Niin se kesä hupsahtaa...

Kesä meni ja siirrytty syyskuulle. Blogin päivitys on jäänyt hiukan rempallen. Voihan sitä saamattomuuttakin syyttää, tai kiireitä, tai mitä hyvänsä. Kaikkis syyt ovat yhtä hyviä. Varsinkin kun todistelu ja vakuuttelupakko on vain itselle. Niin se menee.

Loppukesä toi syysasteripensaaseen perhoset. Komeita ovat nuo siiven lepattajat.

Amiraali

Neitoperhonen

Sitruunaperhonen

Sinisiipi

Karttaperhonen

Naurisperhonen

Metsänokiperhonen

Nokkosperhonen

Matkaakin on kesänaikana tehty. Käyty Tartossa, Tallinnassa ja Pärnussa. Kotimaassa tutustuttu Helsingin nähtävyyksiin ja kevättalvella vierailtu eduskunnan lehtereillä sekä Heurekassa. Ukkojen matkassa käyty uimassa Peurungassa ja ihasteltu kallioplanetaarion ihmeitä. Katseltu Tikkakoskella ilmavoimien vanhoja koneita ja tutustuttu niiden historiaan.

Ei tietenkään pidä unohtaa Joensuuta ja Kolin maisemia. Tietenkin myös Ilomantsi ja Möhkö sekä Petkeljärvi.


Hiukan pakolaistilanteesta Euroopassa...

Olemme havahtuneet tiedonvälityksen tuomiin kuviin pakolaisveneistä Välimereltä ja ihmisiä kuhisevilta rautatieasemilta. Joillakin on todella hätä. Välimeren syvyyksiin kadonneiden ihmisten määrä on nyt jo suuri.

Varsinkin noilla tienpäällä kulkijoilla tulee olemaan edessään hankala vaellus. Eurooppa kokee toisen maailmansodan jälkeen suurinta joukkovaellusta. EU ei ehtinyt mihinkään nopeaan reagointiin asiassa. Linjanveto ja yhteinen strategia on edelleenkin hakusessa. Kyllä tämä vaellus tulee väistämättä vaikuttamaan tännekin Suomenlahden pohjoispuolelle. 

Kyllä tämä on koko Euroopan asia. Ei sitä voida sysätä Kreikan, Italian tai Unkarin niskoille. Noiden maiden resurssit eivät yksinkertaisesti riitä asian hoitamiseen. Saksa on monen vaeltajan kohde. Tehokkaasti toimiva yhdyskunta. Joku raja se kuitenkin tulee olemaan Saksankin voimavaroilla.

Kun omillakin kansalaisilla,- Suomessakin, on vaikeuksia työllisyyden ja talouden kanssa. Hallitus joutuu tiukkaan rakoon ja taival voi muuttua kompuroinniksi. Aihetta on kadunmiehenkin pohtia asioita rauhassa ja miettiä omia asenteitaan. Rasismikortin heiluttelu  voi vain lisätä ahdistusta paikallistenkin keskustelujen virittelyssä. Suomessa kunnat saavat itse päättä ottavatko ja onko mahdollisuuksia ottaa alueelle pakolaiskeskuksia. Saavat ainakin vielä. Jos tilanne pahenee on edessä muita ratkaisuja kuin vapaaehtoisuus.

Samanaikaisesti, jotkut isänmaallisina itseään pitävät piirit, siirtelevät ns. varojaan veroparatiiseihin ja lakimiesarmeijat apunaan tekevät varsin yritys- ja yksilökeskeistä verosuunnittelua. Ovathan he jotain Suomelle antaneetkin, toki myös runsaasti saaneetkin. Raha on suuri päänsäryn tuoja. Toisille sen puute ja toisille liiallisuus. Jotkut ihmiset ovat onnellisia pienillä toimeentuloilla. Eräille ei riitä mikään. 

Me olemme osa Eurooppaa ja Eurooppa on osa tätä Tellusta. Kannattaa sitten myöskin pohtia itsekseen sitä mikä nykyisen kaaoksen perussyy on. Onko se nälkä, vesi, uskonto vai vallanhimoiset poliitikot. Rahamaailma ja ahneus vai --- ihmiskunnan ilmeinen typeryys. Valtataistelu ja aseellisen voiman käyttö erilaisten ryhmittymien välillä.

105 ( kuivaa ) päivää

Talvisota on ollut ankara koettelemus siellä mukana olleille. Se on ollut raakaa leikkiä ja vaarallista. Talvisota kesti 105 päivää. Jotkut julkimot joilla on elämä ollut suhteellisen rauhallista keksivät sitten pitää elämässään 100 päivää ilman alkoholia. Hyvä tarkoitushan se lienee ollut. Tosin sitten ainakin yksi kestojulkimo Matti Nykänen repäisi itsensä raittiuden jälkeen hetkeksi lääkärin asiakkaaksi ja myöhästyi Espanjan koneesta lennolta Suomeen. Tuttua Matti - toimintaa.

Itse päätin olla kuivana (itsekseni) 105 päivää talvisodan veteraanien muistoksi. Kunnia heille. Arvo kasvaa koko ajan lisää kun huomioi ympäröivän maailmantilanteen. Sotaa ja terrorismia. Välimerellä hukkuvia Afrikan pakolaisia ja bisnestä ihmisten hädällä.

Kotimaassa käydään parhaillaan kansanedustajien vaalia. Demokratia on asia jota kannattaa suojella ja puolustaa. Se ei aina ole Suomessakaan toiminut. On ollut aikoja jolloinka äänioikeus liittyi varallisuuteen ja jopa sukupuoleen. Nyt se on jokaisella yhteiskunnan täysi- ikäisellä jäsenellä. Niin se pitää ollakkin.

