Amiraaliperhonen 2009 - Foto: VJ
Neitoperhonen , Äimälä 2009 -Foto: VJKesäiset päivät,
kuten perhosen siivet.
Lepattavat pois.
Jo illan tummetessa ,
halla hiljaa huokaisee.
Linkki Neitoperhonen
Lumpeita Sointulassa 2009 (Foto: VJ)Laulunsanoissa muistaakseni sanotaan : "Lumpeenkukka lumivalkoinen..." Sellaisiahan ne kai pääosin ovat. Tosin on olemassa ainakin punakukkainen muoto joka ympäristökeskuksen mukaan on rauhoitettu.
Lapsena niitä - siis valkoisia lumpeita - oli mielestäni enemmän kuin nyt. Saattaa olla iän tuomaa muistivääristymää, kummasti se vain edelleen ilahduttaa kun kauniin lumpeenkukan vedessä näkee.
Keltainen ulpukka on mielestäni paljon runsaampi ja yleisempi vesikasvi. En vain saanut haettua esiin noiden kukkien levinnäisyyskarttaa joten asia jää pelkän mielikuvan varaan.
Hiukan kuitenkin kukasta...
Lumme
Elokuinen Mallasselkä 2009Elokuu, mielestäni eräs parhaista kuukausista. Leppeät,- tummuvat tyynet illat. Hämärän hiljaa hiipiessä voi rauhoittua ja katsoa herkeämättä tyyntä vedenpintaa.
Jostain saattaa nousta sumuseinämä, joka kietoo maiseman omaan pumpuliinsa. Aamun kostea henkäys ja veden kalvossa heijastuvat pilvet.
Vesi on vielä sopivan lämpöistä aamupulahdukseen ja virkistävään heräämiseen.
Marjat alkavat kypsyä, vadelmia löytyy kunhan uskaltautuu ulos asfalttibaanalta. Sienet ovat sateiden jälkeen kohoamassa ja niitäkin riittää. Täytyy toki vaivautua ulos sisältä sohvan uumenista.
Iltojen tummuessa ja veden hiljalleen viilentyessä, - niin - , alkaa myös kalansaaliit parantua. Mato- onki , pilkki tai uistin, niillä on nyt mahdollisuus saada kattilaan tai pannulla paistettavaksi särvintä. Itse kun sen saa, tietää sen varmasti olevan tuoretta.
Vuodenaikojen vaihtelu, se on näytelmä jossa luonto antaa parastaan. Näyttää toki joskus kovatkin kasvonsa, myrskyt, räntäsateet ja niveliä kolottavan kylmyyden.
Se on hyväksyttävä ja sen kanssa meidän kaikkien on toimeen tultava.
Ötökkä Toompean mäeltä 2009Kesä on kaikenlaisten surisevien, lentävien, ryömivien ja mitä kummallisemmalla tavalla etenevien ötököiden aikaa. Ne yllättävät ihmisen mitä erilaisimmissa paikoissa.
Marjareissulla, tai metsässä muuten vaeltaessa. Niitä tulee kopsuen auton tuulilasiin ja jäljelle jää kummallisia länttejä, joita sitten harjoilla hinkataan pois.
Niitä voi joutua silmiin tai korviin, joskus jopa joutuu ötököitä syljeskelemään suustaan. Niitä on erilaisia lajeja todella paljon.
Allergisille niiden puremista tai pistoksista saattaa tulla isojakin ongelmia. Ne kaikki ovat kesäisin tuttuja vieraita meille kaikille. Kun talvi tulee ja pakkanen hoitaa homman, tuskin niitä sitten kukaan kaipaakaan.
Parin kuukauden päästä tulevat pakkaset, sataa räntää ja nenät vuotavat - kuka silloin enään muistaa mokomia kesään oleellisesti kuluvia otuksia.
Vaara - sähkötolppa kaatumassa tien päälle !Vaaran paikka, siis todellinen, - on Sointulan venerannan ohi kulkeva tie. Juurestaan katkennut sähkötolppa on kenollaan heikkoa puuta vasten. Saattaa siitä kellahtaa milloin tahansa alas. Suokoon luoja ettei silloin ole ketään alla.
