Hehkein kesä - nyt !

Mallasselän auringonlasku 2010

Nyt se on...

Hehkein kesän hetki. Ilma kuin lämmin maito, ja leppoisa luonnon tuoksu hämärtyvässä illassa. Aurinko taipuu alas horisonttiin ja utuverho peittää taivaanrannan. Vene lipuu melkeinpä tyynen veden yllä. Aironlavoista putoavat vesipisarat tekevät järven pintaan rengaskuvioita.

Sorsapoikue painuu emonsa perässä yöpuulle kaislikon kätköihin. Lokitkin ovat hiljenneet ja nuokkuvat karikon kivillä.

Laskeva aurinko rakentaa väräjävän sillan vastarannalle, tummien saarten kainaloon. Loiskahdus lahdelta kertoo taimenen ottavan hypyn pinnan ylle. Vajoaa sitten uudelleen veden uumeniin. Luonto rauhoittuu ja asettuu maisemaksi hämyiseen iltaan.

Juna Vilnasta Kaunasiin

Kulkeminen polttaa eläkeläisen suonissa. Silloin on mentävä kun on aikaa ja nivelet vielä jollain tapaa toimivat. Kun rannalla löhöäminen ei oikein sovi vartalolle on kuljettava kylillä. kurkisteltava pubeihin ja haisteltava kahviloiden tuoksuja ja tunnelmia.

Juna Kaunasiin Vilnasta maksoi 17 litiä eli 5 €uroa. Matka sujui leppoisasti nykyaikaisessa junassa, jossa tilaa oli runsaasti. Kesto tunti ja vartti. Maisema vihreätä maalaisseutua, jokunen pikku puro ja kylä. Lapsia uimassa missä vähänkin vettä näkyi. Kesä on kaikkialla samanlainen Baltiassakin.

Kummassakin , niin Vilnassa kuin Kaunasissakin on vanha kaupunki keskeinen elementti. Vilna vaikutti sittenkin vilkkaammalta. Vilna siisti muuten mutta jollain alueella ylenpalttinen graffitien tuhertelu loi ikävän sävyn.
Vilnan kaupungin yllä on kesäisin melkein takuuvarmasti nähtävissä kuumailmapalloja. Niitä voi nähdä joskus kymmenkuntakin lipuvan hiljalleen vanhan kaupungin ylitse. Maalikko hiukan kummastelee miten varsin lähellä kaupunkia sijaitseva lentokenttä noihin palloihin reagoi. lentokorkeudet ovat tietenkin eriluokkaa ja todennäköisesti myös pallot ovat ilmatilavalvonnan hallinnassa.
Joen varsi Kaunasissa oli säästynyt kovalta rakentamiselta, olivat lähinnä puistomaisessa tilassa. Niistä puuttui myös vesirajaan ahdetut rantaravintolat ja ankkuroidut jokilaivat. Oikeastaan se on hyvä juttu. Kuka pitää mistäkin, luonnonvarainen pikku joki keskellä kaupunkia on oiva virkistyskeidas vaikkapa kalamiehille. Heitä riittää kaikkialla... vielä toistaiseksi.

Linkki viimekesäiseen 2009 Vilnaan:

Vilnanreissu 2009

Juhannusta tavalliseen tapaan.

Todennäköinen juhannussää 2010

Siltä se taas näyttää. Pilviseltä, sateiselta ja niin tutunoloiselta juhannussäältä. Taivaalla harmaita pilvenlonkia. Järvenpinta ropisee sadepisaroista ja tiet alkavat autioitua. Ihmiset pakenevat rannoille ja luonnonhelmaan.

Uutiset alkavat kertomaan hukkuneiden määrää, se on yksi keskikesän juhlan sivuoireita. Jokavuotinen ilmiö, saattaa sää pelastaa muutaman hengen. Toivottavasti sitten niin tapahtuu.

Tanssilavoilla soi kaihoisa tango ja ulkotiloissa kiertää kirkaskylkinen pullo miesporukassa. Niin, ainakin takavuosina niin tapahtui. Onkohan tilanne siitä miksikään muuttunut ?

