lauantai 7. kesäkuuta 2014

Pitkästä aikaa Wiipurissa

 Siellä se edelleen on. Muutaman kymmenen kilometrin päässä valtakunnan rajasta.

Muistojen Wiipuri. Se iloinen karjalaiskaupunki joka jäi sodan jalkoihin ja muuttui osaksi Neuvostovaltiota. Nykyinen Venäjä sitä hallitsee ja suomalaiset muistelevat. Muistelevat Laatokan rantoja, iloista Wiipuria ja Terijoen hiekkarantoja.

Wiipurissa tuli neuvostovallan aikana omalla autolla käytyä muutaman kerran. Rappion tila ja paikkojen hiljainen rapistuminen oli silloin havaittavissa. Edelleenkin on ilmeessä jotain alakuloista. Toki jotain korjaustoimia on tehty. Aallon kirjastorakennus on pitkän ja hitaan saneerausvaiheen jälkeen lopuillaan ja sisätilat ovat hyvässä kunnossa. Rautatieaseman sisällä on havaittavissa kohentumista ja myöskin turvatarkastusten lisääntymistä.

Wiipurin linnan sisäpiha ja ympäröivät muuri- ja maavallit vaatisivat kohennusta. Rapistuneen alakuloinen oli ilme. Linnanpihalla kiertäen ja maavallien kautta kulkien se oli hyvin havaittavissa.


Linnan torniin riitti vielä kiipeilijöitä.


Aallon kirjasto on nyt saneerattu ja käytössä.


 Maisema on täynnä nostalgiaa.


Linnanmuurin kupeeseen naamioitu autonrohjake.


 Linnanpihalla vanhoja tykkejä.


 Kanavan sulkujen seiniin piirtyy ihmishahmoja.


Vanhaa suomalaista rakennuskantaa


Wiipurin linnan pihalla ollut tuoli. Olisiko nykyisen linnanherran valtaistuin. Kukapa tietää ?



Sinne se jäi seisomaan ja todistamaan, ruotsalaisten, suomalaisten ja venäläisten yhteisestä historiasta.

1 kommentti:

hikkaj kirjoitti...

WJ
mielenkiintoista; tuo kirjasto vielä sisältä käymättä, vaikka tuon tuostaan Pietarissa ja ties missä Venäjällä ravaamme.
Lehmuskuja Torkkelin puistossa - kuvaamisen paikka!
Värtsilässäpä on tämmöstä kaunista:
http://hikkaj.blogspot.fi/2014/04/rajan-taa.html