !

lauantai 22. joulukuuta 2012

Joulukalenteri 23.12.2012




Taivahalle nousi Joulun tähti 
Kuresaareen vaari lähti

Sitten mukaan hiukan kalevalata

Tuotihin simoa tuoppi,
mettä kannu kannettihin 
seppo Ilmarin kätehen.
Seppo tuon sanoiksi virkki: 
"En ennen sinä ikänä,
   kuuna kullan valkeana
juone näitä juomisia,
kuin ma saan nähä omani, 
onko valmis valvattini,
valmis valvateltavani." 

perjantai 21. joulukuuta 2012

Joulukalenteri 22.12.2012



Virrassa vesi kiveä kiertää
hiljalleen sen kupeita hiertää

torstai 20. joulukuuta 2012

Joulukalenteri 21.12.2012



Liekö unimaailman kummajainen
kinkun tuoma painajainen.

keskiviikko 19. joulukuuta 2012

Joulukalenteri 20.12.2012



Lumi oksiin vaipuu
latvus yöhön haipuu

tiistai 18. joulukuuta 2012

Joulukalenteri 19.12.2012


Talvinen patina syvä
rakennus kaunis, hyvä.

maanantai 17. joulukuuta 2012

Joulukalenteri 18.12.2012



Kuurainen oksa kimaltaa
kohti pilveä kurkoittaa.

sunnuntai 16. joulukuuta 2012

Joulukalenteri 17.12.2012


Lumeen taipuu koivun pinta
huokuu hiljaa metsän rinta.

lauantai 15. joulukuuta 2012

Joulukalenteri 16.12.2012


Wellamo jäinen on aivan
odottaa kevät lähtöä laivan.

perjantai 14. joulukuuta 2012

Joulukalenteri 15.12.2012


Hiljaa saapuessa illan
on notkollaan selkä vanhan sillan.

torstai 13. joulukuuta 2012

Joulukalenteri 14.12.2012


Apianniemi ja Linnosaari
niiden välissä virrankaari