Korven kutsu

Vielä löytyy tienvarresta kukkaketoja.

Erämaan rauhaa itärajalla.

Kyyn lepopaikka erämaassa.

Itäinen Suomi veti kesäreissuun ja mikäpä siinä on kulkiessa hyttysten joukossa. Sekaan mahtui kyllä jykevämpääkin tavaraa ihasteltavaksi. Sateen seassa oli kuljettava muutama päivä, toki sitten kirkastui.

Kesäisten ilmojen vaihtelu on itseasiassa piristävää. Pitkään jatkuva helle tai vesisade alkaa ennenpitkää nyppimään. Eihän ihminen ilmoille mitään voi, niin uskon, sanoivat luontofundamentalistit mitä hyvänsä.

Pitkässä juoksussa luontoo vetää aina pisimmän korren. Ihmisen käteen jää sitten mitä jää.

Autossa ajellessa tietenkin säilyi kuivana, eikä itikatkaan päässeet aivan liki. Möhkön mantassa oli raparperipiirakka maukasta ja Petkeljärven luontokeskuksessa meni kesken lounastamisen sähköt. Oliko vanha kelo kaatunut linjojen päälle, siltä se vaikutti.

Valkeakoskella jatkui näemmä perinteinen juhannustunnelman lataus. Ainakin kaksi kulkijaa näytti taluttavan kaupungin lävitse tullessa polkupyörää konttausasennossa. Mikäs siinä ! Keskikesän suuri juhla on jo ovella.

Sitten alkanee väistämättä syksyn verkkainen odottelu.