Miksihän muuten säätyvaltiopäivillä aikoinaan aatelisto ja porvaristo vastustivat yleistä äänioikeutta. 1907 oli suomalaiselle demokratialle kunnian vuosi. Silloin valittiin ensimmäiset naispuoliset kansanedustajat. Hame ei siis ollut este demokratian kehitykselle. Suomi hiljalleen tasavaltaistui.

Takaisin tuohon 105:n alkoholittoman kauden päätökseen. Se päättyi juhlavasti omalta osaltani ravintola Scotland Yardissa Tallinnassa. Leppoisasti pehmeällä nahkasohvalla. Tunnelmallisen hämärän vallitessa. Ja totisesti, totisesti se tuopillinen olutta oli hyvä. Teholtaan erinomainen, posket alkoivat punoittamaan  ja kieli alkoi suoltamaan sujuvasti loistavia lauseita. Ainakin se itsestä siltä tuntui.

Samassa pöydässä istuva muu seurue katsoi silmät renkaina ja mietti mitenkä voi yhdestä oluttuopista alkaa tuollainen puheripuli. Hauskaa oli.

Vaikenevatko aseet ?

Ukrainan kriisi on jatkunut jo liian kauan. Tarpeetonta väkivaltaa ja ihmisuhreja. Väkivalta ruokkii uutta väkivaltaa ja lisää katkeruutta ja vihaa. Raunioita ja vammautuneita ihmisiä lisää. Mikä on tuon vihamielisyyden syy. Perimmäinen syy.

Ukrainalaiset ja venäläiset on laskettu keskinäisesti veljeskansoiksi. Kielellisesti ja uskonnollisesti toisiaan lähellä oleviksi. Pitkä historia ja yhteinen elämä. Termit separatismi ja Novorossija eivät lupaa hyvää tulevaisuudessakaan. Kärsimystie on edessä vielä pitkään.

Koko nykytilanne johtunee ainakin jossain määrin vielä niistä jälkijäristyksistä jotka vaikuttavat Neuvostoimperiumin kaaduttua reilu 20 vuotta sitten. Sitä se on. Kipuilua vielä täysin parantumattomasta haavasta. Lisänä ongelmia on aiheuttanut korruptioitunut koneisto mikä huipentui edellisen Ukrainan presidentin poistumiseen itärajan taakse helikopterin kyydissä.

Itsenäisen maan tunnusmerkkejä on myöskin omien rajojensa valvonta. Se että raja on auki ja toisen sotivan osapuolen täydessä kontrollissa ei pitkän päälle vetele. Ukrainan valtiona on saatava rajansa valtiokontrollin alaiseksi. Onko aikaraja vuoden loppuun mennessä liian pitkä ? Luultavasti on. Mitä nopeammin raja on Ukrainan valvonnassa, ehkä EU:n tarkkailijoiden avustamana, sen parempi.

NATO:lla ei tämänhetkisessä tilanteessa ole mitään mahdollisuuksia mennä mukaan. Venäjäkään ei sitä tulisi myöskään hyväksymään. Ukraina on nyt mahdollisimman pahassa paikassa sijaitseva kipupiste Euroopan alueella.

Entä sitten Krimin niemimaa ? Onko se jo selvää kauraa ? Vai onko kyseessä valtioitten välinen paise joka jossain vaiheessa puhkeaa sekin. Osana itäisen Ukrainan taisteluissa näyttäisi (maallikonkin) silmissä olevan maayhteyden luominen ns. separatistialueen kautta Krimille.

Ensi yönä pitäisi tykkien ja raketinheittimien jylinä loppua alueella. Tosin sen se on pitänyt tehdä jo aiemminkin. Kaikki on vielä arvoitus ja arvauksen varassa. Sopimusvääntö Minskissä oli varsin vaikuttavan näköistä. Vaikuttaako se että sopimusta sopimassa oli myös presidentti Vladimir Putin.

Mies joka valokuvissa on varsin reippaana nähty astuvan useammankin kerran kameroiden eteen Kremlin kullatuista ovista. Niin. Ovatko nekin upeat ovet vain suuren näytelmän lavaste.

Oli asia miten on,- siitä huolimatta tämän näytelmän katsomo on täynnä viimeistä lehteripaikkaa myöten. Ensiyö on vielä toivoa täynnä,- toistaiseksi.

Kevättä kohden taas mennään.

Valkeakoski 17.1.2015

Vuosikin on vaihtunut jälleen. Laiskuutta vai vanhuutta mutta ensimmäinen postaus tälle vuodelle. Piippukylä kuitenkin edelleen paikallaan. Päivän pidentyminen on selkeästi havaittu. Sellaista se on. Kulku kameran kanssa pitkin varsin liukkaita , jäisiä sivuteitä on tasapainoilua jos mikä.

Torstaina tuli käytyä Pälkäneellä kuuntelemassa Tykölänjärven hoitosuunnitelman esittelyä. Salissa oli kolmisenkymmentä osallistujaa. Osa tietysti virkamiehiä. Olisi erinomainen asia jos suunnitellut ja tulevaisuudessa tapahtuvat toimenpiteet auttavat parantamaan järven tilaa. Suunnitelman mukaan pohjapatoa muokataan varovasti uuteen uskoon ja erilaisin toimin poistetaan lietettä ja juurakoita. Hiukan jäi avoimeksi se mitä toimenpiteitä kohdistuu itse Tykölänojaan. Luvassa on sitten paikka pohjoispäässä järveä uudelle lintutornillekkin. Se on yksityisen maanomistajan harkinnan tulosta. Hyvä jos tämäkin toteutuu sillä Tykölänjärvi on lintujärvenä yksi Pirkanmaan alueen luontokohteista.