Sadetakit päällä istuskellaan käryävän nuotion ääressä. Kepissä on osuuskaupan kylmäkaapista hankittu makkaranpätkä ja tietenkin sinappituubi odottelee vieressä omaa tehtäväänsä makunautinnon korostajana.

Siniristilippu saa olla läpi yön tangossa ja seurata aamun kirkastumista. Sellaista perinteistä juhlaa keskellä lyhyttä kesää.

Korven kutsu

Vielä löytyy tienvarresta kukkaketoja.

Erämaan rauhaa itärajalla.

Kyyn lepopaikka erämaassa.

Itäinen Suomi veti kesäreissuun ja mikäpä siinä on kulkiessa hyttysten joukossa. Sekaan mahtui kyllä jykevämpääkin tavaraa ihasteltavaksi. Sateen seassa oli kuljettava muutama päivä, toki sitten kirkastui.

Kesäisten ilmojen vaihtelu on itseasiassa piristävää. Pitkään jatkuva helle tai vesisade alkaa ennenpitkää nyppimään. Eihän ihminen ilmoille mitään voi, niin uskon, sanoivat luontofundamentalistit mitä hyvänsä.

Pitkässä juoksussa luontoo vetää aina pisimmän korren. Ihmisen käteen jää sitten mitä jää.

Autossa ajellessa tietenkin säilyi kuivana, eikä itikatkaan päässeet aivan liki. Möhkön mantassa oli raparperipiirakka maukasta ja Petkeljärven luontokeskuksessa meni kesken lounastamisen sähköt. Oliko vanha kelo kaatunut linjojen päälle, siltä se vaikutti.

Valkeakoskella jatkui näemmä perinteinen juhannustunnelman lataus. Ainakin kaksi kulkijaa näytti taluttavan kaupungin lävitse tullessa polkupyörää konttausasennossa. Mikäs siinä ! Keskikesän suuri juhla on jo ovella.

Sitten alkanee väistämättä syksyn verkkainen odottelu.

Ikämiehen kulkupeli.

Mikä saa ihmisen hurahtamaan skootteriin. Sehän on laulunsanojen mukaan lälläripyörä. Niinhän asia voi hyvinkin olla, tuskin sitä kannattaa sen pitempään pohtia.

Itselleni se täyttää sen tarpeen joka sen hankintaan on ajanut. Pientä nostalgista vapaudenkaipuuta kai. Eläkeläiselle aivan joutuisa peli.

Ei ole oikeastaan pysäköintiongelmaa, aina sen saa jonnekin sijoitettua. Potankin oppii ottamaan päästä pienen harjoittelun jälkeen niin ettei silmälaseista sangat irtoile.

Tavaratila takapuolen alla on tosi pieni, ei kannata tehdä kovin suuria ostoksia. Säästyy samalla rahaa. Polttoainetta vehje puraisee yllättävän vähän. Vitosen seteli on hyvä raha tankatessa.

Nopeutta saa senverran aikaiseksi, (rekisteröity moottoripyöräksi) että pystyy kaupunkiliikenteessä ajamaan muun liikenteen tahdissa. Maantiellä kun oikein puristaa voi körötellä jopa 80 km/tunnissa. Siis jos kantti kestää moisen kyydin.

En ole ikipäivinä ennen omistanut kaksipyöräistä moottorikäyttöistä härveliä. Mopedistakin on kokemukset varsin vähäiset. Innostus skootteriin kai syntyi 15 vuotta takaperin tapahtuneella Corfun lomalla.

Tuo Kreikan saari ajettiin silloin ristiin rastiin vuokraskootterilla, kierrettiin pienet uimarannat ja noustiin ylös Mount Pantekratorille ihailemaan maisemia. Silloin se kai kolahti.

Skootterikanta on lisääntynyt suomessakin. Nuoret tytöt sen ovat omaksuneet hyvin kulkuvälineekseen. Kai se sitten into katoaa kun tulevat ajokortti-ikään.