Asian tekee siitä kummalliseksi että jo muutama päivä sitten (silminnäkijän) kertomuksen mukaan paikalla kävi sähkölaitoksen auto kytkemässä tolpan kyljessä vyyhdellä ollutta piuhanippua.
Etelän miehistä sanotaan, että kun samba soi alkaa lanne liikkua ja työkalut putoavat käsistä. Elikkä homma on siltä osin finito...
Ei luulisi nyt luterilaisen työkulttuurin luvatussa maassa olevan asia noin. Joku syy tälläkin hommalla pitäisi olla. Vai onko tosiaan asiat ajautunut siihen malliin, - vaikea uskoa niin.
Olen yrittänyt delegoida asiaa omalta osalta eteenpäin, - auttaneeko se mitään. Kesälomat päällä,musiikkijuhlat ja asuntomessut. Niin ja se perkuleen priorisointi, jokuhan sen aina päättää kellä virka niskoillaan on...
Työväenlaulujen"Grand Old Man" - Reijo FrankValkeakoskella on nyt varsin paljon kuhinaa. Tapahtumat elävöittävät Piippukylän arkea varsin sopivalla tavalla.
Kun musiikkijuhla ja asuntomessut sattuivat samaan aikaan, olettaisi myös ihmismäärien aiheuttavan iloista kilinää liikkeiden kassakoneissa.
Taloudellisen taantuman ja paikkakuntaa vaivaavan työttömyysrumban vastakohdaksi, se on mielialoja nostattavaa. Kaikki mikä saa yhteisön ajattelemaan hetken muutakin, kuin selviämistä päivästä toiseen, on askel parempaan huomiseen. Toivottavasti niin...
Perinteisten "työväenlaulujen" tulkitsija Reijo Frank - sai jälleen liikkeelle, 78 vuotiaan veteraanin taidolla, lukuisan kuuntelijajoukon.
Nykyajan citypoliisit ajopeleineen.
Yksi karu selli, paljon oli synkempiäkin koppeja.
Uhkaavan synkkä on vanha KGB:n rakennus
Akropolis ostossenter 2009 (yksi ravintola )
Katedraalin sisältä
Yksityiskohta sillan päästä neuvostoajalta.
Eräs katedraalin seinäpatsaista
Kuumailmapallo yli Nerisjoen
Kellotorni - Vilna
Vilnius 15.7.2009Finnairin Embraer 190 veti miehen taivaalle ja tunnin lennon jälkeen tapasi kone Liettuan maaperän Vilnassa. Hellettä ja taiteilu bussin kyydissä kaupungille. Hinta 2.5 litiä. Noin 0.7 euroa. Ei paha !
Taksit ottivat matkasta 50 litiä. Olisihan se helppoa ollut, bussissa nyt sitten pääsee kuitenkin lähemmäksi kansalaisten arkea.
Oma vaikeutensa on kielellä. Ei siitä liettuan kielestä ota tavallinen piippukyläläinen selvää, ei kirjoitettuna eikä puhuttuna. Englannista ja venäjänkielen perusteista on apua monessa paikassa.
Suurin apu kylällemenossa, (Vilna) oli etukäteen netistä tulostettu bussin reittikartta pysäkkeineen.
HJK:n jalkapalloporukka istui koneessa seläntakana, olivat ilmeisesti pelireissussa. Vallu Popovitsiä ei koneessa näkynyt.
Ensimmäinen päivä menee aina pyörimiseen ja lähiympäristön hahmotukseen. Kirkkoja on "kylä" täynnä ja kellojen kumina päivällä oli selvästi kultavissa. Liikenne vaikuttaa melko hurjalta ja kiihdytykset liikennevaloista toisiin tuo mieleen kilparadan.
16.7.2009
Aamu aukesi kirkonkellojen kumahduksiin ja sateen ropinaan peltikattoon. Kuumailmapallot taitavat olla kaupungin vakionähtävyys. Yli kymmenen niitä eilen illalla näkyi, Nerisjoen varressa istuessa,valuivat sitten hiljalleen tuulen mukana yli joen ja kaupungin.