Kalakuolemat viime kesänä hätkäyttivät ja aiheutttivat sopivalla tuulella selviä tuoksuelämyksiä padon lähialueilla kulkeneille. Näitä tapahtumia tuskin koskaan pystytään täysin lopettamaan yksinomaan jo järven mataluuden vuoksi.

Viidennumeron parkkialue 17.1.2015

Vanajalla kalaa tuntuu riittävän. Hyviä kuhasaaliita ovat huhujen mukaan saaneet. Arvotavaraahan se kala on ja oivaa tuotetta ruokapöytään. Onnea vaan verkkomiehille.

Sitä vain on vaikea ymmärtää miksi perkuujätteet täytyy jättä yleisen parkkialueen vieressä olevan katoksen lähituntumaan. Vaikka talvi onkin ja luonto tuon paikan ajan kanssa siivoaa,- ei se aivan näin pitäisi mennä. Vaikea on uskoa että paikalla ajoittain näkynyttä merikotkaa joku ruokkisi. Paikan ainakin olisi voinut toisin valita. Parempiakin paikkoja varmasti olisi.

Ote WWF:n sivulta.

Merikotkatyöryhmän ensimmäisiä toimenpiteitä oli järjestää merikotkien talviruokinta rannikoilla ja saaristossa. Tämä koitui lajin pelastukseksi. Yli 20 vuoden ajan vapaaehtoisemme raahasivat luodoille ja rannikon kallioille lihaa merikotkien ruuaksi. Liha on ollut kotkille puhtaampaa ruokaa kuin kalat ja vesilinnut, joita ne itse pyydystävät Itämereltä. Nyt merikotka selviää jo ilman talviruokintaa, eikä ruokintaa ole enää jatkettu kuin paikoin tutkimustarkoituksiin.

Talvea vartoillessa, mietteitä.

Missä olit kun 20-vuotta sitten tapahtui myrskyävällä merellä tragedia. M/S  Estonia upposi ja vei mennessään suuren määrän ihmisiä aaltojen ruuaksi. Yli 850 koki loppunsa Suomenlahden kylmissä vesissä. Kovien ponnistelujen avulla pelastui sentään 137 ihmistä. Suomalaiset helikopterilentäjät olivat siinä avainasemassa. Kunnia heille.

Itse olin töissä, yövuorossa. Rauhallinen yö ja puolenyön jälkeen valvomon radio alkoi antamaan huolestuttavaa tietoa kamppailusta merellä pimeässä yössä. Aamuyön tunteina katselimme toisiamma ja totesimme yhteisesti. "Nyt tulee vainajia" Niinkuin tulikin. Aamulla valvominen jatkui kotona television ääressä ja tilanne alkoi sitten koko karmeudessaan hahmottua. Tuo yövuoro on kyllä varmasti jäävä mieleen itsekullekkin läsnäolleelle.

Suuret tapahtumat vavisuttavat aina ja painuvat mieleen vuosikausiksi. Niin kävi Lapuan patruunatehtaan räjähdyksen kanssa. Vuosikausiksi. Mieleenpainuva oli myöskin se työpäivä kun tapahtui terrorihyökkäys WTC torneja kohtaan Manhattanilla. Nekin uutiset tulvivat korviin kesken työpäivän.

Tiedonvälitys on nykyisin varsin tehokasta. Uutiset kulkevat melkeinpä välittömästi kun toimittaja vain ehtii asian eteenpäin toimittaa.. Nykyisin kun realiaikaista kuvaa on verkon kautta saatavilla runsaasti ja se leviää ympäri maapalloa. Toki se edellytys on,- että joku on paikalla oikeaan aikaan ja tiedottaa asian eteenpäin. Kuvana tai tekstinä. Mahdollisuudet ovat nyt erilaiset kuin vielä esimerkiksi 50 vuotta sitten ennen ns. nettiä.

Aina ei tiedonvälityskään mene kovin hyvin. Siitä lienee hyvä esimerkki 26.4.1986 jolloin tapahtui Tsernobylin voimalaonnettomuus. Tieto oli jumissa ja sitä tippui vain hiljalleen. Neuvostokulttuurin kuulunut salailumenetelmä näytti harmittavat puolensa. Ukraina oli silloinkin maailmankartalla huomion keskipisteenä.

Keskikesän tunnelmissa

 Matkustajalaivaliikenne on jatkuvaa.

Kesän kulku on ollut joutuisaa. Säätila on muuttunut jälleen suopeammaksi ja raekuurojen aika on toivottavasti ohitse.

Tallinna ja Pirita hotelli olivat pari yötä tukikohtana. Viitisen kilometriä keskikaupungille sujui joutuisasti paikallisbussilla. Seniorihintakin oli kertalipulla kohdillaan. Hinta vain 80 centtiä. Pirita hotellissa alkaa jo näkyä ajanhampaan purenta. Kelvollinen, varsinkin kun sai parvekehuoneen meren suuntaan. Leppoisa paikka ihastella Tallinnan lahden liikennettä. Se on nykyisin varsin vilkasta. Reittiliikenteen ohessa lukuisat vierailevat risteilyalukset maailman eri kolkista.