Noihin vanhojen ukkojen pyöriin liittyy aina monenlaista tarinaa. Totta ja tarua. Todenpuoleen kääntyy se , kun koskilainen sai mopon takavuosina 60 vuotislahjaksi. No, olohuoneeseenhan se piti raijata. Hetkisen ihasteltuaan potkaisi mies sitten mopon käymään. Helposti käynnistyi, mutta mistä sen sammuttaisi.

Oli ollut pirtti savua täynnä kun liikkeestä oli saatu hälytettyä apuvoimia.

Oman skootterin olen pitänyt tuosta syystä visusti ulkona räystään alla. Hyvin se siellä toimeen tulee.

Mietteitä Maltalta

Bouganville täydessä kukassaan.

Melliehan kylä Maltalla.

Malta 17.5.2010

Toukokuu sitten sai jo matkakuumeen päälle ja kun netistä löytyi edullinen viikko Maltan saarivaltiossa, niin mikäs siinä sitten auttoi. Lasku Maltan kentällä oli melkoinen rysäys verrattuna paluulennon jouhevaan liukuun Vantaalle. Syynä oli ilmeisesti voimakas tuuli joka saarivaltiota riepotteli.

Valetta oli majapaikasta noin 15 kilometrin päässä ja sinne sitten vanhat keltaiset bussit toivat viikon aikana useamman kerran. Bussiliput olivat edulliset, - noin 60 sentistä reiluun euroon. Hinnoittelu jäi hiukan mysteeriksi mutta perustunee johonkin vyöhykejakoon ja siihen onko kyseessä ns. expres linja. Saattoi siihen vaikuttaa bussikuskin omakin harkinta. Kuitenkin siis edullista. Bussit vanhoja Leylandeja, Opeleita ja vastaavia.

Kaunis bussi naapurisaarella Gozolla.

Naapurisaarelle Gozolle kulki säännöllinen lauttaliikenne. Pääkaupunki on Victoria ja lienee asukasluvultaan hieman yli 6000 henkilöä.Koko saaren väkiluku on lähes 30 000. naapurisaaren vierailu jäi vain muutaman tunnin mittaiseksi, toki sieltäkin kertyi valokuvia jonkinverran.

Vanha Morris pysäköitynä.

Liikenne oli liian omituista meikäläisille. Englantilaisten perua oli vasemmanpuoleinen liikenne. Tiet kuoppaisia ja mutkaisia. Skooterin vuokrauksen sai hyvällä syyllä unohtaa. Bussiliikenne oli kattavaa ja edullista. Paikallisten rakastama siestan aika näkyi matkustaessa bussilla. Siellä täällä täydessä unessa olevia ihmisiä.

Katolilaisuus näkyy rakennuksissakin.

Maltan saari on tiheään rakennettua ja asuttua. Pieniä palstoja oli maanviljelyyn mutta suurin osa kai lienee tuontitavaraa. Sisiliaan on alle satakilometriä ja Afrikan rannikollekin vain parisen sataa. Juomavettä joudutaan tekenään merivedestä ja veden puute lieneekin yksi alueen ongelmista.

Kaupungit ovat niin kylki kyljessä kiinni että on vaikea eroittaa missä toinen loppuu ja toinen alkaa. Hiekkarantoja on vain muutamia, liuskekivipenkkaa runsaasti.Penkkojen sisään on muodostunut myöskin luolamuodostumia joissa turistit sitten vierailevat.

Historiaa, kirkkoja ja museoita on saari täynnä. Kävimme Valletan kärjessä olevassa Sotamuseossa. Museo kertoo Maltan taisteluista toisen maailmansodan aikana. Sehän oli osa suurta sotanäyttämöä ja strategisella paikalla tukikohtana keskellä Välimerta.
Kalastusveneitä Melliehassa.

Maltan viikko meni vilauksessa. Tummat pilvet taivaalla olivat aamulla tyypillisiä. Päivän mittaan tuuli ne kuitenkin puhalsi sivuun. Lämpötila oli noin 22 - 23 astetta. Ei se ainakaan ollut liikaa, toisin voi olla keskikesällä.