Kävelty on koko tämäkin päivä,vanhaa kaupunkia kierretty ristiin ja rastiin. Ainakin neljässä kirkossa käyty istuskelemassa ja katselemassa vanhoja kirkkomaalauksia.
Kirkkojen ovien suussa on on pää painuksissa päivystäviä lantin pyytäjiä. Mikä lienee sitten pyytäjien todellinen tarve, kukapa senkin tietäisi ?
Osa heistä käy sinnikkäästi uudelleen ja uudelleen selittämään murheitaan. Kohderyhmänä useimmin vanhemmat pariskunnat.
Vanhassa kaupungissa liikkuu kyllä poliisipartio sähkövempaimella jossa on kaksi pyörää ja käsitanko. Tulee hiljaa ja nopeasti.
Siltaa Nerisjoen ylitse kävellen ja yhteen kaupungin vanhimpaan kauppakeskukseen tutustumaan. Kauppakeskuksen lyhenne VCUP ja siitä on jo kauan sitten tullut osa pääkaupungin historiaa.
17.7.2009
Aamupalat ja sitten liikkeelle. Gediminasin linnakkeen huipulle vei köysirata. Hyvä ratkaisu huonojalkaisille. Hinta 2 litiä. Linnakkeelta sai hyvää kuvaa Vilnasta toisesta horisontista , ylempää.
Pikaisesti turistitoimistosta kysymässä linjareiteistä Baltian suurimpaan kauppakeskukseen Akropolikseen.
Bussi vei kioskista ostetulla kahden litin lipulla ja matka joutui. Valtaisa laitos. Ideaparkki on tämän jälkeen kyläkauppa.
Ilta kului leppoisassa säässä, vanhankaupungin ihmiskirjoa katsellessa. Silloin tällöin illanmittaan kuului korvaan jokunen suomen sana. Tallinnaan verrattuna vielä harvakseltaan.
18.7.2009
Tänään oli vuorossa synkkä rakennus. Sen kellareilla on tuskaisa menneisyys. KGB:n pidätyssellit ja säilytyskomerot kertovat kovasta lähihistoriasta.
Varsin vaiteliaina ihmiset vaelsivat nytkin hämärissä holveissa. Kaikkiaan ahdistava paikka, nyt,- kuinka ahdistava se on ollut oikeille asiakkaille takavuosina ?
Onneksi ulko-oven sai auki ja takana odotti aurinkoinen Vilna ja sen lukuisat kahvilat ja ravintolat.
Vanhassa kaupungissa kiersivät erilaiset polttariporukat. Puputyttöjä ja merimisryhmä. Miespuolinen nunnajoukkue kainalossaan kuminen "Barbara" - Sen ryhmän poliisi hätisteli pois ruotsin lähetystön edestä.
19.7.2009
Hellettä ! Päivä kuluu jäähdytellessä ja hakiessa varjopaikkaa puitten katveesta. Lämpötila kivunnut jo 30:neen asteeseen. Ennusteet lupaavat ukkosta, sitähän on jo keskieuroopassa ollut varsin kovaakin.
Katedraalin kellojen kumistessa näkyi kirkko täyttyvän ääriään myöten, pääosa lienee ollut paikallista väkeä, muutama kamerakaulainen turisti tosin joukosta erottui.
20.7.2009
Aamuruoka ja pakkaus.Varaus respasta taksia varten kuljetukseen lentokentälle iltapäivällä. Sitten vielä viimeinen kävelykierros kaupungilla.
Nyt naputtelen näitä juttuja ostoskeskuksen aulassa, penkillä. Langaton verkko löytyi vaivatta ja toimii moitteettomasti. Koskahan se sama taso löytyy Suomesta.
Emäntä tuhlaa viimeisiä litejä ostoksilla ja minä istun "kompuutteri" polvella. lento kotiin on klo 18.05 .