Kulttuuria tuli maistettua vierailulla miehitysmuseossa ja Patarein vankilan vieressä olevassa merimuseossa.

Kesä kulkee...

Viikko huilailua kotinurkissa ja sitten neljä päivää Tartossa. Se vanha Tarton kaupunkihan on Viron sivistyksen ja kulttuurin keskus. Tartossa oli menossa Hansapäivien pystytys. Itse Hansapäivätkin sitten tuli koettua monenlaisen ohjelmatarjonnan höystämänä.

Hansapäivien avajaiskulkue Emajoen rantakadulla.

Kesäinen Tartto oli ilmojen suhteen parhaimmillaan. Hansapäivien yleisömäärä levisi aika isolle alueelle. Käsitöitä, leivonnaisia, juustoja, makkaraa sekä erilaisia savulihatuotteita. Yhtään metrilakupistettä en havainnut, onneksi kai sitä on sanottava. Kotikaljaa, hunajaa ja erilaisia tuoksusaippuoita.

 

Kuhinaa riitti Tarton kävelykaduilla.

Pitkästä aikaa Wiipurissa

 Siellä se edelleen on. Muutaman kymmenen kilometrin päässä valtakunnan rajasta.

Muistojen Wiipuri. Se iloinen karjalaiskaupunki joka jäi sodan jalkoihin ja muuttui osaksi Neuvostovaltiota. Nykyinen Venäjä sitä hallitsee ja suomalaiset muistelevat. Muistelevat Laatokan rantoja, iloista Wiipuria ja Terijoen hiekkarantoja.

Wiipurissa tuli neuvostovallan aikana omalla autolla käytyä muutaman kerran. Rappion tila ja paikkojen hiljainen rapistuminen oli silloin havaittavissa. Edelleenkin on ilmeessä jotain alakuloista. Toki jotain korjaustoimia on tehty. Aallon kirjastorakennus on pitkän ja hitaan saneerausvaiheen jälkeen lopuillaan ja sisätilat ovat hyvässä kunnossa. Rautatieaseman sisällä on havaittavissa kohentumista ja myöskin turvatarkastusten lisääntymistä.

Wiipurin linnan sisäpiha ja ympäröivät muuri- ja maavallit vaatisivat kohennusta. Rapistuneen alakuloinen oli ilme. Linnanpihalla kiertäen ja maavallien kautta kulkien se oli hyvin havaittavissa.

Linnan torniin riitti vielä kiipeilijöitä.

Aallon kirjasto on nyt saneerattu ja käytössä.

 Maisema on täynnä nostalgiaa.

Linnanmuurin kupeeseen naamioitu autonrohjake.

 Linnanpihalla vanhoja tykkejä.

 Kanavan sulkujen seiniin piirtyy ihmishahmoja.

Vanhaa suomalaista rakennuskantaa

Wiipurin linnan pihalla ollut tuoli. Olisiko nykyisen linnanherran valtaistuin. Kukapa tietää ?

Sinne se jäi seisomaan ja todistamaan, ruotsalaisten, suomalaisten ja venäläisten yhteisestä historiasta.

Krimiltä puhaltaa kolea tuuli

Äiti Ukraina - Foto Veikko Järvinen 1988

Krimin niemimaa on Venäjälle ja Ukrainalle tärkeä kohde. Siellä ovat kummankin maan laivastotukikohdat ja reitti Välimerelle. Kiovan Mielenilmaisujen jälkeen ja Viktor Fedorovytš Janukovytšin ( Ві́ктор Фе́дорович Януко́вич) poistuttua maasta. 22.2.2014 Ukrainan parlamentti hätäkokouksessaan erotti hänet presidentin virasta. 

Krimin niemimaalla venäläismielinen paikallishallinto järjesti äänestyksen koskien Krimin liittymistä Venäjän federaatioon. Äänestyksen  tulos oli odotettu. Melkeinpä ilman soraääniä tuli myönteinen tulos Venäjään liittymisen puolesta. EU ja USA pitivät äänestystä laittomana ja vastoin kaikkia kansainvälisen lain muotoja noudattamattomana. Puolueettomat tarkkilijat puuttuivat tai niitä ei sinne päästetty. 

Tarkkailijoita oli, mutta heidän oikeudellisuutensa on yleisesti Venäjän ulkopuolella kiistetty. Laajalla yhteistyöllä heitä ei sinne ole järjestetty. Janukovytšin varoja on maasta poistumisen jälkeen jäädytetty. EU on myöskin asettanut pakoitteita lukuisille venäläisille henkilöille. Miten ne sitten vaikuttavat on jatkossa nähtävissä.

Eilen tiistaina 18.3.2014 Venäjän presidentti Vladimir Putin solmi Krimin venäläismielisen aluehallinnon kanssa sopimuksen liitoksesta.

Miten sitten eteenpäin. Toisaalta länsimaat pitävät liitosta laittomana ja Venäjä pitää Krimin niemimaata historiallisena osana sitä itseään. Kuinka pitkään diblomatian myllyt jauhavat ennenkuin todetaan seinän olevan vastassa. Pattitilanne toistaiseksi.

Auttaako rautaa rajalle politiikka asian selkeyttämisessä. Ukraina on kutsunut reserviläisiä riviin ja aikoo lisätä kalustoa ja armeijan harjoituksia. Venäjä sen on jo tehnyt. Voimannäyttöjä harjoitusten muodossa on nähty Ukrainan rajan tuntumassa, Venäjän Karjalassa ja Kaliningradin lähistöllä.