Ruokaa saa monentyyppisistä kuppiloista. Italian vaikutus selvästi näkyy. Samoin näkyy brittien vaikutus. Malta on osa heidän lempikohteistaan. Aamupalalta saa takuuvarmasti paistettua munaa ja pekonia.Kaurapuuro voi olla kiven alla.

Hiukan Maltanrististä

Maltan risti tunnettiin jo ensimmäisen ristiretken v. 1095 aikana.

Sen kahdeksan sakaraa symboloivat kahdeksaa ritarillista hyvettä:

uskollisuutta, hurskautta, vilpittömyyttä, rohkeutta, kunniaa, kuoleman halveksintaa, köyhien ja sairaiden auttamista sekä kirkon kunnioittamista.

Mikä on muuttunut ?

Valkeakoski 1.5.2010

Vappu on jälleen saapunut. Ilma kolea ja vesitihkuinen.Se on siis tyypillinen vappusää edessä. Sima ja tippaleivät tekevät kauppansa. Ihmiset alkavat siirtymään ulkotiloihin. Edessä on hiukan poliittista retoriikkaa ja vaisua hengennostatusta.

Löysin nettiä selatessani Amerikan suomalaisten kevätjulkaisun kannen vuodelta 1913. Suomalaiset siirtolaisethan olivat varsinaisia aktivisteja Ay - liikkeessä Yhdysvalloissa.

Tuosta kansilehdestä on kulunut aikaa 97 vuotta. Onko mitään oikeasti muuttunut ? Suomi on kokenut kolme sotaa.Oikeastaan neljä, jos lasketaan Lapinsota omakseen. Saavuttanut itsenäisyyden ja rakentanut hyvinvointia ja omaa yhteiskuntamuotoaan.

Liittynyt jäseneksi Euroopan Unioniin. Vaihtanut oman valuuttansa euroon.Nyt kuitenkin unionin taivaalle on lipumassa tummia pilviä. Ovatko edessä suuret talkoot. Kreikka on lipsunut ja jonossa on muitakin löysänlinjan maita.

Sen pöydän putsaamiseen menee hyvässä lykyssä monta vuotta. Onnistuuko se lainkaan? Toivottavasti pohja on kuitenkin tukeva ja koko korttitalo ei romahda.

Joidenkin skenaarioiden mukaan Suomikin voi ottaa markan uudelleen käyttöön. Sellaiseen ratkaisuun on kuitenkin pitkä matka. Olisiko sekään enään mikään ratkaisu ? Naapurimaa Virokin liittynee kuitenkin ensi vuoden alussa euroon.

Onko kaikki hyvin ? Varmaankin monessa suhteessa paremmin kuin vuosisata sitten. Jotain kuitenkin edelleen on pielessä.

Työttömyys kuitenkin lisääntyy. Voivatko ihmiset henkisesti hyvin? Toteutuuko terveydenhuolto siten kuin pitäisi? Entä leipäjonot, miksi niitä on edelleenkin, mistä se on merkkinä ?

Maahanmuutto on lisääntynyt EU-jäsenyyden aikana. Riittääkö tahtoa ja voimaa hoitamaan vanhenevaa väestönosaa ? Monessa suhteessa näyttää hankalalta.

Rahalla ei ole isänmaata. Voittoa yritetään hieroa vähemmällä väellä. Palkat ja työehdot ovat pimeitten työmarkkinoitten ohjaamana siirtymässä sivuraiteelle.

Valvonta ei toimi ja työmaat ovat henkisessä ahdingossa. Onko nyt siirrytty pelon ja alistamisen ilmapiiriin. Pahalta näyttää.

Pimeillä rakennustyömailla ei tahdo löytyä vastuunkantajia, ei dokumentteja, ei palkkatilastoja. Miksi ei valtiovalta ota asiaan tiukempaa linjaa? Kysehän on kuitenkin loppujen lopuksi tämän maan kansalaisten hyvinvoinnista.