Ennen kentällemenoa vielä käynti syömässä, ja ruokaa odotellessa,- taas verkkoyhteys toimii tässäkin paikassa moitteettomasti. Niin se pitää ollakkin.
Taksi keskustasta kentälle maksoi 50 litiä hotellista tilattuna. Kentältä otettu taksi veloitti " manselaisen" pariskunnan mukaan jopa 100 litiä kun saapuivat Vilnaan.
On se kumma että EU:n kulttuuripääkaupunki 2009 ei saa taksien "turistihintoja" kuriin. Kyllä oikea suomalainen taksi ainakin pistää mittarin näkyvästi käymään, eikä yritä sitä jollain kommervenkilla peitellä.
Paras keino on ennakkoon selvittää julkisen liikenteen reitit ja aikataulut. Kaikille se ei liene mahdollista, mutta ne jotka voivat, tehköön niin,- tai maksakoon sitten jokapaikassa liikaa. Niin siinä helposti vieraassa maassa käy.
Katti päivänokosilla 2009On se kissan elo lokoisaa. Todella kattimaista. Kissaa en ole koskaan omistanut mutta naapurista olen sellaisen saanut kaveriksi. Kissa tietää sen kuinka kalamiestä (jonkinlaista) käsitellään. Se on sitä "kollipsykoloogiaa."
Kuin varjo se vilahtaa tietä pitkin kuullessaan auton äänen. Selkä köyryssä hieroo housunlahjetta. Vilkaisee syrjäsilmällä ja suuntaa kohden rantaa. Asettuu istumaan ja odottaa koska mies saa raahattua itsensä paikalle ja nostaa vedestä katiskan.
Silmä tarkkana seuraa onko katiskassa liikettä, jos on niin hyvä. Lipoo kielellä suupieliään ja käy sitten valmiiseen pöytään. Toki kala on sille tapettava ja myöskin hiukan puukolla paloiteltava.
Sitten syötyään kellistyy viereen ja on hetkessä unessa. Toki sillä on oma sammalpeitteinen torkkukivikin. Sille se sitten kapuaa ja hetkessä on silmät kiinni. Poseeraa ja häiriintymättä saa kuvan otettua.
Olen aina hiljaa ihaillut ammatikseen kalastavien taitavuutta verkkojen ja pyydysten käsittelyssä. Sitä on kunnioitus vain kasvanut kun vuosikymmenet sitten sai seurata joskus mukana aamupimeälle syksyiselle järvelle.
Verkkopoijuja haettiin taskulampun valossa keinuvassa veneessä. Heijastava teippi sitten saattoi sattumalta välähtää lampun valokiilassa. Ei ollut navigaattoreita eikä paljon muutakaan elektroniikkaa.
Valjua aamu tai iltavaloa vasten näkyi joko tuttu niemenkärki, Pälkäneen kirkontorni tai Valkeakosken tehtaiden piipunvalot. Niillä ihmiset pärjäsivät ja navigoivat. Ei siitä kuitenkaan sumussa ollut mitään apua.
Amatöörillä, kuten itsekin on, saattaa se kalastus olla kompurointia kivikossa, uistin peukalossa tai sitten on verkkonarut sekaisin. Saalistakin pitäisi myös etsiä oikeasta syvyydestä, oikeasta paikasta.
Muikkusaalis on satunnainen, joskus pannullinen, joskus muutama. Hyvässä lykyssä siivoat verkosta tuntitolkulla särkiä ja ahvenia. Sekin vielä huumorilla menee.
Vaikka rapu on herkku monen mielestä. Ei se ole herkkua niitä liian lähelle pohjaa lasketuista verkoista irrotella. Niinkin voi käydä, - ainakin amatöörille.
On siinä oma hohtonsa, kalastuksessa kuitenkin, vaikka luvat ovat hintavat ja polttoaine todella "sikakallista." Paljon helpommin sen kalan saa torilta tai osuusliikkeen kalatiskistä. Vaivattomamminkin vielä.