Meillä kotisuomessa riitti kun puolustusministeri kieltäytyi aiemmin sovitusta tapaamisesta Venäjän sotilasjohdon kanssa ja ripusti Ukrainan värejä edustavan kravatin kaulaansa. Tosin värit kyllä kelpaavat myöskin ruotsalaisille. Kaikilta osin oma valtiojohtomme on kyllä kulkenut tasajalkaa EU:n linjausten mukaisesti. Sama kaiku on siis askelten.

Nikita Sergejevitš Hruštšov

Kun Neuvostoliitto, valtiojohdon päätöksellä, luovutti Stalinin kuoleman jälkeen Krimin niemimaan Ukrainan silloiselle neuvostotasavallalle, oli johtopaikalla  Nikita Sergejevitš Hruštšov. Hänen sanottiin olleen ajatuksen isä. Kuinka asia todellisuudessa on, löytynee vastaukset Kremlin arkistoista. Kyllähän Nikita varsin hyvin ukrainalaisesta kävi. Kerrotaan Stalinin joskus miestä nöyryyttäneen, laittamalla vieraita viihdyttämään tanssimalla Ukrainalaisia kansantansseja.

Miten tästä hankalasta tilanteesta päästään kunnialla eteenpäin? Onko diblomatialla vielä keinoja vai onko edessä kahinat ja voimapolitiikka? Onko edessä pakoitteiden ja vastapakotteiden hämärään tulevaisuuteen jatkuva jono? Pakote / vastapakote.

Joku järkevä ja kunniallinen ratkaisu olisi aikaan saatava. Uskottavuus asian pitkittyessä kärsii. Edessä on kaukaiseen horisonttiin ulottuva suo. Jokainen askel sillä suolla vie saapasta yhä syvemmälle. Sitten kun ollaan suossa muniamyöten alkaa eteneminen olemaan jo varsin tuskaisaa. Jopa mahdotonta.

Hienot kisat, hieno tunnelma.

 Taas ne on ohitse !

Talviolumpialaiset ovat jälleen kerran ohitse. Puitteiltaan katsojan silmiin hienot kisat. Mitaleitakin tuli kohtuullisesti jopa.

Suomi kepitti jääkiekossa mahtimaat Venäjän ja USAn. Herkkuhetkiä idän ja lännen kiekkojäteiltä. Nautinnollisia hetkiä tosiaan.

Loistokasta oli myöskin hiihdossa paluu kultakantaan vuosien korpivaelluksen jälkeen. Pieni tauko - Porilaisten marssi.

Kun hyvin rakas ja läheinen Ruotsi sitten kompuroi loppuottelussaan, vieläpä hienoisen " pienoisen" doping - uutisen siivittämänä. Saatiin siitä jonkinlaista "ähäkutti" mannaa omiin pikku naarmuihin.

Hyvää tulosta varmaan on juhlittu kotimaassakin monessa matalassa majassa. Jossain jopa riemu revennyt kattoon asti.  Se sallittakoon. Tietysti.

Kaikki on inhimillistä kun urheiluväki juhlii. Niin - olkoonpa vaikka sitten suomalainen ministeri (kultturi ja urheilu) jonka iltapäivälehti kertoo ottaneen ns. lärvit. Kiekkojuhlinnan ohessa on mies  simahtanut totilasien kupeeseen. Toivotaan ettei Paavon sateenkaarihuivi ole uinut jääpalakulhossa sitruunaviipaleiden joukossa.

Urheilu on hieno asia. Ainakin sohvanperältä katsellen, niin asian kokee moni katsoja.

*******

Urheilutapahtuman ohessa sai Ukraina kokea omalla alueellaan myöskin melkoisen värikkään episodin. Suuren renkaanpolttoshown ohessa pantiin presidentti kansan toimesta syrjään.  Kuolonuhreja tuli valitettavan paljon. Eivätkö oligarkit tajua sitä, - että kansallakin tulee joskus mitta täyteen.

Vaikeat ajat jatkuvat varmasti. Parlamentin puhemies totesi heti alkuun tylysti: " Kassa on tyhjä." Eikä se täyty vaikka pantaisiin presidentin ökyhuvila myyntiin. Huvila joka on komea ja taattua suomalaista hirsirakentamisen laatua. Niinpä !

Liitovarjoja Lotilanjärvellä.

 Liitovarjoilun hetkiä Lotilanjärvellä 26.1.2014


Takavuosien purjelennon paikallinen mekka oli Lotilanjärvi talvisin. Paikallinen ilmailuseura oli 50 - 60 luvulla voimissaan ja vintturi kelasi uskalikkoja taivaalle. Nostalginen Harakka on nykyisin Pirkkalan lentoaseman sisätiloissa kattokoristeena. Se lienee jo nuoremmalle polvelle tuntematon käsite.

Jollain tavalla Ilmailuseura vielä kai sinnittelee eteenpäin. Liekö sitten nuoremmalla väellä mielenkiintoisempaa harrastettavaa.

Hiukan tänään Lotilanjärvellä sai makua ilmailuharrastuksen monista mahdollisuuksista. Liitovarjo on kyllä laskettava myöskin lentovälineeksi. Kehitys menee ja hakee uusia uria.

Harrastukset maksavat joskus maltaita. Olettaa sopii että liitovarjon pariin pääsee harrastamaan jonkin verran edullisemmin.

Sitten kun lajiin otetaan vielä reppumoottori selkään, muuttuu liitely moottorin varassa etenemiseksi. Leija lennättää (kiidättää) nykyisin myöskin suksimiehiä ja kesällä surffaajia. Monipuoliset mahdollisuudet on olemassa.Ei kun menoksi...