Vaikka EU:ssa ollaankin, pitäisi aina kuitenkin muistaa oman kansakunnan historia ja osin vaikeahko menneisyys. Sen kansan hyvinvointi pitäisi olla kuitenkin päälimmäisenä.

Talouselämää pyörittää tietenkin raha, voitot vilahtavat napin painalluksilla toiselle puolen maapalloa.

Kuka selvittää sen, minkä lipun juuressa on se holvi jonne suomalaisten työn tulokset siirtyvät. Jääkö tänne vain muruset ?

Hyvää Vappua ja kesänodotusta.

Tuhkaa ja tulikiveä

Kuva Wikipedia (Mayon vulcano)

(ei liity nyt tapahtuvaan )

Islannissa tapahtuva tulivuorenpurkaus on saanut koko Euroopan lentoliikenteen jumiin. Ihmisiä on lentokentillä ja turistikohteissa odottamassa pääsyä kotiin. Monelle matkalaiselle tilanne tuli yllätyksenä ja hämmentävänä.

Jotkut työporukat ovat ostaneet jopa kimppa-auton saadakseen paluunsa hiljalleen sujumaan.

Kun luonto jyrähtää,- on ihmisen yleensä turhaa protestoida, sillä ei vaikutuksia ole. Voimat ovat niin mahtavat että ne yleensä palauttavat ihmiset maanpinnalle. Tässä tapauksessa aivan sanan varsinaisessa merkityksessäkin.

Tiedän ainakin muutaman valkeakoskelaisen jotka odottavat Pariisissa ilmatilan avutumista. Sekään ei vielä riitä, sillä sumien purkaminen kestää hetken aikaa. Siellä nyt on hyvää aikaa tutustua Pariisin kulttuuri- ja kahvilaelämään. Oma ohje on. Ottakaa nyt kaikki ilo irti noista lisäpäivistä.

Matkatoimistot yrittävät myöskin järjestellä maakuljetuksia kohden armasta isänmaata. Eläkeläisillä ei kai muutama lisäpäivä lomalla merkitse mitään, työtätekeville se on toinen juttu.

Nopeasti heräsi myös keskustelu siitä oliko lentosulku ylireagointia. Omasta mielestäni ei ollut. Turvallisuus ja ihmisuhrien välttäminen menee kaiken muun edelle. Menee yli jopa työelämän tarpeiden.

Toisena on pumpsahtanut pintaan kysymys: Kuka korvaa, kuka maksaa? Tietenkin se ihmisiä kiinnostaa. Raha kelpaa aina kaikille. Kysyä vain voi, mahtaako lentoyhtiö tai matkatoimisto luonnonvoimille mitään?

Yllättävä luonnonilmiö saattaa aiheuttaa vielä pitkään pohdintaa korvausvelvollisuudesta. Niin se nytkin tulee olemaan.

Näyttäisi siltä että Suomen ilmatilaankin tulisi muutaman koneen läpi päästävä aukko ja tilanne joidenkin kotimaahan palaavien puolesta selviää. Tampere ja Turku avaavat kenttänsä muutamaksi tunniksi, Jyväskyläkin on harkinnassa.

Lentoliikenteelle tämä on melkoinen isku. Herää myös kysymys, entäpä jos tuo tulivuori innostuu sylkemään tuhkaa taivaalle kuukausikaupalla? Se tietää kesän matkailullekin melkoisia tappioita.

Maantie ja junakuljetukset nousevat jälleen uuteen arvoon. Niin, siinä olisi paikka kehitellä nopeata junaliikennettä etelän aurinkorannikoille. Se ei kyllä aivan muutamassa vuodessa onnistu.

Meren sijasta suolle

Torronsuota 16.4.2010

Pitkospuut Torronsuolla.

Särkisalo 15.4.2010

Piti mennä niin innolla pistämään muutama verkko pyyntiin Särkisaloon. No - Jäät tekivät esteen ja jäi se homma muille. Kuunneltiin siis uutisia ja saunottiin pari päivää. Tuhkaa on tulossa Islannista purkautuvan tulivuoren vuoksi ja Pohjois-Eurooppa on lentomotissa.