Kuitenkin vesillä ja sen antamalla niukallakin saaliilla on oma erityinen hohtonsa. Leppoisa ilma ja tyynen pinnan elävä leikki. Laskevan auringon rusotus saarten takaa. Sieraimet vetävät kasteen kostuttaman metsikön tuoksua.
Se on kesää, sitä turvallista suomalaista. Eikä mene kauaakaan, kun pyryttää jälleen rakeita ja lunta. Muuttolinnut levittävät siipensä ja matkaavat lämpimimmille seuduille.
Nautitaan nyt kuitenkin kesästä, kun ilmatkin vihdoin suosivat.
Mallasselkä, jälkeen Juhannksen 2009Juhannus tuli ja meni. Vesisade tihuutti ja viileä ilta kolotti niveliä. Kokon katsomiset jäi tältä kesältä, - olikohan suurikaan tappio ?
Kuin irvailuna sää alkoi parantua ja (oikealle entiselle) Juhannusajalle luvataan jopa hellelukemia. Oliko sittenkin näin hyvä ?
Huono sää säästi taas ilmeisesti muutaman ihmishengen. Hukkuneiden määrä lienee tältä Juhannukselta 4. Onhan siinä neljä liikaa, mutta helteiset ilmat olisivat kantaneet sitten varmaan lisäsatoa.
Miksihän noita juhlapyhiä täytyi mulkata uusille päiville. Niin miksikö ? Yhtä ihmisten rassaamista on tuo kesäaika ja talviaika. Onhan siinä saanut joku konklaavi taas pyöritellä kyniä paperilla ja tärkeillä.
Mikä sen aikamulkkauksen todellinen hyöty on.
Ritvalan nuorisoseurantalo
Nuoret miehet jännittävät esitystä
Neitojen kulkue on saapunut kentälle.Ritvala , Valkeakosken Sääksmäellä, - on tunnettu vuosikymmenet jatkuneesta Helkajuhlaperinteestään.
Vuosi 2009 ei muodostanut poikkeusta. Perinne elää vahvana, ja kun sääkin suosii, kelpasi juhlaa seurata puiden katveesta.V
uodesta 1910 helkajuhlan käytännön toteutuksesta on vastannut Ritvalan Nuorisoseura.
Toukokuun korvasieniä 2009 (Heinävaara)Veti taasen luonto viikoksi Pohjoiskarjalaan kevättä kuulostelemaan. Käen kukunnalta ei voinut korviaan sulkea. Niin se vain kevääseen kuuluu, sekin lintu.
Lintujen tiirailua kevensi matka lammelle vanhaa polkua pitkin. Emäntä kulki edellä ja yht`äkkiä hyppäsi koivun taakse. Luuli korvasieniä "karhunpaskaksi" - onneksi ei ollut. Tilanne toki rauhoittui ja herkut kerättiin talteen.
Korvasienien käsittely vaatii tarkkuutta ja huolellisuutta. Väljää vedenkäyttöä ja ainakin kahteen kertaan ryöppäämistä, kiehuttaa kannattaa viisi minuuttia ja huuhdella runsaalla vedellä.
Keitinvettä ei ruoanvalmistukseen saa käyttää missään muodossa. Ilmanvaihtokin olisi oltava hyvä keittämisen aikana.
Lopputuloksena sitten syntyy herkullinen kastike tai muheva keitto.
Korvasienen käsittelyohjeet ...
Ensin harrastetaan akropatiaa...
Sitten syödään sitä mitä löytyy...
Oravan temppuilua 2009Kun käpytikka siirtyi ainakin hetkeksi pois, tuli orava tilalle. Varsin rohkea ja pelkäämätön kaveri.
Tämä orava muodostaisi 1/40 osan vanhasta mitasta (Kiihtelys) - Yhteen kiihtelykseen meni aikoinaan 40 oravannahkaa. Elikkä 4 tikkuria, sillä yksi tikkuri oli kymmenen oravannahan nippu.Joensuuhun liitetty Kiihtelysvaara on saanut nimensä tuosta mitasta.
Avaushyppy ja suomenlippu.
Suomalainen Midnight Hawks - taitolentoryhmä
DC - 6 kaarrossa.