Kohta on valmista.

Nyt jo mennään.

Onnistunut lasku ja telineet alhaalla.

Ei muuta kun uudelleen taivaalle taas.

Kuutamo ja valkoinen maa.

15.1.2014

Tulihan se ! Talvi jota on odotettu ja haikailtu. Muutama päivä on pakkanen pureskellut kulkureiden korvalehtiä. Syvä huokailu on käynyt kalamiesten varrotessa jäiden vahvistumista. Tänään kävin tekemässä pari koereikää ja jäätä oli sillä paikalla noin 10 senttiä. Ensi viikonvaihde sitten jo saa varmaan monen hiljalleen aloittelemaan "jääistuntonsa"

Talven etenemisen kohti kevättä on jokainen varmaan havainnut. Aurinko viipyy jo hiukan pitempään maisemassa. Kohden Juhannusta mennään. 

Pakkasten tulo sattui oivallisesti täydenkuun aikaan. Se taas aiheutti sen että oli aivan pakko yrittää tuota kuun kuvaamista. Ei se niin helposti ole onnistunut. Useimmin on tullut epämääräinen valkoinen mötti mustalle taivaalle. Elikkä asetukset pielessä ja motivaatio hupenee sitä mukaa kun pakkanen puree sormia ja kameraa. Oli se T- paitakin hiukan heppoinen asuste.

Polttoväli 300 mm
Valotusaika 1/320 sekunttia
Jalusta
Vitkalaukaisin 2 sekunttia
F- luku F/5.6
Manuaalitarkennus

Alkuvuotta on varjostanut eräs asia. Se ei liity ilmoihin eikä kuun kuvaamiseen. Asia on vakituisen kahvipöydän katoaminen. Se katosi siinä kun ravintola Karpuzi siirtyi kuppiloitten taivaaseen. Tilalle on kuukauden päästä tulossa uusi paikka. Remontti on menossa entisissä tiloissa. Kanta-asiakkaat vaeltelevat levottomina kuin olisivat Siinain erämaassa kulkumatkalla.
 
Koskikara, jossa ravintola sijaitsi on muutenkin ollut pienen liikehdinnän kohteena. Muitakin on lähtenyt, jokusia tullut tilalle. Paikka on kuitenkin keskeinen liikekeskus keskellä kylää. Sanoisinpa aivan ytimessä.

Istuinpaikkoja kaivataan. Niitä saisi olla enemmän. Aulassa varsinkin. Saattaa olla että jotain rasittaa se että eläköityvä kansanosa juttelee ja seurustelee alueella jonka vieressä käsitellään rahaa ja toimitetaan paikallissanomia. Se väki on kuitenkin osa tätä kylää ja sen toimintaa. Kaipa heiltäkin jokunen lantti liikenee liikekeskuksen liiketoiminnalle ostosten muodossa. Pitäisikö pistää kauppakeskukseen tulevillekin kravattipakko.

Taisi olla tämä nykyinen presidentti Sauli N joka havaitsi joutilaan väen majailevan seminaareissa. Siis sen paremman kansanosan. Siellä sitten suurituloisten ryhmä  puhuu yhtä viisaita kuin kansa kadunkulmissa ja kahviloissa. Ero on siinä että kansa maksaa sen kahvikuppinsa itse. Niin, jostainhan se kuuluisa kestävyysvaje muodostuu.

On aivan totta, - kyllä kansa tietää. Tässä maassa on aivan liian vähän väkeä suoritusportaassa. Niitä ihmisiä jotka puuhavat jokainen päivä askareissa kansalaisten hyväksi. Se on hyvin näkyvä ilmiö. Jos sitä ei tämän maan seminaariväki tajua. Silloin on tuikusta valo kadonnut.


 

Lumeton ja jäätön uusivuosi 2014

Foto: Veikko Järvinen. ( Lotilanjärvi 1.1.2014)


Vuosi on vaihtunut. Reilu 12 tuntia on vierähtänyt alkanutta vuotta. Paikkakunta on synkeän harmahtava. Ei lunta, ei jäätä järvissä. Roskaa ja paukuttelun jätettä ympäriinsä. Valopilkun aamun harmauteen toi ikääntyneempi naishenkilö joka Sointulan rannassa keräili mustaan jätesäkkiin roskia. Onneksi heitäkin on vielä jotka viitsivät. Olisi oivaa puuhaa kyllä nuoremmillekkin.

Lämpötila paikkakunnalla puoliltapäivin noin 4.5 plussalla. Kyllä se harmittaa montaa ihmistä. Varsinkin pilkkimiehiä, hiihtäjiä, luistelijoita ja niitä jotka nauttivat pienestä pakkasesta ja lumesta. Moni pilkkimies kiristelee hampaitaan ihka uuden kalapakin vierellä sisätiloissa. Jääkaira seisoo teroitettuna ulko-oven vieressä odottaen kantajaansa.

Asialla on kyllä paremmatkin puolensa. Talon lämmityskustannukset ovat paljon pienempiä kuin normaalina pakkastalvena. Ei tarvitse mökin mummon hoppatossuissaan lapioida polkua postilaatikolle tai tienvarteen. Asialla on aina vähintäinkin kaksi puolta. Nyt on vain tälläinen talvi.