Ei auttanut kuin tehdä ajankuluksi kierros Teijon alueen vanhoilla teollisuusruukeilla ja haistella kevään etenemistä. Tomppa, myöskin Valkeakoskelta, oli käynyt ottamassa kuvia muuttoa tekevistä joutsenista ja yksi ilta meni niitä kuvia katsellessa.

Talonmies kertoi meille: "Huomena tulee oikein kalamiehiä, jotka avaavat väylän vaikka moottorisahalla." On ne jotkut hurjia, ne on ne oikeat kalamiehet !

Paluumatka kotiin kävi Someron itämaisen sodan aikaisen pienen hautausmaan kautta ja sitten hetki kävelyä Torronsuolla pitkospuita pitkin. Olihan siinäkin muutaman päivän ohjelma vaikka ei kalan perään päässytkään.

Kevätlumikellot

Kevätkello 2010

Lumikello Pärnussa 2008

Kevätkello 12.4.2010 Sointula.

Nyt on selvä keväänmerkki jo näkyvissä. Kevätkello kurkistaa hupenevan kinoksen keskeltä.

Merkillinen kukka, joka tuli Tallinnan Jaamatorilta muovipussissa Valkeakoskelle viime vuonna. Nyt jo puski itsensä esiin lumenjoukosta.

En tiedä kuinka yleinen tuo kukka Suomessa kaikkiaan on. Jokunen vuosi Pärnussa keväällä eräs rakentamaton tontti oli keväällä aivan valkoisenaan kyseistä kukkaa. Hyvin yleisenä niitä näkyi olevan omakotitalojen pihamailla.

No, sitten sattui Jaamatorilla vastaan huivipäinen muori ja kevätkello matkasi Suomeen. Nyt se näyttää jo pullahtavan esiin kukkapenkistä.

Koitto pääsi ehostukseen.

Valtakatu alkaa muodostumaan 40-luvulla.

Pressujen alle siirtyy Koiton talo meikattavaksi 2010

Vanha, koskilaisille tuttu Koitto saa uuden pinnoitteen. Pressut peittävät työtelineet ja julkisivun. Minkälainen on sitten ajan kanssa lopputulos? Kevään edetessä saavat "vapaaherrat", no miksi ei myös daamit,- jälleen kiintoisaa seurattavaa kaupungin keskeisellä paikalla.

Talon seinustalta on jo "Valkeakosken Kello" siirtynyt pois työmaan jaloista ja toivottavaa on että se säilyy edelleen ehjänä, vaikka pari vuotta sitten tulikin kaltoin kohdelluksi ja joutui remonttiin.

Tuo talo on monelle tutuksi tullut aikain saatossa. Se on osa Valkeakoskea ja keskusta ilmettä.

Koiton vintti ja perinteikäs kansanravintola Linno. Niin, niitä ei enään ole siinä mielessä missä ennen hyvään aikaan.

Linno on nimenä säilynyt, kuppila kummallisine aukioloaikoineen on vain haamu, entisestä vilkkaasta puheensorinan täyttämästä kansankuppilasta. Se aika ei varmaankaan enään palaa.

Ei palaa valkoiset pöytäliinat. Ei palaa jämerä portsari joka siirteli saamiaan kolikoita taskusta toiseen.Ei palaa kravattivarasto, josta sai pientä korvausta vasten solmion yläkertaan siirtymistä varten.

Solmiopakko tuli, eli hetken ja poistui. Samoin kävi sille voileipäpakolle, kolmannen oluen jälkeen oli otettava voileipä. Väliä ei ollut vaikka sitä ei syönytkään.

Miten sitten tuo saneeraus muuttaa rakennusta, säilyykö kulman parveke samanlaisena kuin ennen? muuttuuko pintaväri vai säilyy ennallaan?

Kaikki olisi kohdallaan kun järjestyisi vielä näyttely noista Koiton taideteoksista jotka olivat liikkeen ravintolan ja kabinettien seinillä. Kaiken kruunaisi katolle palaava Rengaskahvi mainos joka toimisi yössä valopilkkuna ja vastavoimana Koskikaran neonvaloille.

Karaokea Hakapirtillä

Hanuristi Jouko Pesonen verryttelee.

Kohta lähtee kappale Päivänsäde ja menninkäinen.

Eläköityminen lisääntyy kaiken aikaa paperiteollisuudessa. Niin se vain menee, tehtaita suljetaan tai lopetetaan. Työelämä jää taakse ja edessä eläkeläisten riennot.

Paperiammattiosasto 70 oli kutsunut eläköityneitä yhteiseen karaoke - tapahtumaan osasto 45:n vapaa-aikakeskukseen Hakapirtille. Kahvia, pullaa ja yhteislauluakin .

Töistä poisjäänti on iso askel monellekkin. Työyhteisö on tullut vuosien aikana tutuksi. Yksi parhaista "korvaushoidosta" työelämän jälkeen on varmaan yhteiset harrastukset.

Kannattaa ainakin harkita ja kokeilla. Aina se voittaa neljänseinän sisälle jumittumisen.

Miten olisi höyryveturi ?

Höyryveturi Toijalan ABC asemalla 2010

Lumi tuiskuaa nurkissa. Laivaliikenne taistelee talven kourissa. On pakkasta ja jäätä. Nyt on ihan oikea talvi.Rautatieliikenne on myös vaikeuksissa.

Hienot ja kalliit menopelit hyytyvät jääkalikoiksi. Junavuoroja perutaan ja ihmiset ovat kiukkuisia tuulessa ja tuiskussa.

Ratahenkilöstö työskentelee posket punaisina, harjaavat, kolaavat ja kilkuttavat vaihteita radassa auki. On se melkoista hommaa täällä pohjolassa.

Hieno tekniikka ja automaatit eivät korvaa karvalakkipartiota joka rientää paikasta toiseen lapiot tanassa.

Sitä se on työn juhlaa. Nykynuoriso ei tiedä siitä vielä mitään. Pelaavat lämpimässä pirtissä pleikkaria ja ottavat jännityksen lomaan kolaa, mutta vain lasista.

Miten olisi ? Olisiko vielä käyttöä vanhoilla kunnon höyryhevoilla? Vetureilla jotka ovat puskeneet läpi tuiskun ja tuulen. Rataa on piisannut aina kaukaiseen Siperiaan asti.

Rautahepo on mennyt varmasti eteenpäin, puhissut ja suhissut. Tulipesä on niellyt sisäänsä halkoja tai kivihiiltä. No eihän se nykyaikaan käy moinen nokinen homma. Nyt on sähköverkot ja dieselit. Mutta, mutta...

Mitä hyötyä on modernista, nopeasta nykyjunasta. Sille on luvattu vauhtia jopa 200km/h ... Niin, mutta kun nopeusmittari näyttääkin pyöreätä nollaa ja vempele ei kulje eteen, eikä kulje taakse.

Kyllä nuo höyrykäyttöiset olivat sentään ennen aivan toista. Ainakin minä tunnen sympatiaa niitä kohtaan edelleen. On niissä oma viehätyksensä. Messinkiosat, höyryn ja öljyntuoksu sekoittuen savunhajuun.

Ilmatieteenlaitoksen mukaan kulunut talvi on ollut poikkeuksellinen. Tällaista koettiin viimeksi 1969 - 1970 talvena. Yhtäjaksoinen pakkaskausi kesti silloin Helsingissä 67,5 vuorokautta.