Suomi on siitä onnellisessa asemassa että meillä vallitsee lumettomasta talvesta huolimatta rauhantila. On vallinnut onneksi jo pitkään. Suhteet ovat naapureihin kunnossa. Venäjäänkin, joka joillekin on ollut mielikuvissa joltinenkin painajainen. Joillekkin on edelleenkin. On muistettava kuitenkin että siellä asuu aivan tavallisia ihmisiä jotka tuntevat iloa ja tuskaa kuin me suomalaisetkin.

Tänään alkaa Wille Haapasalon ohjelma Kuolan niemimaalta ja Jäämeren rannoilta. Kymmenen osainen sarja joka tuo Venäjän kuuluisimman (tunnetuimman) nykysuomalaisen televisioruutuihin. Mielenkiinnolla odottelen kuvia pohjoisilta seuduilta ja Haapasalon näkökulmaa asioihin siltä alueelta.

Ehkä ihmskunnan kipein kärsimys- ja kipupiste on nyt Syyria. Toivoa vain sopii että siellä tilanna saataisiin kansainvälisellä tuella rauhoittumaan. Se kyllä sitten vaatii yhtälön johonka kuuluvat YK:n lisäksi Venäjä, EU, Kiina, Iran ja Yhdysvallat. Lisäksi yhteisymmärrys ja luja tahto.

Meille, kansakunnan pienimmille jää tässä näytelmässä vain seuraajan osa. Syyrialaisille lisäksi kipu, tuska ja lasten itku.

Hyvää Uutta vuotta 2014

Vettä, vettä talouksiin.

 Se kauhea vesikriisi !

Valkeakoskea, siis tätä omaa ainutlaatuista asuinpaikkaamme koetteli muutaman tunnin vesikriisi. Onneksi kaikki sujui hyvin ja ripeällä tahdilla. Tosin kaupungin suorittamaa tiedotusta arvosteltiin. Aiheetta ja aiheesta.No juu, - selvittiin sentään asiasta naarmuitta.

 Foto: Veikko Järvinen

Kieltämättä vesi on meille jokaiselle tärkeä tuote. Sillä saa pestyä kädet, elintarvikkeet ja astiat. Se tulee suihkusta, hivelee ihoa, pesee kropasta hiet pois. Virkistää. Veteen keitetään kahvi ja siinä keitetään perunat. Sitä heitetään kipolla kiukaalle ja ähistään lauteilla. Kiusataan omaa olemusta nautiskellen.

Mistä sitten huomaa ettei vettä ole saatavilla. Tietenkin siitä että vesihanan avaaminen saa aikaiseksi vain kurinaa. Sieltä ei tule sitä maukasta, kirkasta nestettä jolla on totuttu hampaatkin pesemään. Kun niin tapahtuu ei kannata panikoida, hyppiä seinille ja tärisevin käsin naputella puhelimeen vesilaitoksen numeroa. Ei kannata.

Silloin jos putki katkeaa ja vesitorni lorahtaa tyhjäksi on varmaankin jo useampi ukko tai nainen ajettu liikenteeseen tilannetta selvittämään. Varsin nopeasti ilmestyi teksti TV:n uutisiin tieto Valkeakoskea vaivaavasta vesihässäkästä. Molemmat iltapäivälehdet pääsivät asiasta kertomaan. Asia oli esillä myöskin kaupungin sivuilla ja paikallisanomien verkkosivuilla.

Uskon että kaupungilla on suunnitelmat myöskin vedenjakelun hoitamisee muilla konstein jos tilanne olisi pitempään jatkunut. Ei onneksi jatkunut. Selvittiinpäs tästäkin tilanteesta, vai mitä?

Omatoimisuus on valttia. Joku oli valmiina jo sulattamaan lunta. Yläpuolisesta vesistöstä saa kyllä astiaan vettä joka kelpaa kahvi ja perunankeittovedeksi. Vettä voi myös säilyttää varoiksi jääkaapissa jossain kanisterissa.

Vesipula on kroonista jossain päin maapalloa. Suomessa on vesi aina kuitenkin  varsin lähellä ja saatavissa. Varmistettava sen saanti on silti. On laitoksia joissa on vanhuksia, sairaita ja muutenkin avuntarpeessa olevia. Heidän hyvinvointinsa on ensisijainen.

Normikansalainen voi hyvin kipaista kaupasta muuta juotavaa tai vettä tarpeeseensa. Se vain huolestuttaa että kanssaeläjät ovat niin tottuneet palveluyhteiskuntaan että omatoimisuus hiipuu. Kaikki kun ei ole itsestäänselvyys tänäkään päivänä. "Sielunrauhaa": sanoisi Rubert Stiller.

Kostianvirran taistelusta 300 - vuotta.

Kuvat: Veikko Järvinen

300 vuotta sitten käytiin Pälkäneen Kostianvirralla taistelu, jonka muistoksi on pystytetty patsas. Juhlatapahtumien kunniaksi se oli seppelöity ja kynttilälyhdyin iltaa varten valaistu.

Pälkäneen Kostianvirran taistelu käytiin Ruotsin kuninkaan Suomen armeijan ja Venäjän armeijan välillä 3.–6.10.1713. Se oli osa Ruotsin ja Venäjän välistä suurta Pohjan sotaa (1700–1721).

Paikan vieressä on vanhoja vallikaivantoja joista osa on entistetty hirsivarustuksiksi. Valkeakoskea taistelu kosketti siltä osin että siellä oli olemassa pieniä suomalaisten varmistusosastoja. Vedenpinta oli Kostianvirrassa nykyistä pintaa korkeammalla.

Valkeakosken - Sääksmäen aluetta koskettivat myöskin Isonvihan tapahtumat. Tohaan isäntä vietiin vankeuteen venäläisten toimesta Liivinmaalle asti. 

Valkeakoskelle sijoitettu osasto yritti myöskin taistella venäläisiä joukkoja vastaan. Paetessaan omat joukot sytyttivät sääksmäellä kylän palamaan ja raunioitahan siitä syntyi. ( Lähde: Olli Vuorinen- Valkeakosken historia osa 1) 

Kartta vuodelta 1640. Linnosaari ja Apian eri uomat. ( Valkeakosken historia 1 - Olli Vuorinen)


Tähän ajanjaksoon (Pohjan sota 1700–1721) liittynee myös käsitys Linnosaareen sijoitetusta tykistä ja varustuksista. Linnosaaren nimi vanhassa kartassa on ollut myöskin Kiuassaari.

Lainaus:

Armfelt ryhmitti 3 400 miestä puolustamaan Pälkäneen Kostianvirran kapeikkoa. Parin kilometrin pituinen, kapea mutta syvä Kostianvirta laski Pälkänevedestä Mallasveteen.
Virran pohjoisrannalle rakennettiin varustuksia ja tykkipattereita. Loput miehistään Armfelt sijoitti vartioimaan rinnakkaisten teiden vesikapeikkoja muun muassa Tyrväälle, Tampereelle, Lempäälään ja Valkeakoskelle. Nostoväkeä hän ei yrittänytkään koota.



Lainaus päättyy.
 
  Venäläiset ylittivät rakentamillaan lautoilla Mallasselän Mälkiäisten kohdalla ja toivat tavaraa ylitse Pälkäneen puolelle. Taistelut Mälkilän maihinnousun jälkeen kääntyivät lopulta suomalaisten tappioksi. 

Armfeltin oli joukkoineen peräännyttävä Tampereelle ja edelleen Etelä-Pohjanmaalle. Satakunta ja Varsinais-Suomi siirtyivät venäläisten käsiin. He miehittivät nyt koko Etelä-Suomea.

Suomen armeijaa Kostianvirran taistelussa komensi kenraalimajuri Carl Armfelt ja venäläisiä amiraali Fjodor Matvejevitš Apraksin.

Parhaiten selvyyden taistelujen kulusta saa alla olevista linkeistä.

 http://www.lukio.palkane.fi/kostiantaistelu/kostanim.html


http://www.palkane.fi/kostianvirran-taistelukuvaus

Lämmin on Balatonin vesi 29.7 - 2.8.2013

 Toisenlainen matka !

Turusta on lentoja myöskin Unkariin. Halpalentofirmat käyttävät pientä hallia josta sitten matkaajat, useimmin reppu selässä, suuntaavat koneisiin ja taivaalle. Sujuu se niinkin. Ehkä hinta karsii pois liikoja mukavuuksia. Kaikki kuitenkin toimi siten kuin pitikin. 

Budabestin lentokentän sää oli tyrmäävä. Helle oli jo noussut 40 asteeseen. Rahanvaihtokurssi kentällä oli törkeä ja ilmeetön naisen naamataulu jäi katsomaan meidän peräämme. Onneksi oli mukana sen verran Unkarin valuuttaa että saimme ostettua bussiliput ja reppu selässä autoon. Kentältä emme rahaa vaihtaneet.

Linja-auto ei suostunut liikkumaan, sillä se kilahti helteeseen ja edessä oli vaihto toiseen autoon. Ilmastointia juuri sen verran kun ikkunasta virtausta tuli.

Bussi tuli uloimmalle metroasemalle ja sisään halliin. Hetki huokailua jäähdytetyssä ostoskeskuksessa. Metroliput automaatista ja taipaleelle jälleen. Metrossa oli viileämpää ja avonaisista ikkunoista pyyhki tuuli tuoden helpotusta. Yhden linjan vaihdon jälkeen olimme Delin asemalla jossa samantien lippuluukulle.

Onnistunut rahanvaihto oli tapahtunut aiemmin kauppakeskuksessa jossa kurssi oli ruhtinaallinen verrattuna lentoaseman vastaavaan.

Juna lähti melkein samalla kun saimme itsemme asetettua penkeille. Helteinen oli tämäkin juna, ilmastointi puuttui ja ainoastaan avonaisista ikkunoista tuli vaihtuva ilma. 

Majoittuminen onnistui melko hyvin. Tai ainakin se kolmas huone tuli hyväksyttyä, sillä sen ilmastointilaite toimi niinkuin pitikin. Huonehinta nousi muutamalla eurolla mutta kyllä se kannatti. Kulkupeliksi vuokrasimme sitten polkupyörät, erinomainen ratkaisu sinänsä. Hinta noin 6 €uroa vuorokausi.

Pihamaat taloissa olivat usein täynnä kukkia ja pensaita.

Vilvoittava tuuli puhaltaa yli Balatonin. Uimaveden lämpötila 26 astetta.

Siofokin vanha vesitorni oli oivallinen maamerkki.

Tunti vain, se oli piraattiristeilyn kesto. Pieni kierros ja henkilökunnan tarjoama mehulasi. Risteilyhintakin varsin kohtuullinen 1200 forinttia eli 4 €uroa.

Juna hiljaista miestä kuljettaa. Kohteena Keski- Euroopan suurin järvi - Balaton.

Paluumatkalla metrolinjan varressa oli Budabestin kuulu kauppahalli. Sinne oli tietenkin hetkiseksi poikettava.

Emmerich (or Imre) Kálmán (24 October 1882 – 30 October 1953) Huilailee omassa paviljongissaan Siofokin kaupungin keskustassa.