Linnosaari

14. LINNOSAARI
Puolustusvarustukset/röykkiöt,
rautakautinen ja/tai keskiaikainen, 4 kpl, I
PK 213203 VALKEAKOSKI, kylä: Valkeakoski
X=6795700, Y=2502410, Z=88-90
P=6799284, I=3341494
Kohde käsittää keskiaikaisia puolustusvarustuksia sekä 3 kiven- ja maansekaista röykkiötä korkealla, kivikkoisella koivikkosaarella. Röykkiöt ovat saaren korkeimmalla kohdalla. Röykkiö 1 oli pengottu pohjia myöten. Röykkiöt 2 ja 3 on todettu haudoiksi.
Inventointi J.V.Hirsjärvi 1882
Inventointi J.V.Hirsjärvi 1883
Kaivaus Hjalmar Appelgren-Kivalo 1886
Tarkastus Julius Ailio 1923
Inventointi Esko Sarasmo 1945
Kaivaus Esko Sarasmo 1971
Kaivaus Esko Sarasmo 1972
Inventointi Maarit Suni 1975
Kaivaus Esko Sarasmo 1977
Kaivaus Esko Sarasmo 1978
Tarkastus Jussi-Pekka Taavitsainen 1987
Inventointi Tähtitalvikki Järvinen 1999

Kun tuota Apianniemiprojektia nyt kovasti toteutettaisiin ja samassa yhteydessä on puhuttu jopa sillan rakentamisesta Linnosaareen. Onkohan siinä hiukan oiottu mutkia? Onko lupa varmistettu ja miltä taholta?Riittääkö siihen pelkästään kaupungin lupa. Joko se on, ei kai. Asiahan on menossa vasta valtuustokäsittelyyn.

Liian repivä asioitten revittely, aivan kuin se olisi vain ilmoitusasia. Se saattaa sitten herättää varsin voimakasta ja kärjekästäkin kritiikkiä.

Mielenkiinnolla, kansalaisen oikeuksin, asiaa kyllä seurailen.

Voihan nenä - Kalevalakyläkö nousee ?

Kullervon kirous ( Akseli Gallen-Kallelan maalaus)

Seikkailupuiston linnake talviasussa.

Sitä se mun uneni tiesi. Siis millainen uni. No semmoinen tavallinen päiväuni. Laman sorsima työtön paperimies nousi männikössä kiven päälle nyrkki pystyssä. Manasi hallituksen ja Hakaniemen herrat. Polki tuimana tannerta ja melusi tuikeana jotta korpi raikui. Apuako aneli onneton.

Siitä onkin sitten lyhyt aasinsilta omaan kaupunkiimme ja sen vaikeuksiin. Miten niitä pystytään helpoittamaan ?

Työstä on pulaa, väki vanhenee ja vaikeudet saavat ihmiset kärttyisiksi. No! Otetaan vaikka pohdittavaksi tuo Apianniemi.

Tosiasiahan on silti, että keskeinen paikka Apianniemi, tarvitsee jotain uutta kehittyäkseen. Saadakseen tuotettua paikkakunnalle lisäenergiaa. Mikä se konsti sitten on?

Kesäteatterista on pitkään keskusteltu. Paikka olisi erinomainen. Nyt sitten on ilmennyt suunnitelma jossa paikalle rakennettaisiin Kalevala kylä oheistuotteeksi. Suunnitelmat ovat suunnitelmia, toteutus taas toinen asia.

Päätöksentekoprosessi rahoituksen suhteen lienee vaikeaa. Samaan aikaan kun kaupunki on saanut "pyyhkeitä" vanhustenhuollon puutteista. Liian vähän henkilökuntaa, ainakin sillä saralla on todettu olevan pulaa. Mistä niitä lisäkäsiä saadaan ? Kuinkas se puoli saisi vauhtia?

Kesäteatteri-idea kai kuitenkin etenee jotenkin uuteen vaiheeseen. Kaupunginhallitus esittää paikallislehden mukaan ensi maanantain valtuustolle 450 000 euron lisämäärärahaa katettavaan kesäteatteriin, vc - tiloihin ja kunnallistekniikkaan.

Kalevala utopiako ?

Valtuusto on nyt sitten uuden haasteen edessä. Ilmeisesti puhelimet jo nyt soivat ja sähköpostit vilisevät. Olettaisi ainakin kansalaisten aktivoituvan kommentoimaan asiaa. Ihan totta !

Ps.

Valtuusto teki sitten odotetun päätöksen ja myönsi määrärahan katsomon , näyttämön ja sosiaalitilojen kunnostukseen. Äänestystulos 31 -12